Miten saada vaimo liikkumaan ilman riitelyä?
Hei
Olemme viittäkymmentä lähestyvä pariskunta. Lapset kohta aikuisia. Olen huolissani vaimoni fyysisestä kunnosta tulevaisuudessa.
Itse olen liikkunut säännöllisesti teini-ikäisestä. Opetan ja valmennan nykyisin, oma kilpaurheilu loppui lasten saamiseen. Lapset ovat perineet minun harrastukseni ja käyvät kanssani harjoituksissa useina päivinä viikossa.
Vaimoni liikkui epäsäännöllisesti nuorena. Lasten myötä se väheni. Kymmenisen vuotta sitten se jäi kokonaan. Hän ei ole liikunnallinen ihminen.
Minua ei häiritse suoraan liikunnan puute. Liikkumattomuuden vaikutukset näkyvät koko ajan selvemmin. On tullut painoa, selkää särkee, polvia särkee ja hyvää oloa haetaan esimerkiksi herkuttelusta.
Kodin työt pyörivät vahvasti minun vastuullani. Vaimoni ei jaksa töiden jälkeen tehdä oikein mitään. Mikäli jokin työ on tekemättä se kuitenkin häiritsee häntä suuresti. Kotitöistä jaksan hoitaa suuremman osan, enkä koe vaikeana teettää töitä lapsillamme, tämä ei ole ongelma.
Olen yrittänyt ehdottaa ja keksiä yhteistä harrastusta. Hankimme kotiin kuntoiluvälineitä hänen pyynnöstään, käyttämättä ovat. Yritän olla kannustava. En koskaan ole arvostellut, vähätellyt tai puuttunut hänen liikuntavalintoihinsa negatiivisesti.
Tiedän mitä tapahtuu jos otan asian suoraan puheeksi. Hän suuttuu minulle ja alkaa kokea häpeää itsestään. Hän kokosi minun arvostelevan ulkonäköään, kaikki huomio olisi hänen painossaan. Vaikka yrittäisin valita sanani kuinka tarkasti.
Mielestäni hän on hyvin kaunis nainen. Aina ollut ja on edelleen. Olemme molemmat vanhentuneet. En halua muuttaa häntä ulkoisesti, haluan hänen olevan terve ja toimintakykyinen kun lapsemme muuttavat omilleen.
Onko kukaan koskaan kokenut onnistumista tälläisessä tilanteessa? Joko onnistunut rohkaisemaan kumppaninsa liikkumaan tai tullut rohkaistuksi ilman kriisiä parisuhteessa.
Kommentit (287)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miksi naiselle pitää puhua kuin lapselle? Kertokaa oikeasti.
Miksi nainen menee rikki jos kerrotaan tosiasiat ja vaaditaan tekemään niille jotain?Ajattelet, ettei ap:n vaimo tiedä terveellisen ruokavalion ja liikunnan olevan hyväksi, vaan on tietämättömyyttään herkkuja ahmiva sohvaperuna :D
Ajattelen että miksi sitä ei voi sanoa suoraan ilman että tulee kriisi.
Vierailija kirjoitti:
Selvästi aloittaja on narsisti, kaikki täsmää.
Joku vois pistää taas sen luettelon narsistin piirteistä.
Ja sinä olet mainio esimerkki tämän palstan tasosta. Aloittajan kannattaa kopioida tuo sinänsä hyvä aloituspostauksensa ja postata se jollekin terveysaineiselle palstalle, voi saada järkeviäkin vastauksia. Veikkaan että tämä palsta on 90% kansoitettu läskeillä jotka kokevat etteivät voi tehdä painolleen mitään.
Kun nyt kaikki on saavutettu, ei olekaan enää mitään motivaatiota olla viehättävä, herätää huomiota. Sitä sinun vaimo nuoruudessa teki. Lapset ovat isoja, mies rinnalla, taloudellisia huolia ei ole. Miksi antaa enää piiska itselle? Siinäs näet, hyvä mies, kun kerran ulkonäön perustella naimisiin menit. Miksi olet huolissasi omasta vaimosta, kun vaimo itse ei ole? SIINÄS NÄET NYT HÄNEEN TODELLISEN LUONTEEN, mitä hän peitti sinun edestä kaikki nämä vuodet. Näköjään olit hänelle vaan hyvä saalis. Kaikki on saavutettu, motivaatiota enää ei ole. Ja sinun huolenpito hänestä on aivan yhtää tyhjän kanssa. Koska nimittäin,jos sinun vaimo jotain halua, hän tekee kaiken sen edesta- ja päinvastoin. Jos ei huvitta, niin ei millään sitten.
Ole onnellinen, kun häneltä vielä huomiota saat. Tavallisesti loppu sekin jossain vaihessa kuin seinään. Minusta tuntuu, että olet toivonut häneltä rakkauttaa ja elänyt omassa haavemaailmassa. Pikkuhilha heräät ja tulet näkemän omassa puolisossa sen todellisen luonteen. Suosittelen hoitaa hyvät välit lastensa kanssa. On ainaskin he, ketkä aidosti sinusta välittää.
Palkitseminen. Kun vaimo kävelee viikossa 20 km, ostat hänelle kivan korun. Kun käy puoli vuotta salilla (ohjelma) ja paino laskee, ostat jonkin kivan laukun. Kun liikunta tulee tavaksi, menette yhdessä matkalle. Ja kehua pitää koko ajan. Lapset eivät eatä juoksemista, koska on juoksurattaitakin myynnissä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tässä tuskin on kyse motivaatiosta, vaan jostain terveysongelmasta, mikä on selvitettävä.
Kenen ne pitäisi selvittää ellei vaimolla itsellään ole motivaatiota siihen?
Vaimolla ei ehkä ole voimavaroja ja hän tarvitsee tukea. Motivaatio ja voimavarat ovat kaksi eri asiaa.
Jos on motivaatio huolehtia itsestä ja omista tarpeista niitä voimavaroja etsii. Jos ei ole motivaatiota ja odottaa että muut huolehtii niin ei myöskään ole voimavaroja eikä niitä myöskään mistään tule.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miksi naiselle pitää puhua kuin lapselle? Kertokaa oikeasti.
Miksi nainen menee rikki jos kerrotaan tosiasiat ja vaaditaan tekemään niille jotain?Ajattelet, ettei ap:n vaimo tiedä terveellisen ruokavalion ja liikunnan olevan hyväksi, vaan on tietämättömyyttään herkkuja ahmiva sohvaperuna :D
Ei sitä välttämättä ajattele, kun ne haitalliset päivittäiset rutiinit eivät näy kunnon romahtamisena yhtäkkiä, vaan pikkuhiljaa. Samoin jos teet elämäntapamuutoksia, niin vaikutukset näkyvät pitemmällä tähtäimellä, ei yhtäkkiä. Eli että jättää ne sipsien ym. mussuttamiset ja alkaa lisätä kävelyä jne. Pitää tehdä päätös ja olla pitkäjänteinen, ja antaa tulosten näkyä pitemmällä aikavälillä.
Aloittakaa Hertta-testi, perusverenkuva, vitamiinit ja ferrit. Kun ferrit on noussut, voi jaksamista tulla. Jos ei tule, niin lyhytterapia. Suosittelen myös rentouttavia hoitoja kuten energiahoitoa. Uni on tärkein, jos haluaa laihduttaa tai aloittaa elämäntaparemontin.
Kun terveys saatu paremmaksi, on asia vasta realistinen
Papattimatto huomaamatta persiiseen narulla kiinni ja sytytät sen. Toimii kuulemma myös laiskojen ylipainoisten kissojen ja koirien tapauksessa.
Mitä vaimosi tekee työkseen? Sillä on nimittäin aika paljon merkitystä jaksamisen kannalta.
Voisiko pyöräilystä tulla teidän yhteinen harrastus? Voisitko ostaa vaimollesi lahjaksi kevytsähköpyörän tai sähköpyörän, jolloin polkeminen hieman helpottuu, mutta liikuntaa tulee kuitenkin mukavasti.
Meillä mieheni ehdotti ostavansa ja ostikin minulle synttärilahjaksi kevytsähköpyörän ja nykyään voidaan tehdä 30 kilometrinkin pyörälenkkejä yhdessä; mieheni polkee ilman sähköä ja minä saan sähköstä helpotusta isoihin ylämäkiin. Minulla on polvissa ilmeisesti kulumaa tms. ja aiemmin hybridipyörällä polkiessani mieheni odotteli minua esim. isojen mäkien päällä. Nyt ollaan tasaveroisia polkijoita ja fillarilenkit yhdessä on todella kivaa liikuntaa.
Minulla 62-vuotiaana ei ole ylipainoa ja olen aina tykännyt liikkua, mutta hieman ylipainoisella ja melko laiskasti aiemmin liikkuneella ystävälläni pyöräilystä on tullut myös yhteinen harrastus miehensä kanssa juurikin sähköpyörän ansiosta.
Onko todella, että vaimolla ei ole mitään vastuita tässä asiassa? Tämän lisäksi on muun perheen varottava etteivät loukkaa vaimoa puhumalla asiasta.
Ihmeellinen kuvio. Miksi sitä ylläpidetään ja kuka siitä hyötyy?
On ymmärrettävää että jos on itse liikunnallinen, niin tykkää myös toisenkin olevan. Lisäksi reipas ylipaino ei ole ikinä terveellistä.
On hyvä ottaa siis asiat puheeksi, jos ne häiritsevät kumppanissa. Jokaisen ihmisen on hyvä liikkua ainakin jonkin verran. Varsinainen liikuntaharrastus on tuskin nii. tärkeää ja ilman sitäkin voi olla ihan terve tai omata terveelliset elämäntavat.
Lisäksi raskaiden kauppakassien kantaminen ei ehkä ole parasta hyötyliikuntaa.
Vierailija kirjoitti:
Palkitseminen. Kun vaimo kävelee viikossa 20 km, ostat hänelle kivan korun. Kun käy puoli vuotta salilla (ohjelma) ja paino laskee, ostat jonkin kivan laukun. Kun liikunta tulee tavaksi, menette yhdessä matkalle. Ja kehua pitää koko ajan. Lapset eivät eatä juoksemista, koska on juoksurattaitakin myynnissä.
Hyvä idea, mutta palkintona toivoisin sitten rahaa tai matkoissa sen, että budjetti on sovittu ja saan valita kohteen. Ei sitä kuule millään pikkupalkinnoilla liikuta
Vierailija kirjoitti:
Onko todella, että vaimolla ei ole mitään vastuita tässä asiassa? Tämän lisäksi on muun perheen varottava etteivät loukkaa vaimoa puhumalla asiasta.
Ihmeellinen kuvio. Miksi sitä ylläpidetään ja kuka siitä hyötyy?
Ehkä perheen sisäisen harmonian vuoksi. Itse aviomiehenä ajattelen myös, että vaimo täytyy pitää tyytyväisenä, jottei hän kieltäydy rakastelusta. Toisaalta jos alkaisi kokonaan kieltäytyä (en lukenut, oliko ap:llä tähän liittyvää ongelmaa), niin sitten mies voisi nostaa paremmin kissan pöydälle ja puhua suorempaan, kun ei olisi muutenkaan enää niin paljoa menetettävää.
-Eri
Vierailija kirjoitti:
Palkitseminen. Kun vaimo kävelee viikossa 20 km, ostat hänelle kivan korun. Kun käy puoli vuotta salilla (ohjelma) ja paino laskee, ostat jonkin kivan laukun. Kun liikunta tulee tavaksi, menette yhdessä matkalle. Ja kehua pitää koko ajan. Lapset eivät eatä juoksemista, koska on juoksurattaitakin myynnissä.
Meinaatko ettei vaimo pysty itse ostamaan itselleen laukkua tai korua?
Itse en ainakaan kostuisi mitään jostain laukusta, koska en ole kiinnostunut sellaisista.
Itseäni huvittavaa suuresti ihmiset, jotka vauhkota sellaisista terveyden perusasioista muiden ihmisten kohdalla. Sitten ärsyyntyvät kun joku huvittuu niistä.
Näen tilanteen niin, että vaimosi lohduttaa itseään herkuilla, koska ei saa sinulta varauksetonta tukea siihen, että on sinulle se kaikkein tärkein ihminen.
Vaimo ei ole kuin koira, jonka saa lelulla tai herkulla tyytyväiseksi. Joten mitään kikka kakkosta ei nyt ole tarjolla.
Olen jostakin kuullut, että jos haluat ihmisen muuttuvan, sinun täytyy hyväksyä ja rakastaa häntä sellaisena kun hän on.
Olette riidelleet. Oletko haukkunut häntä ja käyttänyt pahoja sanoja?
Voi olla, että hän on masentunut ja kokee toivottomuutta.
Jos haluat rikkoa etkä rakenraa, on parempi, että tyydyt ruukkuihin. Niissäkin on reikä.
Vierailija kirjoitti:
Onko todella, että vaimolla ei ole mitään vastuita tässä asiassa? Tämän lisäksi on muun perheen varottava etteivät loukkaa vaimoa puhumalla asiasta.
Ihmeellinen kuvio. Miksi sitä ylläpidetään ja kuka siitä hyötyy?
Onhan se, eikä aina ole selvää, kumpi kuviota pyörittää. Minulla on epäonni elää miehen kanssa, joka jatkuvasti kuvittelee kaikenlaisia vastoinkäymisiä, jos minulle puhuisi suoraan. Molemmille aiheutuu huomattavaa vahinkoa tästä puhumattomuudesta. Kyllä suutun joskus, koska minulla on kestänyt kauan ymmärtää se, että hänen ymmärryksensä ihmissuhteista oikeasti on tosi rajallinen. Joten hän on päättänyt jo etukäteen, että sama se sitten olla puhumatta ollenkaan, koska suutun joka tapauksessa. Ei hän hahmota sitä, että kiertelemällä hän aiheuttaa paljon pahempia ristiriitoja.
Mitä vaimo pelkää? Jos ap ei tiedä, hänellä on isompikin ongelma kuin vaimon terveys. Se paljastaa, että suhteesta puuttuu hyvin paljon luottamusta ja sisältöä muutenkin. Läheisyys on puolivillaista jostain tai useammastakin syystä. Miten hyvin ap tuntee vaimonsa oikeasti?
Onhan toi karmea tilanne kun toinen ei pidä itsestään huolta. Vaikka olis kuinka epäliikunnallinen niin ei siinä auta kun viimeistään viisikymppisenä ruveta hommiin jos ei halua olla vanhuksena täysin autettava.
Jos mikään muu ei auta niin sun on sanottava vaimollesi suoraan että et aio ryhtyä hänen omaishoitajakseen. Olen käynyt tämän keskustelun oman puolisoni kanssa ja kaiken uhriutumisen, eropuheiden tmv. jälkeen hän sitten kuitenkin tarttui toimeen ja nyt pidetään huoli siitä että liikuntaa tulee se vähintään 2h 30 min viikossa.