Lue keskustelun säännöt.
Miksi työpaikkahäirintä laitetaan uhrin syyksi?
Kommentit (82)
Tein jo hajuraon ja on todellakin parempi olo!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kukaan ei ole korvaamaton. Varsinkaan kiusaaja, perättömiä huhujen levittäjä, ei ole.
Minusta on hyvä, että on erilaisia työpaikkoja erilaisille persoonallisuuksille. Toki aina pitää pyrkiä kunnioittamaan toista ja olla ihmisiksi. Mutta joillakin työpaikoilla on räväkämpi ilmapiiri ja toisilla asiallisempi. Ehkä kaikki eivät löydä sitä oikeaa paikkaansa heti.
Kiusaajien syy se on. Kyllä ne tietää se itsekkin vaikka muuta esittävät. Se on semmonen r.u.n.k.k.u- porukan harrastus.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Tiedän vain yhden tapauksen, jota käsiteltiin työpaikkakiusaamisena. Siinä oli aika tiukkis kollega, joka kyllä täräytteli kaikenlaista ihan kaikille, muttei kukaan muu sitä niin itseensä ottanut (ko. kollega kuitenkin hoiti hommansa, ja näin ollen oli jopa pidetty kollega, koska silloin työt sujui ja mitäpä hänen mielipiteillään nyt niin väliä kunhan hommat hoituu). Sitten tuli uusi kollega, joka teki tuosta ihan hirveän haloon, ja sitten keskustelivat työpaikkakiusaamisesta HR: n kanssa jne.
Kyllähän se uusi kollega oli oikeasti vain todella herkkis, että ehkä vähän erilainen työyhteisö sopii hänelle paremmin. Hän sitten lähtikin toiseen firmaan.
Ei kaikki vain sovi kaikenlaisiin työkulttuureihin. Turha siinä on alkaa kiusaamisista vinkumaan, vaan vaihtaa vain sitten sellaiseen paikkaan, joka sopii itselle paremmin.
No tuo nyt ei edes ole kiusaamista, jos yksi täräyttelee kaikille jotain.
Vierailija kirjoitti:
Me tehdään vaativaa projektia, jossa monet on aika burniksen partaalla ja joudumme neuvottelemaan ja suorastaan vääntämään monista asioista, jotka on kuitenkin pakko ratkaista, että päästään eteenpäin ja lähtötilanteessa on paljon eriäviä mielipiteitä. Sellaista työtä ei vain kerta kaikkiaan voi tehdä, jos on liian herkkä. Silloin on väärässä roolissa.
Meillä on sitten yksi nainen siinä, joka poistuu näistä neuvotteluista, itkeskelee nurkan takana, ottaa esimiehistöön yhteyttä jne., mikä on ihan älytöntä. Olen itse nähnyt näitä tilanteita, ja ne on olleet tiukkoja, mutta asiallisia keskusteluita, jotka ovat päätyneet siten, että tuo itkeskelijä ei saanut tahtoaan läpi.
Hän ei siis osaa ottaa asioita asioina, vaan kokee sen henkilökohtaisena loukkauksena, jos tehdään päätös, joka ei ole hänen toiveidensa mukainen. Ja sitten hän itkee ja on niin dramaattinen, ja kertoo tulleensa kaltoinkohdelluksi jn
Tämäkään ei ole kiusaamista, vaikka ko henkilö kokee sen niin.
Kaikissa kiusaamistilanteissa ei ole tästä kyse. On tilanteita, jossa henkilö ei jostain syystä kestä eriävää mielipidettä. Sitten on tilanteita, jossa ihan todella inhotaan yhtä ja hankaloitetaan työtä kaikin tavoin. Kaikki tilanteet ei ole kiusaamista, vaikka joku niin kokee. Eriävä mielipide työasiasta ei ole kiusaamista.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Kiusaajien syy se on. Kyllä ne tietää se itsekkin vaikka muuta esittävät. Se on semmonen r.u.n.k.k.u- porukan harrastus.
Ja hiljaiset hyvöksyjät ovat omasta mielestään hyviä ihmisiä, kun eivät ole aktiivisesti mukana...
Kiusaaminen on tosiaan sosiaalinen ilmiö johon tarvitaan vähintään kolme eri osapuolta
1.Kiusaajat
2.Kiusatut
3.Hiljainen hyväksyä
Näiden kolmen lisäksi on vielä neljäs ja samalla kaikista harvinaisin
4.Puolustaja
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Koska se usein on. Ihmiset ovat liian herkkiä nykyään
Miten työpaikkahäirintä voi olla uhrin syy? Eikös se ole niiden häirintää tekevien syy?
Niinhän sitä ajattelisi.. itse olen ollut aikoinaan setvimässä häirintäilmoitusta, jonka työntekijä teki esihenkilöstään. Syy oli siis se, että esihenkilö vaati työntekijää olemaan työpaikalla työaikaan. T: HR
Hr on tunnettu yrityksen etujen ajamisesta, ei uhrin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Duunitorin työhyvinvointi kuvaa kiusaamista näin:
Näin kiusaamisen kierre usein etenee:
1. Kiusaaminen alkaa yleensä selän takana pahan puhumisesta. Juoruilua kutsutaan myös epäsuoraksi henkiseksi väkivallaksi. Mustamaalaus saattaa alkaa esimerkiksi kiusatun ja kiusaajan välisestä konfliktitilanteesta.
2. Pahan puhuminen vaikuttaa muiden käsitykseen siitä, millainen kiusattu henkilö on. Kiusatun virheitä huomataan aiempaa helpommin.
3. Kiusaamisen kohde on tässä vaiheessa suljettu ryhmän ulkopuolelle ja hänen tekemisiinsä aletaan kiinnittää yhä enemmän huomiota. On löydetty syntipukki, ja se saa muun ryhmän väliset siteet tuntumaan tiiviimmiltä.
4. Kiusaamisen kohde alkaa havahtua tilanteeseen ehkä vasta nyt. Hän saattaa huomata, että työpaikalla on meneillään jotain outoa, tai että häntä ei kohdella kuten ennen. Kiusattu saattaa kohdata vähättelyä.
5. Kiusattu yrittää puolustautua, mutta häntä ei kuunnella. Hän alkaa uupua ja saattaa myös itse muuttua. Jos kiusattu menettää malttinsa tai itsehillintänsä, pahenee tilanne entisestään.
6. Muut työyhteisön jäsenet pysyttelevät tilanteesta etäällä tai sitten valitsevat puolensa. Tilanne saatetaan nimetä "henkilökemiaongelmaksi" tai kiusattu nähdään epäpätevänä tai hankalana.
7. Kiusaaminen ei välttämättä ole jatkuvaa, vaan välillä voi olla rauhallisia ajanjaksoja. Kiusaaminen voi kuitenkin leimahtaa uudelleen esimerkiksi konfliktitilanteesta.
8. Kiusattu saatetaan savustaa kokonaan ulos työpaikasta joko niin, että hän lähtee itse, tai sitten hänet irtisanotaan. Kiusaaminen saattaa myös jatkua ulossulkemisena ja jaksottaisena kiusaamisena.
Vierailija kirjoitti:
Minusta on hyvä, että on erilaisia työpaikkoja erilaisille persoonallisuuksille. Toki aina pitää pyrkiä kunnioittamaan toista ja olla ihmisiksi. Mutta joillakin työpaikoilla on räväkämpi ilmapiiri ja toisilla asiallisempi. Ehkä kaikki eivät löydä sitä oikeaa paikkaansa heti.
Häirintäkulttuuri 🤮
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Meitä oli tiimissä 4. 3 meistä koki, että yksi kiusaa meitä. Tuo yksi puolestaan koki, että me kiusataan sitä. Tarvittiin ammattilainen kertomaan meille, että me oltiin kaikki toimittu väärin. Voipi olla, ettei olla ainoa tiimi, jossa näin. Tärkeää on, että asioista otetaan opiksi.
Olin vastaavan tapauksen todistaja, esimies toiselle kiusaajalle/kiusatulle. Oli kaksi ihmistä, joilla molemmilla omia ongelmia, jotenkin heijastivat niitä toisiinsa. Ei psykologitkaan saaneet selvää kumpi kiusaaja ja kumpi kiusattu. Hajotettiin pari eri toimipisteille, se auttoi.
Yläaste rulaa.
Kiusaajat työpaikoilla ovat jälkeenjääneitä yksilöitä. Joiden pitäisi jäädä pois työelämästä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Välillä ihmetyttää miksi ihmiset ovat juuri tietyssä työpaikassa, tällaisia.
T: Erilainen oman tien kulkija
Vierailija kirjoitti:
Kun ei kuulu mihinkään hoviin niin ei hyödy mistään. Jää vain ilman ja tyhjyyttä elämään.
Kyllä hyötyy paljonkin, nimittäin oman itsekunnioituksensa.
Räväkkyys ei ole mitään luonteen hauskuutta ja ei ole synonyymi henkiselle väkivallalle!!!
Huonoissa paikoissa henkisiin asioihin ei panosteta, niin se vaan on..
Vierailija kirjoitti:
Minusta on hyvä, että on erilaisia työpaikkoja erilaisille persoonallisuuksille. Toki aina pitää pyrkiä kunnioittamaan toista ja olla ihmisiksi. Mutta joillakin työpaikoilla on räväkämpi ilmapiiri ja toisilla asiallisempi. Ehkä kaikki eivät löydä sitä oikeaa paikkaansa heti.
Lain mukaan täytyy kuitenkin toimia. Liikenteessäkin on säännöt, että asiat siellä sujuvat.
Usein rumemmat tai vanhemmat ottaa hampaisiin nuoremman ja kauniimman, joka on parempi luonne. Kaikkihan varmasti sen tietävät. Muistelevat katkerana omaa nuoruuttaan, jolloin mahdollisesti itseä kohdeltu huonosti. Haluavat laittaa vahingon kiertämään, jne. Ihan pikkulapsitasoista kiusaamista nähnyt 6kymppisiltä kotkilta.
Kiukutellaan työpaikoilla vihaisina ym.
Kun näitä pesiytyy työpaikalle yli 50 pros, on "peli menetetty". Yleistä naisvaltasilla aloilla.
Touhu tervehtyy siinä vaiheessa, kun hyväkäytöksisiä (järkeviä, tunneälykkäitä) on se yli 50 pros eli enemmistö. Sillon pysyy tasapaino.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minusta on hyvä, että on erilaisia työpaikkoja erilaisille persoonallisuuksille. Toki aina pitää pyrkiä kunnioittamaan toista ja olla ihmisiksi. Mutta joillakin työpaikoilla on räväkämpi ilmapiiri ja toisilla asiallisempi. Ehkä kaikki eivät löydä sitä oikeaa paikkaansa heti.
Lain mukaan täytyy kuitenkin toimia. Liikenteessäkin on säännöt, että asiat siellä sujuvat.
No jos räväkällä työpaikalla työt sujuvat ja ilmapiiri räväköiden kesken toimiva, mikä ongelma? Jos konsensus on räväkkä, niin täytyykö kaikkien muuttua vaikka yhden hiljaisen työntekijän suhteen epäräväköiksi? Ehkä palkkaamisperuste pitää olla siis räväkkyys.
Ei missään nimessä saa ja jos on pakko tehdä valinta kiusaako vahvaa vai valmiiksi heikkoa, niin vahvaa. Mutta eihän tuollaista valintaa pitäisi joutua tekemään? Enemmän raukkamaista tietenkin aina jos epäreilu eikä tasaväkinen tilanne sen mukaan miten voi estää kiusaamista. Sitten eriksee vielä ne syyt, onko oikeasti syytä ollenkaan kostoon vai muuten vaan jostain älyttömistä syistä valikoitunut uhriksi.