Miten saada vaimo liikkumaan ilman riitelyä?
Hei
Olemme viittäkymmentä lähestyvä pariskunta. Lapset kohta aikuisia. Olen huolissani vaimoni fyysisestä kunnosta tulevaisuudessa.
Itse olen liikkunut säännöllisesti teini-ikäisestä. Opetan ja valmennan nykyisin, oma kilpaurheilu loppui lasten saamiseen. Lapset ovat perineet minun harrastukseni ja käyvät kanssani harjoituksissa useina päivinä viikossa.
Vaimoni liikkui epäsäännöllisesti nuorena. Lasten myötä se väheni. Kymmenisen vuotta sitten se jäi kokonaan. Hän ei ole liikunnallinen ihminen.
Minua ei häiritse suoraan liikunnan puute. Liikkumattomuuden vaikutukset näkyvät koko ajan selvemmin. On tullut painoa, selkää särkee, polvia särkee ja hyvää oloa haetaan esimerkiksi herkuttelusta.
Kodin työt pyörivät vahvasti minun vastuullani. Vaimoni ei jaksa töiden jälkeen tehdä oikein mitään. Mikäli jokin työ on tekemättä se kuitenkin häiritsee häntä suuresti. Kotitöistä jaksan hoitaa suuremman osan, enkä koe vaikeana teettää töitä lapsillamme, tämä ei ole ongelma.
Olen yrittänyt ehdottaa ja keksiä yhteistä harrastusta. Hankimme kotiin kuntoiluvälineitä hänen pyynnöstään, käyttämättä ovat. Yritän olla kannustava. En koskaan ole arvostellut, vähätellyt tai puuttunut hänen liikuntavalintoihinsa negatiivisesti.
Tiedän mitä tapahtuu jos otan asian suoraan puheeksi. Hän suuttuu minulle ja alkaa kokea häpeää itsestään. Hän kokosi minun arvostelevan ulkonäköään, kaikki huomio olisi hänen painossaan. Vaikka yrittäisin valita sanani kuinka tarkasti.
Mielestäni hän on hyvin kaunis nainen. Aina ollut ja on edelleen. Olemme molemmat vanhentuneet. En halua muuttaa häntä ulkoisesti, haluan hänen olevan terve ja toimintakykyinen kun lapsemme muuttavat omilleen.
Onko kukaan koskaan kokenut onnistumista tälläisessä tilanteessa? Joko onnistunut rohkaisemaan kumppaninsa liikkumaan tai tullut rohkaistuksi ilman kriisiä parisuhteessa.
Kommentit (287)
Vierailija kirjoitti:
Toiset lähestyy aihetta mies viha edellä. Toiset solvatakseen naisia.
yhtämieltä kuitenkin ollaan siitä että akkaa et liikkeelle saa. Lihota pitää ja mies ymmärtää olla hiljaa.
Onko ideoita millä se liikkeelle saaminen varmasti onnistuisi oli kyse sitten naisesta tai miehestä? Sillä idealla voisi tienata ja paljon.
Vierailija kirjoitti:
Yhdenkään asiantuntijan mukaan kävely ei riitä ainoaksi liikunnaksi,kenellekkään.
Ei siinä kehity mikään, varsinkaan yläkroppa ja lihasvoima.
Niinpä, miksi tehdä mitään, kun se ei kuitenkaan ole tarpeeksi. Kävely kyllä kasvattaa jalkojen lihasvoimaa, sitä enemmän mitä mäkisemmässä maastossa sitä tekee.
Ap:een vaimon kannattaisi jatkaa kävelyä. Kunhan on päässyt vaihdevuosista ohi, niin sen jälkeen energiaa riittää taas enemmän. Monilla naisilla nukkuminen heikkenee jo vuosia ennen varsinaisia vaihdevuosia ja se heikentää jaksamista todella paljon.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Yhdenkään asiantuntijan mukaan kävely ei riitä ainoaksi liikunnaksi,kenellekkään.
Ei siinä kehity mikään, varsinkaan yläkroppa ja lihasvoima.
Ajatteles; mun mummu ei liikkunut ikinä, ei käynyt lenkillä, ei salilla, ei jumpannut. Ylipainoakin oli. Maatilan raskaita töitä hän ei myöskään tehnyt, koska hänellä oli nuoruudesta asti vaikea nivelrikko. Silti hän eli yli yhdeksänkymppiseksi ja oli jalkeilla (tosin kyynärsauvojen varassa) loppuun asti.
Mummosi elämä kuulosta tavoiteltavalta. Mummosi elämänlaatua eivät myöskään olisi parantaneet oikeanlainen lihaskuntoharjoittelu, ravinto ja sykettänostava tasapainoa sekä koordinaatiota kehittävä treeni.
Koska mummo sinnitteli pitkään, ei sinunkaan kannata tehdä mitään.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Toiset lähestyy aihetta mies viha edellä. Toiset solvatakseen naisia.
yhtämieltä kuitenkin ollaan siitä että akkaa et liikkeelle saa. Lihota pitää ja mies ymmärtää olla hiljaa.Onko ideoita millä se liikkeelle saaminen varmasti onnistuisi oli kyse sitten naisesta tai miehestä? Sillä idealla voisi tienata ja paljon.
Hyvä alku voisi olla mahdollistaa aiheesta puhuminen.
Miehelle voi sanoa tämän lihonneen. Miesten välillä tämä on ihan normaalia.
Naiselle jos sanot hänen lihonneen on se parisuhteen tai ystävyyden loppu. Loukkaus jonka nainen muistaa lopun elämänsä. Eikä loukkaantumiseen vaikuta vaikka kiloja olisi tullut kymmeniä ylimääräistä.
Totta kai se miten asiasta sanotaan on merkityksellistä. On mahdollista sanoa vain ja myös tarkoituksella loukatakseen. Myös miestä voidaan ja usein loukataankin häpäisemällä lihavuudesta. Miesten kesken on kuitenkin mahdollista puhua asiasta loukkaamatta ja yrittää löytää ratkaisuja. Naisen kohdalla jopa epäily ajatuksesta, joka liittyisi naisen painoon, riittää myrkyttämään ihmissuhteen lopullisesti.
Keino nimetä ja tunnistaa ongelma olisi hyvä alku.
Vaimon todennäköisesti saisi laboratoriotutkimuksiin ihan sillä, että ehdotat, että hankitte _molemmille_ esimerkiksi Puhti-testit (saa ilman lähetettä) 50 vuoden lähestymisen johdosta eräänlaisena tarkistuksena. Ottakaa kattavat paketit. Sano esimerkiksi, että luit artikkelin, jossa tätä suositellaan (googlaamalla todennäköisesti löydät tällaisen oikeastikin sillä muistelisin sellaisen joskus lukeneeni). Minä ja puolisoni teimme näin nelikymppisinä sillä ajatuksella, että jos löytyy jotain korjattavaa se on hyvä tehdä siinä kohtaa. Molemmilta löytyi yllätystuloksia sekä yllättävän hyvään että hieman huonoon suuntaan. Todellakin kannatti ja uusintaverikokeet osoittivat muutosten toimineen. Korosta yhteistä pitkää elämää jos jotain. Siitä tulee tunne, että et ole lähtemässä mihinkään.
Kun kärsin raudanpuutteesta, niin en olisi jaksanut mennä lääkäriin pohtimaan sitä miksi olen aina väsynyt. En vain yksinkertaisesti olisi jaksanut. Otin jatkuvan väysymseni puheeksi sitten muun käynnin yhteydessä ja heti sen jälkeen kadutti, koska lääkäri halusi alkaa tutkia väsymystäni lisää ja minusta tuntui etten vain jaksa, että antaa olla. Onneksi lääkäri oli päättäväinen. Kun sitten raudanpuutteeni syy löydettiin ja se hoidettiin, niin muistan vieläkin sen päivän, kun yllätin itseni lenkkipolulta ihmettelemästä, että miten kummassa mun reisissä on voimaa ja miten ihmeessä jaksoin nousta tämän ylämäen. Väsymys on tuollainen, se hiipii hiljaa, siihen tottuu ja kun se on pahimmillaan, niin sitä ei enää osaa ajatella, että joskus olis toisin, tai että voisi jaksaa lähteä hakemaan apua, koska siihen olotilaan on tottunut. Eikä siinä auta yhtään, jos sitten puoliso alkaisi kertoa vaikka,e ttä väsymyksesi syy on ylipainossa, sellainen on syyllistävää.
Jos ap:n kumppani on väsynyt ja ap on huolissaan hänen jaksamisestaan, niin ap:n e tulisi alkaa keksimään itse syitä sille miksi on väsynyt tai miksi on kipuja, vaan kertoa, että on huolissaan väsymyksestä, tuntuu pahenevan koko ajan, voitaisiinko käydä lääkärillä ihan vaan tsekkauttamassa ettei ole mitään vakavampaa syytä taustalla. Mutta sen pitää olla aitoa, se ei saa olla tekosyy, että saisi vaimon lääkäriin, jotta lääkäri voisi kertoa vaimolle, että olet läski, laihduta, sitten taas jaksat.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Toiset lähestyy aihetta mies viha edellä. Toiset solvatakseen naisia.
yhtämieltä kuitenkin ollaan siitä että akkaa et liikkeelle saa. Lihota pitää ja mies ymmärtää olla hiljaa.Onko ideoita millä se liikkeelle saaminen varmasti onnistuisi oli kyse sitten naisesta tai miehestä? Sillä idealla voisi tienata ja paljon.
Hyvä alku voisi olla mahdollistaa aiheesta puhuminen.
Miehelle voi sanoa tämän lihonneen. Miesten välillä tämä on ihan normaalia.
Naiselle jos sanot hänen lihonneen on se parisuhteen tai ystävyyden loppu. Loukkaus jonka nainen muistaa lopun elämänsä. Eikä loukkaantumiseen vaikuta vaikka kiloja olisi tullut kymmeniä ylimääräistä.
Totta kai se miten asiasta sanotaan on merkityksellistä. On mahdollista sanoa vain ja myös tarkoituksel
Miksi henkilökohtaiset valmentajat, lääkärit tms ei tuota käytä?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Toiset lähestyy aihetta mies viha edellä. Toiset solvatakseen naisia.
yhtämieltä kuitenkin ollaan siitä että akkaa et liikkeelle saa. Lihota pitää ja mies ymmärtää olla hiljaa.Onko ideoita millä se liikkeelle saaminen varmasti onnistuisi oli kyse sitten naisesta tai miehestä? Sillä idealla voisi tienata ja paljon.
Hyvä alku voisi olla mahdollistaa aiheesta puhuminen.
Miehelle voi sanoa tämän lihonneen. Miesten välillä tämä on ihan normaalia.
Naiselle jos sanot hänen lihonneen on se parisuhteen tai ystävyyden loppu. Loukkaus jonka nainen muistaa lopun elämänsä. Eikä loukkaantumiseen vaikuta vaikka kiloja olisi tullut kymmeniä ylimääräistä.
Totta kai se miten asiasta sanotaan on merkityksellis
Miten niin eivät käytä?
Ymmärrän ap hyvin harmistuksesi ja huolesi, vaikkei itselläni ei sama tilanne parisuhteessa olekaan. Kyse on arvoista. Ja arvot ovat lopulta aika syvällinen juttu ihmiselle. Sinä (ja minä todellakin!) arvostan korkealle terveyttä, hyvää kuntoa, elinvoimaisuutta ja ihan sitäkin, että näytän sen ansiosta hyvälle mielestäni. Arvot puolestaan näkyvät ja niitä voi lukea meidän teoista ja elämäntavoistamme.
Mun on tosi vaikeaa ymmärtää, miksi jotkut eivät arvosta omaa terveyttään ja elä niin että se tukee kokonaisvaltaisesti omaa terveyttä. Se on hämmentävää. Tässä iässä todellakin luodaan pohjaa myös toimintakykyiselle vanhuudelle, lihasmassa on jo vuosikausia itsekseen hävinnyt, ellei sille tee mitään. Ja lukuisiin sairauksiin (mm erilaisiin syöpiin) on paljon suurempi riski jos on huonokuntoinen ja ylipainoinen.
Ehkä asia vaivaa sinua siksikin, että kyseessä on aika iso arvoristiriita?
Minäkin kannustan tekemään asioita yhdessä! Kuntosalijäsenyys? tms. Puhut vaimostasi kauniisti, hän on sellaisenaan kaiken kunnioituksen ja rakkauden arvoinen tietysti! Toivottavsti asia ratkeaa hyvin. (Ja ei muuten kannata aliarvioida esivaihdevuosien vaikutusta väsymykseen jne!!)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Yhdenkään asiantuntijan mukaan kävely ei riitä ainoaksi liikunnaksi,kenellekkään.
Ei siinä kehity mikään, varsinkaan yläkroppa ja lihasvoima.
Ajatteles; mun mummu ei liikkunut ikinä, ei käynyt lenkillä, ei salilla, ei jumpannut. Ylipainoakin oli. Maatilan raskaita töitä hän ei myöskään tehnyt, koska hänellä oli nuoruudesta asti vaikea nivelrikko. Silti hän eli yli yhdeksänkymppiseksi ja oli jalkeilla (tosin kyynärsauvojen varassa) loppuun asti.
Mummosi elämä kuulosta tavoiteltavalta. Mummosi elämänlaatua eivät myöskään olisi parantaneet oikeanlainen lihaskuntoharjoittelu, ravinto ja sykettänostava tasapainoa sekä koordinaatiota kehittävä treeni.
Koska mummo sinnitteli pitkään, ei sinunkaan kannata tehdä mitään.
Sanoinko, etten tee mitään?
Vierailija kirjoitti:
Miksi naiselle pitää puhua kuin lapselle? Kertokaa oikeasti.
Miksi nainen menee rikki jos kerrotaan tosiasiat ja vaaditaan tekemään niille jotain?
Tämä. Ketjun asenne on ihmeellinen. Kyseessä on aikuinen ihminen eikä mikään vauva. Ap:n pitäisi olla täydellinen kypsä aikuinen ja vaimolle pitäisi antaa tutti suuhun, paijata sohvalla, kantaa lisää sipsejä eteen ja varoa visusti ettei sano mitään, mistä hän vain masentuu lisää (ei edes ole varmuutta mistään masennuksesta), ei rasita polviaan, että sairaudet selvitetään, ettei vain joudu tekemään yhtään mitään itse tai kantamaan vastuuta omasta laiskuudestaan.
Vähintään 50% tuon ikäisistä on veteliä ja laiskoja mässyn mussuttajia ja siiderisieppoja, jotka valitsevat päästää itsensä plössähtäneeseen kuntoon, koska liikunta on raskasta ja epäterveellinen ruoka maistuu.
Ap tarvitsisi itsensä kaltaisen naisen, joka tykkää aktiivisesta ja terveellisestä elämästä, epäilen, että ero tulee jossain vaiheessa. Tai sitten ap on onneton omaishoitaja ja lihavan vaimon kelataksi lopun ikäänsä. Jotain rotia niihin toisille keksittyihin tekosyihin nyt!
255 lisää, että yllättävän paljon on pariskuntia, joissa nainen on lihonut liikuntakyvyttömäksi palloksi lastensaannin jälkeen ja mies reippaana ylläpitää elämää kodissa. Nainen korkeintaan tekee lisää epäterveellistä ruokaa ja hoitaa kukkia ja kissaa, mies hoitaa kaiken muun ja ylläpitää talon ja kuljettaa läskiä vaimoaan autolla ympäriinsä. Nämä miehet eivät koskaan tule saamaan mitään palkintoa, mutta uhraavat itsensä puolison saamattomuuden ja lopulta elintasosairauksien eteen vuosikymmeniksi. Pahaa tekee ja tässäkin keskustelussa näkyy outo asenne siitä, että naista pitää sääliä ja paapoa. Lähes kaikissa tapauksissa lihavuus lähtee omasta laiskuudesta ja haluttomuudesta elää terveellisesti! Yleensä taustalla on myös tunnesyöminen, eikä yksikään sairaus.
Vierailija kirjoitti:
255 lisää, että yllättävän paljon on pariskuntia, joissa nainen on lihonut liikuntakyvyttömäksi palloksi lastensaannin jälkeen ja mies reippaana ylläpitää elämää kodissa. Nainen korkeintaan tekee lisää epäterveellistä ruokaa ja hoitaa kukkia ja kissaa, mies hoitaa kaiken muun ja ylläpitää talon ja kuljettaa läskiä vaimoaan autolla ympäriinsä. Nämä miehet eivät koskaan tule saamaan mitään palkintoa, mutta uhraavat itsensä puolison saamattomuuden ja lopulta elintasosairauksien eteen vuosikymmeniksi. Pahaa tekee ja tässäkin keskustelussa näkyy outo asenne siitä, että naista pitää sääliä ja paapoa. Lähes kaikissa tapauksissa lihavuus lähtee omasta laiskuudesta ja haluttomuudesta elää terveellisesti! Yleensä taustalla on myös tunnesyöminen, eikä yksikään sairaus.
Minua täällä palstalla aina hämmentää se, millaisia tuttavapiirejä muilla on. Minäkin tunnen lasten saannin jälkeen lihoneita naisia. Käyvät töissä, hoitavat kodin ja lapset. Ajavat itse autoa, niin miehen ei tarvitse edes kuskata. Naiset eivät ole mitään palloja vaikka olisivat ylipainoisia. Luulen, että vika on katsojan silmissä. Jokainen ylipanoinen tai jopa normaalipainon puolella oleva nainen on hyllyvä rasvapallo, mutta yksikään mies ei ole ylipainoinen. Tosin tilastojen mukaan ylipainoisia on miehissä käytännössä yhtä paljon.
Vierailija kirjoitti:
Ymmärrän ap hyvin harmistuksesi ja huolesi, vaikkei itselläni ei sama tilanne parisuhteessa olekaan. Kyse on arvoista. Ja arvot ovat lopulta aika syvällinen juttu ihmiselle. Sinä (ja minä todellakin!) arvostan korkealle terveyttä, hyvää kuntoa, elinvoimaisuutta ja ihan sitäkin, että näytän sen ansiosta hyvälle mielestäni. Arvot puolestaan näkyvät ja niitä voi lukea meidän teoista ja elämäntavoistamme.
Mun on tosi vaikeaa ymmärtää, miksi jotkut eivät arvosta omaa terveyttään ja elä niin että se tukee kokonaisvaltaisesti omaa terveyttä. Se on hämmentävää. Tässä iässä todellakin luodaan pohjaa myös toimintakykyiselle vanhuudelle, lihasmassa on jo vuosikausia itsekseen hävinnyt, ellei sille tee mitään. Ja lukuisiin sairauksiin (mm erilaisiin syöpiin) on paljon suurempi riski jos on huonokuntoinen ja ylipainoinen.Ehkä asia vaivaa sinua siksikin, että kyseessä on aika iso arvoristiriita?
Minäkin kannusta
mikä vt un arvoristiriita. Ei toisen arvoista voi sanoa mitään, jos on vaikka liian väsynyt tekemään mitään terveydelleen. Ap on kertonut, että vaimo its ehlausi kotiin kuntoilulaitteita, joten se kertoo siitä, että hänellä on arvoissaan terveen elämän tavoitteleminen. Se miksi hän ei sitä ole tehnyt, on joku muu syy kuin arvot.
Ensin painoa alaspäin ruokavaliolla, vasta myöhemmin liikuntaa jos tuntuu siltä ja kiinnostaa. Ei saa raahata lihavaa ihmistä hikoilemaan mihinkään vastentahtoiseen liikuntaharrastukseen! Kumpi teillä tekee ruuat ja ostaa herkut kaappiin?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
255 lisää, että yllättävän paljon on pariskuntia, joissa nainen on lihonut liikuntakyvyttömäksi palloksi lastensaannin jälkeen ja mies reippaana ylläpitää elämää kodissa. Nainen korkeintaan tekee lisää epäterveellistä ruokaa ja hoitaa kukkia ja kissaa, mies hoitaa kaiken muun ja ylläpitää talon ja kuljettaa läskiä vaimoaan autolla ympäriinsä. Nämä miehet eivät koskaan tule saamaan mitään palkintoa, mutta uhraavat itsensä puolison saamattomuuden ja lopulta elintasosairauksien eteen vuosikymmeniksi. Pahaa tekee ja tässäkin keskustelussa näkyy outo asenne siitä, että naista pitää sääliä ja paapoa. Lähes kaikissa tapauksissa lihavuus lähtee omasta laiskuudesta ja haluttomuudesta elää terveellisesti! Yleensä taustalla on myös tunnesyöminen, eikä yksikään sairaus.
Minua täällä palstalla aina hämmentää se, millaisia tuttavapiirejä muilla on. Minäki
Kuka sanoi, että tällaiset ihmiset kuuluvat tuttavapiiriin? Itse puhun lähiympäristön ihmisistä ja perheistä, jotka tietää jollakin tavalla ja puhun nyt siis ap:n ikäluokan ihmisistä ja sitä vanhemmista. Pienten lasten vanhemmat ovat vielä nuoria ja kilot eivät vielä hidasta juurikaan vauhtia. Lasten myötä lihominen on se, mistä tilanne alkaa, ja ongelmat tulevat myöhemmin.
Ap:n tapaus kuulostaa juuri samanlaiselta, suuremmat ongelmat alkavat näkyä noin viisikymppisenä ja siitä eteenpäin ja vähitellen naisesta tulee lähes liikuntakyvytön. Tietenkään kaikki lihoneet eivät etene tällaiseen vaan pitävät kuntoa yllä ja kilot kurissa, mutta kuten sanoin tällaisia pariskuntia on paljon ja jossain vaiheessa liikunnan vähäisyydestä ja painon kertymisestä tulee ongelmia, kun ikää tulee.
"Ap:n tapaus kuulostaa juuri samanlaiselta, suuremmat ongelmat alkavat näkyä noin viisikymppisenä ja siitä eteenpäin ja vähitellen naisesta tulee lähes liikuntakyvytön. Tietenkään kaikki lihoneet eivät etene tällaiseen vaan pitävät kuntoa yllä ja kilot kurissa, mutta kuten sanoin tällaisia pariskuntia on paljon ja jossain vaiheessa liikunnan vähäisyydestä ja painon kertymisestä tulee ongelmia, kun ikää tulee. "
Aika erikoisessa ympäristössä asut, jos tällaiset 'lihava nainen, hoikka mies' parit edustavat enemmistöä. Kun miehissä on ylipainoisia yhtä paljon ja miehet myös kuolevat nuorempina, usein epäterveellisiin elämäntapoihin. Mutta erikoinen paikkahan sen täytyy ollakin, jos miesten pitää kuskata vaimoa. Minä en juuri tunne 50-luvulla tai sen jälkeen syntyneitä naisia, joilla ei ole ajokorttia. Ja ne harvat ajokortittomat ovat parhaimmassa kunnossa, kun liikkuvat etupäässä fillarilla.
On totta, että vaihdevuosissa moni nainen on huonossa kunnossa. Nivelkivut usein helpottavat pahimpien vuosien jälkeen. Samoin se ylipääsemätön väsymys, mikä aiheutuu vuosien huonosta nukkumisesta. Onneksi se aika on itsellä takana ja jaksaa töiden jälkeen taas tehdä jotain.