Jos ei matkustele tai käy missään, mitä lapseton muistelee vanhoilla päivillään?

Kuulostaa surulliselta, jos elämässä ei ole muuta kuin materia, aistiärsykkeet ja ulkoiset kokemukset.

Ihmettelen, miten vanhana pitäisi jatkuvasti muistella jotakin. :O Kyllä sitä vanhana eletään, tehdään eri asioita, odotellaan eri tapahtumia jne. En minä ainakaan mitään vanhoja muistele. Korkeintaan silloin, kun mies kysyy, muistanko mikä kauppa oli ennen jossain tietyssä paikassa tai kuka pyöri missäkin porukassa. Matkailu ei ole koskaan ollut mikään intohimo.

Olisi tietysti kivaa vainota sukulaisia matkakuvilla ja turinoilla reissuista. Tai sit ei.

No jo on taas ongelma! Elämässä ei ole muuta muisteltavaa kuin omat lapset?

Sittenhän voi tosiaan muistella kuinka kelvoton vanhempi oli ja miten monta pettymystä lapselleen aiheutti.

Muistelee tietenkin miten eli 5/5 elämää useita vuosikymmeniä ilman että piti taistella aikuisvauvan ja abc-diagnoosin saaneiden vajokkilasten kanssa. Siis kuinka rahaa oli ja teki mitä halusi. 

Vierailija kirjoitti:

Olisi tietysti kivaa vainota sukulaisia matkakuvilla ja turinoilla reissuista. Tai sit ei.

Kymmeniä albumeja matkakuvia Kanarialta. "Oliko tuossa Hilkka vai Päivi, muistatko nuoremmaksesi?"

No onpa taas melko häiriintynyttä settiä. Mitä ihmettä se kenellekään kuuluu? Kuka lupaa että muisti toimii vanhana? Kuka lupaa että elää vanhaksi? Parempi elää tässä hetkessä eikä miettiä mitä ehkä tekee vanhana. Itse kyllä matkustelen mutta en näe niitä muisteloita vanhuudenpäivieni touhuksi.

Minulla oli sukulaisnainen, ei matkustanut kotikylästä mihinkään, asui yksin, eli vanhaksi, eli yksinkertaista elämää vailla mukavuuksia, ei lapsia, ei telkkaria.  Ja miten hauskaa ja viisasta seuraa hän oli! Kävin usein hänen luonaan kuuntelemassa ja keskustelemassa. Siitä opin.,Että koulutus ei välttämättä lisää ihmisen viisautta.  Ajattelen häntä usein, vaikka on jo vuosia hänen poismenostaan. Oli rikas ihminen.

Voihan sitä muistella omaa lapsuuttaan, jos lapsia täytyy muistella.

Vierailija kirjoitti:

No jo on taas ongelma! Elämässä ei ole muuta muisteltavaa kuin omat lapset?

Sittenhän voi tosiaan muistella kuinka kelvoton vanhempi oli ja miten monta pettymystä lapselleen aiheutti.

Kunnon vanhempihan aiheuttaa pettymyksiä lapselle, niin ei sitten aikuisena tarvitse syödä mielialalääkkeitä kun ei oikea elämä menekään oman pillin mukaan. 

Vierailija kirjoitti:

Kaksi tuhoisaa hallintoa peräkkäin tuhosi suomalaisten ostovoiman pysyvästi. Harvalla on enää varaa matkustella.

Nykyinen hallinto joutuu korjailemaan edellisen hallinnon töppäilyjä keinolla millä hyvänsä. Niin pahaksi tilanne pääsi. Sitä ei joka Pirkko ymmärräkään.

Vierailija kirjoitti:

Mitä sinä muistelet, jos saat muistisairauden?

Muistisairaathan muistelee juuri niitä vanhoja aikoja..Lähimuisti ei toimi.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Lapseton elää elämäänsä vanhoilla päivillään, ei muistele miten ennen oli kaikki paremmin

Katselen tuossa omia kaksikymppisiä vanhempiani. Ei siinä enää elämisen hurmaa ole.

 

 

Kuinka vanha itse olet?

Ehkä jo 7 kun osaat kirjoittaa, äitisi oli synnyttäessään 13.

Hurjaa.

Kahdeksankymppisiä, tekstinsyöttö sotki.

 

kyll ne sen tiesi kunhan ovat kussipäitä :D

Vierailija kirjoitti:

Kuulostaa surulliselta, jos elämässä ei ole muuta kuin materia, aistiärsykkeet ja ulkoiset kokemukset.

Sitä se on kun kansakunta on hylännyt terveet kristilliset arvot. Ennen jokainen oli vastuussa kaikkivaltiaalle Jumalalle ja elettiin jälleennäkemisen toivossa. Nyt ei ihmisillä ole kuin tämä elämä ja siinä on kaikki. Ennen jokainen oli mittaamattoman arvokas jumalankuva, mutta nykyään yksilön arvo mitataan kätevästi rahassa, paljonko tuottaa rahaa firmalle ja verotuloja valtiolle. Hyvä niille jotka on terveitä ja joilla rahaa on. 

Elän elämääni enkä juuri muistele tapahtumia. Sen sijaan mieleen tulee usein ne ystävät jotka ovat jo edesmenneitä ja mitä heille on kohtalo tuonut. Ovatko olleet 'uskovaisia' vai mitä. Varsinkin eräs exä mietityttää mutta hän on käynyt koulun, jossa kummisetäni oli reksinä ja kummitädin isä omisti koko koulun. Tällä perusteella arvelen, että on ainakin saanut kunnollisen uskonnonopetuksen (ilman kummallisuuksia).

Sitten mietin elämääni kokonaisuutena eli mikä asia johtui mistäkin. Kaikki ihmissuhteet ovat osoittautuneet kaikista tärkeimmäksi asiaksi kun katselee takasinpäin omaa elämäänsä. Ne kannattaa hoitaa kun ihmiset vielä elossa.

Vapautta

Lepoa

Oleskelua

Hetkiä kun kokeili omia rajoja

Hauskoja hetkiä

Harrastuksia

Luonnossa liikkumista

Ystäviä

Perhettä

Puolisoa

Säätöjä

Jne....

Vanhat muistavat parhaiten oman lapsuutensa. Ja sehän meillä kaikilla on vaikka ei olisi omia lapsia.

Itse olen paljon matkustellut. Nyt, vanhana, luen päiväkirjojani ja kaikki elämä on ollut kiinnostavaa. Vaikka ihan taviselämää olisi muille. Itseäni kiinnostaa seurata henkistä kehitystäni. 

Lapsia saanut voi muistella kun puoliso osoittautui psykopaatiksi ja lapsi sai aakkosdiagnoosin 🤣👍

Vapautta ja miten kaikki oli mahdollista elämässä.

Oletko ikinä keskustellut vanhojen ihmisten kanssa? He muistavat mielellään omaa lapsuuttaan ja nuoruuttaan, jolloin elivät ilman lapsia sinkkuina. Järjestävät tapahtumia vanhojen koulu- ja opiskelukavereittensa kanssa ilman lapsia. Kukaan ei jaksa kuunnella toisten lapsista ja lapsenlapsista, koska eivät tunne heitä. Ja jos joku kaivaa esille kuvia lapsenlapsistaan sellainen tyyppi saa istua ihan yksin skumppalasinsa ääressä aika pian.

Ja kun on riittävän vanha ajatukset keskittyvät terveyteen. Siihen, että jaksaa rollalla raahautua kauppaan. He muistavat kyllä lapsensa, jotka eivät kiireiltään ehdi auttamaan.