Jos ei matkustele tai käy missään, mitä lapseton muistelee vanhoilla päivillään?

Pitää siis mennä jonnekin kokeakseen asioita.

Mitään ei voi kokea tässä. 

Liittyykö tähän se "ruoho aidan takana vihreämpää" - jutska?

Minä kyllä voin kokea kaikkia niitä asioita, mitä ulkomailla voi, myös kotona. 

"käymällä jossain" koetut asiat, joita et voi kokea kotikaupungissasi?

(matkapahoinvointia ei lasketa)

Ehkä jos elää elämäänsä vanhanakin niin ei tartte muistella nuoruuttaan. Ja kuka jaksaa kuunnella mitään ellei se koske omaa sukua ja läheisiä.

Kesätöis riittää muisteltavaa 🎢🎡🎠😎

Ja ne, joilla on lapsia, muistelee mielestäsi mitä? 

Joku voi pitää haaveilusta ja muistelusta, ja mielellään viettää aikaansa niin.

Onko pakko vanhana muistella vanhoja ja elää menneisyydessä? Mitäs jos vaan elää elämäänsä eteenpäin ja siinä hetkessä!

Muistelee elämätöntä elämää. Olis pitänyt ja pitikin sitkun, mutta kun se tuli, tulikin vanhuus ja vaivat eikä enää jaksa. Sitten syytellään muita kun ei ole tehty mitään.

Eikä se tekeminen tai matkustaminen ole se autuaaksi tekevä juttu, vaan se, että teet sitä mitä haluat ja nautit elämästäsi, vaikket koskaan kotikylältä poistuisi. Voi olla tyytyväinen pieneen ja vähään, tai monenlaiseen kunhan ei koe että elämä valui ohi koska ei uskaltanut elää sillä omalla tavallaan.

Vierailija kirjoitti:

Mehustelee miten se yksi viesti vauvafoorumilla sai 84 yläpeukkua.  

Tai peräti 200. Ne oli hyviä aikoja ne ;)

Miksi kulutat aikaasi toisten ihmisten elämän kulun pohtimiseen? 

Muistelu tekee olon haikeaksi tai surulliseksi, parempi jos ei ole erityistä muisteltavaa. Parempi elää siinä hetkessä mikä on. 

Lapsiko takaa mielenkiintoisen elämän ja matkustelua?

Vierailija kirjoitti:

Lapsiko takaa mielenkiintoisen elämän ja matkustelua?

On aika suuri vastuu, että jo vastasyntyneelle ladataan odotukset että hänen pitäisi taata mielenkiintoinen elämä vanhemmilleen. Eihän se niin mene. Lapsikin on ihminen jolla on oma elämänsä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Lapseton elää elämäänsä vanhoilla päivillään, ei muistele miten ennen oli kaikki paremmin

Katselen tuossa omia kaksikymppisiä vanhempiani. Ei siinä enää elämisen hurmaa ole.

Ahne sukupolvi eli taloudellisesti turvatun elämän, sinä et.

Oli lapseton tai ei, yksi asia ainakin yhdistää, meillä ikääntyneillä alkaa olla lempi puheenaiheet vain sairaudet ja vaivat kun kaikille on niitä alkanut tulla. 😂 Nuoremmat eivät jaksa kuunnella ja kulkevat ennemmin omanikäistensä porukoissa. 

muistelen sitä kuinka hallitus leikkasi selkänahastani niin että tukkakin lähti

muistelen kuinka suomalainen kansa kumarteli aavikon hiekkademonia ennen Jumalien kostoa

muistelen mellakoiden huutoa "mereltä uraliin"

muistelen i sla mofasistien tuhoa

muistelen kuinka aavikolla posahti kunnolla

Vierailija kirjoitti:

Muistelee elämätöntä elämää. Olis pitänyt ja pitikin sitkun, mutta kun se tuli, tulikin vanhuus ja vaivat eikä enää jaksa. Sitten syytellään muita kun ei ole tehty mitään.

Eikä se tekeminen tai matkustaminen ole se autuaaksi tekevä juttu, vaan se, että teet sitä mitä haluat ja nautit elämästäsi, vaikket koskaan kotikylältä poistuisi. Voi olla tyytyväinen pieneen ja vähään, tai monenlaiseen kunhan ei koe että elämä valui ohi koska ei uskaltanut elää sillä omalla tavallaan.

Projisoit omia epävarmuuksiasi/pelkojasi muihin. Se on aika usein signaali kateudesta ja katkeruudesta.