Lue keskustelun säännöt.
Seksitön suhde ja puolison itsetyydytys
25.06.2025 |
Onko ajatuksia tai neuvoja, miten voisin käsitellä tätä asiaa?
Olemme eläneet jo toistakymmentä vuotta yhdessä. Meillä on lapsia, yhteinen asunto ja velkaa eli aika peruskuvio.
Seksi oli villiä ja upeaa ensimmäiset kymmenisen vuotta. Kun vaimo oli raskaana, sekstailut jäivät vähiin, koska hänen halunsa vähenivät. Myös vauva-aika meni samalla tavalla ja sitten jotenkin vain sama linja jatkui, vaikka lapset kasvoivat eivätkä enää ihan jatkuvaa valvontaa tai hoitamista vaadi. Toki lapsiarkeen kuuluu kuormittavia juttuja, mutta minä olen meillä se, joka hoitaa enemmät kotityöt. Vaimo pääsee tapaamaan tuttujaan ja harrastamaan aina halutessaan - ja käykin säännöllisesti.
Ennen vaimon haluttomuutta olimme yhtä aktiivisia seksiasioissa, saatoimme harrastaa seksiä monta kertaa päivässä ja yleensä molemmat saivat myös tyydytyksen. Sitten minusta tuli aloitteentekijä. En halunnut tehdä asiasta isompaa numeroa, sillä seksiä oli yleensä viikottain. Kun minusta alkoi tuntua, että vaimo ei enää ole hommassa mukana, vaan ainoastaan suostuu seksiin, aloin puhua asiasta. Sellainen seksi ei tuntunut hyvältä. Ja pahinta oli ajatus, että hän ei enää halunnut minua. Halusin parantaa tilannetta ja puhua.
Kun ensimmäisen kerran otin asian puheeksi, vaimoni oli aivan ymmällään. Hän ei ollut tajunnut, että jotakin oli pielessä. Hän ymmärsi suhteemme muuttuneen jo kauan sitten, mutta se ei ollut hänelle ongelma. Yritin kertoa, että minulle oli ongelma se, etten kokenut enää itseäni halutuksi. Tuntui, että kaikki läheisyys, suukottelu, halailu mukavat sanat ja kehut olivat hänen puoleltaan kadonneet. Näistä oli vaikea puhua ja on edelleen. Vuosia yritin puhua ja sitten sain tilanteeseen vähän muutosta. Ostimme leluja, kokeilimme uusia juttuja. Nautimme molemmat. Vaimo jopa kasteli sängyn muutaman kerran, kun tuli niin rajusti.
Sitten pian kaikki lopahti taas. Koskaan ei ole sellaista hetkeä, että hän olisi innokas. Muutaman aloitteen hän ehkä tekee, jos asiasta on hiljattain puhuttu.
Tiedän, että hän voi käyttää ostamiani leluja monta kertaa päivässä, kun vien lapset pois. Se tuntuu minusta aika pahalta, enkä oikein osaa ottaa asiaa puheeksi ilman, että suruni näkyy. Ja sen voi sitten taas tulkita väärin, syyllistämisenä tai painostamisena. Siksi pidän näitä asioita aika paljon sisälläni. Koitan olla vain, tehdä omia juttuja ja antaa hänen tehdä omia juttujaan. Lasten kanssa puuhastelen paljon. Se piristää. Puhun kunnioittavasti ja olen läsnä, vältän tekemästä mitään seksuaalisesti vihjailevaa, koska haluan antaa vaimolle tilaa.
Ja hän on sanonut, että haluaisi haluta. Ei halua erota ja että rakastaa.
Mutta mikään ei muutu. Eikä hän milloinkaan ota tätä asiaa itse puheeksi.
Päällimmäisenä tunteena on kai pettymys itseeni, mutta myös siihen, että olen ajanut itseni tähän tilanteeseen, josta en näe enää ulospääsyä. Ero tuntuisi jotenkin itsekkäältä teolta. Muita en kaipaa, vain vaimoani. Mutta nyt tuntuu, että armollisinta olisi tappaa kaikki tunteet häntä kohtaan.
Haluaisin olla sinut tämän asian kanssa, mutta minulla on niin paha olla nykyisessä tilanteessa, etten enää tiedä mitä tehdä.
Kiitos kaikista asiallisista neuvoista ja kannustavista sanoista.
Kommentit (125)
Pari pointtia
1) vaikuttaa että vaimosi seksuaalisuus on responsiivista, sponttaanin sijaan - tämä melko tavallinen tilanne, josta seuraa, että ilman sinun aloitteellisuutta, tulee seksiä olemaan vähän. Tämä ei tarkoita ettei vaimosi sinua rakasta ja haluakin, hänen halunsa vaan toimii erilailla. Kannattaa googletella.
2) Vaimon omakiva onkin sitten jännä juttu, se kun ei ole luonteeltaan responsiivista. Kannattaa ehkä keskustella siitä, mikä saa hänet haluamaan "omaa kivaa". Onko se vain ajankulua, stressinpoistoa, vai onko hän sittenkin sponttaanisti kiimainen, mutta ei (jostain syystä), pysty kuitenkaan sinulle seksiä ehdottamaan, tai odottaa että palaat touhuistasi lasten kanssa. Tämä toinen kohta on mielenkiintoinen, jos omaakivaa ei olisi, voisi vaimosi olla aseksuaali? Ehkä muut responsiiviset naiset voivat tähän kommentoida, miten syntyy ajatus masturboinnista? Onko se sponttaani, vai kenties jotenkin muuten syttyvä halu? Toki kiiman voi sytyttää vaikka seksinovellien luku, mutta mikä saa aloittamaan niiden lukemisen...?
Tokkopa lomamatkalla vieraissa kävi, mutta toisaalta ehkä ei ollut edes tilaisuutta omaan kivaan ja siksi oli kotiin tullessa "sillä tuulella"?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Yllä olevalle vastaus: Näinhän se varmaan osittain on. Täysi lapanenhan minä tässä olen.
Ollaan me vaimon kanssa pidetty yhtä niin kauan, että tiedän myös hänen olevan aika herkkä, ja säikähtää tavallaan, jos vaikutan oudolta tai piittaamattomalta.
Usein myös suuttuu tai pahoittaa mielensä kun asioita setvitään, joten lähes aina lopuksi minä olen se, joka pyytää anteeksi. En turhaan tällaista halua aiheuttaa, mutta joskus vaan tämä ansassa olemisen tunne kasvaa sietämättömäksi. Mutta, jos hän alkaa itkeä, yhtäkkiä kaikki omat murheeni katoavat ja haluan vain lohduttaa ja kiroan mielessäni oman itsekkyyteni.
Nyt taas on tämä keskustelunjälkeinen mukavampi vaihe menossa. Vaimo tulee syliin, suukottaa ja halaa. Ennen kuin kaikki taas unohtuu ja palautuu samaan harmauteen, mikä varmaan tapahtuu viikossa parissa.
Ostin itselleni seksilelun. En vielä kertonut vaimolle. En tiedä edes tarvitseeko... Ajattelin käyttää sitä tai hoidella itseni säännöllisesti, jotta ainakaan puutteessa oleminen ei lisää tuskaa. Ei se vaimoa mitenkään korvaa. Ei millään lailla paranna yksinäisyyden haavoja eikä poista ruoskivaa ajatusta siitä, että se ainoa oikea, se ainoa joka minua halusi, jolle lupauduin loppuelämäksi, johon käytin rahani, aikani, nuoruuteni, ei halua tai himoitse minua ehkä enää koskaan.
Se on helvetin rankka ajatus. Ja sen sekä rakastamani naisen kanssa elän samassa vankilassa, vaikka näyttelisin kovaa. Ehkä tähän tottuu, ikä tekee tehtävänsä tai katkeruus turruttaa jossain kohtaa ja olo helpottaa.
Älä tuhlaa elämääsi yhtään enempää!
Mullakin tulee mieleen, että naisella on diagnosoimattomia vaihdevuosioireita. Kaikki naiset eivät suinkaan muutu tuossa iässä haluttomiksi, mutta sun naisesi tapauksessa näyttää näin käyneen.Olen itse 48-vuotias nainen ja hyvin halukas.
AP:lle haluan sanoa, että tekstistäsi paistaa kunnioitus vaimoasi kohtaan. Olet todellakin yrittänyt, kärsivällisesti ja lempeästi. Laita itsellesi takaraja mihin mennessä tilanteen on muututtava. SInullakin on oikeus seksuaaliseen nautintoon vielä tässä elämässä sekä siihen, että tunnet itsesi haluttavaksi.
Sinun kannattaa vain hyväksyä tilanteesi. Ikävää se on elää puutteessa, mutta tutkimusten mukaan miehistä noin 85% on kanssasi samassa tilanteessa. Yritä etsiä merkitystä elämään jostain muualta kuin parisuhteesta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ja tuo yllä oleva vastaus oli siis siihen aiempaan lapanen-viestiin. Kirjoitin pätkissä, niin pari uutta ehti väliin.
Ja kiitos teille! Informatiivisia, ajatuksia herättäviä ja tsemppaavia viestejä! Arvostan.
Vaimo on sanonut, ettei yksin suristelu vastaa hänelle seksiä, vaan se on juuri tapa rentoutua tai poistaa stressiä.
Ehkä näin on, ehkä hän valehtelee enemmän tai vähemmän ettei pahoittaisi mieltäni. Tiedän, että ainakin nuorempana hänellä oli aika kinkyjäkin fantasioita ja oli muutenkin seksuaalinen.
Mutta nykyään ei noista ainakaan puhu. Sanoo vain, ettei seksiä oikeastaan käy mielessä, kun on paljon kaikkea muuta.
Vierailija kirjoitti:
Mullakin tulee mieleen, että naisella on diagnosoimattomia vaihdevuosioireita. Kaikki naiset eivät suinkaan muutu tuossa iässä haluttomiksi, mutta sun naisesi tapauksessa näyttää näin käyneen.Olen itse 48-vuotias nainen ja hyvin halukas.
AP:lle haluan sanoa, että tekstistäsi paistaa kunnioitus vaimoasi kohtaan. Olet todellakin yrittänyt, kärsivällisesti ja lempeästi. Laita itsellesi takaraja mihin mennessä tilanteen on muututtava. SInullakin on oikeus seksuaaliseen nautintoon vielä tässä elämässä sekä siihen, että tunnet itsesi haluttavaksi.
Ei kenelläkään ole oikeutta seksuaaliseen nautintoon toisen kanssa. Tuo on seksuaaliterapeuttien roskapuhetta. Älä kasvata turhaa toivetta paremmasta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tästä tuli mieleen yleisemmin tällaista vertauskuvallisesti kuvaava video:
https://youtu.be/cd2XA9UZ6G4?si=guOhyfd0HjI_CH0E
Ehkä ajatuksena on se, että kumpikaan ei ole tässä konna, mutta alkujaan hyvin samatahtisena alkanut parisuhde ja läheisyyden tarve on ajan myötä ajautunut eriparisemmaksi. Siihen herkempi osapuoli reagoi helposti ylipanostamalla, joka voi johtaa jossain jopa tilanteen pahenemiseen. Ja parisuhteissa tapahtuva seksi on aika lailla useimmiten asia, jota ei voi hoitaa tai miettiä erillään koko parisuhteesta. Kuten ap myös on toistuvasti tuonut esille, halu ja kaipuu kohdistuu parisuhteen toiseen osapuoleen ihmisenä, tunteisiin, yhteyteen ja kaikkeen - ei vaan sukuelimiin.
Vierailija kirjoitti:
Sinun kannattaa vain hyväksyä tilanteesi. Ikävää se on elää puutteessa, mutta tutkimusten mukaan miehistä noin 85% on kanssasi samassa tilanteessa. Yritä etsiä merkitystä elämään jostain muualta kuin parisuhteesta.
Onko keskivertomiehelle tosiaan seksi yhtä kuin parisuhde? Jos ei ole seksiä, ei ole parisuhdetta?
Itse haluttoman miehen puolisona ajattelen että puolisoani en voi muuttaa. Jos hän itse haluaa muuttua, hienoa. Mutta itse voin muuttaa vain itseäni ja omaa tapaani suhtautua mieheni haluttomuuteen. Sitä työstän. En halua kärsiä joten työstän itseäni, en puolisoani.
Toki meidän tilanne on siinä mielessä eri kuin aloittajan että meillä on todella paljon kaikkea muuta läheisyyttä ja kosketusta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Sinun kannattaa vain hyväksyä tilanteesi. Ikävää se on elää puutteessa, mutta tutkimusten mukaan miehistä noin 85% on kanssasi samassa tilanteessa. Yritä etsiä merkitystä elämään jostain muualta kuin parisuhteesta.
Onko keskivertomiehelle tosiaan seksi yhtä kuin parisuhde? Jos ei ole seksiä, ei ole parisuhdetta?
Itse haluttoman miehen puolisona ajattelen että puolisoani en voi muuttaa. Jos hän itse haluaa muuttua, hienoa. Mutta itse voin muuttaa vain itseäni ja omaa tapaani suhtautua mieheni haluttomuuteen. Sitä työstän. En halua kärsiä joten työstän itseäni, en puolisoani.
Toki meidän tilanne on siinä mielessä eri kuin aloittajan että meillä on todella paljon kaikkea muuta läheisyyttä ja kosketusta.
Olen nainen, enkä saa parisuhteesta mitään sellaista että sietäisin sen tuomia huonoja puolia (oman ajan menetys, oman tilan menetys, omistautuminen joka on hyvä ja huono puoli, vastuu toisesta joiltain osin, kompromissin...) jos siihen ei kuulu tyydyttävää seksiä. Haluan tuntea itseni halutuksi ja rakastetuksi. Jos etsisin vain kämppäkaveria niin muuttaisin yhteistalouteen jonkun hyvän ystäväni kanssa mielummin.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Sinun kannattaa vain hyväksyä tilanteesi. Ikävää se on elää puutteessa, mutta tutkimusten mukaan miehistä noin 85% on kanssasi samassa tilanteessa. Yritä etsiä merkitystä elämään jostain muualta kuin parisuhteesta.
Onko keskivertomiehelle tosiaan seksi yhtä kuin parisuhde? Jos ei ole seksiä, ei ole parisuhdetta?
Itse haluttoman miehen puolisona ajattelen että puolisoani en voi muuttaa. Jos hän itse haluaa muuttua, hienoa. Mutta itse voin muuttaa vain itseäni ja omaa tapaani suhtautua mieheni haluttomuuteen. Sitä työstän. En halua kärsiä joten työstän itseäni, en puolisoani.
Toki meidän tilanne on siinä mielessä eri kuin aloittajan että meillä on todella paljon kaikkea muuta läheisyyttä ja kosketusta.
Olen nainen, enkä saa parisuhteesta mitää
Itse en ole koskaan ymmärtänyt seksittömän parisuhteen vertaamista kämppissuhteeseen mutta ehkä mulla on liian kapea käsitys kämppissuhteesta. En mä mun ystävien tai kämppiksien kanssa ole koskaan esimerkiksi katsonut leffoja lusikassa, pussaillut ja halaillut pitkin päivää, kertonut niille kuinka paljon rakastan heitä joka päivä, en ole mennyt heidän viereensä nukkumaan joka ilta saati että he olisivat silittäneet mun hiuksia ja pitäneet mua kädestä kunnes nukahdan, en ole herännyt heidän viereltään joka aamu halailemaan ja pussailemaan muutamaksi minuutiksi ennen arjen askareita, eikä mulla muutenkaan ole mun ystävien ja kämppiksien kanssa ollut sellaista tunnetta että me ollaan ME. Ja että ME ollaan niin vahvoja että meitä ei erota ihan joka myrsky.
Mutta tosiaan. Varmaan mulla on vain liian kapea käsitys ystävyydestä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tuo video oli jotenkin tosi silmiäavaava. Juuri jokin tuollainen epätasapaino tässä on, jota en saa korjattua, koska vaimo ei osaa tai halua sanoa, miten se tehdään. Olen myös alkanut pitää vaimoa hiukan laiskana ja itsekkäänä, koska hän usein myöntää, ettei ole sitä, mitä hän itsekään haluaisi, muttei toisaalta tee asialle mitään.
En itsekään mielelläni vertaa meidän ns. "kuivia kausia" kämppissuhteeseen. Ei se sitä ole, lähellekään. Voisin niin sanoa, jos haluaisin todella kärjistää.
Ei parisuhde todellakaan ole vain seksiä. Mutta joidenkin tärkeiden kriteerien pitää kai täyttyä, että ylipäänsä muutat jonkun kanssa yhteen, saati menet naimisiin. Ja kai tämän aina tekee jotenkin sillä toiveella, ettei toinen muutu merkittävästi eri tyypiksi matkan varrella. Ainakaan ilman, että sille on mitään syytä, jonka toinen osaisi sanallistaa.
Minulle tärkeitä kriteereitä oli ainakin se, että vaimo oli aina kiinnostunut, lämmin ja huomioiva. Halusi läheisyyttä ja seksiä. Pussaili, nuuhki, ihaili ja ihasteli. Kehui kaikenlaisia asioita minussa, joista en edes ollut itse tietoinen. Ja seksi oli mahtavaa, luontevaa ja intuitiivista. En silloin nuorempana ajatellut, että haluaisin perhettä, lapsia, omistusasuntoa (omat vanhempani ovat olleet pitkään yhdessä ja niin pitkään kuin muistan onnettomia sekä riitaisia)... Sitten nuo kaikki asiat yhdistettynä tyyppiin, jonka kanssa viihdyin älyttömän hyvin. Ne saivat muuttamaan mieleni.
Ei tuo ensihuuma tietenkään sellaisena jatku. Mutta huonoimpina hetkinä noista ei ole enää mitään jäljellä. Tai se kaikki hellyys on kohdistettu lapsiin. Ja ymmärrän, että lapset varmasti täyttävät jonkinlaisen läheisyyskiintiön. Ja päälle päin kaikki on hyvin. Aivan upeasti. Miksi kukaan rikkoisi mitään tällaista?
Tässä on nyt pari avoisempaa päivää takana, joten fiilis on hyvä ja jotenkin toiveikas. On näitä valoisampia vaiheita ollut tässä muutaman vuoden aikana aina silloin tällöin.
Vierailija kirjoitti:
Tuo video oli jotenkin tosi silmiäavaava. Juuri jokin tuollainen epätasapaino tässä on, jota en saa korjattua, koska vaimo ei osaa tai halua sanoa, miten se tehdään. Olen myös alkanut pitää vaimoa hiukan laiskana ja itsekkäänä, koska hän usein myöntää, ettei ole sitä, mitä hän itsekään haluaisi, muttei toisaalta tee asialle mitään.
En itsekään mielelläni vertaa meidän ns. "kuivia kausia" kämppissuhteeseen. Ei se sitä ole, lähellekään. Voisin niin sanoa, jos haluaisin todella kärjistää.
Ei parisuhde todellakaan ole vain seksiä. Mutta joidenkin tärkeiden kriteerien pitää kai täyttyä, että ylipäänsä muutat jonkun kanssa yhteen, saati menet naimisiin. Ja kai tämän aina tekee jotenkin sillä toiveella, ettei toinen muutu merkittävästi eri tyypiksi matkan varrella. Ainakaan ilman, että sille on mitään syytä, jonka toinen osaisi sanallistaa.
Minulle tärkeitä kriteereitä oli ainakin se, että vaimo o
Älä huoli, valoisammat vaiheet himmenevät ajan kanssa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sun on ap nyt otettava itseäsi niskasta kiinni ja tehtävä päätös siitä, mitä elämältäsi haluat. Asian pohtiminen tällä palstalla ei asiaa tule ratkaisemaan.
Vierailija kirjoitti:
Sun on ap nyt otettava itseäsi niskasta kiinni ja tehtävä päätös siitä, mitä elämältäsi haluat. Asian pohtiminen tällä palstalla ei asiaa tule ratkaisemaan.
Ja varo mitä haluat, voit nimittäin saavuttaa sen. Olin itse vastaavassa tilanteessa kuin sinä, loppujen lopuksi erosin, kun en enää mukamas kestänyt tilannetta. Olin väärässä, kaikki mitä eron jälkeen on tapahtunut, on ollut paljon pahempaa kuin seksittömässä liitossa oleminen. Kaduttaa, vaikka sain mitä halusin. Nykyään seksiä on harvakseltaan, mutta se kaikki muu hyvä on kadonnut, eikä sitä ole mahdollista saada takaisin.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Sun on ap nyt otettava itseäsi niskasta kiinni ja tehtävä päätös siitä, mitä elämältäsi haluat. Asian pohtiminen tällä palstalla ei asiaa tule ratkaisemaan.
Ja varo mitä haluat, voit nimittäin saavuttaa sen. Olin itse vastaavassa tilanteessa kuin sinä, loppujen lopuksi erosin, kun en enää mukamas kestänyt tilannetta. Olin väärässä, kaikki mitä eron jälkeen on tapahtunut, on ollut paljon pahempaa kuin seksittömässä liitossa oleminen. Kaduttaa, vaikka sain mitä halusin. Nykyään seksiä on harvakseltaan, mutta se kaikki muu hyvä on kadonnut, eikä sitä ole mahdollista saada takaisin.
Joo, ehkä aloittajan olisi ihan hyödyllistä tehdä sellainen klassinen lista plussista ja miinuksista. Se kannattaa tosiaan pitää mielessä että eronnut nelikymppinen isä ei välttämättä ole kuuminta hottia millään "markkinoilla" eikä sitä seksiä välttämättä ole yhtään sen enempää, jos edes sen vertaa kuin nyt, tiedossa sinkkunakaan.
Kannattaa myös muistaa nelikymppisten eronneiden naisten olevan sekundakamaa. Siihen on syynsä miksi he ovat vapailla markkinoilla. Useimmat ovat diagnoositapauksia, haluttomia, aiempien suhteiden rikkomia tai muuta vastaavaa, hyvin monet ovat ristiinpaneskelevia polyja ja kinkyjä, eivät suinkaan vaimomateriaalia.
Vierailija kirjoitti:
Kannattaa myös muistaa nelikymppisten eronneiden naisten olevan sekundakamaa. Siihen on syynsä miksi he ovat vapailla markkinoilla. Useimmat ovat diagnoositapauksia, haluttomia, aiempien suhteiden rikkomia tai muuta vastaavaa, hyvin monet ovat ristiinpaneskelevia polyja ja kinkyjä, eivät suinkaan vaimomateriaalia.
Niin eli siinä aloittajan tarjonta jos nykyisestä suhteestaan eroaa.
Pakko laittaa nyt viestiä tänne. Elin seksittömässä ja haluttomassa suhteessa yli 10v. Lapsia tuli pari ja vuodet vieri. Seksiä oli todella harvakseltaan ja ja vähän jotenkin väkinäisesti. Muu elämä oli näennäisesti ok. Olin myös se joka teki valtavasti kotona perheen hyväksi asioita ja aloin palamaan jo itse loppuun ja tuntui todella pahalta, ettei kokenut olevansa haluttava. Se tappaa sielun ihmiseltä. Itse koin, että minusta ei jää jäljelle mitään enää.
Ero tuli lopulta, kun nainen löysi "paremman".
Nyt kun ajattelen asiaa, olen kiitollinen hänelle että löysi. Pienen alkujärkytyksen ja yksinolon jälkeen elämäni laatu on noussut uuden naisen tapaamisen myötä 1000x paremmaksi, mitä se oli edellisessä suhteessani. On todella upeaa olla ihmisen kanssa, joka haluaa. Suhteessa on kipinää jatkuvasti. Voi olla alkuhuumaa, mutta tälläistä huumaa en ole elämässäni ikinä kokenut.
Lapset tuo mukanaan oman vaikeutensa eroamiseen tottakai, mutta myös he sopeutuvat ja haluan uskoa, että heillekin on parempi, että molemmat vanhemmat ovat onnellisia, vaikkapa sitten erillään.
Tahdon vain sanoa, että kyllä sitä menekkiä on hyvälle eronneelle miehellekin yli nelikymppisenäkin.
Ne eronneet naiset haluavat myös parempaa elämää yhtälailla. Ja ns. "toisella" kierroksella olevat ovat usein ottaneet virheistään opiksi. Toivottavasti ainakin.
Tsemppiä toivotan, mihin ikinä päädytkin. Elämä kuitenkin voi jatkua hyvänä, vaikka eroon päätyisikin.
T:M44
Moi Ap!
Viestin 7 kirjoittaneena olen mielenkiinnolla seurannut tätä viestiketjua! Tuttuja juttuja mitä itse kirjoitat ja miten muut kirjoittaa. Tunnistan itseni näistä kirjoituksista. Olen kiltti, huomaavainen ja huolehtiva. Otan osaa vahvasti perhearkeen ja hoidan oman osani vähintääkin riittävästi kotitöistä. Tähän minut on opetettu ja kasvatettu. Sisälläni on kuitenkin se toinen minä joka haluaisi olla se äijä joka toimii eikä ruikuta. Tämä on valtavan raskasta taistelua omien arvojen ja halujen välillä.
Älä välitä vaikka toiset kirjoittaa että olet lapanen tai muuten liian pehmeä. Olet juuri sinä ja toimit varmasti arjessa hienosti. Olet hyvä isä ja hyvä puoliso! Kuitenkin sinulla on omia haluja ja asioita mitkä sinua häiritsee suhteessa ja näihin en voi muuta sanoa kuin että koita keskustella lisää ja yrittäkää löytää tähän asiaan ratkaisu. Oli se sitten lupa vieraisiin tai jotain uutta yhdessä (harmi kun wildclub lopetti). Eihän tiedä jos löydätte jotain sellaista boksin ulkopuolelta, mistä molemmat innostutte! Uskoisin että tällainen yhdessä asian ratkaiseminen vaikka sitten yhteisen nautinnon kautta nostaisi teidän suhteen uudelle tasolle. Kyllähän se onnellinen parisuhde lähtee kahdesta hyvin voivasta itseensä tyytyväisestä yksilöstä. Seksi ja erotiikka on ainakin minulle tässä suuressa osassa.
Kokemuksesta voin sanoa että tilanne missä molemmat ollaan vie vain omanarvon tunnetta entistäkin huonompaan suuntaan. Tämä ei varmastikaan herätä puolisossa lisää haluja sinua kohtaan. Kuoppa kasvaa ajan myötä vain suuremmaksi ellei löydä sitä omaa onnellisuutta tämän suhteen. Onhan se todella vaikeaa yhtäkkiä muuttaa suuntaa ja alkaa kaiken touhun keskellä olemaan se itsevarma ja onnellinen ihminen ilman että mikään ympärillä muuttuu. Itse koitan päivä toisen jälkeen keksiä ratkaisua tähän vaikeaan tilanteeseen... Ehkä pitää vain ottaa riski ja ottaa asia taas puheeksi siten että siitä ei ole ulospääsyä ilman jonkinlaista ratkaisua senkin uhalla että suhde päättyy tähän.
T. Harri