Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Miksi joissain suvuissa/perheissä kaikki menestyy ja jopa puolisotkin on "eliittiä"?
01.07.2025 |
Itse olen perheestä jossa kyllä opiskeltiin ahkerasti ja pyrittiin menestykseen mutta kuitenkin keski-iässä saa huomata ettei niin hienosti sitten mennytkään. Työura ei ollutkaan nousujohteinen. Puolisoksi tulikin juntti alkoholisti. Lapsillakin on ongelmia.
-luuseri-
Kommentit (107)
Vierailija kirjoitti:
Sisäpiiri pieni ja ahdasmielinen pyörii.
Pihlajanmarjat ne on happamia.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Jotkut ihmiset vain ovat sellaisia, että päättävät keinolla millä hyvänsä hankkia itselleen jonkin koulutuksen millä pyrkivät sen jälkeen etenemään keinolla millä hyvänsä esimiestehtäviin tai ainakin hyväpalkkaisiin töihin ja heillä on myös selvät suunnitelmat hankkitua yhteen ja kenties perustaa perhenkin sellaisen ihmisen kanssa jolla on samanlaiset tavoitteet ja suunnitelmat elämän suhteen kuin itselläkin on. Näille päättäväisille ihmisille ei riitä mikään vähempi kuin mitä ovat suunnitelleet saavansa.
Puolisoksi usein valikoituu joku samankaltainen. Toki on myös ns. eriparisia parisuhteita, mutta kyllä se on harvinaisempaa. Syitä on toki monia, mutta yksi on ihan niinkin yksinkertainen, kuin ne paikat ja seura, jossa pyörii.
Missäpä joku akateemisen perheen yliopisto-opiskelija nuori tapaisi jotain amisnuoria. Todennäköisesti pyörivät ihan eri bileissä (yliopisto-opiskelija opiskelijabileissä ja amikset ajavat p..rallia ja sitten menevät tosi nuorina jo töihin, mahdollisesti jopa vuorotöihin, jolloin rytmitkin on täysin eri kuin monilla akateemisilla).
Suurin osa akateemisista tapaa sen puolison juuri jossain opiskelijabileissä tai -porukoissa, jolloin molemmat ovat sitten luonnollisesti akateemisia.
Vierailija kirjoitti:
No monessa polvessa akateemisia. Puoliso valitaan samasta yhteiskuntaluokasta. Joku työläisvanhempien lapsi joutuu opiskelemaan, miten missäkin akateemisessa tilaisuudessa kuuluu pukeutua ja käyttäytyä.
Eipä lapset niissä akateemisissa tilaisuuksissa kuitenkaan käy joten aina se on eka kerta ja opettelua myös akateemisesta taustasta tuleville. Ja eri tiedekunnissakin eri säännöt.
Inhoan teitä jokaista ketjuun kirjoittanutta. Ollaan niin parempaa niin parempaa porukkaa. Toivottavasti elämä opettaa, vaikka te akateemiset luulette niin olevanne jotakin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Sisäpiiri pieni ja ahdasmielinen pyörii.
Niin, siellä vähemmän koulutettujen ja vähemmän menestyneiden piireissännekö? ainakin meidän varmaankin ns eliittisuvussa ihmiset ovat koulutettuja, maailmaa nähneitä, vaativissa työpaikoissa hioutuneita, ja ahdasmielisyyttä en havaitse enkä mitään pienessä piirissä pyörimistä.
Vierailija kirjoitti:
Puolisoksi usein valikoituu joku samankaltainen. Toki on myös ns. eriparisia parisuhteita, mutta kyllä se on harvinaisempaa. Syitä on toki monia, mutta yksi on ihan niinkin yksinkertainen, kuin ne paikat ja seura, jossa pyörii.
Missäpä joku akateemisen perheen yliopisto-opiskelija nuori tapaisi jotain amisnuoria. Todennäköisesti pyörivät ihan eri bileissä (yliopisto-opiskelija opiskelijabileissä ja amikset ajavat p..rallia ja sitten menevät tosi nuorina jo töihin, mahdollisesti jopa vuorotöihin, jolloin rytmitkin on täysin eri kuin monilla akateemisilla).
Suurin osa akateemisista tapaa sen puolison juuri jossain opiskelijabileissä tai -porukoissa, jolloin molemmat ovat sitten luonnollisesti akateemisia.
Kyllä joo, jokainen siis ihan jokainen amis ajaa jotain p rallia. Tukehdu paskaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
No monessa polvessa akateemisia. Puoliso valitaan samasta yhteiskuntaluokasta. Joku työläisvanhempien lapsi joutuu opiskelemaan, miten missäkin akateemisessa tilaisuudessa kuuluu pukeutua ja käyttäytyä. Mistä keskustella, jos omat vanhemmat eivät ole tohtoreita? Onko tuppisuuna silloin kuin vanhemmista puhutaan?
Helposti erottuu, kenen vanhemmat eivät ole akateemisia, vaan kuuluvat alempaan yhteiskuntaluokkaan.
Höpön pöpön. Suomessa joka toisella akateemisella on duunarivanhemmat. Itse tunnen useitakin akateemisia joilla on hyvin vaatimaton tausta ja ovat ihan joka tilanteessa kuin kala vedessä.
Lukaise käytöksen kultainen kirja niin sinäkin tiedät, miten käyttäytyä missä hyvänsä tilaisuudessa. Pukeutumisohjeet näkee kutsusta ja niitä voi toki aina tarkistella, kun muodit vaihtelee.
Itselläni on ihan tavalliset, alemman keskiluokan vanhemmat, opistotason koulutukset, eikä ole vielä tullut eteen tilannetta, jossa olisin kokenut etten tiedä miten käyttäytyä tai puketua. Jos tuntuu, että ei osaa, ongelma on huonossa itsetunnossa, ei siinä, että ei oikeasti osaisi. Itselläni on niin hyvä itsetunto, että jos en tiedä, osaan ihan kysyä: "Anteeksi, mitä minun kuuluu nyt tehdä?" Jos olen kylmiltäni joutunut joihinkin miekanteroittajaisiin tms. Ei kukaan pidä sitä yhtään minään jos kysyykin. Ja ei, en puhunut itseäni ristiin kun sanoin ettei ole koskaan tullut eteen tilannetta, missä en tietäisi miten käyttäytyä ja sitten sanon tuosta kysymisestä. Kas kun ei ole tilannetta, jossa EI olisi hyvää käytöstä kysyä jos ei tiedä. Emme me enää elä missä Jane Austenin maailmassa, jossa menetti kasvonsa jos ei tuntenut kaikkia etiketin ja menuetin kiemuroita.
Elämässä muuten voi päästä hitokseen pitkälle vaikkei olisikaan akateeminen tai muuten koulutettu. Tunnen niitäkin. Ei niistä frakki päällä kukaan erota, mitä kouluja on käyty.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
No monessa polvessa akateemisia. Puoliso valitaan samasta yhteiskuntaluokasta. Joku työläisvanhempien lapsi joutuu opiskelemaan, miten missäkin akateemisessa tilaisuudessa kuuluu pukeutua ja käyttäytyä.
Eipä lapset niissä akateemisissa tilaisuuksissa kuitenkaan käy joten aina se on eka kerta ja opettelua myös akateemisesta taustasta tuleville. Ja eri tiedekunnissakin eri säännöt.
Monet tavat, jotka meillä opittiin jo lapsena kotona, kuten kauniit käytöstavat ja esim hyvät pöytätavat ja keskustelutaito mitä erilaisimmista asioista opittiin jo ihan lapsena. Niillä pärjää pitkälle akateemisissa juhlissa ja tuntee olonsa mukavaksi ja itsevarmaksi. Niitä muita juhlakoukeroita kyllä oppii siihen päälle helposti.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Inhoan teitä jokaista ketjuun kirjoittanutta. Ollaan niin parempaa niin parempaa porukkaa. Toivottavasti elämä opettaa, vaikka te akateemiset luulette niin olevanne jotakin.
Itsensä toteuttava profetia :)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miksi otit puolisoksesi juntin alkoholistin?
Siirryttiin liian nopeasti opiskelijaelämästä perhe-elämään. Ei sitä tajunnut silloin.
No, me muut kyllä tajusimme jo parikymppisenä, että a) noin ei kannata tehdä ja b) mistä tunnistaa laatumiehet.
No en tiedä mistä laatumiehen olisi tunnistanut, opiskeli se yliopistossa kuitenkin. Ja oltiin me valmistuttu ennen kuin esikoinen synty, ei mitään supernuoria sentään oltu.
Iso osa omista yliopistokavereista ei kyllä olis ollut mitään laatumiehiä😅 Ei se opiskelu vielä laatua takaa, ja jos on kiire lapsia tekemään niin tietenkään ei ehdi tutustua toiseen syvällisesti. Omassa kaveripiirissä, jossa just näitä menestyjiä on runsaasti, niin kukaan meistä ei tekis lapsia ennen kuin oikeasti tuntee toisen syvällisesti
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miksi otit puolisoksesi juntin alkoholistin?
Siirryttiin liian nopeasti opiskelijaelämästä perhe-elämään. Ei sitä tajunnut silloin.
No, me muut kyllä tajusimme jo parikymppisenä, että a) noin ei kannata tehdä ja b) mistä tunnistaa laatumiehet.
No en tiedä mistä laatumiehen olisi tunnistanut, opiskeli se yliopistossa kuitenkin. Ja oltiin me valmistuttu ennen kuin esikoinen synty, ei mitään supernuoria sentään oltu.
Ihmistuntemus sinulta siis puuttuu, jos oletat vielä aikuisenakin että "laatumiehen" tae on se, missä on opiskellut. Laatumies on jotain ihan muuta. Katsos kun meillä ihmisillä on sellainen jännä juttu nimeltä arvomaailma. Se kertoo ihmisen todellisen laadun. Tästä voi joko keskustella tai sitten havainnoida: ajan- ja rahankäyttö paljastaa ihmisen arvomaailman.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Itsetunto ja toinen mitä sanoisin on tavoitteellisuus. Eli että elämän perusasiat ovat selvillä, kolmeen ikävuoteen mennessä on oppinut itsekuria ja elää asettamiensa tavoitteiden mukaisesti, ei vain ajelehdi päivästä päivään. Kurinalaisuus ja ennakointi, niin pärjää. Ja omasta kunnosta huolehtiminen. Näistä se koostuu.
Osin nämä ovat geneettisiä, osin opittuja. Kumpikin selittää, miksi "se kulkee suvussa". Tyypillistä on myös jonkinlainen statushakuisuus ja se, että kun ongelmia tulee, niistä vaan noustaan. Ja noustaan. Ja noustaan. Ja noustaan.
Mutta kaikkein tärkeintä on, että nimenomaan haluaa olla parempi kuin muut ja pärjätä paremmin kuin muut. Ilman tätä halua ei tule mitään. Ihmisellä voi olla vaikka millaiset geneettiset lahjat ja itsekuri, mutta ei siitä uutta Usain Boltia tule, jos s
Totta, uhriutumalla ei elämässä menestytä. On sääli, miten jotkut vanhemmat opettavat lapsensa uhriutumaan jo pienenä, sen sijaan, että opettaisivat selviytymään ja ottamaan ohjat omassa elämässä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Niillä on suhteita, yhteyksiä ja asemaa. Suhteet eivät selitä asiaa kokonaan, mutta suhteet + itsetunto + tavoittellisuus ja ahkeruus lienee voittava konsepti. Lisäksi tällaisilla suvuilla on rahaa. Ja kun rahaa on, on riskien ottaminen myös helpompaa kun tietää että riskin toteutuminen ei tarkoitta kaiken menettämistä.
Toki on tavallisiakin ihmisiä jotka onnistuvat menestymään ilman valmiita suhteita, mutta heillä menestystä selittää kovan yrittämisen ja korkeiden tavoitteiden lisäksi myös puhdas onni. Joskin tällaisetkin ihmiset luovat suhteita siinä matkalla. Ja heidän lapsillaan onkin sitten jo helpompaa kun suhteet ovat jo valmiina.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
No monessa polvessa akateemisia. Puoliso valitaan samasta yhteiskuntaluokasta. Joku työläisvanhempien lapsi joutuu opiskelemaan, miten missäkin akateemisessa tilaisuudessa kuuluu pukeutua ja käyttäytyä.
Eipä lapset niissä akateemisissa tilaisuuksissa kuitenkaan käy joten aina se on eka kerta ja opettelua myös akateemisesta taustasta tuleville. Ja eri tiedekunnissakin eri säännöt.
Monet tavat, jotka meillä opittiin jo lapsena kotona, kuten kauniit käytöstavat ja esim hyvät pöytätavat ja keskustelutaito mitä erilaisimmista asioista opittiin jo ihan lapsena. Niillä pärjää pitkälle akateemisissa juhlissa ja tuntee olonsa mukavaksi ja itsevarmaksi. Niitä muita juhlakoukeroita kyllä oppii siihen päälle helposti.
Nämä ei silti vaadi akateemista taustaa, vaikka toki varmasti ovat yleisempiä akateemisissa perheissä.
Minä tulen varakkaasta perheestä.
ei se opiskelu ole tae rahasta.
vanhempani ostivat esim metsää jossa saa tuottoja myymällä puuta.
myös iso sijoitussalkku.
kannattaa laittaa niin sanotusti laittaa rahaa poikimaan.
The only fears we have to fear is these fears itself.
Itse olen tutkimut noita sukuja ja aika kovasti ne SS miesten kanssa kytkeytyivät ja olivat kasanneet varojaan sitä kautta. Toiset taas Stalinin joukoissa ollen . Joten ei ole kovin mystistä. Jostakin ne alkuvarat ollaan nyhjetty. Jonkun selkänahoista ja kustannuksella.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
No monessa polvessa akateemisia. Puoliso valitaan samasta yhteiskuntaluokasta. Joku työläisvanhempien lapsi joutuu opiskelemaan, miten missäkin akateemisessa tilaisuudessa kuuluu pukeutua ja käyttäytyä.
Eipä lapset niissä akateemisissa tilaisuuksissa kuitenkaan käy joten aina se on eka kerta ja opettelua myös akateemisesta taustasta tuleville. Ja eri tiedekunnissakin eri säännöt.
Itse olin 80-luvulla kummankin vanhempani väitöstilaisuudessa. Et tiedä, koska olet työläisperheestä.
Vierailija kirjoitti:
Aika paljon on kiinni itsetunnosta. Minut kasvatettiin pienestä pitäen uskomaan että on ne "muut, paremmat ihmiset" ja me ei olla niitä.
Minut taas kasvatettiin niin, että kukaan ei ole toista parempi, mutta joidenkin täytyy tehdä enemmän töitä sen eteen.
Alue: Aihe vapaa
No en tiedä mistä laatumiehen olisi tunnistanut, opiskeli se yliopistossa kuitenkin. Ja oltiin me valmistuttu ennen kuin esikoinen synty, ei mitään supernuoria sentään oltu.