Lue keskustelun säännöt.
Loukkaannuinko turhasta? Miten käsitellä tätä?
02.07.2025 |
Miesystävä (seurusteltu alle vuoden) otti reippaasti esille että olenko kokeillut ohuisiin harvenevia hiuksiani tiettyjä lisäaineita ja että voisi saada apua että hän on lukenut asiasta (eli takiani miettinyt asiaa itsekseen). Menin sanattomaksi, änkytin jotain. Yksin mietin kauanko hän on pohtinut minun tukkaani ja mitä siitä ajattelee, pitääkö minua sittenkin epäviehättävänä jne..tulee fiilis etten kelpaa ja haluaa muuttaa minua.
Tapansa esittää asioita on kuitenkin reipas ja suora, sellainen pelaaminen puuttuu häneltä kokonaan ja omatkin ongelmansa kertoo tosi suoraan. En siis usko että edes tajusi loukkaantuneeni tai että asiassa olisi mitään väärää. Koen silti itse niin, enkä tiedä nyt mitä ajatella. Nolottava ja epäviehättävä fiilis tuli kerrasta.
Kommentit (101)
Oletko ap päivitellyt asiaa miehelle, siis hiusten harvenemista? Jos näin, niin ehkä hän ajatteli että haluat jotain ns. ratkaisuja.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
No mutta ei kai ihan tyypillistä ole että suoraan otetaan esille joku toisen ulkonäköasia ja sanotaan että olen selvittänyt tuota, voisit kokeilla noin ja näin. Alle vuoden seurustelusuhteessa etenkään. Kyllähän se nyt vähän mietityttää. En minä itse ainakaan sanoisi toiselle tosta vaan, esim jos toisella olisi kaljuuntumista niin suorasukaisesti "olen tutkinut tuota sinun kaljuuntumista ja suosittelen hakeutumaan lääkäriin". Varmasti moni mies loukkaantuisi. Niin minäkin pahoitin mieleni, ja kommentointi tuli ihan puskista.
Ap
Menetin joskus itse paljon hiuksiani (enk ole ihan vielä antanut anteeksi ystävilleni, joista kukaan ei asiasta sanonut mitään) ja jos joku ystäväni näyttäisi alkavan kärsiä tukan ohenemisesta tai olisi kaljuja läiskiä, niin aika varmasti ottaisin asian esille - vain saadakseni tietää, että hän on tietoinen asiasta ja jos
Amen. Kovin ohut tukka on usein merkki terveysongelmista, varsinkin jos se alkaa yhtäkkiä oheta rajusti. Ap:lla tuon täytyy olla todella rajua, että joku mies on sen merkille pannut.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
No mutta ei kai ihan tyypillistä ole että suoraan otetaan esille joku toisen ulkonäköasia ja sanotaan että olen selvittänyt tuota, voisit kokeilla noin ja näin. Alle vuoden seurustelusuhteessa etenkään. Kyllähän se nyt vähän mietityttää. En minä itse ainakaan sanoisi toiselle tosta vaan, esim jos toisella olisi kaljuuntumista niin suorasukaisesti "olen tutkinut tuota sinun kaljuuntumista ja suosittelen hakeutumaan lääkäriin". Varmasti moni mies loukkaantuisi. Niin minäkin pahoitin mieleni, ja kommentointi tuli ihan puskista.
Ap
Menetin joskus itse paljon hiuksiani (enk ole ihan vielä antanut anteeksi ystävilleni, joista kukaan ei asiasta sanonut mitään) ja jos joku ystäväni näyttäisi alkavan kärsiä tukan ohenemisesta tai olisi kaljuja läiskiä, niin aika varmasti ottaisin asian esille - vain saadaks
No ainakaan minun appiukkoni ei tiennyt että sillä on pälvikalju ennen kuin kerroin sen sille. Enkä varmasti itsekään huomaisi kaljua läikkää takaraivolla tai päälaella, jos hiusten volyymi ei muuttuisi kovin paljoa nopeasti. Minulla on pitkä tukka enkä mitenkään jatkuvasti peilaile. Ja esim. ihosyöpä päänahassa voi oireilla niin, että tulee kalju kohta. Joten ihan hyvä tämmöisistä on läheisille sanoa.
Sinulla on näkyvä ongelma, mies etsii siihen ratkaisua ja sitten sinä haluat loukkaantua sanoistaan.
Mitä mieltä olet, jos mies vaikka huomatessaan tiskipöydällä lasin ja lautasen laittaisi ne oma-aloitteisesti tiskikoneeseen ja sanoisi, että jostain luin, että kannattaa heti laittaa astiat koneeseen, pysyy keittiö siistimpänä. Siis sanoisi noin ilman moitetta tai syytöstä, kunhan puolustelisi omaa tekemistään. Ymmärtäisitkö loukkaantua?
Vierailija kirjoitti:
Jos loukkaannut, voit asiasta hyvin todeta. Jos hänen tyylinsä on tuollainen, on hänen syytä pohtia voiko sitä ilmentää joka asiassa. Tuo hiusasia on sinun kohdallasi sellainen. Itselläni on hiukset myös ohentuneet iän myötä, mutta olen siitä kyllä ihmisille kertoillutkin enkä pahastuisi jos joku tietäisi jotain mitä voisi kokeilla.
Jos tuoreessa parisuhteessa aletaan ottaa esiin "ulkonäkövikoja", niin kyllä nostaisin kytkintä. En aio olla mikään korjausprojekti, vaan jos en kelpaa sellaisena kuin olen, niin sitten antaa olla. Neuvoa saa kyllä sitten kun sellaisia kysyn.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mies tarkoitti hyvää, en loukkaantuisi. Minunkin mieheni saattaa tehdä noin, kun netissä törmää johonkin tutkimukseen mikä liittyy minun sairauksiini tai ongelmiini.
(Olen lihava, diabetes, syömishäiriö, kiukunhallintaongelmaa, vaihdevuodet, sokerihimo, epäterve ruokavalio, liikunnan puute, siitä johtuvat tuki-ja liikuntaelinsairaudet +sydän ja verisuonisairaudet, uupumus, masennusta, uniapneaa jne. jne. Näitäkin voisi pitää henkilökohtaisina ja loukkaantua kun toinen ottaa puheeksi, mutta miksi turhaan, kun tosiasiat ovat tosiasioita ja toinen haluaa vain auttaa.)
Mieheni lukee tutkimuksen ja jos siinä on linkkejä tai lähteitä mainittu, niin hän lukee nekin ja sitten kertoo minulle mitä minun kannattaisi tehdä. Jos en ole sillä tuulella, että jaksan ongelmiani miettiä, niin pyydän kertomaan eri ajankohtana. Toisena hetkenä, kun olen muutenkin paremmalla tuulella, niin olen vastaanottavaisempi ja hänen jutuistaan on minulle oikeasti hyötyä. Joskus kokeilen ehdotuksia, usein en, mutta ne tiedot jäävät kypsymään alitajuntaani, että sitten joskus kun jaksan ko ongelmaan palata, niin minulla on jo ratkaisukeinoja valmiina.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Juuri, hänellä on tuo edellä kuvattu ongelmanratkaisuluonne. Eli hyvin tarttuva asioihin, pohtii, huoltaa, hoitaa ja ottaa vastuita.
Huomaan että myös minuun päin hyvässä ja pahassa, eli jos huomioi jonkin asian sanoo heti "ootko huomannu sun tuo laite toimii noin kun jos päivität parempaan versioon niin toimii näin ja noin, mä etsin sulle minkä voisit ostaa.." ja minulle kun se ei niin hyväkin kelpaisi. Muttei tee sitä pahuuttaan.
Tässä hiushommassa taitaa olla sama, mutta nyt ylittyy oma raja ja kun mietin että on huomioinut, häiritseekö häntä noin, eikö pidä viehättävänä... niin se eniten tuntuu pahalta.
Ap
Mies epäilemättä pitää sinua viehättävänä, kun kerran kanssasi on, mutta onhan sen nyt universaali fakta että olisit vielä viehättävämpi, jos tukkasi olisi parempi. Ellei ole aivan poikkeuksellisen karismaattinen luonne -ja noin epävarma ihminen ei koskaan ole karismaattinen- sillä ulkonäöllä on viehättävyyden suhteen todella suuri merkitys.
Aikuinen mies myös tietää, miten tärkeä juttu tukka monille naisille on, joten halusi vaan auttaa, jos kerran on ratkaisukeskeinen ihminen. Sinä selvästi et ole, jos olet aivan tyytyväinen huonosti toimiviin laitteisiin ja selvästi vähän loukkaannut siitäkin, että toinen tarjoutuu auttamaan kun et itse viitsi vehkeitäsi päivittää!
Mistä muuten mielestäsi saa sanoa? Jos puoliso huomaa että sinulla on paha virheasento jaloissa, saako kehottaa fysioterapeutille ennen kuin tulee pahempia ongelmia, kuten minä tein omalle puolisolleni seurustelun ensimetreillä? (Kiitti, meni ja oli tyytyväinen.) Tai jos huomaat että puolisolle alkaa kalja maistua vähän liikaa, saako siitä sanoa? Tai jos on ihottumaa, saako siihen tarjota hoitokeinoja, jos toinen ei tee mitään ja päästää tilanteen vaan pahenemaan?
Jos tuoreessa suhteessa näkee toisessa vikoja vikojen perään, niin eiköhän kannattaisi korjausprojektin sijaan lähteä etsimään sitä itselleen sopivampaa kumppania.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Oletko ap päivitellyt asiaa miehelle, siis hiusten harvenemista? Jos näin, niin ehkä hän ajatteli että haluat jotain ns. ratkaisuja.
TÄMÄ! Jos olet itse asiasta joskus maininnut, niin et todellakaan voi loukkaantua siitä, että ratkaisukeskeinen ihminen käyttää hyvää hyvyyttään aikaansa sinun ongelman ratkaisemiseksi!!
Vierailija kirjoitti:
Sinulla on näkyvä ongelma, mies etsii siihen ratkaisua ja sitten sinä haluat loukkaantua sanoistaan.
Mitä mieltä olet, jos mies vaikka huomatessaan tiskipöydällä lasin ja lautasen laittaisi ne oma-aloitteisesti tiskikoneeseen ja sanoisi, että jostain luin, että kannattaa heti laittaa astiat koneeseen, pysyy keittiö siistimpänä. Siis sanoisi noin ilman moitetta tai syytöstä, kunhan puolustelisi omaa tekemistään. Ymmärtäisitkö loukkaantua?
No kyllä tuollaisen tiski-jutun ottaisin turhana päsmäröintinä. Eri asia jos laittaa ne vaan koneeseen ja toteaa, että laitoinpa tässä ohimennen.
Jos itselläni on jokin näkyvä ulkonäkö-obgelma, niin en todellakaan ajattelisi sen olevan vapaata riistaa ruodittavaksi. Etenkin jos deittaillessa joku kokisi jonkin ulkonäköasiani niin häiritsevänä, että ehdottelisi siihen korjailuja, niin ei nähtäisi todellakaan enää uudelleen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Sinulla on näkyvä ongelma, mies etsii siihen ratkaisua ja sitten sinä haluat loukkaantua sanoistaan.
Mitä mieltä olet, jos mies vaikka huomatessaan tiskipöydällä lasin ja lautasen laittaisi ne oma-aloitteisesti tiskikoneeseen ja sanoisi, että jostain luin, että kannattaa heti laittaa astiat koneeseen, pysyy keittiö siistimpänä. Siis sanoisi noin ilman moitetta tai syytöstä, kunhan puolustelisi omaa tekemistään. Ymmärtäisitkö loukkaantua?
No kyllä tuollaisen tiski-jutun ottaisin turhana päsmäröintinä. Eri asia jos laittaa ne vaan koneeseen ja toteaa, että laitoinpa tässä ohimennen.
Jos itselläni on jokin näkyvä ulkonäkö-obgelma, niin en todellakaan ajattelisi sen olevan vapaata riistaa ruodittavaksi. Etenkin jos deittaillessa joku kokisi jonkin ulkonäköasiani niin häiritsevänä, että ehdottelisi siihen korjailuja, niin ei nähtäisi todellakaan enää
Hiukseni ovat ohentuneet, mies on kysellyt, olenko kokeillut "niitä apteekkivalmisteita" (Priorin). En ymmärtänyt loukkaantua, koska mieheni on ratkaisukeskeinen. Hän on niitä palstalla halveksittuja ihmisiä, joille on turha valittaa elämästään, hän etsii ratkaisua kauhistelun sijaan.
Jokainen näkee kaljun päälakeni. En mitenkään keksi, miksi siitä vaikeneminen poistaisi ongelman.
Hiusten ohenemiseen ja lähtöön kun ei mitään aineita ole mitkä auttaisi oikeasti.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Loukkaantumisongelmaan tosiaan vaikuttaa onko aloittaja itse puhunut miehelle tai yleensäkin ottanut esille harmituksen huonosta tukastaan. Olen itse myös ratkaisukeskeinen ja saatan tahtomattani varmaan loukata joskus. Mutta minulle on vaikeaa erottaa vain avautumista asioista tai sitten halua ottaa vastaan neuvoja. Minä käsitän, että jos ihminen on itse ottanut jonkun asian esille niin siitä voi silloin puhua asiallisesti muutkin.
Itse miettisin jos olisin seurustelusuhteessa kumpi olisi suhteessa tärkeämpää. Että mies on avulias ja ratkaisee yleisesti asioita, eli on ns. kunnon mies ja samalla sitten joskus tulee näitä sammakoita.
Jos on itse kovin altis loukkaantumaan ja huono sanomaan tuntemuksiaan niin ei ehkä hyvä juttu olla ratkaisukeskeisen kanssa suhteessa.
Kuinka ohut aloittajan tukka on? Jos se ilmiselvän ohut ja siitä on keskusteltu mies halusi vain auttaa. Ei ole kysymys aloittajan ulkonäön arvostelusta. Ulkonäkö on mikä on ja mies on kuitenkin siinä. Harvat hiukset eivät paksune sen enempää jos niistä vaikenee.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Jos ap ei ole itse aloittanut harvenevista hiuksista puhumista miehelle, vaan mies itse keksi koko aiheen, niin kyseessä on iso varoitusmerkki. Kannattaa jättää sellainen mies, joka kokee oikeudekseen yrittää muokata ja parannella kumppaniaan, se tulee muuten romahduttamaan itsetunnon.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Sinulla on näkyvä ongelma, mies etsii siihen ratkaisua ja sitten sinä haluat loukkaantua sanoistaan.
Mitä mieltä olet, jos mies vaikka huomatessaan tiskipöydällä lasin ja lautasen laittaisi ne oma-aloitteisesti tiskikoneeseen ja sanoisi, että jostain luin, että kannattaa heti laittaa astiat koneeseen, pysyy keittiö siistimpänä. Siis sanoisi noin ilman moitetta tai syytöstä, kunhan puolustelisi omaa tekemistään. Ymmärtäisitkö loukkaantua?
No kyllä tuollaisen tiski-jutun ottaisin turhana päsmäröintinä. Eri asia jos laittaa ne vaan koneeseen ja toteaa, että laitoinpa tässä ohimennen.
Jos itselläni on jo
Hiukseni ovat ohentuneet, mies on kysellyt, olenko kokeillut "niitä apteekkivalmisteita" (Priorin). En ymmärtänyt loukkaantua, koska mieheni on ratkaisukeskeinen. Hän on niitä palstalla halveksittuja ihmisiä, joille on turha valittaa elämästään, hän etsii ratkaisua kauhistelun sijaan.
Jokainen näkee kaljun päälakeni. En mitenkään keksi, miksi siitä vaikeneminen poistaisi ongelman
kin näkyvä ulkonäkö-obgelma, niin en todellakaan ajattelisi sen olevan vapaata riistaa ruodittavaksi. Etenkin jos deittaillessa joku kokisi jonkin ulkonäköasiani niin häiritsevänä, että ehdottelisi siih
Hiukseni ovat ohentuneet, mies on kysellyt, olenko kokeillut "niitä apteekkivalmisteita" (Priorin). En ymmärtänyt loukkaantua, koska mieheni on ratkaisukeskeinen. Hän on niitä palstalla halveksittuja ihmisiä, joille on turha valittaa elämästään, hän etsii ratkaisua kauhistelun sijaan.
Jokainen näkee kaljun päälakeni. En mitenkään keksi, miksi siitä vaikeneminen poistaisi ongelman.
Niin.... Parisuhteessa toki ulkonäkö on kaikki kaikessa. Eikä suinkaan ajatus, että "olet minulle rakas juuri tuollaisena".
Siksi jättäisin, jos toinen alkaisi kysymättä ehdotella korjauksia johonkin ulkonäköasiaani. Saa lähteä deittisovellukseen selaamaan silmää miellyttävämpää kumppania.
Vierailija kirjoitti:
Itse miettisin jos olisin seurustelusuhteessa kumpi olisi suhteessa tärkeämpää. Että mies on avulias ja ratkaisee yleisesti asioita, eli on ns. kunnon mies ja samalla sitten joskus tulee näitä sammakoita.
Jos on itse kovin altis loukkaantumaan ja huono sanomaan tuntemuksiaan niin ei ehkä hyvä juttu olla ratkaisukeskeisen kanssa suhteessa.
Edellisen suhteeni oli juuri tällainen, yritin olla sitten välittämättä. Kunnes lopulta korjaustarpeeseen tuli myös mm. painoni (olen normaalipainoinen, mutta hoikempi olisi saanut olla), pukeutumiseni (mekot ja korkokengät olisivat kuulema sopineet niin paljon paremmin) yms.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
No mutta ei kai ihan tyypillistä ole että suoraan otetaan esille joku toisen ulkonäköasia ja sanotaan että olen selvittänyt tuota, voisit kokeilla noin ja näin. Alle vuoden seurustelusuhteessa etenkään. Kyllähän se nyt vähän mietityttää. En minä itse ainakaan sanoisi toiselle tosta vaan, esim jos toisella olisi kaljuuntumista niin suorasukaisesti "olen tutkinut tuota sinun kaljuuntumista ja suosittelen hakeutumaan lääkäriin". Varmasti moni mies loukkaantuisi. Niin minäkin pahoitin mieleni, ja kommentointi tuli ihan puskista.
Ap
Menetin joskus itse paljon hiuksiani (enk ole ihan vielä antanut anteeksi ystävilleni, joista kukaan ei asiasta sanonut mitään) ja jos joku ystäväni näyttäisi alkavan kärsiä tukan ohenemisesta tai olisi kaljuja läiskiä, niin aika varmasti ottaisin asian esille - vain saadaks
Hei saa tana n id ioo tti. Monestikaan ei huomaa. Joskus kaljut läiskät on alueilla joita ei näe. Voi vaikka olla vielä paljon tukkaa kaljun ympärillä ja kalju takaraivolla, joka sitten paljastuu vaikkapa tuulessa. V itu n urpo. eri
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Itse miettisin jos olisin seurustelusuhteessa kumpi olisi suhteessa tärkeämpää. Että mies on avulias ja ratkaisee yleisesti asioita, eli on ns. kunnon mies ja samalla sitten joskus tulee näitä sammakoita.
Jos on itse kovin altis loukkaantumaan ja huono sanomaan tuntemuksiaan niin ei ehkä hyvä juttu olla ratkaisukeskeisen kanssa suhteessa.
Edellisen suhteeni oli juuri tällainen, yritin olla sitten välittämättä. Kunnes lopulta korjaustarpeeseen tuli myös mm. painoni (olen normaalipainoinen, mutta hoikempi olisi saanut olla), pukeutumiseni (mekot ja korkokengät olisivat kuulema sopineet niin paljon paremmin) yms.
Näin se valitettavan usein menee. Alistamisen tarve ja perustyytymättömyys on helppo verhota ratkaisukeskeisyyteen ja suorapuheisuuteen.
Mies epäilemättä pitää sinua viehättävänä, kun kerran kanssasi on, mutta onhan sen nyt universaali fakta että olisit vielä viehättävämpi, jos tukkasi olisi parempi. Ellei ole aivan poikkeuksellisen karismaattinen luonne -ja noin epävarma ihminen ei koskaan ole karismaattinen- sillä ulkonäöllä on viehättävyyden suhteen todella suuri merkitys.
Aikuinen mies myös tietää, miten tärkeä juttu tukka monille naisille on, joten halusi vaan auttaa, jos kerran on ratkaisukeskeinen ihminen. Sinä selvästi et ole, jos olet aivan tyytyväinen huonosti toimiviin laitteisiin ja selvästi vähän loukkaannut siitäkin, että toinen tarjoutuu auttamaan kun et itse viitsi vehkeitäsi päivittää!
Mistä muuten mielestäsi saa sanoa? Jos puoliso huomaa että sinulla on paha virheasento jaloissa, saako kehottaa fysioterapeutille ennen kuin tulee pahempia ongelmia, kuten minä tein omalle puolisolleni seurustelun ensimetreillä? (Kiitti, meni ja oli tyytyväinen.) Tai jos huomaat että puolisolle alkaa kalja maistua vähän liikaa, saako siitä sanoa? Tai jos on ihottumaa, saako siihen tarjota hoitokeinoja, jos toinen ei tee mitään ja päästää tilanteen vaan pahenemaan?
Mistä syystä se tukka on jotenkin pyhä asia, että siitä ei saisi sanoa? Siksi, että satut olemaan sen suhteen nättinokkainen, ja miehen pitäisi se kristallipallostaan nähdä? Se, että annat tukkasi mennä huonoksi kertoo ihan samanlaisesta terveyden laiminlyömisestä kuin se, ettei korjaa virheasentoja jaloissaan tai hoida ihottumaansa.
Joo, tukka ohenee vaihdevuosissa mutta ei niin paljon että sitä yksikään mies huomaisi, jos elämäntavat on muuten kunnossa.
On muuten aika järkyttävää, että keski-ikäinen eukko kyselee parisuhdeasioihinsa neuvoja vauvikselta. Sinun ehkä kannattaisi kasvattaa itsellesi luonne ennen kuin seuraavan kerran pariudut. Tämä mies sinun kannattaa päästää menemään, sille on varmasti joku sellainenkin ottaja joka arvostaa fiksua kyvykästä miestä.