Lue keskustelun säännöt.
Loukkaannuinko turhasta? Miten käsitellä tätä?
02.07.2025 |
Miesystävä (seurusteltu alle vuoden) otti reippaasti esille että olenko kokeillut ohuisiin harvenevia hiuksiani tiettyjä lisäaineita ja että voisi saada apua että hän on lukenut asiasta (eli takiani miettinyt asiaa itsekseen). Menin sanattomaksi, änkytin jotain. Yksin mietin kauanko hän on pohtinut minun tukkaani ja mitä siitä ajattelee, pitääkö minua sittenkin epäviehättävänä jne..tulee fiilis etten kelpaa ja haluaa muuttaa minua.
Tapansa esittää asioita on kuitenkin reipas ja suora, sellainen pelaaminen puuttuu häneltä kokonaan ja omatkin ongelmansa kertoo tosi suoraan. En siis usko että edes tajusi loukkaantuneeni tai että asiassa olisi mitään väärää. Koen silti itse niin, enkä tiedä nyt mitä ajatella. Nolottava ja epäviehättävä fiilis tuli kerrasta.
Kommentit (101)
Raatorehellisyys ei ole hyve vaan tyhmän ja ajattelemattoman ihmisen merkki.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mies tarkoitti hyvää, en loukkaantuisi. Minunkin mieheni saattaa tehdä noin, kun netissä törmää johonkin tutkimukseen mikä liittyy minun sairauksiini tai ongelmiini.
(Olen lihava, diabetes, syömishäiriö, kiukunhallintaongelmaa, vaihdevuodet, sokerihimo, epäterve ruokavalio, liikunnan puute, siitä johtuvat tuki-ja liikuntaelinsairaudet +sydän ja verisuonisairaudet, uupumus, masennusta, uniapneaa jne. jne. Näitäkin voisi pitää henkilökohtaisina ja loukkaantua kun toinen ottaa puheeksi, mutta miksi turhaan, kun tosiasiat ovat tosiasioita ja toinen haluaa vain auttaa.)
Mieheni lukee tutkimuksen ja jos siinä on linkkejä tai lähteitä mainittu, niin hän lukee nekin ja sitten kertoo minulle mitä minun kannattaisi tehdä. Jos en ole sillä tuulella, että jaksan ongelmiani miettiä, niin pyydän kertomaan eri ajankohtana. Toisena hetkenä, kun olen muutenkin paremmalla tuulella, niin olen vastaan
Ihanaa! Olette vakka ja kansi, tai kaksi vakkaa kansineen! 👍🏼
Milloin nykynaisista on tullut tuollaisia herkkänahkaisia kermaperseitä että hetijustiinsa ollaan loukkaantumassa ja joka saakelin asiasta mikä ei kuulosta tarpeeksi miellyttävältä omaan korvaan !?
Onko ihan varma ettei vilpittömästi vain halunnut auttaa sua löytämään jotain keinoa niille heiveröisille haivenilles ja vedit suotta naamas norsunvtulle, pussillisen herneitä nenään ja revit itselles upouuden prsereiän?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ja siis jos joku puhuisi loukkaavaan tyyliin olisi ehdoton stoppi. Mutta hän puhuu reippaan välittömästi. Puhuu myös omista ongelmistaan tosi suoraan. Siksi "vaikea loukkaantua" hänelle.
Kokeile puhua samalla tavalla hänelle. Miehestä löytyy varmasti joku ulkonäköpiirre, jota ei pidetä yleisen kauneusihanteen mukaisena. Kaljamaha, lihasten puute, harva parta, pieni m***, keltaiset hampaat. Sitten selvität vähän hoitokeinoja joita esittelet hänelle pyytämättä ja kivalla äänensävyllä. Jos mies suuttuu, juokse ja lujaa.
Kostonhimoinen, pikkumainen akka tekisi noin. Kannattaisi miehen juosta lujaa tuossa tilanteessa, semminkin kun on tarkoittanut vain hyvää.
Vierailija kirjoitti:
Vanha viisaus kaikille miehille: Älä koskaan kommentoi tai huomioi yhdenkään naisen
ulkonäköä. On se nainen sitten vaimosi, kihlattusi tai teeveestä tuttu julkkis tai joku muu.
Et voi sanoa kauniiksi etkä rumaksi.
Miehelle ei ole olemassa naisen ulkonäköä.
Jos vaimosi kysyy mielipidettäsi jonkun naisen ulkonäöstä, niin lyö kirveellä polveesi, älä vastaa.
Tämmöiset typerät, seksistiset mielipiteet voi jättää sanomatta. Tai pikemmin: opi pois seksismistä!
Naiset ovat ihmisiä, kukin omanlaisensa. Aivan niin kuin miehet.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Itse miettisin jos olisin seurustelusuhteessa kumpi olisi suhteessa tärkeämpää. Että mies on avulias ja ratkaisee yleisesti asioita, eli on ns. kunnon mies ja samalla sitten joskus tulee näitä sammakoita.
Jos on itse kovin altis loukkaantumaan ja huono sanomaan tuntemuksiaan niin ei ehkä hyvä juttu olla ratkaisukeskeisen kanssa suhteessa.
Edellisen suhteeni oli juuri tällainen, yritin olla sitten välittämättä. Kunnes lopulta korjaustarpeeseen tuli myös mm. painoni (olen normaalipainoinen, mutta hoikempi olisi saanut olla), pukeutumiseni (mekot ja korkokengät olisivat kuulema sopineet niin paljon paremmin) yms.
Näin se valitettavan usein menee. Alistamisen tarve ja perustyytymättömyys on helppo verhota ratkaisukeskeisyyteen ja suorapuheisuuteen.
Tässä tapauksessa (normaalipainoisen naisen pitäisi laihduttaa ja pukeutua mekkoon & korkkareihin) ongelma on siinä, että mies on kelpuuttanut alunperinkin itselleen sopimattoman naisen suhteeseen. Eikä nainen ole tietenkään ymmärtänyt lopettaaa suhdetta alkuunsa, kun mies on pitänyt mieltymyksensä ilmeisesti omana tietonaan. Tuommoinen suhde ei kestä kauan, ei ainakaan sellaosena, että molemmat olisivat siinä onnellisia.
Tulee mieleen semmoinen vedätys, kun mies paljastui pornoaddiktiksi. Hyi olkoon. Jos olisin tiennyt, ei olisi tavattu toista kertaa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Sinulla on näkyvä ongelma, mies etsii siihen ratkaisua ja sitten sinä haluat loukkaantua sanoistaan.
Mitä mieltä olet, jos mies vaikka huomatessaan tiskipöydällä lasin ja lautasen laittaisi ne oma-aloitteisesti tiskikoneeseen ja sanoisi, että jostain luin, että kannattaa heti laittaa astiat koneeseen, pysyy keittiö siistimpänä. Siis sanoisi noin ilman moitetta tai syytöstä, kunhan puolustelisi omaa tekemistään. Ymmärtäisitkö loukkaantua?
No kyllä tuollaisen tiski-jutun ottaisin turhana päsmäröintinä. Eri asia jos laittaa ne vaan koneeseen ja toteaa, että laitoinpa tässä ohimennen.
Jos itselläni on jo
Hiukseni ovat ohentuneet, mies on kysellyt, olenko kokeillut "niitä apteekkivalmisteita" (Priorin). En ymmärtänyt loukkaantua, koska mieheni on ra
Heti kun naiset lakkaavat meikkaamasta ja käyttämästä kaikenmaailman karvalisukkeita, eli rakastavat ja hyväksyvät itsensäjuuri sellaisina kuin ovat.
Jos ap:kin tekee itse kaikenmoisia kiemuroita ulkonäköään kohentaakseen, niin kuulostaa naurettavalta, että loukkaantuu miehen pontevastabeleestä tarttua toimeen ja esittää ratkaisuja naisen ulkonäkökriisiin.
Oikeasti ap:n ongelma ei ole ohut tukka, eikä seurustelukumppani vaan hänen oma huono itsetuntonsa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
No kyllähän tuo aika törppöä, ellet olisi itse kovasti valitellut ja surkutellut asiaa, jolloin se olisi minusta ok. Mutta jos hiuksesi ovat aivan selvästi erityisen ohuet, niin ehkä voisi ajatella että mies ei ole täysin kelvoton, vain ajattelematon. Kerro hänelle että ei tuntunut mukavalta.
Aina miehet eivät tajua, että naiseen ei voi suhtautua kuin miehen. Eivät tajua, vaikka tiedostamattaan arvottavat asioita ihan kuten muutkin (eli esim niin, että naisen ulkonäkö on naisen tärkein valuutta).
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Juuri, hänellä on tuo edellä kuvattu ongelmanratkaisuluonne. Eli hyvin tarttuva asioihin, pohtii, huoltaa, hoitaa ja ottaa vastuita.
Huomaan että myös minuun päin hyvässä ja pahassa, eli jos huomioi jonkin asian sanoo heti "ootko huomannu sun tuo laite toimii noin kun jos päivität parempaan versioon niin toimii näin ja noin, mä etsin sulle minkä voisit ostaa.." ja minulle kun se ei niin hyväkin kelpaisi. Muttei tee sitä pahuuttaan.
Tässä hiushommassa taitaa olla sama, mutta nyt ylittyy oma raja ja kun mietin että on huomioinut, häiritseekö häntä noin, eikö pidä viehättävänä... niin se eniten tuntuu pahalta.
Ap
Kertomasi perusteella hän ei tarkoita mitään muuta kuin hyvää. Ei häntä ne hiukset häiritse, hän ajattelee että sinua ehkä häiritsee, vaikka nyt ei niin ollutkaan. Hän haluaa ihan vaan auttaa. Ei muuta.
O
Joopa joo. Jos ap ei kertaakaan asiasta ole mitään itse sanonut, niin ne ohuet hiukset häiritsevät vain ja ainoastaan tuota tuoretta seurustelukumppania.
Josta voidaan miettiä, että onko parisuhteen tarkoitus a) hyväksyä toinen sellaisena kuin tämä on (ja erota jos ei hyväksy), vai b) muokata tästä omaa silmää miellyttävä, kuin jostain nukesta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vanha viisaus kaikille miehille: Älä koskaan kommentoi tai huomioi yhdenkään naisen
ulkonäköä. On se nainen sitten vaimosi, kihlattusi tai teeveestä tuttu julkkis tai joku muu.
Et voi sanoa kauniiksi etkä rumaksi.
Miehelle ei ole olemassa naisen ulkonäköä.
Jos vaimosi kysyy mielipidettäsi jonkun naisen ulkonäöstä, niin lyö kirveellä polveesi, älä vastaa.
Tämmöiset typerät, seksistiset mielipiteet voi jättää sanomatta. Tai pikemmin: opi pois seksismistä!
Naiset ovat ihmisiä, kukin omanlaisensa. Aivan niin kuin miehet.
Totta kai ovat, mutta en usko sekuantiakaan että sinä oikeasti ajattelet miehistä ja naisista ihan samalla tavalla. Se on mahdoton ja toimimaton ajatus nykymaailmassa, ja toisenlaista maailmaa on vaikea kokeilla. Ei se naiseus tai mieheys tietenkään määritä ihmisen koko ihmisyyttä, mutta käytännössä yksi tärkeimpiä jakajia.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Sinulla on näkyvä ongelma, mies etsii siihen ratkaisua ja sitten sinä haluat loukkaantua sanoistaan.
Mitä mieltä olet, jos mies vaikka huomatessaan tiskipöydällä lasin ja lautasen laittaisi ne oma-aloitteisesti tiskikoneeseen ja sanoisi, että jostain luin, että kannattaa heti laittaa astiat koneeseen, pysyy keittiö siistimpänä. Siis sanoisi noin ilman moitetta tai syytöstä, kunhan puolustelisi omaa tekemistään. Ymmärtäisitkö loukkaantua?
No kyllä tuollaisen tiski-jutun ottaisin turhana päsmäröintinä. Eri asia jos laittaa ne vaan koneeseen ja toteaa, että laitoinpa tässä ohimennen.
Jos itselläni on jo
Hiukseni ovat ohentuneet, mies on kysellyt, olenko kokeillut "niitä apteekkivalmisteita" (Priorin). En ymmärtänyt loukkaantua, koska mieheni on ra
Jos ajattelee elämäänsä puhtaasti ulkonäön kautta kuten sinä, niin varmasti noin kannattaa tehdä. Jos taas ajattelee elämää astetta isommin, niin sydämessä ailahtaa lämpimästi: mies haluaa auttaa asiassa, jonka jokainen samantien huomaa ja jota todennäköisesti on jo viikkoja yritetty peitellä. Mieshän voisi sanoa (kuten tavallasi ajattelevat), että tämä suhde loppui tähän.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Sinulla on näkyvä ongelma, mies etsii siihen ratkaisua ja sitten sinä haluat loukkaantua sanoistaan.
Mitä mieltä olet, jos mies vaikka huomatessaan tiskipöydällä lasin ja lautasen laittaisi ne oma-aloitteisesti tiskikoneeseen ja sanoisi, että jostain luin, että kannattaa heti laittaa astiat koneeseen, pysyy keittiö siistimpänä. Siis sanoisi noin ilman moitetta tai syytöstä, kunhan puolustelisi omaa tekemistään. Ymmärtäisitkö loukkaantua?
No kyllä tuollaisen tiski-jutun ottaisin turhana päsmäröintinä. Eri asia jos laittaa ne vaan koneeseen ja toteaa, että laitoinpa tässä ohimennen.
Jos itselläni on jo
Hiukseni ovat ohentuneet, mies on kysellyt, olenko kokeillut "niitä apteekkivalmisteita" (Priori
Jos ajattelee elämäänsä puhtaasti ulkonäön kautta kuten sinä, niin varmasti noin kannattaa tehdä. Jos taas ajattelee elämää astetta isommin, niin sydämessä ailahtaa lämpimästi: mies haluaa auttaa asiassa, jonka jokainen samantien huomaa ja jota todennäköisesti on jo viikkoja yritetty peitellä. Mieshän voisi sanoa (kuten tavallasi ajattelevat), että tämä suhde loppui tähän.
Ja seuraavaksi voisi korjata vähän pukeutumistyyliä, meikkaamista yms?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vanha viisaus kaikille miehille: Älä koskaan kommentoi tai huomioi yhdenkään naisen
ulkonäköä. On se nainen sitten vaimosi, kihlattusi tai teeveestä tuttu julkkis tai joku muu.
Et voi sanoa kauniiksi etkä rumaksi.
Miehelle ei ole olemassa naisen ulkonäköä.
Jos vaimosi kysyy mielipidettäsi jonkun naisen ulkonäöstä, niin lyö kirveellä polveesi, älä vastaa.
Tämmöiset typerät, seksistiset mielipiteet voi jättää sanomatta. Tai pikemmin: opi pois seksismistä!
Naiset ovat ihmisiä, kukin omanlaisensa. Aivan niin kuin miehet.
Totta kai ovat, mutta en usko sekuantiakaan että sinä oikeasti ajattelet miehistä ja naisista ihan samalla tavalla. Se on mahdoton ja toimimaton ajatus nykymaailmassa, ja toisenlaista maailmaa on vaikea kokeilla. Ei
En voi sille mitään, että et usko mitä sanon. Se ei ole minun ongelmani. Olen asperger-nainen ja suhtaudun miehiin ja naisiin yhtä lailla. Tiesitkö, että autistinaisten psyyke muistuttaa eniten neurotyypillisen miehen psyykeä. Ei siis nt-naisten eikä nepsymiesten, vaan juuri teikäläisten tavismiesten! Haha. PAITSI, että emme erottele miehiä ja naisia omiin lokeroihinsa kuten kaltaisesi tavismiehet yleensä tekevät.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jos loukkaannut, voit asiasta hyvin todeta. Jos hänen tyylinsä on tuollainen, on hänen syytä pohtia voiko sitä ilmentää joka asiassa. Tuo hiusasia on sinun kohdallasi sellainen. Itselläni on hiukset myös ohentuneet iän myötä, mutta olen siitä kyllä ihmisille kertoillutkin enkä pahastuisi jos joku tietäisi jotain mitä voisi kokeilla.
Miksi olet kertoillut? Kaikkihan näkevät sen.
Kyllä tästä naisten kanssa ainakin tulee puhuttua, että hormonaaliset muutokset ohentaa hiuksia joillakin. Normaalisti ihmiset ei ehdottele tällaiseen asiaan neuvoja, vaikka asia näkyisikin (itselläni ei mitenkään kovin selvästi, itse kuitenkin tiedän, että paljon ohuemmat ovat kuin nuorena), koska asian tajutaan olevan herkkä aihe. Mutta kun asiasta puhuu, yleensä löytyy vertaistukea ja jotkut ovat saaneet apuakin jos
Jos ihminen ei itse ota asiaa esiin, sitä ei lähdetä ratkaisemaan toisen puolesta. Itselläni on tosi keltaiset hampaat ja puhun itse avoimesti siitä, että haluaisin tehdä asialle jotain ja saada nätimmän hymyn. Tässä tapauksessa on täysin OK, että toinen ottaa asian esiin (samantien tai toiste), että hei, kuule, tällaisesta valkaisumenetelmästä kuulin, oletko tietoinen?
Sen sijaan, jos seurustelukumppani tai joku muu vaan pamauttaa tyhjästä mulle, että sulla on muuten keltaset hampaat, niin loukkaannun. Olen tietoinen asiasta. En halua huomauttelua siitä. Otan asian esiin, jos haluan puhua siitä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Sinulla on näkyvä ongelma, mies etsii siihen ratkaisua ja sitten sinä haluat loukkaantua sanoistaan.
Mitä mieltä olet, jos mies vaikka huomatessaan tiskipöydällä lasin ja lautasen laittaisi ne oma-aloitteisesti tiskikoneeseen ja sanoisi, että jostain luin, että kannattaa heti laittaa astiat koneeseen, pysyy keittiö siistimpänä. Siis sanoisi noin ilman moitetta tai syytöstä, kunhan puolustelisi omaa tekemistään. Ymmärtäisitkö loukkaantua?
No kyllä tuollaisen tiski-jutun ottaisin turhana päsmäröintinä. Eri asia jos laittaa ne vaan koneeseen ja toteaa, että laitoinpa tässä ohimennen.
Jos itselläni on jokin näkyvä ulkonäkö-obgelma, niin en todellakaan ajattelisi sen olevan vapaata riistaa ruodittavaksi. Etenkin jos deittaillessa joku kokisi jonkin ulkonäköasiani niin häiritsevänä, että ehdottelisi siih
Aivan eri asia kuulla tällaista elinkumppanilta, jonka kanssa ollaan oltu pitkään yhdessä VS alle vuoden verran rinnalla olleelta miesystävältä.
Ei suhteen kalenteripäivä pituudesta voi päätellä sitä voiko jotain ottaa esille vai ei. Jotkut ovat seurustelleet vuosien ajan, mutta viettäneet aikaa yhdessä vähemmän kuin joku toinen pari, joka on seurustellut kolmen kuukauden ajan. Jotkut ovat voineet seurustella koko elämänsä eikä edes eläkkeelle jäämisen jälkeen tiedetä edes toisen musiikkimakua tai lempiruokaa.
Ehkä joku ajattelee, että keski-ikäiset ihmiset ovat jo niin sinuja itsensä kanssa ja oman ulkonäkönsä kanssa, että siitä voi realistisesti keskustella.
Itse olen ainakin huomannut tämän itsessäni ja kaveripiirissäni. 40+ voidaan jo yhdessä jakaa ja nauraa asioille, joista parikymppisenä olisi loukkaannuttu.
Höpsis. Haluaa auttaa vain sinua. Ole onnellinen kun on rehellinen ja suora, paljon pahempaa olisi ihme kyräily, kieroilu ja pelaaminen.
Vierailija kirjoitti:
Höpsis. Haluaa auttaa vain sinua. Ole onnellinen kun on rehellinen ja suora, paljon pahempaa olisi ihme kyräily, kieroilu ja pelaaminen.
Haluaa auttaa asiassa, johon ei ole apua edes pyydetty? Tai mitenkään tuotu esiin, että asia olisi edes mikään ongelma?
Samanlaista auttamista, kuin jos minä rennosti pukeutunut alkaisin mitään kysymättä saada kumppanilta neuvoja, miten paljon kivemmalta näyttäisin minihameessa ja korkeissa korkokengissä, miten luonnonvärinen tukkani olisi kivempi räikeänpunaisena jne.
Jos kumppanin ulkonäkö ei miellytä, niin kannattanee ennemmin sitten jatkaa etsintää, kuin ottaa toinen joksikin "korjausprojektiksi".
Olen myös luonteeltani ongelmanratkaisija. Kun olin tiiviissä parisuhteessa, minulta(kin) katosi raja siitä, mitä kuuluu "omaan tonttiini": aloin huolehtia kumppanin asioista niin kuin ne olisivat omiani, vaatetusta myöten. En tietoisesti pyrkinyt muokkamaan saati manipuloimaan, mutta kerroin kerkeästi, mitä voisi tehdä ja miten asiat sujuisi paremmin omalla tyylilläni. Otin kumppanini niin omiin nahkoihini, etten osannut pitää häntä erillisenä, omanlaisenaan ihmisenä. Tämä oli tahatonta en jotenkin vain osannut toimia muuten.
Sitten tilanne kävikin _itselleni_ ylivoimaisen raskaaksi, kun voimavarani ehtyivät huoltamaan kahta ihmistä (toinen siis minä itse). Jätin hänet.
Olen nainen. Sain myöhemmin autisminkirjon diagnoosin. Tajuan nyt, että miehestä oli tullut minulle ns. ekko, erityisen mielenkiinnon kohde. Panostin häneen täpöllä. Mahtoi olla toisellekin rasittavaa, joskaan hän ei koskaan huomauttanut asiasta. Hän oli hyvin mukautuvainen.