Jos ei matkustele tai käy missään, mitä lapseton muistelee vanhoilla päivillään?

Muistelen sitä miltä se yksi Mars-patukka maistui silloin syksyllä 1996.

Lapseton elää elämäänsä vanhoilla päivillään, ei muistele miten ennen oli kaikki paremmin

Mehustelee miten se yksi viesti vauvafoorumilla sai 84 yläpeukkua.  

Hyvä kysymys. Ilman rahaa ei voi kyllä matkustaa tai tehdä mitään kummallista. Että varmaan kuoleman jälkeen vanhana matkustus onnistuu paremmin.

Vierailija kirjoitti:

Lapseton elää elämäänsä vanhoilla päivillään, ei muistele miten ennen oli kaikki paremmin

Katselen tuossa omia kaksikymppisiä vanhempiani. Ei siinä enää elämisen hurmaa ole.

Kaksi tuhoisaa hallintoa peräkkäin tuhosi suomalaisten ostovoiman pysyvästi. Harvalla on enää varaa matkustella.

Vanhoilla päivillä tulee yleensä "uusia tapahtumia"

Mitä ne sitten ovatkin

(hyviä iloisia juttuja ?)

Luuserit

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Lapseton elää elämäänsä vanhoilla päivillään, ei muistele miten ennen oli kaikki paremmin

Katselen tuossa omia kaksikymppisiä vanhempiani. Ei siinä enää elämisen hurmaa ole.

Tämä palsta ei ole pikkulapsille tarkoitettu

Mitä sinä muistelet, jos saat muistisairauden?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Lapseton elää elämäänsä vanhoilla päivillään, ei muistele miten ennen oli kaikki paremmin

Katselen tuossa omia kaksikymppisiä vanhempiani. Ei siinä enää elämisen hurmaa ole.

 

Kuinka vanha itse olet?

Ehkä jo 7 kun osaat kirjoittaa, äitisi oli synnyttäessään 13.

Hurjaa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Lapseton elää elämäänsä vanhoilla päivillään, ei muistele miten ennen oli kaikki paremmin

Katselen tuossa omia kaksikymppisiä vanhempiani. Ei siinä enää elämisen hurmaa ole.

 

 

Kuinka vanha itse olet?

Ehkä jo 7 kun osaat kirjoittaa, äitisi oli synnyttäessään 13.

Hurjaa.

Kahdeksankymppisiä, tekstinsyöttö sotki.

Miksi yulipäänsä pitäisi muistella mitään?

Jollain taitaa olla vähän pinna kireällä lomalla olevien lasten kanssa ja kaikki rahat lopussa, kun ei ole varaa edes matkustella.

Matkustelin paljon nuorempana enkä jaksa niitä enää edes muistella.

Muistoja ja kokemuksia syntyy lähes jokaisesta päivästä, positiivisia, negatiivisia, kaikenlaisia.  En tiedä miksi aloittajalla on niin surullinen tilanne että hän saa elämästään muistoja vain matkoilta. Minä en ekologisista syistä enää lennä kuin pakolliset työmatkat, mutta sen sijaan olen viimeisen 10 vuoden ajan ottanut itselleni kesämiehen ja voin sanoa että ihan huiman paljon mukavampia muisteltavaa hetkiä kuin joku shoppailu/rantalomaviikko viiniä lipittäen ja ruoka-annosselffieitä ottaen.

Sitä ahdustavaa ja raskasta tunnetta, että ei onnistunut saamaan vastoin omaa tahtoaan ja hakuaan lapsia, ei sitä ensimmäistäkään. Ja nyt oitäisi kestää se kun kaverit ja ystävät ja muut läheiset höpöttävät omista lapsistaan ja lapsenlapsistaan. Sitä, että toivoo, että pienellä eläkkeellä tulisi toimeen muistelken, että oli se joskus kiva olla töissä, niin sai hetkittäin kokea elonsa meljein hyödylliseksi.  

Vierailija kirjoitti:

Matkustelin paljon nuorempana enkä jaksa niitä enää edes muistella.

Sama 😁 tai sitten iskenyt dementia jo 40veenä, kun ei paljoa muistele mitään matkoja ulkomailla tai suomessa 

mun tarkoitus ei ole kyllä eläkkeellä muistella menneitä vaan elää silloisen voimavarojeni mukaan elämää kuten en nytkään muistele menneitä.. 

ihanan nostalgisia ajatuksia, että vanhukset istuvat kotonaan kutomassa, ryystämässä kahvia ja pullaa popsien muistelemassa kultaisia aikoja. 

Se joka vanhoja muistelee, niin on surkea elämä.

Aion elää mahdollisimman täyttä elämää loppuun saakka, niin ei ole aikaa muisteloihin.

tikulla silmään joka menneitä muistelee.