Miksi mies kestää vaimoa, joka on lähes aina pahalla tuulella?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Olen itse mies ja liitossa, mutta voi ihan hyvin olla, että mies kokee kaikesta huolimatta, että uuden naisen löytäminen olisi todella työlästä ja epätodennäköistä. Minä olen ainakin aika varma, etten löytäisi ketään, jos tämä liitto päättyisi, vaikka ei minussa mitään vikaa olekaan. Tinder on turha, baarit eivät kiinnosta, enkä ala harrastuksista tai töistäkään ketään iskemään. Itse asiassa minkäänlainen iskeminen missään ei kiinnostaisi.

Kunhan vain mietin, että ehkä se mies tuntee näin.

Moni on jo vastannut samaan tyyliin, joten tämäkö on sitten syy, naisen iskemisen vaikeus. Ei rakkautta enää ollenkaan, onpa surullista. Ap

Juuri niin, tai en pidä sanasta "iskeminen", en edes tiedä kuinka se tehdään. Tarkoitan sitä, kun kaksi ihmistä päätyy yhteen. Se on kaikesta nykyajan liberalismista ja yhteiskunnan kehityksestä huolimatta edelleen hankalaa, ehkä jopa hankalampaa kuin ennen. Naiset eivät aloitteita juurikaan tee, enkä itsekään enää niitä jaksaisi tehdä.

Minkäköhänlaisia AP:n kaltaiset toisten elämään puuttujat on parisuhteissaan? 

Jos se nainen vain yksinkertaisesti olisi onnellisempi yksin? 

 

Itse kun en voi kuvitellakaan olevani miehen kanssa. Koko ajatus alkaa ärsyttää. Tiedän että tiuskisin miehelle ja olisin ihan p@ska, koska ajatus seksistä tai parisuhteesta miehen kanssa etoo ja ärsyttää.

Jospa nainen siis jotenkin alitajuisesti ajattele mitä hittoa on kenenkään miehen kanssa kun ei halua olla.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Terveisin salarakas ;)

Tuo avaus voisi olla ihan mun näppäimiltä. Erään kaverini iskä on tosi mukava mies ja ikäisekseen erittäin hyvässä kuosissa. Hän myös huolehtii perheestään esimerkillisellä tavalla, laittaa ruuat, siivoaa, on läsnä lapsille, jne. Multakin kysyy aina, että miten menee. On kiusallista kuulla, miten hänen vaimonsa haukkuu hänet nollaksi kaikkien kuullen. Miten mies ei osaa mitään, ei edes kahvia keittää. Mitä ihmettä tällaisesta liitosta oikein saa? 

Jatkan vielä... Saatan olla väärässäkin, mutta mun mielessä on käynyt, että kaverini äiti pelkää menettävänsä miehensä. Kun hän haukkuu tämän nollaksi muiden kuullen, hän tekee samalla selväksi, että turha on kuvitella, että kelpaisit kenellekään. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

En minä ainakaan pysty kehenkään vaihtamaan. Onko sinulla mitään käsitystä siitä miten vaikea kuvio parisuhde kaiken kaikkiaan on ja siihen päätyminen?

Ei se nyt mikään vankila sentään ole. Erotakin voi.

Joillekin yksinäisyys on pelottavaa. Minulle ei varsinaisesti, mutta aika synkkää on välillä 2v eron jälkeen.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Terveisin salarakas ;)

Ei todellakaan. Elän hyvin onnellisessa, pitkässä ja sopuisassa avioliitossa ja siksi tämä ihmetyttääkin. Fiksuja, mukavia ihmisiä, mutta silti haluavat elää noin? Ap

Miten fiksu ja mukava ihminen on aina pahalla tuulella?

Vierailija kirjoitti:

Miten usein arjen toimivuus ja elämän suuri rakkaus kohtaa samassa ihmisessä?

Jos olet rakastunut niin silloin sitä viitsii panostaakin arjen toimivuuteen ja lisänä on vielä rakkaus ja vetovoima. 

Kurjaahan tuommoinen on, henkinen väkivalta. Mutta et sinä voi muita pelastaa. Toki voit kuunnella ja tukea ystävänä. Ehkä ruuhkavuosissa ei vaan jaksa ja kykene toteuttamaan eroa, vaikka tietääkin, että se voisi jollain tasolla helpottaa.

Emmätiä. Rakastaa puolisoaan, ja tietää, että kun tällä on stressiä, huolta dementuneista vanhemmista, surua keskenmeno(i)sta, traumaa raiskauksesta tai pahoinpitelystä tms

Yhtä hyvin voisit kysyä, että miksi niin kovin moni nainen hyväksyi miehensä sotatraumat vuosikymmenten ajan? Ei ollut pelkästään häpeän pelkoa avioeron johdosta, vaan koska nämä naiset tiesivät, että mies oli sodan uhri.

Toki voi olla, että mies tietää olevansa laiska, ja tietää, että kuka tahansa nalkuttaisi tälle suhteessa. Tai ukko on pettänyt, ja tietää satuttaneensa toista syvästi.

Kysymällä asiat selviää. Tai sitten annat toisten elää elämäänsä rauhassa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Miksi mies ei kuuntele vaimoa oikeasti? Vaimolla on jokin syy, miksi hän nalkuttaa. 

Minusta tuntuu, että kuuntelee liikaakin eli minusta hän on liian kiltti. Mutta sekin voi olla ärsyttävää. On syy miksi mies ei lyö nyrkkiä pöytään ja sano, että tämä riittää. Sitä mietin mikä se syy voi olla, onko hän tehnyt jotain mikä on johtanut tilanteeseen. Ja miksi vaimo ei siinä tapauksesa sano, että tämä oli tässä, jos ei pysty antamaan anteeksi. Ap

Miksi-miksi-miksi-eemi kyselyiässä.

Minulla herää kysymys, miksi toisten parisuhteet ja elämän onnellisuus  kiinnostavat ja pohdituttavat ketjun aloittajaa niin paljon.

Eihän se ole millään tavoin perusteltua. Ihmiset pohtivat tällaisilla palstoilla omaa elämäänsä. Ap pohtii toisten.

Erityisesti kun jonkun toisen aviomies on esitetty tällä tavalla kamalan vaimonsa uhrina ja mahtavana tyyppinä, ajattelen luonnollisesti, että ap on harmistunut salarakas. 

Tietenkin hän on pyrkinyt tarinan kehkeytyessä laventamaan sitä ja kertomaan olevansa itsekin naimisissa yms, mutta en vakuutu. 

Joten päädyn vastaamaan: Ap, se mies, jonka kanssa vehtaat, ei jätä vihittyä vaimoaan jostakin syystä. Me emme voi tietää miksi.

Voi hyvin olla, että sinulle on kerrottu hyvin tarkoitushakuinen ja epätosi versio heidän avioliitostaan ja elämästään. Muuten mies olisi mielestäsi täysi sika.

Kaikki pettäjät eivät elä huonoissa liitoissa. Eikä hyvää saati oikeutettua syytä pettää ole olemassakaan. Tarinat kamalasta vaimosta ovat vain tarinoita - sinua varten.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Miten usein arjen toimivuus ja elämän suuri rakkaus kohtaa samassa ihmisessä?

Jos olet rakastunut niin silloin sitä viitsii panostaakin arjen toimivuuteen ja lisänä on vielä rakkaus ja vetovoima. 

Olen rakastanut vain niitä, joiden kanssa en sovi yhteen.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

En minä ainakaan pysty kehenkään vaihtamaan. Onko sinulla mitään käsitystä siitä miten vaikea kuvio parisuhde kaiken kaikkiaan on ja siihen päätyminen?

Elätkö itse tuollaisessa tilanteessa?

On minulla käsitys siitä, että se voi olla vanhemmiten vaikeaa, mutta toisille se on taas todella helppoa ollut mitä olen tuttavapiirini muutamia eronneita seurannut. Se on vaikeaa, jos sosiaalinen piiiri missä itse liikkuu on kapea, mutta voisihan sitä laajentaa? 

Minun on vaikea ymmärtää tuollaista etukäteen luovuttamista mitä tuot esille, mutta hienoa olisi, jos voisit kuvata tarkemmin mitä tarkoitat? Mikä tekee pelostasi niin realistisen tuntuisen? Ja eikö mukana olekaan rakkautta, vaan ainoastaan pelkoa jäädä yksin? Ap

Rakastuneena ei näe toisen vikoja, mutta kukaan ei ole täydellinen. "Moni kakku päältä kaunis vaan on silkkoa sisältä."

Vierailija kirjoitti:

Anna heidän elää elämäänsä, ei sinun tarvitse sitä ymmärtää.

Miksi sinä pohdit täällä toisten suhteita? Hanki oma elämä : )

Elätkö itse tuollaisessa suhteessa? Jos elät, niin oletko miettinyt, että riitaisa parisuhde vaikuttaa muihinkin kuin sinuun ja puolisoon, lapsiin, tuttaviin ja ystäviin. Se ei ole yksityisasia ainakaan perheelle, jossa on lapsia. Kuten kerroin, on jo useammasta pariskunnasta kokemusta ja valitettavasti myös ystävyys alkaa vähitellen hiipua, kun illanvietot muuttuvat ikäviksi. Eli näitä pareja ei välttämättä enää kutsuta. Lasten on kuitenkin tavattava vanhempiaan ja kestettävä tilannetta, ja vaikka olisivat aikuisia, heille ei vain voi sanoa, että hanki oma elämä. Viis ystäväperheistä loppupeleissä, mutta kai lapset vähän merkkaavat kuitenkin jokaiselle. Vai sanoisitko heillekin, että hanki oma elämä? Ap

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Miten usein arjen toimivuus ja elämän suuri rakkaus kohtaa samassa ihmisessä?

Jos olet rakastunut niin silloin sitä viitsii panostaakin arjen toimivuuteen ja lisänä on vielä rakkaus ja vetovoima. 

Olen rakastanut vain niitä, joiden kanssa en sovi yhteen.

Omituista.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Terveisin salarakas ;)

Ei todellakaan. Elän hyvin onnellisessa, pitkässä ja sopuisassa avioliitossa ja siksi tämä ihmetyttääkin. Fiksuja, mukavia ihmisiä, mutta silti haluavat elää noin? Ap

Miten fiksu ja mukava ihminen on aina pahalla tuulella?

Joku on perustavalla tavalla huonosti eli hän ei ole onnellinen. Syy ei kuitenkaan todennäköisesti ole vain miehessä, vaan isompi kokonaisuus. Tyytymättömyyttä omaan elämään mikä usein ilmenee muiden arvostelemisena? Elämässä on erilaisia kausia, mukavakin voi olla jossain vaiheessa v-mäinen, meissä ihmisissä kun on kaikki puolet jokaisessa. Ap

"Kun hän haukkuu tämän nollaksi muiden kuullen, hän tekee samalla selväksi, että turha on kuvitella, että kelpaisit kenellekään. "

Tuo on jo pahempaa kuin nämä tapaukset, jotka itse tiedän. Toki mukana on kyllä tuo sama ajatus jollain tasolla, sellaista avioliiton lopussa varmasti on, että toista haluaa satuttaa. Ap

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Olen itse mies ja liitossa, mutta voi ihan hyvin olla, että mies kokee kaikesta huolimatta, että uuden naisen löytäminen olisi todella työlästä ja epätodennäköistä. Minä olen ainakin aika varma, etten löytäisi ketään, jos tämä liitto päättyisi, vaikka ei minussa mitään vikaa olekaan. Tinder on turha, baarit eivät kiinnosta, enkä ala harrastuksista tai töistäkään ketään iskemään. Itse asiassa minkäänlainen iskeminen missään ei kiinnostaisi.

Kunhan vain mietin, että ehkä se mies tuntee näin.

Moni on jo vastannut samaan tyyliin, joten tämäkö on sitten syy, naisen iskemisen vaikeus. Ei rakkautta enää ollenkaan, onpa surullista. Ap

Juuri niin, tai en pidä sanasta "iskeminen", en edes tiedä kuinka se tehdään. Tarkoitan sitä, kun kaksi ihmistä päätyy yhteen. Se on kaikesta nyky

Kiitos vastauksesta. Olen osittain samaa mieltä, mielestäni vaikeus tulee sitä kautta, että molemmat ovat jo kunnolla aikuisia ja tietävät mitä ovat ja tahtovat. Joustavuutta ei enää samassa määrin ole kuin nuorena. En itsekään voi kuvitella missään olosuhteissa meneväni johonkin Tinderiin. Ja on lukuisia kohtia missä jokin orastava, lupaavakin suhde voi kaatua kuten seksi - vaikka kaikki muu natsaisikin. Kaikki tuntemani onnelliset uusparit ovatkin tuttuja jo pidemmältä ajalta. Silloin tietää edes sen, että pääasiassa tykätään samantyylisestä elämästä, vaikka eihän sekään mitään takaa. Ap

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Anna heidän elää elämäänsä, ei sinun tarvitse sitä ymmärtää.

Miksi sinä pohdit täällä toisten suhteita? Hanki oma elämä : )

Elätkö itse tuollaisessa suhteessa? Jos elät, niin oletko miettinyt, että riitaisa parisuhde vaikuttaa muihinkin kuin sinuun ja puolisoon, lapsiin, tuttaviin ja ystäviin. Se ei ole yksityisasia ainakaan perheelle, jossa on lapsia. Kuten kerroin, on jo useammasta pariskunnasta kokemusta ja valitettavasti myös ystävyys alkaa vähitellen hiipua, kun illanvietot muuttuvat ikäviksi. Eli näitä pareja ei välttämättä enää kutsuta. Lasten on kuitenkin tavattava vanhempiaan ja kestettävä tilannetta, ja vaikka olisivat aikuisia, heille ei vain voi sanoa, että hanki oma elämä. Viis ystäväperheistä loppupeleissä, mutta kai lapset vähän merkkaavat kuitenkin jokaiselle. Vai sanoisitko heillekin, että hanki oma elämä? Ap

Olen eri mutta Ap hyvä, parisuhde on PARIsuhde, kahden ihmisen välinen asia. Se on nimenomaan niiden kahden ihmisen yksityisasia. Ei kukaan ulkopuolinen voi pakottaa toisia eroon ja toiseksi ihmisiä ja luonteenpiirteitää ei shoppailla kaupoista.

Vierailija kirjoitti:

Kurjaahan tuommoinen on, henkinen väkivalta. Mutta et sinä voi muita pelastaa. Toki voit kuunnella ja tukea ystävänä. Ehkä ruuhkavuosissa ei vaan jaksa ja kykene toteuttamaan eroa, vaikka tietääkin, että se voisi jollain tasolla helpottaa.

Niin, kurja on tosiaan kuunnella ja seurata kaiken tuhoa. Kaikki nämä vastaavanlaiset suhteet kestivät yli ruuhkavuosien ja tarjosivat näin lapsille hyvin epäterveen mallin parisuhteesta. Yksi näistä ihmisistä on itsekin sitä moneen kertaan pahoitellut. Ap