Lue keskustelun säännöt.
Miksi jotkut valitsevat ammatin, jossa oma lahjakkuus ei pääse oikeuksiinsa?
02.07.2025 |
Esim. matemaattisesti lahjakas pappi tai musikaalisesti lahjakas lääkäri. Ja paljon on näitä, jotka lopettavat opinnot maisteri- tai DI-tasolle, vaikka päätä riittäisi pidemmällekin. Muutamia peruskoulun ja 2 asteen opettajia tiedän.
Miksi ei valitse ammattia, jossa pääsisi hyödyntämään poikkeuksellisen korkeaa lahjakkuuttaan?
Kommentit (46)
Mä olen matemaattisesti lahjakas, mutta ei mua ole koskaan kiinnostanut matematiikka tai luonnontieteet. Eikä ole minkään sortin kunnianhimoa muutenkaan, teen työtä vain elääkseni, ilman mitään tavoitteita. (MBTI-tyyppi INFJ)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Itselleni oli vapauttavaa oivaltaa, että vaikka olen taiteellisesti lahjakas, minun ei ole silti pakko alkaa taiteilijaksi. Siihen kyllä suorastaan ohjattiin lukiossa ja ammatinvalinnan ohjauksessa ja kotonakin, ja hankin taidealan korkeakoulututkinnon ja menestyinkin. Mutta taloudellinen puoli ei tyydyttänyt. Tykkään enemmän porvarillisemmasta elämäntyylistä, kk-palkan tuomasta turvasta, mahdollisuudesta asuntolainaan, kauniiseen kotiin, omaan taloon, harrastuksiin ja lomamatkoihin. Enkä silti mitenkään inhoa nykyistäkään työtäni. Taiteijauran valinneista entisistä opiskelukavereistani suurin osa elää köyhyysrajalla, pääasiallisesti erilaisten tukien varassa.
Hiukan yllättäen tuttavapiirissäni nämä, jotka ovat valinneet jonkun muun alan tai "alemman tason työn" kuin lahjakkuuden perusteella odotettiin, sanovat vähintäänkin tykkäävänsä työstään, jotkut jopa nauttivat siitä.
Ap sujuvasti unohtaa, että useimmilla meistä taviksista ei ole mitään erityistä lahjakkuutta. Duunia tehdään, jotta saadaan ruoka pöytään ja katto pään päälle, ja parhaassa tapauksessa töissä on ihan kivaa.
Vierailija kirjoitti:
Ap sujuvasti unohtaa, että useimmilla meistä taviksista ei ole mitään erityistä lahjakkuutta. Duunia tehdään, jotta saadaan ruoka pöytään ja katto pään päälle, ja parhaassa tapauksessa töissä on ihan kivaa.
Sujuvasti ohitit aiheen.
Koska joskus laskut on vain maksettava. Itse olen aina halunnut kirjailijaksi ja muusikoksi, eli taiteilijaksi.
Mutta koska olin köyhä ja laskut oli pakko maksaa, opiskelin itselleni tuplamaisterit ja menin rahoitusalalle töihin. Kyllä, se vituttaa armottomasti, mutta moinen "seuraa unelmiasi" hevonpaska on yksinkertaisesti asia mihin normaalilla ihmisellä ei ole varaa.
Siksi halveksun kaikkia laiskottelevia jotka eivät mene töihin koska ei ole unelmaduuni. Ihmeen lellittyä porukkaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kun aloin aikuisena harrastamaan musiikkia, sain kuulla olevani musikaalisesti lahjakas. Kukaan ei sanonut tätä silloin, kun olin lapsi ja nuori. Lähisukulaisissani on ihmisiä, jotka ovat musikaalisesti lahjakkaampia kuin minä. Osa tekee sitä ammatikseen, osa ei. En usko kenenkään ajattelevan, että minun olisi pitänyt lähteä tekemään musiikkia ammatikseni.
Olen myös matemaattisesti lahjakas, ja olen valmistunut maisteriksi luonnontieteestä. Nautin työstäni tekniikan alan duunariammatissa.
Vierailija kirjoitti:
Koska joskus laskut on vain maksettava. Itse olen aina halunnut kirjailijaksi ja muusikoksi, eli taiteilijaksi.
Mutta koska olin köyhä ja laskut oli pakko maksaa, opiskelin itselleni tuplamaisterit ja menin rahoitusalalle töihin. Kyllä, se vituttaa armottomasti, mutta moinen "seuraa unelmiasi" hevonpaska on yksinkertaisesti asia mihin normaalilla ihmisellä ei ole varaa.
Siksi halveksun kaikkia laiskottelevia jotka eivät mene töihin koska ei ole unelmaduuni. Ihmeen lellittyä porukkaa.
Vähän säälittää jokainen selkärangaton ihminen, joka alistuu mieluummin hyvin palkatulle mutta umpiturhalle rahoitusalalle kuin tekee jotain oikeasti merkityksellistä. Sielu myytiin rahalle.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tekoälyä vastaan ei ole kenelläkään riittävää lahjakkuutta.
Vierailija kirjoitti:
Ap sujuvasti unohtaa, että useimmilla meistä taviksista ei ole mitään erityistä lahjakkuutta. Duunia tehdään, jotta saadaan ruoka pöytään ja katto pään päälle, ja parhaassa tapauksessa töissä on ihan kivaa.
En unohda. Te "tavikset" saatte vapaasti valita minkä ammatin haluatte, ja vaikka tylsistyä työssänne. Mutta kun jollain on joku erityislahjakkuus, odotetaan hänen valitsevan ammatti, johon tämä lahjakkuus liittyy. Vieläpä niin, että siitä lahjakkuudesta saataisi revittyä kaikki hyöty irti työelämässä. Jos näin ei tee, sitä ihmetellään, jopa kritisoidaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ap sujuvasti unohtaa, että useimmilla meistä taviksista ei ole mitään erityistä lahjakkuutta. Duunia tehdään, jotta saadaan ruoka pöytään ja katto pään päälle, ja parhaassa tapauksessa töissä on ihan kivaa.
En unohda. Te "tavikset" saatte vapaasti valita minkä ammatin haluatte, ja vaikka tylsistyä työssänne. Mutta kun jollain on joku erityislahjakkuus, odotetaan hänen valitsevan ammatti, johon tämä lahjakkuus liittyy. Vieläpä niin, että siitä lahjakkuudesta saataisi revittyä kaikki hyöty irti työelämässä. Jos näin ei tee, sitä ihmetellään, jopa kritisoidaan.
Kuka odottaa? Kuka kritisoi? Äitisi?
Monta monituista syytä.
Jos tiedät, että joudut lahjoittamaan lahjasi pois heti valmistuttua, saattaa kannattaa jemmata sitä ja keksiä tilalle jotain muuta. Moni taito paranee vanhetessaan ja tuottaa myös enemmän iloa harrastuksena tai sivutoimena. Sellainen ilo kestää koko elämän. Leipätyöhön leipääntyy.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ap sujuvasti unohtaa, että useimmilla meistä taviksista ei ole mitään erityistä lahjakkuutta. Duunia tehdään, jotta saadaan ruoka pöytään ja katto pään päälle, ja parhaassa tapauksessa töissä on ihan kivaa.
En unohda. Te "tavikset" saatte vapaasti valita minkä ammatin haluatte, ja vaikka tylsistyä työssänne. Mutta kun jollain on joku erityislahjakkuus, odotetaan hänen valitsevan ammatti, johon tämä lahjakkuus liittyy. Vieläpä niin, että siitä lahjakkuudesta saataisi revittyä kaikki hyöty irti työelämässä. Jos näin ei tee, sitä ihmetellään, jopa kritisoidaan.
Ei kukaan sua pakota mihinkään. Höps. Pidä puolesi ja viittaa kintaalla kritiikille.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ap sujuvasti unohtaa, että useimmilla meistä taviksista ei ole mitään erityistä lahjakkuutta. Duunia tehdään, jotta saadaan ruoka pöytään ja katto pään päälle, ja parhaassa tapauksessa töissä on ihan kivaa.
En unohda. Te "tavikset" saatte vapaasti valita minkä ammatin haluatte, ja vaikka tylsistyä työssänne. Mutta kun jollain on joku erityislahjakkuus, odotetaan hänen valitsevan ammatti, johon tämä lahjakkuus liittyy. Vieläpä niin, että siitä lahjakkuudesta saataisi revittyä kaikki hyöty irti työelämässä. Jos näin ei tee, sitä ihmetellään, jopa kritisoidaan.
Olipa ristiriitainen vastaus aloitukseesi nähden.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
On ihmisiä. joita ei kiinnosta uralla eteneminen ykkösprioriteettina tai lainkaan, vaan esim perhearvoihin tai muuhun perustuva elämä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Koska joskus laskut on vain maksettava. Itse olen aina halunnut kirjailijaksi ja muusikoksi, eli taiteilijaksi.
Mutta koska olin köyhä ja laskut oli pakko maksaa, opiskelin itselleni tuplamaisterit ja menin rahoitusalalle töihin. Kyllä, se vituttaa armottomasti, mutta moinen "seuraa unelmiasi" hevonpaska on yksinkertaisesti asia mihin normaalilla ihmisellä ei ole varaa.
Siksi halveksun kaikkia laiskottelevia jotka eivät mene töihin koska ei ole unelmaduuni. Ihmeen lellittyä porukkaa.Vähän säälittää jokainen selkärangaton ihminen, joka alistuu mieluummin hyvin palkatulle mutta umpiturhalle rahoitusalalle kuin tekee jotain oikeasti merkityksellistä. Sielu myytiin rahalle.
Sieluaan ei pidä myydä, mutta sanon vaan, että kyllä rahoitusalakin voi olla merkityksellistä. Ihan miten sen haluat ajatella. Rahoitus on kuitenkin välttämätöntä, jotta voidaan pyörittää erilaisia toimintoja, ja pääomittamalla voidaan ohjata mihin rahaa kohdennetaan. On myös henkilökohtainenkin taso, eli vaikka se ei ehkä ole sinun juttu, niin jollekin toiselle nämä asiat voivat olla todella merkityksellisiä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ap sujuvasti unohtaa, että useimmilla meistä taviksista ei ole mitään erityistä lahjakkuutta. Duunia tehdään, jotta saadaan ruoka pöytään ja katto pään päälle, ja parhaassa tapauksessa töissä on ihan kivaa.
En unohda. Te "tavikset" saatte vapaasti valita minkä ammatin haluatte, ja vaikka tylsistyä työssänne. Mutta kun jollain on joku erityislahjakkuus, odotetaan hänen valitsevan ammatti, johon tämä lahjakkuus liittyy. Vieläpä niin, että siitä lahjakkuudesta saataisi revittyä kaikki hyöty irti työelämässä. Jos näin ei tee, sitä ihmetellään, jopa kritisoidaan.
Kuka odottaa? Kuka kritisoi? Äitisi?
Kumminkaima, työkaveri, serkku, naapurin Jussi... Ei sitä välttämättä sanota lahjakkaalle itselleen, mutta sitä takanapäin puhumista olen kuullut.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Koska joskus laskut on vain maksettava. Itse olen aina halunnut kirjailijaksi ja muusikoksi, eli taiteilijaksi.
Mutta koska olin köyhä ja laskut oli pakko maksaa, opiskelin itselleni tuplamaisterit ja menin rahoitusalalle töihin. Kyllä, se vituttaa armottomasti, mutta moinen "seuraa unelmiasi" hevonpaska on yksinkertaisesti asia mihin normaalilla ihmisellä ei ole varaa.
Siksi halveksun kaikkia laiskottelevia jotka eivät mene töihin koska ei ole unelmaduuni. Ihmeen lellittyä porukkaa.Vähän säälittää jokainen selkärangaton ihminen, joka alistuu mieluummin hyvin palkatulle mutta umpiturhalle rahoitusalalle kuin tekee jotain oikeasti merkityksellistä. Sielu myytiin rahalle.
Ei häntä kuitenkaan raha ja taide kiinnosta tarpeeksi. Suomessa rikastuminen on helpompaa kuin seksiseuran saaminen minkään puolueen risteilyllä#uhriutumisenkulttuuri
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ap sujuvasti unohtaa, että useimmilla meistä taviksista ei ole mitään erityistä lahjakkuutta. Duunia tehdään, jotta saadaan ruoka pöytään ja katto pään päälle, ja parhaassa tapauksessa töissä on ihan kivaa.
En unohda. Te "tavikset" saatte vapaasti valita minkä ammatin haluatte, ja vaikka tylsistyä työssänne. Mutta kun jollain on joku erityislahjakkuus, odotetaan hänen valitsevan ammatti, johon tämä lahjakkuus liittyy. Vieläpä niin, että siitä lahjakkuudesta saataisi revittyä kaikki hyöty irti työelämässä. Jos näin ei tee, sitä ihmetellään, jopa kritisoidaan.
Kuka odottaa? Kuka kritisoi? Äitisi?
Kumminkaima, työkaveri, serkku, naapurin Jussi... Ei sitä välttämättä sanota lahjakkaalle itselleen, mutta sitä takanap
Sanojan puutteellisuuden piikkiin.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ap sujuvasti unohtaa, että useimmilla meistä taviksista ei ole mitään erityistä lahjakkuutta. Duunia tehdään, jotta saadaan ruoka pöytään ja katto pään päälle, ja parhaassa tapauksessa töissä on ihan kivaa.
En unohda. Te "tavikset" saatte vapaasti valita minkä ammatin haluatte, ja vaikka tylsistyä työssänne. Mutta kun jollain on joku erityislahjakkuus, odotetaan hänen valitsevan ammatti, johon tämä lahjakkuus liittyy. Vieläpä niin, että siitä lahjakkuudesta saataisi revittyä kaikki hyöty irti työelämässä. Jos näin ei tee, sitä ihmetellään, jopa kritisoidaan.
Kuka odottaa? Kuka kritisoi? Äitisi?
Olen eri. Kyllä, vanhemmat ja lähiympäristö odottaa. Ulkopuoliset odotukset olivat ainakin minun kohdalla niin voimakkaita, että oma tahto oli pitkään hautautuneena ja kesti kauan ennen kuin lopulta heräsi ajattelemaan, mitä itse haluaa. Ei sellaista ollut nuorena oikein osannut tai uskaltanut edes ajatella, kun visio tulevaisuudesta oli annettu ulkoa päin syötettynä niin ei ollut muuta.
Itse hakeuduin ensin niihin ammatteihin, missä olin lahjakas, ongelma oli että niillä ei elänyt. Siispä hakeuduin niihin ammatteihin, millä oli mahdollista saada toimeentulo. Nykyään joutuu valitsemaan. Lahjakkuus ei aina elätä.