Minkä ikäisenä sinua lakkasi kiinnostavasta shoppailu?

Rakastan vaatteita ja koruja ja sitä ei muuta mikään.

Olen 47-v. ja vielä ei ole lakannut. Minulla on kolme pientä lasta ja he tarvitsevat jatkuvasti jotain.

Kun lapsena sai kulkea ryysyissä niin sitä arvostaa kivoja vaatteita.

Vierailija kirjoitti:

Rakastan vaatteita ja koruja ja sitä ei muuta mikään.

Minäkin pidän niistä, mutta ei mun tarvitse niitä henkilökohtaisesti omistaa yhtään enempää kuin mitä oikeasti tarvitsen. 

13-vuotiaana.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Rakastan vaatteita ja koruja ja sitä ei muuta mikään.

Minäkin pidän niistä, mutta ei mun tarvitse niitä henkilökohtaisesti omistaa yhtään enempää kuin mitä oikeasti tarvitsen. 

Joo ei mullakaan niitä mitenkään yllinkyllin ole. Omiksi tarpeiksi.

Vierailija kirjoitti:

Rakastan vaatteita ja koruja ja sitä ei muuta mikään.

Minäkin. Shoppailusta en pidä. Viimeksi teininä lähtenyt "shoppailemaan". 

Talvisin otan kyllä säännöllisin väliajoin askelia kaupoilla, jos kovin kylmä sää. Kiertelen ja tarkkailen trendejä, materiaaleja, valmistusmaita ym. Juuri koskaan ei tule vastaan mitään, mitä edes haluaisin. 

63 vuotiaana. Vaatetta ja koruja ja kenkiä ja laukkuja niin paljon, ettei kaikkea ehdi pitämään.

Vierailija kirjoitti:

Onko nainen masentunut, jos ei shoppailu kiinnosta?

Miksi siitä pitää puhua vähän niin kuin häpeillen, että tykkää shoppailla? Saahan sitä omilla rahoilla tehdä mitä haluaa.

Perus kauraa: kaikki mitä nainen tekee, on jotenkin vähäpätöistä tai hömppää jota kuuluu hävetä. 

Noin 55-vuotiaana. Vaatteitakaan en ole enää ostanut vuoteen. 

Mun shoppailukauteni on alkanut nyt viiskymppisenä, kun mulla on vihdoinkin varaa ostaa niitä juttuja, mitä haluan. Kakarana elimme köyhyydessä. 

Lapsena kasarilla kaikki vaatteeni olivat isoveljien vanhoja. Lukioon lainasin äitini olkatoppapaitoja. Ysärin lamassa mulla oli varmaan sen kolme puseroa ja kahdet farkut, kaikki kirpparilta. 

Kai mulla on jotain patoutumia, mutta nyt sitten ostelen kosmetiikkaa, hajuvesiä, merkkivaatteita ja luksusta myös lemmikeilleni. Koska voin. En suostu potemaan huonoa omaatuntoa. Olen tullut pitkän ja kivisen tien tähän, että mulla on vakkarityö ja olen taloudellisesti ok. 

Huomaan, että nuoriso ja lapset ostelevat aika paljon muotia nykyään. Omassa nuoruudessani se oli huomattavasti harvinaisempaa tässä mittakaavassa. Tosin vaatteet olivat silloin kestävämpiäkin, eikä pikamuotiketjuja ollut. Seppälällä meni hyvin.

Vierailija kirjoitti:

Mun shoppailukauteni on alkanut nyt viiskymppisenä, kun mulla on vihdoinkin varaa ostaa niitä juttuja, mitä haluan. Kakarana elimme köyhyydessä. 

Lapsena kasarilla kaikki vaatteeni olivat isoveljien vanhoja. Lukioon lainasin äitini olkatoppapaitoja. Ysärin lamassa mulla oli varmaan sen kolme puseroa ja kahdet farkut, kaikki kirpparilta. 

Kai mulla on jotain patoutumia, mutta nyt sitten ostelen kosmetiikkaa, hajuvesiä, merkkivaatteita ja luksusta myös lemmikeilleni. Koska voin. En suostu potemaan huonoa omaatuntoa. Olen tullut pitkän ja kivisen tien tähän, että mulla on vakkarityö ja olen taloudellisesti ok. 

Huomaan, että nuoriso ja lapset ostelevat aika paljon muotia nykyään. Omassa nuoruudessani se oli huomattavasti harvinaisempaa tässä mittakaavassa. Tosin vaatteet olivat silloin kestävämpiäkin, eikä pikamuotiketjuja ollut. Seppälällä meni hyvin.

Amen!

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Onko nainen masentunut, jos ei shoppailu kiinnosta?

Miksi siitä pitää puhua vähän niin kuin häpeillen, että tykkää shoppailla? Saahan sitä omilla rahoilla tehdä mitä haluaa.

Perus kauraa: kaikki mitä nainen tekee, on jotenkin vähäpätöistä tai hömppää jota kuuluu hävetä. 

Ei kuulu hävetä! :)

Ei ole vielä lakannut. Olen 42.

18-vuotiaana! Shoppailu on tarkoitettu 13-17 vuotiaille nuorille tytöille. Kesällä niillä ei vielä ole housuja eikä puseroita. Kauppojen vaatteet ovat kesäisin liian lyhyet.