Kurja tilanne naapurin omaishoitajalla
Naapurin iäkäs, ehkä noin 80v rouva on miehensä omaishoitaja. Mies on täysin autettava. Rouva syöttää, käyttää vessassa jne. Ei voi olla kotoa pois 10 min kauempaa. Kotiapu käy kun mies on isokokoinen ja raskas siirreltävä. Tämä mies on hirveän kontrolloiva, kuulemma aina ollut, ja ei suostu siihen että rouva saisi koskaan vapaa-aikaa hänen hoidostaan. Hoitopaikka olisi mihin pääsisi kerran kuussa, mutta mies ei suostu menemään. Huutaa, ilkeilee ja valittaa puolisolleen. Taitaa rouvalla olla voimat niin lopussa ettei jaksa taistella, kun on ehkä aina ollut alistettu. Harmi kun rouva olisi vielä toimintakykyinen, mutta on kuin vankina kodissaan. Noinko se loppuelämä sitten menee miestä hoitaessa kunnes itsekin on hoidettava ja ei vaihtoehtoa kuin mennä laitokseen.
Kommentit (30)
Pian saattaa olla yhteiskunnalla kaksi hoidettavaa lisää tästä ap:n kertomasta perheestä, nykyinen potilas ja hänen hoitaja.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En ikimaailmassa suostuisi omaishoitajaksi. Hullun hommaa. Nevöö!
En minäkään. Puolison kanssa ollaan sovittu, että laitokseen vaan ja jos ei pääse, niin ero ja joka tapauksessa laitokseen. Siellä voi käydä katsomassa.
Näistä on aina helppo sopia silloin kun kumpikin on terveitä. Sitten kun käy katsomassa sitä puolisoa, joka makaa kakat housuissa laitoksessa, vaippaihottumat nivusissa, hampaat pesemättä ilman mitään virikkeitä voi miettiä miltä itsestä tuntuisi sama kohtalo. Toki laitoksissa koittavat parhaansa, mutta se paras hoito on hyvin kaukana kotioloista. Mutta tietenkin aikuiset ihmiset tekevät miten itselleen parhaaksi näkevät. Itse ymmärrän varsin hyvin, miksi päädytään omaishoitajiksi, vaikka se pilaa täysin oman elämän.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En ikimaailmassa suostuisi omaishoitajaksi. Hullun hommaa. Nevöö!
En minäkään. Puolison kanssa ollaan sovittu, että laitokseen vaan ja jos ei pääse, niin ero ja joka tapauksessa laitokseen. Siellä voi käydä katsomassa.
Näistä on aina helppo sopia silloin kun kumpikin on terveitä. Sitten kun käy katsomassa sitä puolisoa, joka makaa kakat housuissa laitoksessa, vaippaihottumat nivusissa, hampaat pesemättä ilman mitään virikkeitä voi miettiä miltä itsestä tuntuisi sama kohtalo. Toki laitoksissa koittavat parhaansa, mutta se paras hoito on hyvin kaukana kotioloista. Mutta tietenkin aikuiset ihmiset tekevät miten itselleen parhaaksi näkevät. Itse ymmärrän varsin hyvin, miksi päädytään omaishoitajiksi, vaikka se pilaa täysin oman elämän.
Ei se tuntuisi muistisairaana miltään, koska ymmärrys olisi jo poissa. Suvussa on jo kaksi omaishoitajaa uuvuttanut itsensä ja toinen heistä makaa myös laitoksessa puolisonsa kuoleman jälkeen. Ymmärretään kyllä mistä ollaan sovittu.
Vierailija kirjoitti:
Miettikää naiset millaista on vauvan hoito. Sitovaa, usein raskasta kun se on niin intensiivistä. Puolison hoitaminen on vähän sama asia, mutta erona on se, että olet itsekin jo ehkä hyvin vanha ja väsynyt. Ja se hoidettava menee koko ajan huonompaan kuntoon, kun taas vauva kehittyy ja kasvaa.
On siinä painoerokin. Vauva painaa muutaman kilon, aikuinen monta kymmentä kiloa. Siirtymiset yms. ovat melkoista painia.
Vierailija kirjoitti:
Työskentelen yksikössä, joka tarjoaa myös vuorohoitoa eli omaishoitajat saavat vapaata kun hoidettava tulee viikonlopun tai parinkin viikon ajaksi meille.
Katson joitakin näistä pariskunnista ja mietin että sais nämä kotivaimo -ideologian kannattajat tulla katsomaan kun vaimo hoitaa aggressiivisesti käyttäytyvää miestään. Eikä voi laittaa miestä palvelukotiin, kun sinne menee miehen hyvä eläke. Eikä tule leskeneläkettä, jos eroaa. Ja usein ero on poissuljettu ratkaisu muistakin syistä, ei halua toista hylätä. Omaishoitajuus voi olla täysi helvetti.
T. Hoitaja
He ovat jo nuorena tehneet valinnan, että haluavat sen leskenekäkkeen ja olla pois työelämästä kotiäitinä. Olemattomalla omalla eläkkeellä eivät sitten yksin pärjääkään, kun "elintaso" laskee. Eivät he rakkaudesta hoida miehiään, vaan häpeästä erota.
Aivan kuin eräskin sukulaispariskunta. Mies on ollut pyörätuolissa jo 10 vuotta. Pienikokoinen vaimo hoitaa. Nyt on alkanut ilmeisesti miehellä oireilla muistisairays, on hyvin ilkeä puheissaan. Vaimo on selkeästi uupunut, hänelläkin jo ikää yli 80 vuotta. Mutta ei voi ottaa kotiapua eikä muutakaan apua, silloin tällöin mies on pari päivää jossakin, että vaimo saa edes yöt nukkua. Siinä on mennyt ne leppoisat eläkepäivät.
Jos tuollaista puolisoa on tyyliin jo 50 vuotta katsellut niin ei taida olla voimia lähteä suhteesta.
"Ei se tuntuisi muistisairaana miltään, koska ymmärrys olisi jo poissa. Suvussa on jo kaksi omaishoitajaa uuvuttanut itsensä ja toinen heistä makaa myös laitoksessa puolisonsa kuoleman jälkeen. Ymmärretään kyllä mistä ollaan sovittu."
Totta joo, muistisairailla asia on eri. Tarkoitin näitä henkilöitä joilla pelaa pää, mutta ei kroppa. Mutta en minä kenenkään valintoja arvostele. Itse vaan seuraan läheisteni elämää ja kummankin kohtalo on kamala, omaishoitajan sekä hoidettavan. Hyvää ratkaisua ei ole olemassa.
Omaishoitajan homma pitäisi lailla kieltää. Olen nähnyt työssäni niin loppuunpalaneita itkeviä omaishoitajia, että pahaa tekee. Siinä vaiheessa, kun henkilö sanoo, että on raskasta hoitaa sairasta puolisoa, hänelle tarjotaan muutaman satasen omaishoidon tukea, josta vielä menee vero, ja sitoutetaan hänet entistä tiukemmin kiinni, Lain mukaan omaihoitajalle kuuluisi vapaaapäiviä ja kuntoutusta ym. tukea, mutta usein hoidettava on niin hankala, ettei suostu lähtemään vuorohoitoon, jotta toinen saa lakisääteiset vapaansa. Kaiken lisäksi hoidettavasta tulee yleensä ilkeä ja passauttaja, joka kadehtii toisen palkkaa ja statusta, Yleensä tämä hoitaja olisi itsekin hoidon tarpeessa Sitten, kun hän yhtäkkiä romahtaa tai kuolee, niin molemmat tai toinen jää yhteiskunnan hoidettavaksi.
En minäkään. Puolison kanssa ollaan sovittu, että laitokseen vaan ja jos ei pääse, niin ero ja joka tapauksessa laitokseen. Siellä voi käydä katsomassa.