Lue keskustelun säännöt.
Miksi miehen kanssa pitää asua yhdessä??
28.06.2025 |
Itse ainakin haluan tehdä omaa uraa ja mies voi asua omassa asunnossaan. Minä tarvitsen oman rauhan. Ja sen takia n pariskunnatkin eroaa kun jatkuvasti nyhjöttävät kotona kahdestaan
Kommentit (148)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
"Mua joskus ihmetyttää kun erillään asuvat vetoavat juuri tähän, että "suhde pysyy hyvänä kun ei nähdä joka päivä". Mä taas sanoisin että jos tuo on ainoa tapa pitää suhde hyvänä, en jatkaisi koko suhdetta..."
Tämä juuri. Mitä kertoo parisuhteesta tämä ketjussa oleva lause: "Tuskin kestämme toisiamme yli 2 vkoa samassa asunnossa (kokeiltu on!)"
Jep jep.
Kyllä nuo itselläkin vähän särähti korvaan, mutta jokainen tehköön kuten parhaaksi näkee.
Itse etäsuhteessa, ja se nyt vaan toimii paremmin. Olen ollut naimisissa ja asunut yhdessä perheenä. Olen miettinyt, että olisin varmaan vieläkin naimisissa, jos olisi pidetty omat asunnot. Ihmeellistä, että ihmiset ei ymmärrä, ettei kaikki ole samanlaisia. Jos te viihdytte 24/7 yhdessä, nii
Kyllä, parisuhteita on erilaisia. Itsellä vaan kalskahtaa korvaan se ihmisten vakuuttelu miten hyvin menee, KUN ei olla paljoa yhdessä. Ettei kahta kolmea viikkoa kestetä saman katon alla, tai että erillään asuminen on ainoa keino saada avioliitto pysymään kasassa.
Huh. Tuollainen parisuhde ei riittäisi eikä kelpaisi mulle. Kuulostaa siltä että kannattaisi etsiä sopivampi kumppani. Tai parempi olla yksin kuin sellaisen kanssa, jonka kanssa ei kestä olla yhdessä. Mutta kyllä, kukin tavallaan ja saahan sitä tyytyä jos ei enempää halua, jos tuollainen sietorajoilla oleva kumppani riittää.
Ja huom. puhun nyt nimenomaan näistä jotka sanovat ihan suoraan etteivät kestäisi toista kahta viikkoakaan, tai että avioliitto pysyy kasassa vain erillään asuen. EN PUHU kaikista erillään asuvista.
Itse haluan sitoutua, elää yhteistä arkea ja mennä naimisiin tulevaisuudessa, vaikka en lapsia haluakaan ja olen eronnut pitkästä parisuhteesta. En alkaisi parisuhteeseen sellaisen henkilön kanssa, joka ei halua koskaan muuttaa yhteen tai joka ei esim. pienten lasten takia halua muuttaa yhteen ennen lasten aikuistumista.
En pystyisi asumaan kenenkään kanssa enää. Ihan sama, olisiko aikuinen lapsi tai aviomies. Miehen kanssa ollaan onnellisia, ei se vaihtamalla muuttuisi niin, että haluan olka 24/7 yhdessä. Mieheni on minulle sopiva kumppani juuri sen takia, että meille sopii tällainen järjestely. Tsemppiä kaikille parisuhteille, asuitte yhdessä tai erikseen 🙂
Tuo voi olla hyvä ratkaisu kahdelle sitoutumiskammoiselle.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Itse tykkään asua mieheni kanssa siksi, että hän on erittäin hyvää seuraa ja haluan viettää hänen kanssa mahdollisimman paljon aikaa. Hän ei myöskään ole passattava.
Vierailija kirjoitti:
"Mua joskus ihmetyttää kun erillään asuvat vetoavat juuri tähän, että "suhde pysyy hyvänä kun ei nähdä joka päivä". Mä taas sanoisin että jos tuo on ainoa tapa pitää suhde hyvänä, en jatkaisi koko suhdetta..."
Tämä juuri. Mitä kertoo parisuhteesta tämä ketjussa oleva lause: "Tuskin kestämme toisiamme yli 2 vkoa samassa asunnossa (kokeiltu on!)"
Jep jep.
Aika moni etäsuhteessa oleva kyllä päin vastoin kirjoitti, että puhuvat videopuheluita päivittäin jne., eli tavallaan näkevät päivittäin, teknologian mahdollistamana. Tilanteita ja ihmisiä on erilaisia. Toiset tarvitsevat enemmän omaa tilaa ja ahdistuvat, jos jatkuvasti pitää olla toisen ihmisen seurassa, vaikka se toinen ihminen olisikin rakas. Ihan peruspiirre introverteille, että kaipaavat omaa tilaa. Ehkä tämä, joka 2 vko jatkuvan yhdessä olon jälkeen ahdistuu, vain on tällainen henkilö, joka tarvitsee omaa tilaa. Ei se tarkoita, ettei rakastaisi puolisoaan tai haluaisi puolisoaan elämäänsä, vaan heidän pitää löytää balanssi, jossa toteutuu sekä oma aika että yhteinen aika, ja etäsuhteessa heillä homma onnistuu.
Toiset taas haluavat jatkuvasti olla toisen seurassa, ja ahdistuvat yhdenkin päivän erillään olosta. Sitäkään ei yleisesti ottaen pidetä normaalina, vaan silloin puhutaan läheisriippuvuudesta. Meitä on moneen junaan, ja on erilaisia ratkaisuja, millainen parisuhdetoteutus kenellekin sopii.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
No ei miehen olemassaolosta ole kyllä mitään hyötyä, jos ei asuttaisi yhdessä. Ja olen tosissani.
Parisuhteen on perustuttava hyötyyn?
Tämä. Niillä, joiden mielestä parisuhde ei ole parisuhde ellei asuta yhdessä, on todella materialistinen kuva parisuhteesta. Heille parisuhde on lähinnä talouden kustannusten ja kotitöiden jakamista. Minä olen etäsuhteessa. Keskustelemme videopuheluin syvällisiä lähes joka ilta, lisäksi soittelemme kuulumisista ja meneillään olevista asioista lyhyemmin pitkin päivää. Viestittelemme paljon myös. Ja tapaamme ehkä neljän viikon välein pitkän viikonlopun, välillä toinen voi tulla toisen luo pidemmäksi aikaa etätöitä tehden, ja toki lomailemme yhdessä.
Me siis keskustelemme varmasti enemmän kuin mon
Ikävää että sulla on tuollainen kuva. Ei kuitenkaan ainakaan meidän kohdalla pidä lainkaan paikkaansa. Ollaan oltu yhdessä 32 vuotta ja asuttu ihan koko se aika yhdessä. Edelleen ollaan todella paljon yhdessä, siis kaikki mahdollinen vapaa-aika. Lomat otetaan samaan aikaan, jos otan ylimääräisiä vapaita niin otan ne päiville jolloin mieskin on vapaalla. Juuri on päättymässä 4 viikon loma, josta olemme kolmea kauppareissua lukuunottamatta olleet 24/7 yhdessä 😂
Ja tämä siksi että viihdytään yhdessä. Tehdään pihatyöt, remontit, reissut, koiralenkit yhdessä. Ja puhutaan, paljon. Ei kauppalappujen tekoon nyt sentään niin kauaa aikaa mene 😄 Ja kyllä, toisesta on myös paljon hyötyä monessa asiassa. Puolin ja toisin.
Niin ja kun ollaan töissä, niin viestitellään joka päivä, useita kertoja. Toivotetaan hyvät yöt, tai hyvät huomenet. Jos toinen on eri paikkakunnalla, vaihdellaan päivässä useita viestejä ja illalla myös soitellaan. Aina.
Mua joskus ihmetyttää kun erillään asuvat vetoavat juuri tähän, että "suhde pysyy hyvänä kun ei nähdä joka päivä". Mä taas sanoisin että jos tuo on ainoa tapa pitää suhde hyvänä, en jatkaisi koko suhdetta...
Sinähän kirjoitat itsekin, että kun olette eri paikkakunnilla, pidätte tiiviisti yhteyttä. Toisin sanottuna sinulla pitäisi riittää ymmärrystä etäsuhteille, koska tiedät, että on mahdollista ylläpitää suhdetta, vaikkei olekaan samalla paikkakunnalla. Tässähän on kyse niistä, joiden mielestä parisuhde on parisuhde vain, jos asutaan yhdessä. Mutta kertomasi perusteella ymmärrät, ettei yhteiset asumiskulut ja kotityöt ole parisuhteen perusta, vaan se henkinen (ja toki fyysinenkin kemia) yhteys, mitä parisuhteeseen vaaditaan on jotain ihan muuta.
Ja tosiaan, vaikka teillä olisi hyvä parisuhde, niin varmasti tiedät näitä pareja, jotka asuvat yhdessä, mutteivät koskaan tee mitään yhdessä, eivätkä edes oikein keskustele kunnolla, seksi on voinut loppua vuosia sitten, mutta silti vaan edelleen jaetaan se huusholli.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miksi sitä uraa ei voisi luoda vaikka asuisi yhdessä?
Koska mies on häiriötekijä. Vaatii piikomista, paapomista, runkkualustaa, typerien tosi-tv-ohjelmien katsomista (rekkaäijät, hampaattomat kullanjaivajat, vainoharhaiset maga-survivalistit pusikossa, laittomien kojujen metsiin nysvääjät jne)
Oletpa valinnut huonosti. Todennäköisesti etsit alitajuisesti kaltaistasi.
Miksi miesten paskamaisuus on aina toisten vika mutta naisten lievempi paskamaisuus taas merkki kaikkien naisten noitamaisuudesta? Miten vaikeaa on tajuta, että miehet ovat väkivaltaisia, seksihulluja ja pettäjiä ihan luonnostaan? Kas kun tätä ei saa sanoa.
Mies on naiselle susi. Henkikin lähtee suhteessa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Myös muuten yhdessäasuminen on toisille erilaista. Lapsuudenkodissani totuin siihen, että ihmisille annettiin omaa tilaa, sait ihan rauhassa olla huoneessasi tai pihalla tekemässä jotain ilman, että kukaan tuli siihen kyttäämään, että mitä teen ja kauanko siinä kestää. Myös vanhempani saivat tehdä omia juttujaan ilman, että kukaan jatkuvasti kyttää. Sitten muutin exäni kanssa yhteen ja hänen piti jatkuvasti olla tietoinen, että jos vaihdan huoneesta toiseen, mitä olen menossa sinne toiseen huoneeseen tekemään ja kauanko aion siellä olla. Se oli todella ahdistavaa.
Asunnon koko tietysti vaikuttaa myös. Jossain isossa maalaistalossa saa paljon enemmän tilaa verrattuna kaksiossa asumiseen.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
"Mua joskus ihmetyttää kun erillään asuvat vetoavat juuri tähän, että "suhde pysyy hyvänä kun ei nähdä joka päivä". Mä taas sanoisin että jos tuo on ainoa tapa pitää suhde hyvänä, en jatkaisi koko suhdetta..."
Tämä juuri. Mitä kertoo parisuhteesta tämä ketjussa oleva lause: "Tuskin kestämme toisiamme yli 2 vkoa samassa asunnossa (kokeiltu on!)"
Jep jep.
Aika moni etäsuhteessa oleva kyllä päin vastoin kirjoitti, että puhuvat videopuheluita päivittäin jne., eli tavallaan näkevät päivittäin, teknologian mahdollistamana. Tilanteita ja ihmisiä on erilaisia. Toiset tarvitsevat enemmän omaa tilaa ja ahdistuvat, jos jatkuvasti pitää olla toisen ihmisen seurassa, vaikka se toinen ihminen olisikin rakas. Ihan peruspiirre introverteille, että kaipaavat omaa tilaa. Ehkä tämä, joka 2 vko jatkuvan yhdessä olon jälkeen ahdi
"Sitäkään ei yleisesti ottaen pidetä normaalina", eli kumpikaan ei ole normaalia, ei erillään eläminenkään siksi että ahdistaa yhdessäolo. SitäKÄÄN.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
"Mua joskus ihmetyttää kun erillään asuvat vetoavat juuri tähän, että "suhde pysyy hyvänä kun ei nähdä joka päivä". Mä taas sanoisin että jos tuo on ainoa tapa pitää suhde hyvänä, en jatkaisi koko suhdetta..."
Tämä juuri. Mitä kertoo parisuhteesta tämä ketjussa oleva lause: "Tuskin kestämme toisiamme yli 2 vkoa samassa asunnossa (kokeiltu on!)"
Jep jep.
Kyllä nuo itselläkin vähän särähti korvaan, mutta jokainen tehköön kuten parhaaksi näkee.
Itse etäsuhteessa, ja se nyt vaan toimii paremmin. Olen ollut naimisissa ja asunut yhdessä perheenä. Olen miettinyt, että olisin varmaan vieläkin naimisissa, jos olisi pidetty omat asunnot. Ihmeellistä, että ihmiset ei ymmärrä, ettei kaikki
Kyllä, parisuhteita on erilaisia. Itsellä vaan kalskahtaa korvaan se ihmisten vakuuttelu miten hyvin menee, KUN ei olla paljoa yhdessä. Ettei kahta kolmea viikkoa kestetä saman katon alla, tai että erillään asuminen on ainoa keino saada avioliitto pysymään kasassa.
Huh. Tuollainen parisuhde ei riittäisi eikä kelpaisi mulle. Kuulostaa siltä että kannattaisi etsiä sopivampi kumppani. Tai parempi olla yksin kuin sellaisen kanssa, jonka kanssa ei kestä olla yhdessä. Mutta kyllä, kukin tavallaan ja saahan sitä tyytyä jos ei enempää halua, jos tuollainen sietorajoilla oleva kumppani riittää.
Ja huom. puhun nyt nimenomaan näistä jotka sanovat ihan suoraan etteivät kestäisi toista kahta viikkoakaan, tai että avioliitto pysyy kasassa vain erillään asuen. EN PUHU kaikista erillään asuvista.
Siis miksi kirjoitat, että pitäisi mieluummin olla yksin kuin etäsuhteessa, jos yhteenmuutto ei tunnu hyvältä? Eihän tuossa mustavalkoisuudessa ole mitään järkeä. Parisuhde voi olla suurikin ilon lähde, on ihanaa tuntea olevansa rakastettu, ihanaa viettää aikaa yhdessä, saada kumppanilta henkistä tukea elämän tuuliin jne. Miten se yhteenmuutto olisi mikään vaatimus sille, että parisuhde voisi tuntua hyvältä? Että miksi pitäisi mieluummin olla yksin, jos ei halua asua yhdessä? En ymmärrä ollenkaan.
UUTINEN AP:lle:
MIEHEN KANSSA EI TARVITSE ELÄÄ
Painakaa vtun spermaviemärit tämä kaaliinne
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miksi sitä uraa ei voisi luoda vaikka asuisi yhdessä?
Koska mies on häiriötekijä. Vaatii piikomista, paapomista, runkkualustaa, typerien tosi-tv-ohjelmien katsomista (rekkaäijät, hampaattomat kullanjaivajat, vainoharhaiset maga-survivalistit pusikossa, laittomien kojujen metsiin nysvääjät jne)
Oletpa valinnut huonosti. Todennäköisesti etsit alitajuisesti kaltaistasi.
Miksi miesten paskamaisuus on aina toisten vika mutta naisten lievempi paskamaisuus taas merkki kaikkien naisten noitamaisuudesta? Miten vaikeaa on tajuta, että miehet ovat väkivaltaisia, seksihulluja ja pettäjiä ihan luonnostaan? Kas kun tätä ei saa sanoa.
Mies on naiselle susi. Henkikin lähtee suhteessa.
Perhebarometrin mukaan naiset kohdistavat enemmän väkivaltaa miehiin parisuhteessa kuin miehet naisiin.
Siinä olet oikeassa ettei nainen ole seksuaalinen olento, naiset käyttävät seksiä aseena, maksuvälineena ja sitouttaakseen miehen tavoitteisiinsa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
"Mua joskus ihmetyttää kun erillään asuvat vetoavat juuri tähän, että "suhde pysyy hyvänä kun ei nähdä joka päivä". Mä taas sanoisin että jos tuo on ainoa tapa pitää suhde hyvänä, en jatkaisi koko suhdetta..."
Tämä juuri. Mitä kertoo parisuhteesta tämä ketjussa oleva lause: "Tuskin kestämme toisiamme yli 2 vkoa samassa asunnossa (kokeiltu on!)"
Jep jep.
Aika moni etäsuhteessa oleva kyllä päin vastoin kirjoitti, että puhuvat videopuheluita päivittäin jne., eli tavallaan näkevät päivittäin, teknologian mahdollistamana. Tilanteita ja ihmisiä on erilaisia. Toiset tarvitsevat enemmän omaa tilaa ja ahdistuvat, jos jatkuvasti pitää olla toisen ihmisen seurassa, vaikka se toinen ihminen olisikin rakas. Ihan peruspiirre introverteille, että kaipaavat omaa tilaa. Ehkä tä
"Sitäkään ei yleisesti ottaen pidetä normaalina", eli kumpikaan ei ole normaalia, ei erillään eläminenkään siksi että ahdistaa yhdessäolo. SitäKÄÄN.
Joo, muttei ne ole ne erillään asuvat, jotka sanovat, että yhdessäasuvien kuuluisi mieluummin erota, jos eivät kestä olla erillään. Yhdessäasuvat täällä rummuttaa, että erillään asuvien pitäisi erota, jos eivät halua yhdessä. Että kuuntelepa vähän itseäsi myös.
Vierailija kirjoitti:
Myös muuten yhdessäasuminen on toisille erilaista. Lapsuudenkodissani totuin siihen, että ihmisille annettiin omaa tilaa, sait ihan rauhassa olla huoneessasi tai pihalla tekemässä jotain ilman, että kukaan tuli siihen kyttäämään, että mitä teen ja kauanko siinä kestää. Myös vanhempani saivat tehdä omia juttujaan ilman, että kukaan jatkuvasti kyttää. Sitten muutin exäni kanssa yhteen ja hänen piti jatkuvasti olla tietoinen, että jos vaihdan huoneesta toiseen, mitä olen menossa sinne toiseen huoneeseen tekemään ja kauanko aion siellä olla. Se oli todella ahdistavaa.
Asunnon koko tietysti vaikuttaa myös. Jossain isossa maalaistalossa saa paljon enemmän tilaa verrattuna kaksiossa asumiseen.
Liittyykö tuokaan automaattisesti siihen yhdessä tai erillään asumiseen. Voihan se kumppani vaatia selityksiä menemisestä tao tulemisesta vaikka ei yhdessä asuttaisikaa.
"Sinähän kirjoitat itsekin, että kun olette eri paikkakunnilla, pidätte tiiviisti yhteyttä. Toisin sanottuna sinulla pitäisi riittää ymmärrystä etäsuhteille, koska tiedät, että on mahdollista ylläpitää suhdetta, vaikkei olekaan samalla paikkakunnalla. Tässähän on kyse niistä, joiden mielestä parisuhde on parisuhde vain, jos asutaan yhdessä. Mutta kertomasi perusteella ymmärrät, ettei yhteiset asumiskulut ja kotityöt ole parisuhteen perusta, vaan se henkinen (ja toki fyysinenkin kemia) yhteys, mitä parisuhteeseen vaaditaan on jotain ihan muuta.
Ja tosiaan, vaikka teillä olisi hyvä parisuhde, niin varmasti tiedät näitä pareja, jotka asuvat yhdessä, mutteivät koskaan tee mitään yhdessä, eivätkä edes oikein keskustele kunnolla, seksi on voinut loppua vuosia sitten, mutta silti vaan edelleen jaetaan se huusholli."
Etpä tajunnut mihin kommentoin. Sinä (?) yleistit miten yhdessä asuvat ovat paljon huonommassa suhteessa kuin erillään asuvat. Kun yhdessä asuessa menee aikaa kotitöihin ja kauppalappuihin, kun taas te ihanat keskitytte parisuhteeseen. Ja te vaalitte suhdetta toisin kuin yhdessä asuvat..Jne. Aivan todella mustavalkoisesti ajateltu ja tuomittu 😂
Mutta arvelinkin ettet kestä sitä, että jollain menee hyvin vaikka ihan asuttaisiin yhdessä, tai vaikka oltaisiin yhdessä 24/7. Töitä on tehtävä varmaan teidänkin, siksi mekin viestitellään erossa ollessamme vaikka kuvittelitkin että vain te teette niin, koska ette asu yhdessä 😉
Ja ei. En tunne yhtäkään pariskuntaa jossa osapuolet eivät viihdy yhdessä, eivät tee mitään yhdessä tai eivät puhu toisilleen. Kaikki ystäväpariskunnat ja sukulaisetkin elävät hyvissä pitkissä suhteissa, matkustelevat, mökkeilevät, harrastavat yhdessä.
Taidat elää kuvitelmissasi nyt jossain 80-luvulla. Ja ei, en jaksa tätä vääntää kanssasi enää, pointtini piti jo tulla selväksi.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kun molemmilla on kunnianhimoa ja oma suunta elämässä, yhdessä asuminen pikemminkin vahvistaa kumpaakin. Arjesta voi tehdä sellaisen, joka tukee molempien uraa, jakaa kuormaa ja antaa tilaa kehittyä. Voi inspiroida toisiaan, sparrata vaikeina hetkinä ja rakentaa sellaista aitoa power couple -meininkiä.
On todennäköisempää, että molemmat ovat kateellisia toisilleen menestyksestä työelämässä, ja vähättelevät toistensa suorituksia.
Miksi ihmiset olisivat yhdessä Jos he vähättelevät toisiaan? Ihan samalla tavalla se vähättely onnistuu asuttiin samankaton alla tai ei.
Tärkeämpää kuin se miten asutaan on se kenet valitset kumppaniksesi.
Itse etäsuhteessa, ja se nyt vaan toimii paremmin. Olen ollut naimisissa ja asunut yhdessä perheenä. Olen miettinyt, että olisin varmaan vieläkin naimisissa, jos olisi pidetty omat asunnot. Ihmeellistä, että ihmiset ei ymmärrä, ettei kaikki ole samanlaisia. Jos te viihdytte 24/7 yhdessä, niin ok. En tässä ala ihmettelemään, että ettekö kykene itsenäiseen elämään lainkaan, kun pitää asua yhdessä... Joten älkää vaivatko aivojanne muiden tavasta seurustella tai olla yhdessä. Jokainen on yksilönsä. Itsellä paras parisuhde ikinä, vaikka ei asuta yhdessä!