Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Seksi
Seksitön suhde ja puolison itsetyydytys
25.06.2025 |
Onko ajatuksia tai neuvoja, miten voisin käsitellä tätä asiaa?
Olemme eläneet jo toistakymmentä vuotta yhdessä. Meillä on lapsia, yhteinen asunto ja velkaa eli aika peruskuvio.
Seksi oli villiä ja upeaa ensimmäiset kymmenisen vuotta. Kun vaimo oli raskaana, sekstailut jäivät vähiin, koska hänen halunsa vähenivät. Myös vauva-aika meni samalla tavalla ja sitten jotenkin vain sama linja jatkui, vaikka lapset kasvoivat eivätkä enää ihan jatkuvaa valvontaa tai hoitamista vaadi. Toki lapsiarkeen kuuluu kuormittavia juttuja, mutta minä olen meillä se, joka hoitaa enemmät kotityöt. Vaimo pääsee tapaamaan tuttujaan ja harrastamaan aina halutessaan - ja käykin säännöllisesti.
Ennen vaimon haluttomuutta olimme yhtä aktiivisia seksiasioissa, saatoimme harrastaa seksiä monta kertaa päivässä ja yleensä molemmat saivat myös tyydytyksen. Sitten minusta tuli aloitteentekijä. En halunnut tehdä asiasta isompaa numeroa, sillä seksiä oli yleensä viikottain. Kun minusta alkoi tuntua, että vaimo ei enää ole hommassa mukana, vaan ainoastaan suostuu seksiin, aloin puhua asiasta. Sellainen seksi ei tuntunut hyvältä. Ja pahinta oli ajatus, että hän ei enää halunnut minua. Halusin parantaa tilannetta ja puhua.
Kun ensimmäisen kerran otin asian puheeksi, vaimoni oli aivan ymmällään. Hän ei ollut tajunnut, että jotakin oli pielessä. Hän ymmärsi suhteemme muuttuneen jo kauan sitten, mutta se ei ollut hänelle ongelma. Yritin kertoa, että minulle oli ongelma se, etten kokenut enää itseäni halutuksi. Tuntui, että kaikki läheisyys, suukottelu, halailu mukavat sanat ja kehut olivat hänen puoleltaan kadonneet. Näistä oli vaikea puhua ja on edelleen. Vuosia yritin puhua ja sitten sain tilanteeseen vähän muutosta. Ostimme leluja, kokeilimme uusia juttuja. Nautimme molemmat. Vaimo jopa kasteli sängyn muutaman kerran, kun tuli niin rajusti.
Sitten pian kaikki lopahti taas. Koskaan ei ole sellaista hetkeä, että hän olisi innokas. Muutaman aloitteen hän ehkä tekee, jos asiasta on hiljattain puhuttu.
Tiedän, että hän voi käyttää ostamiani leluja monta kertaa päivässä, kun vien lapset pois. Se tuntuu minusta aika pahalta, enkä oikein osaa ottaa asiaa puheeksi ilman, että suruni näkyy. Ja sen voi sitten taas tulkita väärin, syyllistämisenä tai painostamisena. Siksi pidän näitä asioita aika paljon sisälläni. Koitan olla vain, tehdä omia juttuja ja antaa hänen tehdä omia juttujaan. Lasten kanssa puuhastelen paljon. Se piristää. Puhun kunnioittavasti ja olen läsnä, vältän tekemästä mitään seksuaalisesti vihjailevaa, koska haluan antaa vaimolle tilaa.
Ja hän on sanonut, että haluaisi haluta. Ei halua erota ja että rakastaa.
Mutta mikään ei muutu. Eikä hän milloinkaan ota tätä asiaa itse puheeksi.
Päällimmäisenä tunteena on kai pettymys itseeni, mutta myös siihen, että olen ajanut itseni tähän tilanteeseen, josta en näe enää ulospääsyä. Ero tuntuisi jotenkin itsekkäältä teolta. Muita en kaipaa, vain vaimoani. Mutta nyt tuntuu, että armollisinta olisi tappaa kaikki tunteet häntä kohtaan.
Haluaisin olla sinut tämän asian kanssa, mutta minulla on niin paha olla nykyisessä tilanteessa, etten enää tiedä mitä tehdä.
Kiitos kaikista asiallisista neuvoista ja kannustavista sanoista.
Kommentit (125)
Käyttääkö hän hormonaalista ehkäisyä? Se vie monelta halut.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Laita se vaimosi kuriin, niin se tulee sun syliin.
Onpa sinulla asiat hyvin. Minun vaimoni suuttui, jos yritin ottaa asian puheeksi tai esitin yhteistä tapaamista seksuaaliterapeutille. Kärsin, kunnes lapset varttuivat ja otin eron.
Ei sille mitään voi, kun ei halua ,niin ei halua. Vaikka vaihtaisit toiseen, niin siinä käy samoin ja voi tulla paljon pahempia konflikteja.
Vierailija kirjoitti:
Olisko hormoonihoidosta apua? En tiedä vaimosi ikää...ja entä ihan terapia?
Kiitos kommentista.
Voisi olla. Täytyy vähän tutustua aiheeseen. Olemme 40 vuoden tietämillä molemmat. Hän on ehdottanut, että minä voisin mennä terapiaan. Vaimolla kun ei ole ongelmaa asian suhteen, joten hänen näkökulmastaan minulla varmaankin on ongelma itseni kanssa. Tai jotenkin näin olen hänen ajatuksiaan tulkinnut.
Hormonaalista ehkäisyä ei ole käytössä. Erilaisia ehkäisyvaihtoehtojakin on jo kokeiltu.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Moi!
Hienosti olit avannut suhteenne tilaa ja tuntemuksiasi. Löysin paljon asioita joita löytyy myös omasta suhteestani. Me päädyttiin pariterapiaan ja vuosia tahkottiin tuloksetta keskusteluita. Hyviä keskusteluita kylläkin, mutta se että kun arki koitti niin puheet jäi vain puheiksi eikä mikään muuttunut. Tilanne meni jopa niin pitkälle että päädyin yksin yksilöterapiaan, kun asiat alkoi painaa siinä mielessä, että koin toimineeni oikein suhteessa eli puhuin toin asioita esille, mutta silti oli todella ahdistava olo. Se että välillä on hyviä keskusteluita ja olet toiveikas tulevan suhteen vain huomataksesi että kuukausien ja vuosien kuluessa mikään ei olekaan muuttunut on raskasta. Tätä kun tapahtui usean kertaan aloin pettymään tilanteeseen sen sijaan että asiat olisi lähtenyt hyvään suuntaan. On henkisesti raskasta avata itseään ja olla aivan auki keskusteluissa ja tämän jälkeen huomata että se ei johtanut mihinkään. Se että itse haluat muutosta ja olet avoin uusille ideoille ei johda mihinkään jos toinen on kuin pesusieni ja imee vain kaikki puheet itseensä antamatta mitään takaisin. Sitten joudut miettimään, että kun periaatteessa kaikki on hyvin. Ei alkoholi- tai väkivaltaongelmaa tms. tuomittavaa joka olisi eron syy. Tuntuisi jotenkin oudolle lähteä rikkomaan lapsilta ydinperhettä vain omien halujen vuoksi... Itse vain jäin miettimään missä olen tehnyt väärin kun mielestäni toiminut oikein ja silti onneton?
Tuli vähän ajatuksen virtana tuo teksti mutta koita ymmärtää jutun syvin :)
Kiitos kommenteista kaikille!
Tuohon edelliseen (7): Tekstisi on kuin omasta kynästä. Me olemme niin hyviä puhumaan asioista, että olen ajatellut, ettei terapiasta olisi enää tämän kummempaa apua. Me molemmat tiedostamme ongelman jollakin tasolla. Molemmat tunnistavat sen ja kai vaimokin ihan aidosti haluaisi muutosta, kun tietää minun olevan onneton. Syvällisempien keskustelujen jälkeen (jolloin ihan oikeasti näytän, kuinka rikki olen) suhteemme saattaa hetken olla juuri sellainen kuin toivoisinkin. Saan huomiota, lämpimiä katseita ja kosketuksia. Läsnäoloa.
Viimeistään parin viikon kuluessa kaikki unohtuu.
Meillä on upea perhe ja toimiva tiimi. Yhteisiä kiinnostuksenkohteitakin on. Lapset terveitä, fiksuja ja ihania.
Kaikki on hyvin, mutta silti sielussa on iso musta aukko. Tunne siitä, etten ole haluttu. Ajatus siitä, että vaimo ajattelee seksiä (itsetyydytyksen muodossa) vain silloin, kun minä olen mahdollisimman kaukana.
Tuntuu niin kohtuuttomalta, miten paljon tämä tilanne sattuu ja kuinka yksinäiseksi itseni koen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vaihdevuodet (ensioireet voi tulla nuorenakin) ja hormonaalinen ehkäisy tulee ensimmäisenä mieleen.
Älä tuhlaa elämääsi tuohon naiseen!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sun tulee näyttää ns. kaapin paikka naiselle. Se ei kunnioita sua koiraa enempää.
Vierailija kirjoitti:
Älä tuhlaa elämääsi tuohon naiseen!
Tämä tuntuu ihan asialliselta ohjeelta. Vahinko taitaa olla jo tapahtunut. Nelikymppisen miehen mahdollisuudet löytää onnellinen parisuhde taitavat olla Suomessa aika heikot. Voisihan sitä myös jatkaa yksin. Mutta se perimmäinen ongelma onkin juuri se, että rakastan vaimoani ja haluan olla hänen kanssaan.
Haluaisin vain, että olisin suhteessa onnellinen. Ihan mahdottomasti siihen ei vaadittaisi, mutta tuntuu, että minulla ei ole enää työkaluja asiaan vaikuttaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Voi miten surullista, olen tosi pahoillani puolestasi. En voi olla miettimättä että kuulostaa osin tutulta, mekin olemme nelikymppinen pariskunta joiden seksielämä on hiipunut, ja syy on enemmän minussa. Tunnen siitä syylisyyttä, mutten osaa korjatakaan tilannetta.
Minulla on tosin eri syyt miksi puolison kanssa seksi ei kiinnosta mutta haluja on edelleen. En saa orgasmia mieheni kanssa, vain itsekseni, ja siksi yhteisestä seksistä jää nykyisin kurja olo. Yli 10 vuotta se oli ihan ok, ajattelin että kyllä se lopulta tulee kun jaksaa yrittää, mutta eipä taida. Minäkin haluaisin edes joskus kokea miltä tuntuu nukahtaa toisen viereen väsyneenä ja tyydytettynä. Toinen kova paikka minulle on ollut vartalon muuttuminen raskauden ja iän myötä. Ylipainoa ei ole, mutta löysä nahka ja yleisesti lössähtänyt olemus saa minut täysin vakuuttuneeksi ettei kukaan normaali mies voi minua oikeasti haluta tämännäköisenä. Siksi puoliso jää usein huomiotta.
En osaa tarjota apua koska ihan yhtä lailla mekin olemme apua vailla. Ajattelin kuitenkin kirjoittaa että on meitä muitakin samantyyppisessä tilanteessa jos se nyt yhtään lohduttaa.
Vierailija kirjoitti:
Voi miten surullista, olen tosi pahoillani puolestasi. En voi olla miettimättä että kuulostaa osin tutulta, mekin olemme nelikymppinen pariskunta joiden seksielämä on hiipunut, ja syy on enemmän minussa. Tunnen siitä syylisyyttä, mutten osaa korjatakaan tilannetta.
Minulla on tosin eri syyt miksi puolison kanssa seksi ei kiinnosta mutta haluja on edelleen. En saa orgasmia mieheni kanssa, vain itsekseni, ja siksi yhteisestä seksistä jää nykyisin kurja olo. Yli 10 vuotta se oli ihan ok, ajattelin että kyllä se lopulta tulee kun jaksaa yrittää, mutta eipä taida. Minäkin haluaisin edes joskus kokea miltä tuntuu nukahtaa toisen viereen väsyneenä ja tyydytettynä. Toinen kova paikka minulle on ollut vartalon muuttuminen raskauden ja iän myötä. Ylipainoa ei ole, mutta löysä nahka ja yleisesti lössähtänyt olemus saa minut täysin vakuuttuneeksi ettei kukaan normaali mies voi minua oikeasti haluta tämännäköisenä. Siksi puoliso jää usein huomiotta
Omassa suhteessani on myös seksi loppunut. Syitä on varmasti monia.
Minäkin olen yhä halukas, mutta joudun touhuamaan yksin. Haluaisitko keskustella tilanteesta, tuntemuksista ja haluista?
Vertaistukea, yhtestä tyydytystä.
T. Mies
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Toinen kova paikka minulle on ollut vartalon muuttuminen raskauden ja iän myötä. Ylipainoa ei ole, mutta löysä nahka ja yleisesti lössähtänyt olemus saa minut täysin vakuuttuneeksi ettei kukaan normaali mies voi minua oikeasti haluta tämännäköisenä. Siksi puoliso jää usein huomiotta
Jos mies rakastaa ja haluaa sinua, miksi mietit tuollaisia höpöjä ollenkaan? Nauttikaa toistenne vartalosta ilman estoja, oli se sitten lössähtänyt tai ei.
Naisesi ei arvosta sua lainkaan. Walk away ja uuttaa matoa koukkuun. Mitään järkeä roikkua tuollaisessa suhteessa.
Vierailija kirjoitti:
Sun tulee näyttää ns. kaapin paikka naiselle. Se ei kunnioita sua koiraa enempää.
Juuri tätä tarkoitan. Vaimo tulee laittaa kuriin niin se alkaa rakastamaan seksiä sinun kanssasi. Joten ei muuta kun vaimo pukille ja annat sille rangaistuksen. Älä kuitenkaan mene liian pitkälle vaan pysy ennen muuta ärhäkän verbaalisena. Toki voit hieman käyttää Koivuniemen herraa, mutta en tietenkään tarkoita tällä aitoa väkivaltaa.
Vierailija kirjoitti:
Voi miten surullista, olen tosi pahoillani puolestasi. En voi olla miettimättä että kuulostaa osin tutulta, mekin olemme nelikymppinen pariskunta joiden seksielämä on hiipunut, ja syy on enemmän minussa. Tunnen siitä syylisyyttä, mutten osaa korjatakaan tilannetta.
Minulla on tosin eri syyt miksi puolison kanssa seksi ei kiinnosta mutta haluja on edelleen. En saa orgasmia mieheni kanssa, vain itsekseni, ja siksi yhteisestä seksistä jää nykyisin kurja olo. Yli 10 vuotta se oli ihan ok, ajattelin että kyllä se lopulta tulee kun jaksaa yrittää, mutta eipä taida. Minäkin haluaisin edes joskus kokea miltä tuntuu nukahtaa toisen viereen väsyneenä ja tyydytettynä. Toinen kova paikka minulle on ollut vartalon muuttuminen raskauden ja iän myötä. Ylipainoa ei ole, mutta löysä nahka ja yleisesti lössähtänyt olemus saa minut täysin vakuuttuneeksi ettei kukaan normaali mies voi minua oikeasti haluta tämännäköisenä. Siksi puoliso jää usein huomiotta
Kiitos näistä sanoista. Oletteko kokeilleet mitään leluja? Voisin kuvitella miehen arvostavan vaikka ihan sitä, että masturboisit hänen läsnäollessaan jos se onnistuu. Juuri ulkopuoliseksi jääminen on minulle se satuttavin asia.
Sinällään tilanne on sama, että vaimoni on puhunut kehon muutoksista ja myös alapää koki kovia synnytyksessä. Tiedän, että sen jälkeen orgasmin saaminen oli pitkään vaikeaa, kun tuntoaisti oli kärsinyt.
Tärkeää olisi myös puolisolle kertoa näitä asioita. Jos koet syyllisyyttä, kerro se. Sekin jo viestittää, ettei asia ole sinulle yhdentekevä.
Lopulta se tärkein viesti lienee teot. Se, että ehdottaa tai yrittää edes jotain.
Tsemppiä teille!
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Älä tuhlaa elämääsi tuohon naiseen!
Tämä tuntuu ihan asialliselta ohjeelta. Vahinko taitaa olla jo tapahtunut. Nelikymppisen miehen mahdollisuudet löytää onnellinen parisuhde taitavat olla Suomessa aika heikot. Voisihan sitä myös jatkaa yksin. Mutta se perimmäinen ongelma onkin juuri se, että rakastan vaimoani ja haluan olla hänen kanssaan.
Haluaisin vain, että olisin suhteessa onnellinen. Ihan mahdottomasti siihen ei vaadittaisi, mutta tuntuu, että minulla ei ole enää työkaluja asiaan vaikuttaa.
Kyllä nelikymppisillä fiksuilla miehillä on menekkiä. Viiskymppisilläkin. Nimittäin sen verran monet parit eroaa tuon ikäisinä, että parisuhdetta toivovia kyllä löytyy. Tosin jos lapset ovat pieniä, niin sitten ei ole niin paljon mahdollisuuksia.
Mutta tässä tulee kyllä mieleen, kun monet sanovat, että ovat mieluummin yksin, kuin huonossa suhteessa. Niin sitten taas jotkut roikkuvat suhteessa vuosikausia, vaikka se on kuin kidutusta. Ettei vaan joutuisi olemaan yksin.
Vaikka toista rakastaakin, niin ehkä on myös hyvä miettiä, että jos suhde tuntuu liian hajottavalta, niin kannattaako siihen jäädä palamaan loppuun?
Se on luonnollista että naisilla tuo seksuaalinen halukkuus väliaikaisesti häviää tullessa keski-ikään (vaihdevuodet) joillakin se esiintyy vanhemmin, joillakin miedommin. Auttaisiko joku hormonitasapainoon vaikuttava ravintolisä asiaan. Tutustukaa siihen liittyvään tarjontaan.
Alue: Seksi
Olisko hormoonihoidosta apua? En tiedä vaimosi ikää...ja entä ihan terapia?