Lue keskustelun säännöt.
Miten jättää ystävä? Ghostaten vai suoraan sanoen?
10.10.2022 |
Olen teininä ystävystynyt ihmisen kanssa, koska ei ollut hirveästi ystäviä ja tavallaan koin häntä kohtaan tietynlaista ihailua, koska itse olin rauhallinen ja kiltti maanläheinen, hän tulisieluinen ja kovaääninen. Oli tavallaan hauskaa, että olimme niin erilaisia.
Tässä iän karttuessa olen saanut uusia itseni kaltaisia ystäviä, joista olen ollut todella iloinen. Kuitenkin tämä teini-ajan ystävä on kulkenut myös mukana, ja ihmettelin, miksi koin hänet eri lailla ja olin totaalisen uupunut myös häntä nähdessäni.
Puhuin tästä tapauksesta toiselle ystävälle ja hän oli järkyttynyt. Olen ollut aivan liian kiltti, tyhmä ja sinisilmäinen ja nyt huomaan olleeni täysin yksipuolinen terapeutti. Hänellä ei ole muita ystäviä ympärillä.
Olen tavannut hänen koko suvun, veljiä, siskoja, serkkuja ja mummoja myöten. Tavannut kaikki hänen ex-miehensä. Auttanut muutoissa. Ostanut hänen lapsille kaverini (huom. hänen, ei lasten) toivomia joululahjoja. Tiedän hänen kaikki lapsuuden käännekohdat, traumat, entiset suhteet, suvun alkoholismin, tulevaisuuden haaveet, harrastukset, äiti- isä, sisarussuhteen kipukohdat. Ei ole mitään, mitä en tiedä hänen elämästään,. Kun näen häntä, hän oksentaa vanhan elämänsä huolet, nykyisen elämänsä huolet, tulevat suunnitelmat.
Sitten mietin, mitä hän tietää minusta. Hän ei ole nähnyt ketään sukulaistani, ei tiedä siskojeni nimiä. Ei kysele harrastuksia tai edes tiedä, mitä olen alkanut harrastamaan viimevuosina. Ei tiedä haaveistani tai lapsuudestani tai mitä ylipäätään puuhastelen. Hän ei ole käynyt edes kotonani, jossa olen kuitenkin asunut jo varmaan yli kymmenen vuotta, koska ei halua ja kokee helpommaksi, että minä menen heille tai johonkin muualle.
Mietin, miten siinä on niin päässyt käymään, mutta hän ei kysele, eikä kuuntele. Jos kerron, hän unohtaa tai edes noteeraa. Jotenkin, että hänen elämä nyt on vaan tärkeämpää ja jännempää.
Olen ollut niin idiootti, että vaikka tavallaan oon aina tuntenut jotenkin olevan oudosti, niin vasta vanhemmiten, kun olen saanut oikeat ihmiset ympärille, tajunnut, että eihän tuo ole koskaan ollutkaan ystävyyttä. Olen vain ja ainoastaan terapeutti ja kuvitellut, että olen kovinkin tärkeä ja tms tms.
Syytän tästä omaa tyhmyyttäni, se on sanomatta selvää.
Nyt olen päättänyt tehdä siitä lopun. Sanonko suoraan vai jätänkö vaan tylysti vastaamatta ja ikäänkuin ghostaten.
Onko teillä kokemuksia yksipuolisista ystävyyksistä?
Kommentit (89)
Sanot suoraan rehellisesti miten asiat on ja toivotat hänelle hyvät jatkot ja poistat itsesi hänen elämästään.
Ei hänenkään tarvitse ihmetellä eikä varsinkaan perään kysellä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Miksi et ole kertonut hänelle elämästäsi?
Minä annoin ystävyyssuhteen hiipua, lakkasin vastaamasta viesteihin ja puheluihin. Pari vuotta meni.
Olin siis aina se antava osapuoli joka kuunteli huolet, auttoi lastenhoidossa yms. Sitten kun oli jotain kivaa tiedossa niin en mahtunut mukaan seuraan vaan siihen oli paremmat kaverit.
Olet tavannut hänen koko suvun, mutta ei edes kukaan sukulaisista ole kysynyt sinun taustoistasi mitään?
Ei sillä ole väliä. Voit vain lähteä. Olisi outoa selitellä, jos joku ei kysy lähdöstä mitään edes ja se toinen voisi alkaa riidellä heti jos selität /selittelet jotain. Vai itkemään. Eikä se tilanne siitä muuttuisi tai toisen käytös, ihan samaa moni toistaa. Et ole osannut oikein auttaa ilmeisesti huolissa häntä (et ole vastuussa tietenkään niistä) tai joku muu ihminen, jos ne ovat edelleen ja joskus ei voisikaan, jos hänen luonne olisi pessimistinen - mutta on ihan oikeitakin huolia ihmisillä esim. talous, ihmisuhteet, asuminen, terveys, jaksaminen jne. Hän ei kuulosta kovin aktiiviselta/lämpimältä sinun suuntaan tai ei uskalla kysellä mitään, jos ajattelee uteluksi. Olisi jotenkin kauheaa sanoa jollekin että heippa, lähden nyt, en ole enää kaveri.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Puhuminen on ihmissuhteissa ankarasti kiellettyä.
@3 hyvä kysymys.
Mietinpä muita ystäviä. Useimmat ystävät tietää suurinpiirtein lapsuuden tärkeimmät asiat, ketä perheeseeni kuuluu, mitä puuhailen, missä asun ja mistä haaveilen. Ja minä heidän. Keskustelu on erilaista, jutellaan, kysellään, keskustellaan, vitsaillaan ja muistellaan kaikenlaista.
Mietin, miksi tämä ystävä ei sitten tiedä mitään. Häntä ei kiinnosta, enkä ole sitä huomannut. Hän haluaa puhua omat asiansa ja jotenkin oon vaan siihen tottunut, että "hän nyt on vain sellainen, että tykkää puhua ja minä enemmän kuuntelen". Sitten oikeastaan hän puhuu, minä kuuntelen ja jos joskus jotain kerron, hän kysyy joskus asiaa tyylii "Olikos sinulla siskoja" Vaikka mulla on kolme siskoa, joiden kanssa olen todella läheinen ja tekemisissä. Ja olen siskoistani puhunut monesti. Hän ei siis noteeraa puheitani.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Hankala tilanne. Sinuna yrittäisin puhua.. ghostaaminen on henkistä väkivaltaa.
Älä vastaa viesteihin heti, äläkä koskaan kovin monella sanalla. Älä lähde tapaamaan. Jossain vaiheessa yhteys katkeaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Minulla oli kerran vähän samanlaisen ihmissuhde, mutta luulin että seurustelin. Ghostausta vaan.
Ehdottomasti sanot suoraan. En kyllä ymmärrä, että olette teinistä asti tunteneet, mutta et ole edes siskojesi nimiä saanut kerrottua hänelle. Miten tuo on edes mahdollsita, ettet ole jakanut omasta elämästäsi yhtään mitään näiden vuosien aikana. Ei tuokaan sinulta osalta ole normaalia käytöstä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
@12 olen kertonut ja näyttänytkin ja puhunut siskoistani. Hän saattaa silti joskus kysyä multa "Oliko sulla muuten yhtään siskoa" Oon ajatellut, että hän nyt vaan ei nyt muista, mutta nyt ku mietin, niin haloja halloo, ei hän ole noteerannut siskoistani kertomista. On kysynyt useamminkin tuon kysymyksen.
Totta puhut, ei ole minullakaan inkkarit kanootissa ja aivan omaa hölmöyttä olen tällaiseen tilanteeseen päätynyt. Nyt on aika loppua.
Hmm, tavallaan olet kuitenkin itse mahdollistanut tuon yksipuolisuuden. Joten en nyt sanoisi, että pelkästään toisen syytä tämä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mua taas inhottaa kun monet kuvittelee et kaikki pitää jakaa 50-50 et ystävyyssuhde olis jotenkin tasapuolinen. Kaikki ei ole luonnostaan sellaisia. Itse kunnioitan esim. miestäni sillä, etten kälätä ja hänen ja meidän asioita muille. Sama muiden kohdalla. En tykkää juoruta enkä kovin paljon avaudu. Silti voi olla syvällisiäkin keskusteluja monestakin aiheesta.
Ja olen meidän kaveriporukan ekstrovertein! Aatelkaas.
Jotkut kuvittelee et munakellon kans pitää avautumisaika jakaa... Miks ihmeessä?? Me ollaan erilaisia.
Ymmärrän jos tuo ystävä tuntee olonsa petetyksi. Ap ei ole saanut suutaan auki ja nyt yhtäkkiä asia on suurikin ongelma? Jos ystävyyssuhde olisi todella ollut noin raskas, se olisi kannattanut päättää aiemmin. Mut ei. Ensin juorutaan tästä ystästä kolmannen hlön kanssa selän takana yms. Ei ole ok.
@14 Puhut ihan täysin asiaa. Vasta nyt olen ymmärtänyt tuon, miten hölmö olen ollut ja mahdollistanut tuon.
Mutta kuten sanoin, nyt tämä aika on ohi ja tämä suhde saa loppua.
Vierailija kirjoitti:
Ehdottomasti sanot suoraan. En kyllä ymmärrä, että olette teinistä asti tunteneet, mutta et ole edes siskojesi nimiä saanut kerrottua hänelle. Miten tuo on edes mahdollsita, ettet ole jakanut omasta elämästäsi yhtään mitään näiden vuosien aikana. Ei tuokaan sinulta osalta ole normaalia käytöstä.
Ehkä tämä ystävä ei vain kuuntele?
Itse toivoisin, että oli tilanne mikä hyvänsä, niin minulle sanottaisiin suoraan eikä ghostattaisi. Se on ilkeää ja jättää toisen aina ihmettelemään, että miksi näin ja lisäksi jättää sen fiiliksen, että ei ollut edes selityksen arvoinen. Pätee niin tapailuun kuin muihinkin ihmissuhteisiin. Ei ole pakko olla ilkeä tai sanoa rumasti, mutta ihmissuhde tulisi päättää kypsästi, eli suoraan sanomalla ettei halua jatkaa kyseistä suhdetta.
Kyllä. Olin nuori, peruskoulussa ja lukiossa. Tajusin tilanteen, kun olin kaksikymppinen ja en enää ole ollut yhteydessä. Elämä helpottui.
Vierailija kirjoitti:
@14 Puhut ihan täysin asiaa. Vasta nyt olen ymmärtänyt tuon, miten hölmö olen ollut ja mahdollistanut tuon.
Mutta kuten sanoin, nyt tämä aika on ohi ja tämä suhde saa loppua.
Toivottavasti hoidat asian reilusti, mitä todella vahvasti epäilen. Jo tuo selän takana haukkuminen kertoo susta ihan tarpeeks.
Ghostaa