Lue keskustelun säännöt.
Seksitön suhde ja puolison itsetyydytys
25.06.2025 |
Onko ajatuksia tai neuvoja, miten voisin käsitellä tätä asiaa?
Olemme eläneet jo toistakymmentä vuotta yhdessä. Meillä on lapsia, yhteinen asunto ja velkaa eli aika peruskuvio.
Seksi oli villiä ja upeaa ensimmäiset kymmenisen vuotta. Kun vaimo oli raskaana, sekstailut jäivät vähiin, koska hänen halunsa vähenivät. Myös vauva-aika meni samalla tavalla ja sitten jotenkin vain sama linja jatkui, vaikka lapset kasvoivat eivätkä enää ihan jatkuvaa valvontaa tai hoitamista vaadi. Toki lapsiarkeen kuuluu kuormittavia juttuja, mutta minä olen meillä se, joka hoitaa enemmät kotityöt. Vaimo pääsee tapaamaan tuttujaan ja harrastamaan aina halutessaan - ja käykin säännöllisesti.
Ennen vaimon haluttomuutta olimme yhtä aktiivisia seksiasioissa, saatoimme harrastaa seksiä monta kertaa päivässä ja yleensä molemmat saivat myös tyydytyksen. Sitten minusta tuli aloitteentekijä. En halunnut tehdä asiasta isompaa numeroa, sillä seksiä oli yleensä viikottain. Kun minusta alkoi tuntua, että vaimo ei enää ole hommassa mukana, vaan ainoastaan suostuu seksiin, aloin puhua asiasta. Sellainen seksi ei tuntunut hyvältä. Ja pahinta oli ajatus, että hän ei enää halunnut minua. Halusin parantaa tilannetta ja puhua.
Kun ensimmäisen kerran otin asian puheeksi, vaimoni oli aivan ymmällään. Hän ei ollut tajunnut, että jotakin oli pielessä. Hän ymmärsi suhteemme muuttuneen jo kauan sitten, mutta se ei ollut hänelle ongelma. Yritin kertoa, että minulle oli ongelma se, etten kokenut enää itseäni halutuksi. Tuntui, että kaikki läheisyys, suukottelu, halailu mukavat sanat ja kehut olivat hänen puoleltaan kadonneet. Näistä oli vaikea puhua ja on edelleen. Vuosia yritin puhua ja sitten sain tilanteeseen vähän muutosta. Ostimme leluja, kokeilimme uusia juttuja. Nautimme molemmat. Vaimo jopa kasteli sängyn muutaman kerran, kun tuli niin rajusti.
Sitten pian kaikki lopahti taas. Koskaan ei ole sellaista hetkeä, että hän olisi innokas. Muutaman aloitteen hän ehkä tekee, jos asiasta on hiljattain puhuttu.
Tiedän, että hän voi käyttää ostamiani leluja monta kertaa päivässä, kun vien lapset pois. Se tuntuu minusta aika pahalta, enkä oikein osaa ottaa asiaa puheeksi ilman, että suruni näkyy. Ja sen voi sitten taas tulkita väärin, syyllistämisenä tai painostamisena. Siksi pidän näitä asioita aika paljon sisälläni. Koitan olla vain, tehdä omia juttuja ja antaa hänen tehdä omia juttujaan. Lasten kanssa puuhastelen paljon. Se piristää. Puhun kunnioittavasti ja olen läsnä, vältän tekemästä mitään seksuaalisesti vihjailevaa, koska haluan antaa vaimolle tilaa.
Ja hän on sanonut, että haluaisi haluta. Ei halua erota ja että rakastaa.
Mutta mikään ei muutu. Eikä hän milloinkaan ota tätä asiaa itse puheeksi.
Päällimmäisenä tunteena on kai pettymys itseeni, mutta myös siihen, että olen ajanut itseni tähän tilanteeseen, josta en näe enää ulospääsyä. Ero tuntuisi jotenkin itsekkäältä teolta. Muita en kaipaa, vain vaimoani. Mutta nyt tuntuu, että armollisinta olisi tappaa kaikki tunteet häntä kohtaan.
Haluaisin olla sinut tämän asian kanssa, mutta minulla on niin paha olla nykyisessä tilanteessa, etten enää tiedä mitä tehdä.
Kiitos kaikista asiallisista neuvoista ja kannustavista sanoista.
Kommentit (159)
Vaikka jollekin onnelliselle ero saattaa ollakin tuollaisessa tilanteessa pelastus ja hyvä asia niin ei se sitä kaikille ole. Kannattaa tosi tarkkaan punnita ja pohtia mitä elämältään haluaa ennenkuin ryntää eroamaan. Vaiheita on monenlaisia ja tulevaisuus on epävarmaa kaikilla. Toki jos seksi on tärkein asia elämässä niin siinä tapauksessa ero on varmaan hyvä asia. Toinen sitten se että suhteessa on tosi huono olla tai siinä on jatkuvaa henkistä (tai fyysistä) väkivaltaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tosi monihan vaikuttaa tyytyvän haaleaan suhteeseen, kuhan nyt joku on ja "suhteessa on paljon muutakin", useille se yhteinen omaisuus vaikuttaa olevan syy sietää huonoa suhdetta: uutisissakin ollut, kuinka nykyään roikutaan kehnoissa suhteissa, kun ei haluta erota elintason vuoksi. Olispa todella kiintoisaa, kun joku aidosti tutkisi po henkiläiden motiiveja alunperin "rakastua" ja ryhtyä jopa parisuhteeseen...:/
Nämä palvotut, pitkät suhteet useimmiten muistuttavat järjestettyjä avioliittoa: nämä taas joidenkin tutkimusten mukaan ovat jopa onnellisempia, kuin ns länsimaiset, romanttiseen rakauteen perustuvat. Länkkäreillä usein menee romcom-malli/tunteet ja ihan nämä ulkokultaiset asiat iloisesti sekaisin, joristaan vaikka "yhteisistä arvoista" vaikka kyse on vain sosioekonomisesta asemasta. Sitten petytään, petetää ja erotaan.
Itse kannatan ehdottomasti eroa, nykyään ei todellakaan erota lainkaan liian helposti! Hienoa että uskalletaan erota ja jospa saataisiin vaikka aitoa romanttista rakkautta enemmän, kun nyt naisillakin on omat rahansa eli he voivat olla katselematta miesten lompakon paksuutta vaan persoonallisuutta! <3
Suhteessa on paljon kaikkea muuta mikä on ihanaa parisuhteessa. Seksi ei merkitse kokonaisuudessa mitään, ees taas liikettä kusiseen suolenpätkään.
Käyt hoitamassa seksuaaliset tarpeesi toisten naisten kanssa ja pyörität kotia vaimosi kanssa. Todella yleinen järjestely ja jos kumppanisi on niin hyvä kuin annat ymmärtää, hän kyllä sallii sinulle tämän ja on onnellinen, että voit hyvin. Muuten vaimo vaihtoon.
Kumppanin kanssa sopia että voisiko käydä seksuaalisen tyydytyksen hakemassa muualta ja jos käy kumppanille niin siinähän ei ole kun voittajia silloin. Voihan seksikin olla vain seksiä, muuten rakastaa kumppaniaan ja on onnellinen oman kumppanin kanssa
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vaikka jollekin onnelliselle ero saattaa ollakin tuollaisessa tilanteessa pelastus ja hyvä asia niin ei se sitä kaikille ole. Kannattaa tosi tarkkaan punnita ja pohtia mitä elämältään haluaa ennenkuin ryntää eroamaan. Vaiheita on monenlaisia ja tulevaisuus on epävarmaa kaikilla. Toki jos seksi on tärkein asia elämässä niin siinä tapauksessa ero on varmaan hyvä asia. Toinen sitten se että suhteessa on tosi huono olla tai siinä on jatkuvaa henkistä (tai fyysistä) väkivaltaa.
Seksittä eläminen on silkkaa kidutusta, jos sitä kaipaa. Ja varsinkin jos on alkanut seurustelemaan sillä kokemuksella ja odotuksella, että parisuhteessa on henkistä ja fyysistä läheisyyttä ja on saanut aluksi nauttia siitä tunteesta, että on haluttu ja toinen on fyysisesti kiinnostunut ja haluaa seksiä. Kun tämä sitten loppuu ilman mitään erityistä syytä (joku vakava sairaus tms) ihan vaan siihen, että toista ei enää halutakaan, mutta silti muka on niin kiva olla yhdessä kunhan vaan ei tarvitse panna eikä osoittaa seksuaalista himoa ja kiinnostusta omaan puolisoon, niin onhan se oikeasti henkistä väkivaltaa ja tuottaa valtavaa surua ja kärsimystä.
Tuohon asiaan usein ero on paras ratkaisu. Mutta se on sitten kokonaan toinen asia laittaako muita asioita eroamisen edelle, esim lapset. Lapset kärsii aina erosta, oli se kuinka hyvin hoidettu. Toki lapset kärsii siitäkin, jos näkevät vanhempansa surullisena. Vaikeita asioita siis voi tulla eteen ja joskus tosiaan joituu uhraamaan sen oman hyvinvointinsa, ainakin tilapäisesti, että joku muu asia pysyy kunnossa ja hoituu parhainpäin. Esim yhteisen asunnin myymiselle voi olla nyt huono hetki ja vuoden päästä ehkä parempi, ei siis ehkä kannata erota juuri nyt, jos yhteiselo muuten sujuu.
Toki nuo jutut olisi hyvä oikeasti koittaa jutella auki, yksi ihan ok ratkaisu olisi sekin että se kumpi ei enää kaipaa seksiä antaa toiselle mahdollisuuden saada sitä muualta. Jos minä en pidä maksalaatikosta mutta vaimoni pitää, niin ei ole minulta pois että hän syö sitä muualla.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vaikka jollekin onnelliselle ero saattaa ollakin tuollaisessa tilanteessa pelastus ja hyvä asia niin ei se sitä kaikille ole. Kannattaa tosi tarkkaan punnita ja pohtia mitä elämältään haluaa ennenkuin ryntää eroamaan. Vaiheita on monenlaisia ja tulevaisuus on epävarmaa kaikilla. Toki jos seksi on tärkein asia elämässä niin siinä tapauksessa ero on varmaan hyvä asia. Toinen sitten se että suhteessa on tosi huono olla tai siinä on jatkuvaa henkistä (tai fyysistä) väkivaltaa.
Seksittä eläminen on silkkaa kidutusta, jos sitä kaipaa. Ja varsinkin jos on alkanut seurustelemaan sillä kokemuksella ja odotuksella, että parisuhteessa on henkistä ja fyysistä läheisyyttä ja on saanut aluksi nauttia siitä tunteesta, että on haluttu ja toinen on fyysisesti kiinnostunut ja haluaa seksiä. Kun tämä sitten loppuu ilman mitään erityistä syytä (joku vakava sairaus tms) ihan vaan sii
Juuri näin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Useinkaan se ei ole mikään ratkaisu et vaikka lupa avioliiton ulkopuoliseen seksiin tulisikin koska kyse on hyvin usein muustakin kuin seksistä. Se on itsetuntos alentavaa et oma kumppani ei halua sinua vaikka sinä haluat häntä. Ei se auta suhteek tilaan, itsetuntoon jne et panee jotain muita.
Vierailija kirjoitti:
Useinkaan se ei ole mikään ratkaisu et vaikka lupa avioliiton ulkopuoliseen seksiin tulisikin koska kyse on hyvin usein muustakin kuin seksistä. Se on itsetuntos alentavaa et oma kumppani ei halua sinua vaikka sinä haluat häntä. Ei se auta suhteek tilaan, itsetuntoon jne et panee jotain muita.
Ei se auta juuri siihen parisuhteeseen ja sen tilaan, mutta se saattaa tuottaa itselle kuitenkin iloa ja mielihyvää, että sentään joku haluaa, vaikka oma puoliso ei. Surullistahan siinä toki edelleen on, että oma puoliso ei halua, mutta tietää että maailmassa on muita jotka haluaa ja pitää sinua viehettävänä ja haluttavana. Se voi olla se mikä auttaa jaksamaan siinä suhteessa, jos sen jostain syystä haluaa kuitenkin säilyttää. Tai sitten herättää siihen todellisuuteen, että haluaakin myös parisuhteelta sitä läheisyyttä ja seksiä ja asian ymmärtäminen on tie eroon.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Onhan sitä välillä kirjoiteltu, että isä ei olekaan enää seksikäs asia. Eli vaimo näkee miehen nyt lastensa isänä, ei kumppanina.
Tiedän tunteen. Ex-vaimon kanssa käytiin terapiassa jne. Ei auttanut. Minulle toisen halukkuus on tärkeä asia. Erohan siinä sitten tuli ja nyt on sellainen nainen joka haluaa minua. Paljon ja usein. Elämä on taas mahtavaa.
Vierailija kirjoitti:
Joka kerta kun miehet ruikuttaa siitä, että vaimoa ei enää seksi kiinnosta niin ehkä se johtuu siitä että nainen ei saa orgasmia? Monella miehellä on niin kovat luulot omista sänky taidoistaan. Plus, miehet on itsekkäitä sängyssä, asenne että "kunhan itse tulen niin se on pääasia". Siinäpä pohdittavaa. Itselläni on sairauden aiheuttamaa impotenssia ollut jo usean vuoden ajan, silti osaan naiseni tyydyttää.
Joka kerta tämä sama lässytys tulee näihin aloituksiin. Ex-vaimo sai joka kerta kun halusi, ostin hälelle leluja ja vaikka mitä. Mutta liiton loppua kohden seksi alkoi olla sitä perinteistä sääliseksiä. Kieltäydyin sellaiseta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ap.n täytyy nyt vain puntaroida tarkkaan mitä haluaa elämältään.
1) jatkaa liitossa, joka kuormittaa henkisesti.
2) toivoa, että jotain muutosta tulisi esimerkiksi pariterpiasta
3) erota ja toivoa, että löytyy kiihkeä halukas nainen.
En tiedä. Olen vaihtanut aina naistajos keskustelujen kautta ei tule muutosta. Jos toista osapuolta ei kiinnosta minun hyvinvointi, niin en ymmärrä miksi jäisin suhteeseen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mitäs jos pikkuhiljaa lopettaisit sen alapäälläsi ajattelun? Elämä on täynnä kaikkea kiinnostavaa, en ymmärrä miten yksinkertainen pitää olla että joku pilin rassaus on vuodesta toiseen se tärkein asia mielessä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vaikka jollekin onnelliselle ero saattaa ollakin tuollaisessa tilanteessa pelastus ja hyvä asia niin ei se sitä kaikille ole. Kannattaa tosi tarkkaan punnita ja pohtia mitä elämältään haluaa ennenkuin ryntää eroamaan. Vaiheita on monenlaisia ja tulevaisuus on epävarmaa kaikilla. Toki jos seksi on tärkein asia elämässä niin siinä tapauksessa ero on varmaan hyvä asia. Toinen sitten se että suhteessa on tosi huono olla tai siinä on jatkuvaa henkistä (tai fyysistä) väkivaltaa.
Seksittä eläminen on silkkaa kidutusta, jos sitä kaipaa. Ja varsinkin jos on alkanut seurustelemaan sillä kokemuksella ja odotuksella, että parisuhteessa on henkistä ja fyysistä läheisyyttä ja on saanut aluksi nauttia siitä tunteesta, että on haluttu ja toinen on fyysisesti kiinnostunut ja haluaa seksiä. Kun tämä sitten loppuu ilman mitään erityistä syytä (joku vakava sairaus tms) ihan vaan sii
Sinä et tiedä kidutuksesta ja kärsimyksestä mitään jos kuvittelet seksittömyyden sitä olevan. Ei todellakaan ole.
Kyllähän seksi kuuluu parisuhteeseen. Niin paljon on pareja jotka kitkuttavat huonoissa suhteissa kämppäkaverityyliin. Nyt joulu lähestyy ja taas monissa kodeissa tunnelma kiristyy kun pitää esittää onnellista sukulaisten edessä, vaikka suhde on täysin kuollut. Surullista.
Vierailija kirjoitti:
Mitäs jos pikkuhiljaa lopettaisit sen alapäälläsi ajattelun? Elämä on täynnä kaikkea kiinnostavaa, en ymmärrä miten yksinkertainen pitää olla että joku pilin rassaus on vuodesta toiseen se tärkein asia mielessä.
Koska se on kiinnostavaa ja kivaa, jos se osaa hyvin. Ihan samalla tavalla, kun sinä olet hyvä niissä muissa kiinnostavissa asioissa. Toivotaan, että olet sinkku, eikä kukaan joudu kärsimään kanssasi.
Minulla on hyvin samanlainen tilanne aloittajan kanssa monelta osin, mutta myös olennaisia eroavaisuuksia.
Olemme reilu nelikymppinen pari ja olet yhdessä yli 20 vuotta. Seksin kanssa oli alussa haasteita, kun hänelle oli kehonkuvansa kanssa ongelmia ja meille oli tulossa ero. Hän sai minut kuitenkin jäämään ja monta vuotta meni hyvin.
Kummatkin nautimme seksistä, pääosin myös silloin, kun aloimme yrittämään lasta ja se osoittautui vaikeaksi. Raskausaikana hän oli välillä varsinkin keski- ja loppuraskauden aikana hyvinkin himokas.
Toisen lapsen syntymän jälkeen alkoi hiljalleen alamäki. Hän ei ole koskaan ollut koskettelija tyyppiä tai muutenkaan huomiota antava. Sekin vähä jäi kokonaan pois pikkuhiljaa. Edellisen kerran hän on tehnyt aloitteen 2010-luvulla.
Muutama vuosi sitten loppuivat orgasmit seksin aikana, joita hän oli saanut pelkästään yhdynnässä ainakin 10 vuotta putkeen. Ensin sain antaa niitä hänelle muilla keinoilla, mutta sitten hän ei enää halunnut, koska klitorisorgasmi ei tuntunut niin hyvältä, kuin g-pisteen avulla saatu. Myös lempiasento vaihtui sellaiseen, missä hän saa vain maata sängyllä.
Tahti hyytyi kerran kuussa tasolle ja nyt tänä vuonna olemme rakastelleet kerran ja sain antaa hänelle ensimmäisen orgasminsa kolmeen vuoteen pitkän suostuttelun jälkeen sormella.
Seksin lisäksi meillä menee nykyään entistä huonommin kaikessa. Emme ole tänä vuonna suudelleet kertaakaan, emme ole kesän jälkeen toivottaneet toisillemme hyvää yötä. Riitoja tulee lasten kasvatuksesta, jossa emme vedä yhtenäistä linjaa vaan jos minä en anna jotain, he ovat oppineet menemään hakemaan sitä äidiltään, joka tuntuu useimmiten antavan periksi vain sen vuoksi, että minä olen ensin sen kieltänyt. Emme ole vuosiin tehneet mitään pariskuntana, paitsi väkisin käymme hääpäivänä syömässä jossain ja sielläkin aika menee tuijotellessa seiniä.
Jos otan asiaa esille, hän puolustautuu heti hyökkäämällä minun puutteisiini. Mitä minä en koskaan tee, aina ajattelen vai sitä yms. Häntä ei tunnu nykytilanteessa haittaavan mikään muu kuin se, että olen kokoajan kiukkuinen. Tämä ei johdu vain parisuhteen tilanteesta, vaan minulla on myös stressiä töissä ja mm. rahan riittämisestä vanhan omakotitalon, kodinkoneiden ja auton kanssa.
Hänellä ei ole rahat loppu. On harrastuksia, käy kavereiden kanssa keikoilla, baareissa jne. Minulla on kaveruussuhteet jääneet, ei ole harrastuksia, kropan ongelmat haittaavat liikuntaharrastuksia ja ei kuitenkaan ole aikaa, kun jonkun täytyy huolehtia lapsistakin.
Alkaa ahdistus ja masennus olla sitä luokkaa, että mielessä on käynyt ja kokoajan liikkuu ajatuksia jos jonkinlaisia. Lähinnä avioero tai itsensä poistaminen kuvioista.
Karua ja kammottavaa lukemista. Hienosti miehet osaavat tunnistaa ja sanoittaa tunteitaan ja hakea apua: kuitenkin todella usein se kylmä kylki ja vähättely on se vastaus...eipä ihme, jos ei kohta kiinnosta enää mikään muukaan, kun koko kuvio on pelkkää työleiriä.
Itse en katselisi noin emotionaalisesti kylmiä naisia kyllä, alkaisin suunnitella eroa hyvissä ajoin ja katsella jo muita naisia sillä silmällä: itse erosin jo kauan sitten pitkästä liitosta, jossa em juttujen lisäksi loppu aikoina oli myös ihan henkistä väkivaltaa (ja sitähän myös kumppanin seksuaalisuuden vähättely on, lisäksi tuo tunnekylmyys, haluttomuus/kyvyttömyys hankkia apua...).
Olisi kyllä hyvä, että nämäkin naiset avoimesti kertoisivat käytöksestään, kun aikanaan aloittelevat uusia suhteita: tietäisi, ettei heitä voi kannata ajatella pidempiin kuvioihin.
Itse en ole katunut eroa sekuntiakaan, x kyllä soitteli usein perään ja uikutti, kuinka rankkaa oon ja vonkui seksiäkin kokeiltuaan muita miehiä. Myös lapsemme pitävät viileitä välejä äitiinsä: keskusteluista unohdetaan aina, että emotionaalisesti kylmä käytös poikkeuksetta koskee kaikkia läheisiä, eikä vain sitä puolisoa. :(