Seksitön suhde ja puolison itsetyydytys
Onko ajatuksia tai neuvoja, miten voisin käsitellä tätä asiaa?
Olemme eläneet jo toistakymmentä vuotta yhdessä. Meillä on lapsia, yhteinen asunto ja velkaa eli aika peruskuvio.
Seksi oli villiä ja upeaa ensimmäiset kymmenisen vuotta. Kun vaimo oli raskaana, sekstailut jäivät vähiin, koska hänen halunsa vähenivät. Myös vauva-aika meni samalla tavalla ja sitten jotenkin vain sama linja jatkui, vaikka lapset kasvoivat eivätkä enää ihan jatkuvaa valvontaa tai hoitamista vaadi. Toki lapsiarkeen kuuluu kuormittavia juttuja, mutta minä olen meillä se, joka hoitaa enemmät kotityöt. Vaimo pääsee tapaamaan tuttujaan ja harrastamaan aina halutessaan - ja käykin säännöllisesti.
Ennen vaimon haluttomuutta olimme yhtä aktiivisia seksiasioissa, saatoimme harrastaa seksiä monta kertaa päivässä ja yleensä molemmat saivat myös tyydytyksen. Sitten minusta tuli aloitteentekijä. En halunnut tehdä asiasta isompaa numeroa, sillä seksiä oli yleensä viikottain. Kun minusta alkoi tuntua, että vaimo ei enää ole hommassa mukana, vaan ainoastaan suostuu seksiin, aloin puhua asiasta. Sellainen seksi ei tuntunut hyvältä. Ja pahinta oli ajatus, että hän ei enää halunnut minua. Halusin parantaa tilannetta ja puhua.
Kun ensimmäisen kerran otin asian puheeksi, vaimoni oli aivan ymmällään. Hän ei ollut tajunnut, että jotakin oli pielessä. Hän ymmärsi suhteemme muuttuneen jo kauan sitten, mutta se ei ollut hänelle ongelma. Yritin kertoa, että minulle oli ongelma se, etten kokenut enää itseäni halutuksi. Tuntui, että kaikki läheisyys, suukottelu, halailu mukavat sanat ja kehut olivat hänen puoleltaan kadonneet. Näistä oli vaikea puhua ja on edelleen. Vuosia yritin puhua ja sitten sain tilanteeseen vähän muutosta. Ostimme leluja, kokeilimme uusia juttuja. Nautimme molemmat. Vaimo jopa kasteli sängyn muutaman kerran, kun tuli niin rajusti.
Sitten pian kaikki lopahti taas. Koskaan ei ole sellaista hetkeä, että hän olisi innokas. Muutaman aloitteen hän ehkä tekee, jos asiasta on hiljattain puhuttu.
Tiedän, että hän voi käyttää ostamiani leluja monta kertaa päivässä, kun vien lapset pois. Se tuntuu minusta aika pahalta, enkä oikein osaa ottaa asiaa puheeksi ilman, että suruni näkyy. Ja sen voi sitten taas tulkita väärin, syyllistämisenä tai painostamisena. Siksi pidän näitä asioita aika paljon sisälläni. Koitan olla vain, tehdä omia juttuja ja antaa hänen tehdä omia juttujaan. Lasten kanssa puuhastelen paljon. Se piristää. Puhun kunnioittavasti ja olen läsnä, vältän tekemästä mitään seksuaalisesti vihjailevaa, koska haluan antaa vaimolle tilaa.
Ja hän on sanonut, että haluaisi haluta. Ei halua erota ja että rakastaa.
Mutta mikään ei muutu. Eikä hän milloinkaan ota tätä asiaa itse puheeksi.
Päällimmäisenä tunteena on kai pettymys itseeni, mutta myös siihen, että olen ajanut itseni tähän tilanteeseen, josta en näe enää ulospääsyä. Ero tuntuisi jotenkin itsekkäältä teolta. Muita en kaipaa, vain vaimoani. Mutta nyt tuntuu, että armollisinta olisi tappaa kaikki tunteet häntä kohtaan.
Haluaisin olla sinut tämän asian kanssa, mutta minulla on niin paha olla nykyisessä tilanteessa, etten enää tiedä mitä tehdä.
Kiitos kaikista asiallisista neuvoista ja kannustavista sanoista.
Kommentit (125)
Melkein kerro vaimolle että nyt lauantaina tulet ja otat sen väkisin.sitten alat hommiin ja tutkit kostuuko muija tälläistä yllättävästä kiihotuksesta ja muista että et koske vaginaan vaan kairaat kakkoseen.
Tutki reaktiot ja toista
Itsekin olen pitkässä suhteessa ja tässä on ollut kaikenlaista ongelmaa, erilaisten seksihalujen, suhteen väljähtymisen ja arkikiireiden vuoksi. Aloimme mieheni kanssa huomata ongelmia ja nyt kun lapset ovat jo teinejä, olemme alkaneet treffailla ja viettää aikaa keskenämme. Toki tämä on piristänyt myös seksielämää.
Lapsiperheesssä on vähän vaikeaa sekin, kun en halua lasten kuulevan mitään makuuhuoneesta, joten sekin auttaa kun kohta aikuiset teinit eivät viihdy kotona ja saadaan kahdenkeskistä aikaa. Joten ehdotan, että yritätte viettää enemmän aikaa kahdestaan.
Jos olette neljänkymmenen tietämillä niin kyseessä voi olla tosiaan esivaihdevuodet/vaihdevuodet, jolloin seksuaalinen halu voi vähentyä ja seksi muutenkin olla vähemmän miellyttävää emättimen kuivuuden vuoksi. Voi olla ettei vaimosi ehkä jopa oikein käsitä tämän vaihteen alkaneen.
Naiset eivät lähtökohtaisesti ole seksuaalisia olentoja. He käyttävät seksiä kauppatavarana ja lasten hankkimiseen.
Olet naiselle tarpeeton taakka. Se ettei hän halua erota tarkoittaa että maksat asioista valittamatta ja hän on siihen tyytyväinen
Vierailija kirjoitti:
Naiset eivät lähtökohtaisesti ole seksuaalisia olentoja. He käyttävät seksiä kauppatavarana ja lasten hankkimiseen.
Olet naiselle tarpeeton taakka. Se ettei hän halua erota tarkoittaa että maksat asioista valittamatta ja hän on siihen tyytyväinen
Höpö höpö, minä tunnen monia naisia itseni mukaanlukien, jotka nauttivat seksistä. Mitään kauppatavaraa se ei ole.
Vierailija kirjoitti:
Jos olette neljänkymmenen tietämillä niin kyseessä voi olla tosiaan esivaihdevuodet/vaihdevuodet, jolloin seksuaalinen halu voi vähentyä ja seksi muutenkin olla vähemmän miellyttävää emättimen kuivuuden vuoksi. Voi olla ettei vaimosi ehkä jopa oikein käsitä tämän vaihteen alkaneen.
Vaimon voisi olla hyvä käydä selvittämässä hormonitasojaan, tarvittaessa saa hormokorvaushoidon, paikallisestrogeenia emättimen limakalvoille jne. Ja tietysti seksissä oltava erityisen hyvä liukuvoide.
Vaimonkaan ei tarvi hyväksyä seksuaalista haluttomuuttaan, siihen voi saada apua.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Naiset eivät lähtökohtaisesti ole seksuaalisia olentoja. He käyttävät seksiä kauppatavarana ja lasten hankkimiseen.
Olet naiselle tarpeeton taakka. Se ettei hän halua erota tarkoittaa että maksat asioista valittamatta ja hän on siihen tyytyväinen
Höpö höpö, minä tunnen monia naisia itseni mukaanlukien, jotka nauttivat seksistä. Mitään kauppatavaraa se ei ole.
Älä viitsi valehdella ihan vain vänkäämisen ilosta. Ole rehellinen, sekin on voimaannuttavaa
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jos olette neljänkymmenen tietämillä niin kyseessä voi olla tosiaan esivaihdevuodet/vaihdevuodet, jolloin seksuaalinen halu voi vähentyä ja seksi muutenkin olla vähemmän miellyttävää emättimen kuivuuden vuoksi. Voi olla ettei vaimosi ehkä jopa oikein käsitä tämän vaihteen alkaneen.
Vaimon voisi olla hyvä käydä selvittämässä hormonitasojaan, tarvittaessa saa hormokorvaushoidon, paikallisestrogeenia emättimen limakalvoille jne. Ja tietysti seksissä oltava erityisen hyvä liukuvoide.
Vaimonkaan ei tarvi hyväksyä seksuaalista haluttomuuttaan, siihen voi saada apua.
eli jos mies vaikkapa saa syövän, naiset lähtee Gambiaan nussittavaksi?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jos olette neljänkymmenen tietämillä niin kyseessä voi olla tosiaan esivaihdevuodet/vaihdevuodet, jolloin seksuaalinen halu voi vähentyä ja seksi muutenkin olla vähemmän miellyttävää emättimen kuivuuden vuoksi. Voi olla ettei vaimosi ehkä jopa oikein käsitä tämän vaihteen alkaneen.
Vaimon voisi olla hyvä käydä selvittämässä hormonitasojaan, tarvittaessa saa hormokorvaushoidon, paikallisestrogeenia emättimen limakalvoille jne. Ja tietysti seksissä oltava erityisen hyvä liukuvoide.
Vaimonkaan ei tarvi hyväksyä seksuaalista haluttomuuttaan, siihen voi saada apua.
eli jos mies vaikkapa saa syövän, naiset lähtee Gambiaan nussittavaksi?
Kyllä, naisilla on oikeus toteuttaa itseään ja tarpeitaan. Mies on SIKA jos ei tätä hyväksy
Vierailija kirjoitti:
Lopeta valitus. Kaikissa suhteissa käy noin. Naisilta loppuu kiinnostus lasten tultua. Hae merkitys elämääsi jostain muualta. Seksittömyyden kanssa on ihan mahdollista oppia elämään, kuten muidenkin asioiden, joita ei omasta halustaan riippumatta saa. Se vaatii vain omasta itsekkyydestä ja turhista toiveista luopumista. Eroaminen ei auta, koska kaikki suhteet väljähtävät, pettäminen ei auta, alat vain vihaamaan itseäsi. Terapia ei auta, ei naista pysty muuttamaan.
Kyllä, jonkun elämä voi olla noinkin kehnoa. Säälin sua.
Meillä suhteen avaaminen paransi parisuhteen seksielämää ja muutenkin elämä hymyilee :)
Muuten olen sitä mieltä että ihmisen seksuaalisuus ei kuihdu koskaan ja toivon että kuolen aikoinani sydäriin orgasmin yhteydessä.
Vierailija kirjoitti:
"Juuri tämä on se ongelma. Haavat ja onnettomuus siitä, että jokin puolisossani muuttui niin, ettei hän halua eikä rakasta enää samalla tavalla kuin ennen. Syytä en tiedä eikä sellaista ehkä olekaan, joka olisi sanoiksi muutettavissa. Niin paljon olemme asiasta puhuneet.
Minun tunteeni sen sijaan ovat vahvistuneet yhteisten vuosien aikana.
Itse seksiakti tai sen epätyydyttävyys ovat lopulta vain todella pieniä ongelman osatekijöitä."
Mielestäni on lähtökohtaisesti väärin ja myös jotenkin naiivia olettaa, että rakkaus säilyisi aina samanlaisena. Ei kukaan eikä mikään pysy muuttumattomana.
Jos seksiakti on vain pieni juttu tässä, niin unohda seksi, ja tyydy siihen, että puolisosi rakastaa sinua ja haluaa olla kanssasi. Vai onko se kuitenkin nimenomaan se seksi, mikä on ongelmana?
Kyllä minun siskonikin rakastaa minua, mutta ei minulle hänen kanssaan asuminen riittäisi.
Ei ap
Vierailija kirjoitti:
Lopeta valitus. Kaikissa suhteissa käy noin. Naisilta loppuu kiinnostus lasten tultua. Hae merkitys elämääsi jostain muualta. Seksittömyyden kanssa on ihan mahdollista oppia elämään, kuten muidenkin asioiden, joita ei omasta halustaan riippumatta saa. Se vaatii vain omasta itsekkyydestä ja turhista toiveista luopumista. Eroaminen ei auta, koska kaikki suhteet väljähtävät, pettäminen ei auta, alat vain vihaamaan itseäsi. Terapia ei auta, ei naista pysty muuttamaan.
Ai kaikissa? Tässä nyt naitu joka päivä yli 25 vuotta. Lapsetkin on jo aikuisia. Voit olla oikeassa, että seksi loppuu meidänkin suhteessa, mutta ei se lapsien tuloon loppunut.
M46
Itselläni ongelmana oli, että (ex)mies sitten kuitenkin, vaikka mitä olisi puhuttu, yritti viedä seksin siihen mitä hän halusi (eli pakko-orkuttamista tai muna suuhun minulle).
Hänen mielestään oli palkitsevaa kun sain tosi monta orgasmia, minun mielestäni se oli ahdistavaa ja liiallista. Etenkin kun tilanteesta yleensä puuttui kaikki jälkihellyys ja asiat olivat minun ja miehen välillä solmussa muuten.
Eli aina keskusteltiin, mies välillä itki ettei tunne itseään hyväksytyksi kun en toteuta hänen tiettyjä toiveitaan. Oli kamalaa katsoa kun aikuinen ihminen itkee, ihan räkäitkee kun en suostu tietynlaiseen seksiin ja liittää sen jotenkin omaan ihmisarvoonsa. Olen saman painostuksen, itkun ja syyllistämiseltä tuntuvan dramaattisen puheen kokenut myös teiniaikojen seurustelukumppanilta joka oli tyttö, eli on ihan yhtä ällöttävää mielestäni naiselta. :/
Sitten kun oltiin ikäänkuin saatu tilanne kuntoon niin että oltiin kuunneltu toisiamme ja yritetty ymmärtää ja sovittu mitkä on niitä juttuja että toimii molemmille hyvin ja mitä minä tarvitsisin että tuntuisi turvalliselta harrastaa seksiä. Niin hetken meni hyvin, sitten vaatimukset kasvoivat ja sitten yhtäkkiä yritettiin aina aloittaa ne miehen lempijutut kun erehdyin rentoutumaan ja luulemaan että nythän tämä on ihan kivaa.
Meillä asioiden alkuperäinen solmuuntuminen lähti siitä, että melko lailla suhteen alkuvuosina mies jäi kiinni viestittelystä seksichateissa. Hän ei tajunnut miksi ja miten paljon asia loukkasi minua ja minä en osannut sanoa kunnolla koska ajattelin ettei asia saisi vaivata niin paljon. Siihen jäi itselläni suuseksi molemmin puolin ja moni muukin enemmän heittäytymistä vaativa asia.
Nykyään olen suhteessa eri miehen kanssa ja halumme kohtaavat hyvin ja ennen kaikkea hän on todella itsevarma, siis aivan rautainen itsetunto. En voi kuvitella että hän painostaisi minua mihinkään tai suostuisi seksielämään josta en nauti. Uskallan aina mennä hänen viereensä ja vaikka miehellä olisi täysi erektio hetken halimisen jälkeen, minun tehtäväni ei koskaan ole alkaa yhtäkkiä imemään tai runkkaamaan häntä enkä joudu koskaan kuulemaan vauvamaista vonkausääntä tai vihjailua. Samalla meillä on enemmän läheisyyttä kuin olisin voinut koskaan edes kuvitella. Enkä ole kuin ehkä kerran sanonut ei kun mies pyytää käsihommia tai panoa! Ja silloinkin hän oli vain että selevä ja veti minut kainaloon halimaan. :D
Tämä ei suoraan liity APn tilanteeseen mutta sanon vain että mikään määrä terapiaa ja keskustelua ei olisi enää tiettyjen kuvioiden ja kokemusten jälkeen voinut korjata minun ja exän suhdetta. Ja toisaalta jos minulla olisi lapsia exän kanssa, olisin aivan varmasti jäänyt ja koittanut kestää ja joustanut enemmän oman seksuaalisuuden ja hyvinvoinnin kustannuksella. En ajattele että exäni on paha ihminen. Olimme nuoria kun menimme yhteen ja molempien seksuaalisuus kasvoi ja kehittyi (kinkympään suuntaan, harmi vain että hyvin eri suuntiin) ja mies silloin nuorena törppöili seksichattien ja muiden kanssa viestittelyjen kanssa VAIKKA päivittäistä seksiä oli. Hänelle tuli suurena yllätyksenä kun jätin hänet että se juurisyy oli tosiaan ne viestit vuosia aiemmin.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Naiset eivät lähtökohtaisesti ole seksuaalisia olentoja. He käyttävät seksiä kauppatavarana ja lasten hankkimiseen.
Olet naiselle tarpeeton taakka. Se ettei hän halua erota tarkoittaa että maksat asioista valittamatta ja hän on siihen tyytyväinen
Höpö höpö, minä tunnen monia naisia itseni mukaanlukien, jotka nauttivat seksistä. Mitään kauppatavaraa se ei ole.
Älä viitsi valehdella ihan vain vänkäämisen ilosta. Ole rehellinen, sekin on voimaannuttavaa
Eri, mutta ehkä olen sitten maailman ainoa nainen joka ei ole älynnyt käydä seksillä kauppaa. Kysyntää kyllä olisi ollut ja tarjolla vaikka mitä rikkaista miehistä seksisuhteeseen ja kuluja makselemaan keskituloisiin miehiin jotka olisi perheen perustaneet mielellään.
Olen valinnut itselleni sopivan miehen kumppanuuden ja seksin takia. Seksi ei ole suhteessakaan kauppatavara. Jos olen vihainen tai ahdistunut ja seksi ei siksi maistu niin sanon sen ja muistutan että rakastan ja haluan silti. Läheisyyttä on kuitenkin aina. Mieheni ei myöskään ole niin kullinsa vietävissä että häntä voisi seksillä manipuloida tai kouluttaa. Istuttaisi varmaan keittiön pöydän ääreen parisuhdepalaveriin jos mikään mökötys tai venkoilu alkaisi, hah.
N35
Vierailija kirjoitti:
Itselläni ongelmana oli, että (ex)mies sitten kuitenkin, vaikka mitä olisi puhuttu, yritti viedä seksin siihen mitä hän halusi (eli pakko-orkuttamista tai muna suuhun minulle).
Hänen mielestään oli palkitsevaa kun sain tosi monta orgasmia, minun mielestäni se oli ahdistavaa ja liiallista. Etenkin kun tilanteesta yleensä puuttui kaikki jälkihellyys ja asiat olivat minun ja miehen välillä solmussa muuten.
Eli aina keskusteltiin, mies välillä itki ettei tunne itseään hyväksytyksi kun en toteuta hänen tiettyjä toiveitaan. Oli kamalaa katsoa kun aikuinen ihminen itkee, ihan räkäitkee kun en suostu tietynlaiseen seksiin ja liittää sen jotenkin omaan ihmisarvoonsa. Olen saman painostuksen, itkun ja syyllistämiseltä tuntuvan dramaattisen puheen kokenut myös teiniaikojen seurustelukumppanilta joka oli tyttö, eli on ihan yhtä ällöttävää mielestäni naiselta. :/
Sitten kun oltiin ikäänkuin saatu tilanne kuntoon niin
Kiitos tästä. Itsetuntokysymyshän tämä jollakin tavalla on, siitä ei pääse mihinkään. Ylitsepääsemätön kolaus on ollut se, että minä olin vaimolle joskus tärkeä (ihailtu, rakastettu ja kehuttu) ja nykyään tuntuu, että olen merkityksetön hänelle. Itsestäänselvyys, joka ei ansaitse juuri edes hymyä tai kaunista sanaa.
Itsetuntoni ei varmasti ollut paras mahdollinen nuorempana, mutta tämä ei ainakaan ole sitä kasvattanut. Ja kaikki tämä johtaa varmasti kierteeseen, joka työntää meitä kauemmas toisistamme.
Tai siis häntä kauemmas minusta.
Mutta ehkä tähän tosiaan lääke on ottaa vähän etäisyyttä. Hoitaa omat halut niin, etten edes etäisesti vaikuta halukkaalta. Keskityn omiin juttuihini. Epävarma osa itsestäni vain sanoo, että sitähän vaimo haluaakin ja siitä tulee tyytyväiseksi.
Ja minä olen kuitenkin se yksinäinen ja onneton.
Vierailija kirjoitti:
Itselläni ongelmana oli, että (ex)mies sitten kuitenkin, vaikka mitä olisi puhuttu, yritti viedä seksin siihen mitä hän halusi (eli pakko-orkuttamista tai muna suuhun minulle).
Hänen mielestään oli palkitsevaa kun sain tosi monta orgasmia, minun mielestäni se oli ahdistavaa ja liiallista. Etenkin kun tilanteesta yleensä puuttui kaikki jälkihellyys ja asiat olivat minun ja miehen välillä solmussa muuten.
Eli aina keskusteltiin, mies välillä itki ettei tunne itseään hyväksytyksi kun en toteuta hänen tiettyjä toiveitaan. Oli kamalaa katsoa kun aikuinen ihminen itkee, ihan räkäitkee kun en suostu tietynlaiseen seksiin ja liittää sen jotenkin omaan ihmisarvoonsa. Olen saman painostuksen, itkun ja syyllistämiseltä tuntuvan dramaattisen puheen kokenut myös teiniaikojen seurustelukumppanilta joka oli tyttö, eli on ihan yhtä ällöttävää mielestäni naiselta. :/
Sitten kun oltiin ikäänkuin saatu tilanne kuntoon niin
Tuo exäsi oli täysin kykenemätönnkunnioittamaan rajojasi. Tuollainen räkäitku ja syyllistäminen on manipulointia. Hyvä, että jätit. Hyvää jatkoa uuteen suhteeseen :)
Elän perheessä jossa teini-ikäinen on äidissä kiinni kuin iilimato, kahdenkeskistä aikaa ei ole eikä tule lukuisista pyynnöistä huolimatta. Teen kaikki ruuat, ja kotityöt. Ei vaikutusta seksin saamiseen. Ja tätä on jatkunut kauan, joten tein päätöksen alkaa harrastamaan seksiä muiden kanssa AINA kun siihen on mahdollisuus, enkä pode asiassa yhtään huonoa omaatuntoa, ja miksi pitäisikään, olkoot emäntä selibaatissa jos tahtoo, minua ei siihen saa.
Lopeta valitus. Kaikissa suhteissa käy noin. Naisilta loppuu kiinnostus lasten tultua. Hae merkitys elämääsi jostain muualta. Seksittömyyden kanssa on ihan mahdollista oppia elämään, kuten muidenkin asioiden, joita ei omasta halustaan riippumatta saa. Se vaatii vain omasta itsekkyydestä ja turhista toiveista luopumista. Eroaminen ei auta, koska kaikki suhteet väljähtävät, pettäminen ei auta, alat vain vihaamaan itseäsi. Terapia ei auta, ei naista pysty muuttamaan.