Lue keskustelun säännöt.
Miksi joissain suvuissa/perheissä kaikki menestyy ja jopa puolisotkin on "eliittiä"?
01.07.2025 |
Itse olen perheestä jossa kyllä opiskeltiin ahkerasti ja pyrittiin menestykseen mutta kuitenkin keski-iässä saa huomata ettei niin hienosti sitten mennytkään. Työura ei ollutkaan nousujohteinen. Puolisoksi tulikin juntti alkoholisti. Lapsillakin on ongelmia.
-luuseri-
Kommentit (107)
Vierailija kirjoitti:
Itsetunto ja toinen mitä sanoisin on tavoitteellisuus. Eli että elämän perusasiat ovat selvillä, kolmeen ikävuoteen mennessä on oppinut itsekuria ja elää asettamiensa tavoitteiden mukaisesti, ei vain ajelehdi päivästä päivään. Kurinalaisuus ja ennakointi, niin pärjää. Ja omasta kunnosta huolehtiminen. Näistä se koostuu.
Höpö höpö. Mä olen hyvin tavoitteellinen ja impulssikontrolli on sitä luokkaa, että lapsena usein säästin herkut kunnes ne tyyliin homehtui.
Sairastuinpa silti pahaan masennukseen, enkä ole menestynyt ollenkaan.
Kunto on erinomainen edelleenkin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Eiköhän se vaan näytä tuolta ulospäin. Kulissit on tapana pitää kunnossa.
Ovat hyvin verkostoituneita. Aina löytyy jonkun kaverin, tutun tai sukulaisen firma, jonne pääsee töihin ja sitä kautta elämässään eteenpäin.
Vierailija kirjoitti:
Eiköhän se vaan näytä tuolta ulospäin. Kulissit on tapana pitää kunnossa.
Tämä asenne on ehkä se tehokkaimmin ihmisiä alas painava ja alhaalla pitävä. Miksi pyrkiä mihinkään, kun kaikki on kuitenkin vain kulissia, ja huonosti niillä oikeasti kaikilla menee.
Tasapainoinen luonne on tuntemillani supermenestyjillä. Olivat koulussa keskitason oppilaita, mutta hyvin joviaaleja ja kaikkien kanssa toimeen tulevia. Tosin otokseni ei ole kovin suuri.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Hyvät geenit, tietoisuus omasta suvusta ja juurista, erittäin huolellinen kotikasvatus, tukeva ja kannustava sukulaisten piiri, eliittikoulu, matkustelu ja kielitaito, varallisuus, oma kurinalaisuus opinnoissa, samanlainen tuttavapiiri.
Jos eliittikoululla tarkoitetaan Sykkiä, tämä voi pitää joltain osin paikkansa. Jos sillä tarkoitetaan muitakin kouluja, minäkin olen käynyt sellaisen ja sanoisin, että tämä on suuri yksinkertaistus. Jonkinlainen prototyypimalli, joka pitää paikkansa vain hyvin harvan kohdalla.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Eiköhän se vaan näytä tuolta ulospäin. Kulissit on tapana pitää kunnossa.
Tämä asenne on ehkä se tehokkaimmin ihmisiä alas painava ja alhaalla pitävä. Miksi pyrkiä mihinkään, kun kaikki on kuitenkin vain kulissia, ja huonosti niillä oikeasti kaikilla menee.
Juuri näin. Kirjoitin juuri mm. vanhemmistani, jotka pelkäsivät/vihasivat kaikkia herroja. Olin jo pitkällä aikuisiässä, kun tajusin, että eivät kaikki yhtään menestyneet ole kylmiä ja pahoja ihmisiä. Esim. anoppini, eläkkeellä oleva opettaja, on ihanimpia tuntemiani ihmisiä, jolla riittää tekemistä ja ihmissuhteita. Yllättäen uhriäitini on jäänyt varsin yksin. Mikä tietysti vain todistaa hänen mielestään sitä miten huonosti häntä on kohdeltu. Toki ymmärrän jossain määrin äitiäni, hän joutui ihan ummikkona erilaiseen maailmaan mihin oli tottunut. Mutta joskus kyllä väsyttää puolustella, että mieheni suku ei ole läpeensä mätä, vaikka ovat koulutettuja.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
No monessa polvessa akateemisia. Puoliso valitaan samasta yhteiskuntaluokasta. Joku työläisvanhempien lapsi joutuu opiskelemaan, miten missäkin akateemisessa tilaisuudessa kuuluu pukeutua ja käyttäytyä.
Eipä lapset niissä akateemisissa tilaisuuksissa kuitenkaan käy joten aina se on eka kerta ja opettelua myös akateemisesta taustasta tuleville. Ja eri tiedekunnissakin eri säännöt.
Itse olin 80-luvulla kummankin vanhempani väitöstilaisuudessa. Et tiedä, koska olet työläisperheestä.
Minäkin olen ollut monen sukulaiseni väitöstilaisuudessa. Omat sosiaaliset taitoni olivat silti teini-ikäisenä hyvinkin kököt ennen kuin tietoisesti niitä aikuisena paransin. Hyvin ujo olin myös ja itsetunnoton olen ollut aina. Niin myös vanhempani, vaikka akateemisesti koulutettua keskiluokkaa ovatkin. Toinen heistä ainakin neljännen polven akateeminen.
Vierailija kirjoitti:
Kun elää osana sellaista perhekulttuuria, jossa kasvatetaan siihen, että älykkyys on suuri hyve ja korkea koulutus myös, ja suvussa kaikille pienestä saakka opetetaan ajattelun taitoa, niin siinä vain päätyy akateemiselle polulle ihan tiedostamattaan. Ja kun samalla läheiset auttaa ja kannustaa joka päivä opinnoissa. Tietenkään kaikki akateemiset ei ole rikkaita tai johtajia, mutta keskimääriin ihan menestyneitä kyllä.
Älykkyys on suuri hyve? En ole älyttömämpää lausetta kuullut. Jos tarkoitat, että aivojen käyttö on suuri hyve niin voi pitää paikkansa.
"Ajattelun taidon opettaminen" on samanlaista sanahelinää. Lukemisen arvostaminen ja sen opettaminen jälkipolvellekin, sen allekirjoitan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Inhoan teitä jokaista ketjuun kirjoittanutta. Ollaan niin parempaa niin parempaa porukkaa. Toivottavasti elämä opettaa, vaikka te akateemiset luulette niin olevanne jotakin.
Ne vaan voivat olla mitä tahansa trolleja, joihin viittaat. Tuskin monikaan noista tämän ketjun elitisteistä oikeasti on akateeminen. Voi olla että ei yksikään.
Vierailija kirjoitti:
Jostain luin, että ihmisten tulot on keskiarvo niiden seitsemän ihmisen tuloista, joiden kanssa viettää eniten aikaa.
Minulla ei edes ole seitsemää ihmistä lähipiirissä. Enkä edes liioittele.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Itsetunto ja toinen mitä sanoisin on tavoitteellisuus. Eli että elämän perusasiat ovat selvillä, kolmeen ikävuoteen mennessä on oppinut itsekuria ja elää asettamiensa tavoitteiden mukaisesti, ei vain ajelehdi päivästä päivään. Kurinalaisuus ja ennakointi, niin pärjää. Ja omasta kunnosta huolehtiminen. Näistä se koostuu.
Lisäksi että tietää oman arvonsa eikä tyydy mihin vain esim puolison osalta. Pitää osata ajatella myös järjellä ei pelkästään tunteella.
Vierailija kirjoitti:
Meillä ainakin jo ekasta opiskeluvuodesta lähtien käytiin kuuntelemassa väitöksiä, kesätöitä tehdessä sai jo kutsun karonkkaankin.
Osa opiskelijoista on Mäkkärissä kesätöissä, mutta kai sekin on väärin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Älykkyys periytyy ja Suomi on puutteistaan huolimatta yksi meritokraattisimmista länsimaista. Kun siihen lisätään kasvuympäristö, jossa arvostetaan koulutusta ja ahkeruutta, suhteellinen menestys on todennäköistä. Myös vaivannäköä ja pitkäjännitteisyyttä suosiva persoonallisuus edesauttaa menestymistä. Kyseessä ovat persoonallisuuden piirteet, jotka näkyvät jo nuorilla lapsilla. Olen itse opettaja ja nuorista näkee helposti, ketkä kykenevät ajattelemaan tulevaisuuttaan ja ponnistelemaan. Vuosikymmenten varrella on tullu nähtyä aika paljon oppilaita. Väitän että näistä näkee 80 prosentin todennäköisyydellä, keistä tulee menestyviä aikuisena. Kyseessä ei ole puhdas äly, vaan jonkinlainen sitkeys ja kyky katsoa 5 tai 10 vuoden päähän.
Lapsille jo pienestä pitäen opetetaan,että ollaan muita parempia ja kenen kanssa saa olla.Opiskeluissa ja harrastuksissa on pärjättävä ja tuloksia pitää syntyä, muu ei tule kysymykseenkään. Sitten vielä hyväpalkkainen työ ja laadukas puoliso sekä lapsia,ilman muuta.Eikä näille super ihmisille tietenkään tule vastoinkäymisiä,kuten sairauksia,työttömyyttä.
Ahkeruutta ja kunnianhimoa, ei kateutta. Pyritään parempaan, mutta omilla ansioilla ja yrittämisellä tai työllä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Inhoan teitä jokaista ketjuun kirjoittanutta. Ollaan niin parempaa niin parempaa porukkaa. Toivottavasti elämä opettaa, vaikka te akateemiset luulette niin olevanne jotakin.
Ne vaan voivat olla mitä tahansa trolleja, joihin viittaat. Tuskin monikaan noista tämän ketjun elitisteistä oikeasti on akateeminen. Voi olla että ei yksikään.
Toisaalta, itse ainakin olen täällä rehellisempi kuin oikeassa elämässä. Ei niin, että sielläkään valehtelisin, mutta en kyllä sano ääneenkään, mitä ajattelen sosiaaliluokista ja millainen kotitausta minulla oikeasti on.
Se on myös asenne. Suvussani ja puolison suvussa on paljon alemman koulutustason ihmisiä, ihan perusduunareita, mutta asennoituminen ympäröivään maailmaan on myötämielinen. Tunnen myös ihmisiä, jotka omalla asenteellaan asettavat itsensä marisijoiden kastiin ja käyttäytyvät kuin vähälahjaiset, vaikka heidän älyssään ei mitään vikaa olekaan. Jälkimmäistenkään suhteen koulutustaso ei aina ole määräävä tekijä, mutta onhan se usein niin, että kouluttautuminen on myös sivistävää ja luo laajempia näköaloja.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Täysin sattumaa, kukaan ei voi valita elämäänsä. Jossain sattumat on kivoja, jossain ei.
Ei todellakaan ole. Paremmissa piireissä lasten elämä suunnitellaan ja puoliso valikoituu automaattisesti tasokkaasti kun pyöritään tasokkaissa piireissä, ei wt-porukoissa joissa jostain syystä uskotaan että elämä perustuu sattumaan.
No, onnettomia nekin monesti on, mutta paremmissa piireissä ongelmat lakaistaan maton alle ja jatketaan mersujen ostelua. Keskiluokalle ja alemmille naistenlehdissä voivottelu
Nimenomaan tuo keskustelutaito on tärkeä. Omat vanhempani tekivät kansakoulupohjalla sekalaisia töitä, muuttivat töiden perässä maalta lähiöön. Siinä porukassa oli paljon niitä, jotka eivät koskaan sopeutuneet. Kaikki herrat eli mitään kouluja käyneet oli pelottavia. Missään ei käyty, ei kyläilty paitsi kesällä mentiin maalle kotiseudulle.
Siinä ei todellakaan lapset oppineet miten luovia sosiaalisissa ympäristöissä ja miten ihan nauttia toisten seurasta. Kaikki oli vain selviytymistä, kotona sai olla rauhassa ja kaikki herrat haukuttiin selän takana.
Mitään tavoitteita ei asetettu, kaikki vain tapahtui. Myöskään herrat eivät mukamas tehneet mitään, esim. opettajien lapsille satoi vain mannaa taivaasta, eikä heidän tarvinnut ponnistella.