Mikä on parasta aikaa ihmisen elämässä?

Vierailija kirjoitti:

Asiasta on tehty tutkimuksia ja 0-6 on ollut tutkimusten tulos.

En ihmettele. Kyllä kaiholla muisteken lapsuutta. Aikuisuudessa ei ole muita hyviä puolia. Kuin syöminen, nukkuminen, karkit ja alkoholi. Lapsenakin oli noista jo muut kuin alkoholi, mutta lisäksi oli kunnon elämää. Joka päivä sitä eli ja oli niin kivaa. Leikkejä leikkien perään ja mielikuvitus valloillaan. 

Mulle kamalinta oli 15-30v kun olin aina yksinäinen, kiusattu ja ignoorattu. Myöhemmin kasvatin selkärangan enkä välittänyt, vaikken ollut onnellinen. Nyt 60+ elän täyttä elämää ja olen onnellinen, menneisyyden haamut ei enää kiusaa. 

Elämä on ihmisen parasta aikaa.

Vierailija kirjoitti:

Elämä on ihmisen parasta aikaa.

Ei välttämättä jos elämä on pelkkää sängyssä makaamista, ehkä koviakin kipuja, ilman paranemismahdollisuutta. 

Kuulostaa varmaankin oudolta, mutta minulle parasta aikaa on vuosittaiset 2-3 viikkoa kun matkustan sinne missä voin elää ja hengittää. Täällä olen kyykyssä oleva harmaasorsa, mutta toisaalla olen perhonen. 

Vierailija kirjoitti:

Kyllä se on tuo 26-35, alta 40 vuotta. Sitten alkaa alamäki joka vaan jyrkkenee niin ulkoisesti kuin ehkä sisäisestikin.

No hyi olkoon, mitä hienoa muka oli vuosissa 26-35. Ei mitään. 

Ulkonäkökö sen mukavuudentunteen elämään tuo, ei tosiaan tuonut ainakaan minulla. Parasta aikaa oli lapsuus, mutta jos aikuisuudesta pitää valita "paras aika", se on tämä 50+, vaikka ruumis on raihnainen niin mieli on onnellisempi kuin nuorena aikuisena koskaan ja mummous on parasta mitä aikuisuus voi antaa, olen yhden tenavan ylpee mummo. 

Itsellä se on toistaiseksi ollut juurikin se aika mitä kulloinkin parhaillaan elän. 

Nyt olen 56 vuotta, joten ehkä tämä asia muuttuu 10-20 vuoden sisään. 

0-5 ainakin näin omassa elämässä sen jälkeen kaikki on alkanut menemään päin v*ttua. Pysynyt myös sillä tiellä. Sanovat netissä googlettamalla että "most miserable age on jotain 47v" en tiedäsitten. Vaihtelee varmaan todella paljon ihmisestä ja elämän kokemuksista.

Lapsuus ihana, yläasteaikana koulukiusaaminen ja äidin narsismi, lukiossa syrjintä, yliopistossa näkymättömyys, työelämässä kiusaaminen ja taklailu kunnes kouluttauduin uudelle alalle ja minua arvostettiin. Parasta aikaa on ollut n. 4-kymppisestä kun löysin ihmisen joka rakastaa ja tekee olostani turvallisen. 

Kuoleman kynnyksellä oleminen. Mikä ihana autuus, kun toivoo, että pian se tuska helpottaa.

Kuten Jeesus sanoi: "Älkää vaipuko epätoivoon".

Aikaväli 11-17 vuotta oli omassa elämässäni oikein hyvää aikaa. Ala-asteella oli ihan mukavaa, yläasteella tuli uusia kavereita ja alkoi bänditoiminta, sitten sen jälkeen lukioon ja taas uusia tuttavuuksia, musiikki oli erinomaista; siihen aikaan raskas rock kukoisti, Eput ja Popeda olivat elementissään, tuli Peer Günt ja Dingo-ilmiö jne. Mutta ei elämä sen jälkeenkään huonoa aikaa ole ollut eikä ole nytkään. Silti jotenkin tuntuu, että nuo vuodet olivat hienoa aikaa, eikä itse vielä siinä vaiheessa tarvinnut välittää oikeastaan mistään.

Aika ennen hautaa

Vierailija kirjoitti:

Kuulostaa varmaankin oudolta, mutta minulle parasta aikaa on vuosittaiset 2-3 viikkoa kun matkustan sinne missä voin elää ja hengittää. Täällä olen kyykyssä oleva harmaasorsa, mutta toisaalla olen perhonen. 

Ei kuulosta. Kotona olen kyynyssä oleva mannaryyni jossain lattian raossa. Jossain, siellä jossain olen vapaa ja kaunis 🤸 

Noh koen eläväni parasta aikaa nyt 43-vuotiaana. Tosin enhän tiedä mitä hyvää tulevaisuus vielä tuo, paras aika voi todennäköisesti olla vasta edessäpäin.

Minulla oli vaikea lapsuus ja nuoruus, ja nuorena aikuisena elämä oli hyvin haastavaa. Nyt tuntuu vihdoin hyvältä.

On kivaa silloin kun saa valita asioita tai tehdä haluttuja asioita. Siis turvallisesti.

Eihän siihen ikä vaikuta vaan ihan muut asiat. Itsellä 20v. Ei ollut rahahuolia eikä liikaa tehtäviä. Sen jälkeen pahentunut tilanne ja taitaa myös kurjaa olla edessäpäin.