Miten miehet kehtaa sanoa että etsii naista jolla ei ole tatuointeja? Minusta ainakin naisena törkeää. Olenko ainoa?
Kommentit (552)
Vierailija kirjoitti:
Tatskat ovat oma valinta aivan kuten tupakointi ja huumeiden käyttökin. Ihonväriin, perhetaustaan tms. ei voi itse vaikuttaa.
Mitä väliä sillä on parisuhdekriteereissä, mihin voi itse vaikuttaa ja mihin ei?
En halua lähelleni naista, joka on kuin sarjakuva.
Hirveitä töherryksiä.
Ei siinä mitään törkeää ole. Jokainen saa olla pitämättä mistä ulkonäköön liittyvistä seikoista tahansa.
Törkeää on ainoastaan pilkata tai päin naamaa arvostella ulkonäköä. Aina voi torjua kohteliaasti tai ainakin olla loukkaamatta.
Mulla on tatuointeja, olen nainen eikä haittaa pätkääkään jos en sen takia ole kiinnostava. En ottanut niitä muiden iloksi vaan omakseni. Jos tää on jollekin deal breaker niin sitten se varmaan on, mitä sitä sen enempää stressaamaan. Eiköhän kaikki saa valita petikumppaninsa ja suhteensa ihan valitsemallaan tavalla. Enhän minäkään jokaista miestä halua sänkyyni.
Nuoruudesta kokemuksia muutamastakin vähän tatuoidummasta naisesta ja juu, kyllä nykyään pidän melko isona varoitusmerkkinä isompia tatuointeja.
Ei ne kuvat ehkä itsessään, mutta kyllä isojen tatskojen ottaminen tietyn holtittomuuden kanssa korreloi, näin omien kokemusten perusteella. Tosi vaikea rakentaa oikeaa, vakavaa suhdetta sellaisen ihmisen kanssa.
Tosi monilla ihmisillä on potentiaalisten kumppanien suhteen kaikenlaisia määriteltyjä "red flageja", tämä on yksi omistani.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tatskat ovat oma valinta aivan kuten tupakointi ja huumeiden käyttökin. Ihonväriin, perhetaustaan tms. ei voi itse vaikuttaa.
Mitä väliä sillä on parisuhdekriteereissä, mihin voi itse vaikuttaa ja mihin ei?
Liittynee avauspostauksen ilmaisuun törkeä. Suurin osa kuitenkin ajattelee että on paljon törkeämpää suoraan ilmaista ettei joku kelpaa sellaisen ominaisuuden takia johon hän ei ole voinut vaikuttaa. Vaiko onko ok sanoa treffiehdokkaalle ettei tämä kelpaa ihonvärin takia?
Jokaisella on jonkinlainen vaatimuslista puolisoksi sopivaa henkilöä valitessa. Jotkin listan kohdista ovat ehdottomia, toisista voidaan keskustella. Listan kohtien järkevyydestä voidaan keskustella, mutta listalla olevien asioiden tuomitseminen törkeiksi ei ole paras tapa keskustella. Ylipäätään on vähän kyseenalaista, onko ihmisillä oikeutta määräillä, millä perusteilla joku toinen valitsee puolisonsa. Omat puolisonvalintaehtonsa saa tietysti jokainen päättää itse.
Voi myös todeta, että jos naisella on tatuointeja ja mies etsii puolisoa, jolla ei ole tatuointeja, ehkä kyseiset henkilöt eivät sovi yhteen. Eivät edes siinä tapauksessa, että tatuoitu nainen on ihastunut kyseiseen mieheen.
Vierailija kirjoitti:
Itseäni jopa häiritsee nykyään enemmän se jos joku on olevinaan hyvin rock-henkinen ja sitten kädet on puhtaat kuin vauvan pylly. Jotakin puuttuu silloin.
Toisin sanoen vaadit ihmiseltä tietynlaista ryhmämentaliteetin omaksumista, joukkoauktoriteetin alle taipumista ja ulkonäöllistä uniformua.
Tosi rock-henkistä hei! :D
Niin normaali mies ei halua lumpulta ja harpulta näyttävää tyttöystävää - aivan luonnollinen asia.
Sinulle se saa olla aivan rauhassa vaikka ja kuinka loukkaavaa, se ei ketään kiinnosta.
Vierailija kirjoitti:
Aloitus vaikuttaa miehen kyhäämältä, ja sen vuoksi en jaksa lukea, millainen väittely on trollin kanssa saatu aikaan. Mutta noin yleisesti ottaen en ymmärrä tätä jatkuvaa tatuointijankutusta. Tatuoinnit ovat edelleen vähemmistön juttu - suurimmalla osalla ihmisistä ei ole tatuointeja. Joten miten on niin kovin vaikea löytää sellaista?
Ei tästä kauan ole, kun olin treffeillä puolitutun miehen kanssa, joka oli ihan vaan olettanut, että minulla on ainakin joku tatuointi. Sitä en tiedä, mihin perusti käsityksensä - ei minulla ole edes lävistyksiä, ei edes korvakoruja. Joten onkohan nyt niin, että jotkut olettavat näitä vähän laajemminkin ja kuvittelevat siten, että melkein kaikilla on tatuointi. Tällainen omin päin olettaminen sitten taas alkaa kuulostaa jo hitusen harhaiselta, ja muutenkin tuo tatuointijankutus vaikuttaa hieman harhaiselta. Kannattaisko rauhoittua?
Tämän voisi allekirjoittaa. En muista että olisin treffaillut yhtäkään tatskattua naista, vaikkei sitä erikseen yksilöity. Kun hakee tietyntyyppistä ja tietyllä arvomaailmalla varustettua yksilöä, monet muut ominaisuudet jäävät hyvin pieneen marginaaliin aivan automaattisesti.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tatskat ovat oma valinta aivan kuten tupakointi ja huumeiden käyttökin. Ihonväriin, perhetaustaan tms. ei voi itse vaikuttaa.
Mitä väliä sillä on parisuhdekriteereissä, mihin voi itse vaikuttaa ja mihin ei?
Liittynee avauspostauksen ilmaisuun törkeä. Suurin osa kuitenkin ajattelee että on paljon törkeämpää suoraan ilmaista ettei joku kelpaa sellaisen ominaisuuden takia johon hän ei ole voinut vaikuttaa. Vaiko onko ok sanoa treffiehdokkaalle ettei tämä kelpaa ihonvärin takia?
Ei, mutta on on silti tehdä tuollainen valinta. Samalla lailla pitäisin aika junttimaisena, epäkohteliaana ja sosiaalisesti osaamattomana sanoa treffiehdokkaalle, että tämä ei kelpaa tatuointien takia. Ei mielestäni ole mitään syytä alkaa luetella toisen "vikoja". Tahdikkaamminkin voi ilmaista, että ei ole kemiaa tai että ei näe edellytyksiä jatkolle.
Joku ei tykkää lihavista, joku ei tykkää pitkistä, joku ei tykkää blondeista jne yms
Mulle tatuoinnit on iso miinus, vähän niinkuin jollekin karvainen syylä keskellä otsaa.
En ihan ymmärrä tätä ajattelumallia, että vain siksi kun olen mies, kenen tahansa mätisäkin tulisi kelvata puolisoksi.
Vierailija kirjoitti:
Niin normaali mies ei halua lumpulta ja harpulta näyttävää tyttöystävää - aivan luonnollinen asia.
Sinulle se saa olla aivan rauhassa vaikka ja kuinka loukkaavaa, se ei ketään kiinnosta.
Minua ei kiinnosta sinun mielipiteesi. Minun mieheni on rakastanut minua tatuointeineni jo yli 20 vuotta, ja jopa maksanut niistä osan. ja melko varmasti on "normaalimpi" mies kuin sinä voisit koskaan olla.
Ja joku pitää UFC:ta vahtaavia miehiä vajaina ja lievästi dementoituneina.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tatskat ovat oma valinta aivan kuten tupakointi ja huumeiden käyttökin. Ihonväriin, perhetaustaan tms. ei voi itse vaikuttaa.
Mitä väliä sillä on parisuhdekriteereissä, mihin voi itse vaikuttaa ja mihin ei?
Liittynee avauspostauksen ilmaisuun törkeä. Suurin osa kuitenkin ajattelee että on paljon törkeämpää suoraan ilmaista ettei joku kelpaa sellaisen ominaisuuden takia johon hän ei ole voinut vaikuttaa. Vaiko onko ok sanoa treffiehdokkaalle ettei tämä kelpaa ihonvärin takia?
Kyllä on ok sania, jos se ihonväri on riemunkirjava tatuoinneista. Tämähän se koko ketjun pointti on.
Minulla ei ole tatuointeja ja se on joillekin miehille turn off. Makuasioita
N28
Samalla tavalla jotkut miehet sanoo kuin jotkut naiset kehtaa sanoa että etsii miestä kenellä esim. ei ole tatuointeja.
Vierailija kirjoitti:
Nuoruudesta kokemuksia muutamastakin vähän tatuoidummasta naisesta ja juu, kyllä nykyään pidän melko isona varoitusmerkkinä isompia tatuointeja.
Ei ne kuvat ehkä itsessään, mutta kyllä isojen tatskojen ottaminen tietyn holtittomuuden kanssa korreloi, näin omien kokemusten perusteella. Tosi vaikea rakentaa oikeaa, vakavaa suhdetta sellaisen ihmisen kanssa.
Tosi monilla ihmisillä on potentiaalisten kumppanien suhteen kaikenlaisia määriteltyjä "red flageja", tämä on yksi omistani.
Jep. Puhtaasti anekdoottinen tämä seuraava esimerkkini, mutta esimerkiksi tapailin reilu vuosi sitten naista, jolla oli paljon tatskoja, läväreitä yms. muuta rock-henkisyyttä. Seksikäs ja seksuaalinen nainen. Oli mennyt 21-vuotiaana naimisiin, eronnut pari vuotta myöhemmin. Tapailtiin kevyesti pari kuukautta, mutta oli jo rakastumassa minuun, joten laitoin jutun poikki, koska en halunnut tai kyennyt sen vakavampaan hänen kanssaan. Löysi sitten jossain vaiheessa uuden poikaystävän. Kuitenkin edelleenkin joskus viestitteli minulle, ja äskettäin tapasinkin hänet, koska hän on kuitenkin mukava tyyppi ja lupaili minulle, että tavattaisiin vain ystävällisessä hengessä. Kuitenkin kävi pian ilmi, että on edelleenkin ihastunut minuun ja olisi ollut vaikka heti valmis hyppäämään sänkyyn kanssani, poikaystävästään huolimatta (oli kaukosuhteessa tuon miehen kanssa, mutta silti, ei oikeutus). En suostunut tuohon, koska en ole kusipää. Eli kaikki nämä mainitsemani asiat osoittavat, että hän on impulsiivinen ja epävakaa. Monessa suhteessa mukava ja haluttava nainen, mutta en voi aloittaa vakavaa suhdetta hänen kanssaan. Polttaisin todennäköisesti näppini aika nopeasti, ja muutenkin hänen menneisyytensä on sellainen, että se häiritsisi minua.
Itselleni kelpaa vain nainen joka mm. on posliini. Jos ei löydy niin oma käsi on toinen vaihtoehto.
Aloitus vaikuttaa miehen kyhäämältä, ja sen vuoksi en jaksa lukea, millainen väittely on trollin kanssa saatu aikaan. Mutta noin yleisesti ottaen en ymmärrä tätä jatkuvaa tatuointijankutusta. Tatuoinnit ovat edelleen vähemmistön juttu - suurimmalla osalla ihmisistä ei ole tatuointeja. Joten miten on niin kovin vaikea löytää sellaista?
Ei tästä kauan ole, kun olin treffeillä puolitutun miehen kanssa, joka oli ihan vaan olettanut, että minulla on ainakin joku tatuointi. Sitä en tiedä, mihin perusti käsityksensä - ei minulla ole edes lävistyksiä, ei edes korvakoruja. Joten onkohan nyt niin, että jotkut olettavat näitä vähän laajemminkin ja kuvittelevat siten, että melkein kaikilla on tatuointi. Tällainen omin päin olettaminen sitten taas alkaa kuulostaa jo hitusen harhaiselta, ja muutenkin tuo tatuointijankutus vaikuttaa hieman harhaiselta. Kannattaisko rauhoittua?