Seksitön suhde ja puolison itsetyydytys

Onko ajatuksia tai neuvoja, miten voisin käsitellä tätä asiaa?

Olemme eläneet jo toistakymmentä vuotta yhdessä. Meillä on lapsia, yhteinen asunto ja velkaa eli aika peruskuvio.

Seksi oli villiä ja upeaa ensimmäiset kymmenisen vuotta. Kun vaimo oli raskaana, sekstailut jäivät vähiin, koska hänen halunsa vähenivät. Myös vauva-aika meni samalla tavalla ja sitten jotenkin vain sama linja jatkui, vaikka lapset kasvoivat eivätkä enää ihan jatkuvaa valvontaa tai hoitamista vaadi. Toki lapsiarkeen kuuluu kuormittavia juttuja, mutta minä olen meillä se, joka hoitaa enemmät kotityöt. Vaimo pääsee tapaamaan tuttujaan ja harrastamaan aina halutessaan - ja käykin säännöllisesti.

Ennen vaimon haluttomuutta olimme yhtä aktiivisia seksiasioissa, saatoimme harrastaa seksiä monta kertaa päivässä ja yleensä molemmat saivat myös tyydytyksen. Sitten minusta tuli aloitteentekijä. En halunnut tehdä asiasta isompaa numeroa, sillä seksiä oli yleensä viikottain. Kun minusta alkoi tuntua, että vaimo ei enää ole hommassa mukana, vaan ainoastaan suostuu seksiin, aloin puhua asiasta. Sellainen seksi ei tuntunut hyvältä. Ja pahinta oli ajatus, että hän ei enää halunnut minua. Halusin parantaa tilannetta ja puhua.

Kun ensimmäisen kerran otin asian puheeksi, vaimoni oli aivan ymmällään. Hän ei ollut tajunnut, että jotakin oli pielessä. Hän ymmärsi suhteemme muuttuneen jo kauan sitten, mutta se ei ollut hänelle ongelma. Yritin kertoa, että minulle oli ongelma se, etten kokenut enää itseäni halutuksi. Tuntui, että kaikki läheisyys, suukottelu, halailu mukavat sanat ja kehut olivat hänen puoleltaan kadonneet. Näistä oli vaikea puhua ja on edelleen. Vuosia yritin puhua ja sitten sain tilanteeseen vähän muutosta. Ostimme leluja, kokeilimme uusia juttuja. Nautimme molemmat. Vaimo jopa kasteli sängyn muutaman kerran, kun tuli niin rajusti.

Sitten pian kaikki lopahti taas. Koskaan ei ole sellaista hetkeä, että hän olisi innokas. Muutaman aloitteen hän ehkä tekee, jos asiasta on hiljattain puhuttu.

Tiedän, että hän voi käyttää ostamiani leluja monta kertaa päivässä, kun vien lapset pois. Se tuntuu minusta aika pahalta, enkä oikein osaa ottaa asiaa puheeksi ilman, että suruni näkyy. Ja sen voi sitten taas tulkita väärin, syyllistämisenä tai painostamisena. Siksi pidän näitä asioita aika paljon sisälläni. Koitan olla vain, tehdä omia juttuja ja antaa hänen tehdä omia juttujaan. Lasten kanssa puuhastelen paljon. Se piristää. Puhun kunnioittavasti ja olen läsnä, vältän tekemästä mitään seksuaalisesti vihjailevaa, koska haluan antaa vaimolle tilaa.

Ja hän on sanonut, että haluaisi haluta. Ei halua erota ja että rakastaa.

Mutta mikään ei muutu. Eikä hän milloinkaan ota tätä asiaa itse puheeksi.

Päällimmäisenä tunteena on kai pettymys itseeni, mutta myös siihen, että olen ajanut itseni tähän tilanteeseen, josta en näe enää ulospääsyä. Ero tuntuisi jotenkin itsekkäältä teolta. Muita en kaipaa, vain vaimoani. Mutta nyt tuntuu, että armollisinta olisi tappaa kaikki tunteet häntä kohtaan.

Haluaisin olla sinut tämän asian kanssa, mutta minulla on niin paha olla nykyisessä tilanteessa, etten enää tiedä mitä tehdä.

Kiitos kaikista asiallisista neuvoista ja kannustavista sanoista.