Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Seksi
Seksitön suhde ja puolison itsetyydytys
25.06.2025 |
Onko ajatuksia tai neuvoja, miten voisin käsitellä tätä asiaa?
Olemme eläneet jo toistakymmentä vuotta yhdessä. Meillä on lapsia, yhteinen asunto ja velkaa eli aika peruskuvio.
Seksi oli villiä ja upeaa ensimmäiset kymmenisen vuotta. Kun vaimo oli raskaana, sekstailut jäivät vähiin, koska hänen halunsa vähenivät. Myös vauva-aika meni samalla tavalla ja sitten jotenkin vain sama linja jatkui, vaikka lapset kasvoivat eivätkä enää ihan jatkuvaa valvontaa tai hoitamista vaadi. Toki lapsiarkeen kuuluu kuormittavia juttuja, mutta minä olen meillä se, joka hoitaa enemmät kotityöt. Vaimo pääsee tapaamaan tuttujaan ja harrastamaan aina halutessaan - ja käykin säännöllisesti.
Ennen vaimon haluttomuutta olimme yhtä aktiivisia seksiasioissa, saatoimme harrastaa seksiä monta kertaa päivässä ja yleensä molemmat saivat myös tyydytyksen. Sitten minusta tuli aloitteentekijä. En halunnut tehdä asiasta isompaa numeroa, sillä seksiä oli yleensä viikottain. Kun minusta alkoi tuntua, että vaimo ei enää ole hommassa mukana, vaan ainoastaan suostuu seksiin, aloin puhua asiasta. Sellainen seksi ei tuntunut hyvältä. Ja pahinta oli ajatus, että hän ei enää halunnut minua. Halusin parantaa tilannetta ja puhua.
Kun ensimmäisen kerran otin asian puheeksi, vaimoni oli aivan ymmällään. Hän ei ollut tajunnut, että jotakin oli pielessä. Hän ymmärsi suhteemme muuttuneen jo kauan sitten, mutta se ei ollut hänelle ongelma. Yritin kertoa, että minulle oli ongelma se, etten kokenut enää itseäni halutuksi. Tuntui, että kaikki läheisyys, suukottelu, halailu mukavat sanat ja kehut olivat hänen puoleltaan kadonneet. Näistä oli vaikea puhua ja on edelleen. Vuosia yritin puhua ja sitten sain tilanteeseen vähän muutosta. Ostimme leluja, kokeilimme uusia juttuja. Nautimme molemmat. Vaimo jopa kasteli sängyn muutaman kerran, kun tuli niin rajusti.
Sitten pian kaikki lopahti taas. Koskaan ei ole sellaista hetkeä, että hän olisi innokas. Muutaman aloitteen hän ehkä tekee, jos asiasta on hiljattain puhuttu.
Tiedän, että hän voi käyttää ostamiani leluja monta kertaa päivässä, kun vien lapset pois. Se tuntuu minusta aika pahalta, enkä oikein osaa ottaa asiaa puheeksi ilman, että suruni näkyy. Ja sen voi sitten taas tulkita väärin, syyllistämisenä tai painostamisena. Siksi pidän näitä asioita aika paljon sisälläni. Koitan olla vain, tehdä omia juttuja ja antaa hänen tehdä omia juttujaan. Lasten kanssa puuhastelen paljon. Se piristää. Puhun kunnioittavasti ja olen läsnä, vältän tekemästä mitään seksuaalisesti vihjailevaa, koska haluan antaa vaimolle tilaa.
Ja hän on sanonut, että haluaisi haluta. Ei halua erota ja että rakastaa.
Mutta mikään ei muutu. Eikä hän milloinkaan ota tätä asiaa itse puheeksi.
Päällimmäisenä tunteena on kai pettymys itseeni, mutta myös siihen, että olen ajanut itseni tähän tilanteeseen, josta en näe enää ulospääsyä. Ero tuntuisi jotenkin itsekkäältä teolta. Muita en kaipaa, vain vaimoani. Mutta nyt tuntuu, että armollisinta olisi tappaa kaikki tunteet häntä kohtaan.
Haluaisin olla sinut tämän asian kanssa, mutta minulla on niin paha olla nykyisessä tilanteessa, etten enää tiedä mitä tehdä.
Kiitos kaikista asiallisista neuvoista ja kannustavista sanoista.
Kommentit (125)
Jotkut kirjoittajat ovat täällä todella itsekkäitä. Itseäni on loukattu vaikka millä tavalla. En ole voinut olla oma itseni tai hyväksytty. Nöyryytys, syrjintä, syrjäyttäminen, pakotettu uhrautuminen muiden takia, ihmisten julmuus jne. on aiheuttanut syvät traumat ja tuhonnut sen mitä olen joskus ollut. Seksuaalisuuteen tämä ei liity. Jotenkin ällöttävää siis lukea, että jollakin tällaisia tuntemuksia herättää pelkästään jo se, että kumppani torjuu seksuaalisesti, eikä suostu seksuaaliseen kanssakäymiseen. Nämä ihmiset eivät ymmärrä, miten tämä kumppani tuhoaisi itsensä suostumalla, vaikka oikeasti ei halua ja kuinka kaikilla pitää olla oikeus omaan kehoon ja kieltäytymiseen. Itselläni kyse on paljon suuremmasta eli ihan jo taistelusta oikeudesta olla olemassa, tappelusta yhteiskunnan tuista, ilman apua jäämisestä ja siitä, kuinka olen kyseenalaistanut käytännössä pakotettua joutumista vihaamani ihmisen omaishoitajaksi itse mielenterveysongelmista kärsivänä autisminkirjolla olevana.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tällaiset ketjut saavat minut miettimään, että onko meille liikaa toitotettu ja opetettu, että kun löytää kumppanin, niin sen kuuluu sitten olla se loppuelämän ainut kumppani. Jos on halu olla yhdessä, niin miksi toinen ei voisi välillä käydä vieraissa ihan luvan kanssa? Seksuaalisuuden tukahduttamisesta ei varmasti koskaan seuraa mitään hyvää.
Onko meidät aivopesty (yrittämään) toimimaan tavalla, johon emme kuitenkaan oikein pysty? Sen verran yleinen kuitenkin on tämä halujen kohtaamattomuus ja siitä johtuvat suuretkin haavat.
Ei olisi ratkaisu ainakaan minulle. Ei minulle ole ongelma se että en saa seksiä. Minä kärsin kun en tunne olevani haluttu ja kaikin tavoin hyväksytty. Ei minua kiinnosta seksi seksin vuoksi jonkun vieraan kanssa, ei vaikka siihen kuinka olisi "lupa". Minä haluaisin edes jonkinlaisen seksielämän mun puolison kanssa.
Ei
Ei yksi ratkaisu tietenkään kaikille sovi.
Se, mitä tuossa kuitenkin hain, niin meidät on kasvatettu ajattelemaan ja tuntemaan tietyn muotin mukaan. Jos yhteiskunnassamme olisi normaalia, että muidenkin kanssa voisi välillä olla seksiä, niin tunteet sen suhteen voisivat olla erilaiset. Se ei aiheuttaisi sellaista voi kamalaa -tunnetta, vaan voisi olla ihan varteenotettava vaihtoehto monille.
Jos molemmat kuitenkin haluavat pysyä yhdessä, niin silloinhan sitä nimenomaan on haluttu ja hyväksytty. Siitä vaan puuttuu seksuaalinen halu. Eri asia, jos homma menee kulissiksi, eikä toinen oikeasti enää kiinnosta.
"Juuri tämä on se ongelma. Haavat ja onnettomuus siitä, että jokin puolisossani muuttui niin, ettei hän halua eikä rakasta enää samalla tavalla kuin ennen. Syytä en tiedä eikä sellaista ehkä olekaan, joka olisi sanoiksi muutettavissa. Niin paljon olemme asiasta puhuneet.
Minun tunteeni sen sijaan ovat vahvistuneet yhteisten vuosien aikana.
Itse seksiakti tai sen epätyydyttävyys ovat lopulta vain todella pieniä ongelman osatekijöitä."
Mielestäni on lähtökohtaisesti väärin ja myös jotenkin naiivia olettaa, että rakkaus säilyisi aina samanlaisena. Ei kukaan eikä mikään pysy muuttumattomana.
Jos seksiakti on vain pieni juttu tässä, niin unohda seksi, ja tyydy siihen, että puolisosi rakastaa sinua ja haluaa olla kanssasi. Vai onko se kuitenkin nimenomaan se seksi, mikä on ongelmana?
Vierailija kirjoitti:
Ei sille mitään voi, kun ei halua ,niin ei halua. Vaikka vaihtaisit toiseen, niin siinä käy samoin ja voi tulla paljon pahempia konflikteja.
Jos ei kerran halua, niin miksi käyttää leluja? Vai haluaako, mutta ei vain miestään?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olisko hormoonihoidosta apua? En tiedä vaimosi ikää...ja entä ihan terapia?
Kiitos kommentista.
Voisi olla. Täytyy vähän tutustua aiheeseen. Olemme 40 vuoden tietämillä molemmat. Hän on ehdottanut, että minä voisin mennä terapiaan. Vaimolla kun ei ole ongelmaa asian suhteen, joten hänen näkökulmastaan minulla varmaankin on ongelma itseni kanssa. Tai jotenkin näin olen hänen ajatuksiaan tulkinnut.
Hormonaalista ehkäisyä ei ole käytössä. Erilaisia ehkäisyvaihtoehtojakin on jo kokeiltu.
Hän siis tietää, että asia on sinulle iso ongelma, mutta ei ole valmis auttamaan siua asian kanssa edes osallistumalla terapiaan. Kuulosta minusta siltä, että häntä ei paljon sinun ongelmasi kiinnosta. Se ei anna hyvää kuvaa teidän liitosta ja sen tulevaisuudesta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti: Jos molemmat kuitenkin haluavat pysyä yhdessä, niin silloinhan sitä nimenomaan on haluttu ja hyväksytty. Siitä vaan puuttuu seksuaalinen halu.
Tämä on suurin piirtein se ajatus jota olen yrittänyt itse sisäistää. Mieheni on aina sanonut kun tästä on puhuttu että kyse on hänestä ja hänen kyvyttömyydestään/haluttomuudestaan eikä se liity mitenkään minuun. En oikein itsekään tiedä miksi minulle on ollut niin kauhean kova paikka se että hän ei tunne seksuaalista halua mua kohtaan. Ehkä mun pelko on että hän kuitenkin tuntisi sitä jotakin toista kohtaan.
Vierailija kirjoitti:
Se on luonnollista että naisilla tuo seksuaalinen halukkuus väliaikaisesti häviää tullessa keski-ikään (vaihdevuodet) joillakin se esiintyy vanhemmin, joillakin miedommin. Auttaisiko joku hormonitasapainoon vaikuttava ravintolisä asiaan. Tutustukaa siihen liittyvään tarjontaan.
Ainakin omalla kohdalla se, että exän halukkuus väheni oli ikävää, mutta ei lopulta niin mahdotonta. Mutta se, että hän ei osannut/halunnut puhua asiasta, teki asiasta paljon vakavampaa. Siitä tuli tunne, että häntä ei kiinnostanut miten asia minuun vaikuttaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
"Juuri tämä on se ongelma. Haavat ja onnettomuus siitä, että jokin puolisossani muuttui niin, ettei hän halua eikä rakasta enää samalla tavalla kuin ennen. Syytä en tiedä eikä sellaista ehkä olekaan, joka olisi sanoiksi muutettavissa. Niin paljon olemme asiasta puhuneet.
Minun tunteeni sen sijaan ovat vahvistuneet yhteisten vuosien aikana.
Itse seksiakti tai sen epätyydyttävyys ovat lopulta vain todella pieniä ongelman osatekijöitä."
Mielestäni on lähtökohtaisesti väärin ja myös jotenkin naiivia olettaa, että rakkaus säilyisi aina samanlaisena. Ei kukaan eikä mikään pysy muuttumattomana.
Jos seksiakti on vain pieni juttu tässä, niin unohda seksi, ja tyydy siihen, että puolisosi rakastaa sinua ja haluaa olla kanssasi. Vai onko se kuitenkin nimenomaan se seksi, mikä on ongelmana?
Kyllä seksin puuttuminen tai merkittävä väheneminen on ongelma. Mutta kokonaisuuden muodostavat seuraavat asiat:
- Seksi on vähentynyt todella paljon, ja vaikuttaa siltä, ettei vaimo halua nähdä vaivaa sen eteen, että se toimisi meidän välillämme, mutta tyydyttää itsensä, kun olen poissa.
- Kaikki muukin hellyys, kehut ja ystävälliset sanat ovat kadonneet (vaikka minä kehun häntä lähes päivittäin). Olen myös ihan ok kunnossa, huolehdin itsestäni, hygieniastani ja pukeudun fiksusti. Huolehdin hänestä, lapsistamme, kodistamme.
- Olemme puhuneet asiasta niin monta kertaa, että vaimo tietää asian painavan minua. Silti parin viikon kuluttua koko asia on lakaistu maton alle ja voin elää kuukausia niin, etten näytä hänelle todellista surua siitä, että yhteys on katkennut.
- Jos hän sanoisi suoraan, ettei halua seksiä kanssani tai haluaa sitä jonkun muun kanssa, asia olisi selvä ja olisin vapaa. Sen sijaan hän sanoo, että rakastaa ja haluaa jatkaa ja haluaisi korjata ongelman. Silti hän voi elää, iloita elämästään ja harrastaa normaalisti, vaikka tietää, että minä hiljalleen kuolen sisältä.
Jos pelkkä seksi olisi ongelma, ehkä voisin yrittää hankkia sivusuhteen tai käydä maksullisissa. Mutten halua muita.
Jotkut kommentoivat, että olen itsekäs. Ja ymmärrän sen täysin. Mielestäni seksi ja ihmissuhteet ovat aina vähän itsekkäitä juttuja. Kyllä kai kaikki odottavat saavansa jotakin niistä.
Jos suhde ei enää anna sinulle kuin pahan olon, se on varmaankin viisainta päättää. Olisiko se itsekästä? Vai olisiko itsekästä olla päättämättä sellaista suhdetta?
Vierailija kirjoitti:
Näissä tilanteissa ei ole kaikkia tyydyttäviä ratkaisuja tai se on se ero. Ratkaisun löytäminen tilanteeseen ja edes kompromissiin päätyminen tarkoittaa lopulta sitä, että oikeasti toinen osapuoli on kuitenkin tyytymätön ja kärsii. Ap:n kirjoitus on niin täysin miehen kirjoittamaa kun olla ja voi. Miehen tavoin tämäkin olettaa kaiken tapahtuvan miehen libidon, seksuaalisuuden ja tarpeiden ehdoilla ja pettyy ja kärsii sitten pahasti kun näin ei tapahdu. Kirjoituksesta välittyy myös täysi ymmärtämättömyys ja kunnioittamattomuus naista ja ylipäätään muita ihmisiä kohtaan. Kaikki ei vaan pyöri miehen halujen ympärillä. Miehen luulisi jo tuossa iässä tajunneen sen. Ap. ei miehenä myöskään tunnu ymmärtävän sitä, miten paljon pahaa oloa mies toimillaan ja ylipäätään muutenkin nainen joutuu kokemaan tekemättä siitä numeroa. Mies sitten kuitenkin kärsii vaan kun nainen ei suostu sänkyyn ja se loukkaa miehen itsetuntoa. Ei voi muuta kuin san
Semmonen oksennus tällä kertaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Seksuaalisuus ei ole mikään välttämättömyys tai itsestäänselvyys. Jos keho viestii tätä vastaan niin kehoa pitää kuunnella ja toimia sen luonnollisen toiminnan mukaan. Kaikenlaiset tuotteet ja hormonit sotivat tätä vastaan ja on täysin luonnotonta käyttää tällaisia vain pystyäkseen toteuttamaan taas seksuaalisuuttaan, joka ei ole mikään välttämättömyys. Ihminen vanhenee ja keho muuttuu sen myötä. Vanhenemisen myötä ei enää pysty samaan kuin nuorena.Tässä ei auta kun vaan elää asian kanssa. Hormonivalmisteilla on myös suuria haittavaikutuksia, eivätkä ne edes sovi kaikille. Mitään karkkia ne eivät ole. Jos mitään ns. oikeaa vaivaa ei ole niin näitä ei pidä käyttää. Seksuaalisuuden hiipuminen tai haluttomuus ei ole oikea vaiva varsinkaan, jos itse ei siitä kärsi.
Ei mikään muukan ole oikea vaiva, jos siitä ei itse kärsi eikä välitä jos joku toinen kärsii siitä. Joillekkin puhumattomuus ei ole mikään juttu, monelle muulle se on valtava ongelma. Voiko edes puhua parisuhteesta, jos toista ei kiinnosta puolison ongelmat?
Nyt lopetat ap ton Mr. Nice Guy roolin vetämisen. Keskityt omiin juttuihin, naiseen et koske lainkaan. Jos se kysyy jotain, vastaat vaan, että joo-o. Ja ennen kaikkea seksiä et vonkaa lainkaan. Käyt ostamassa tekopilllun ja huolehdit siitä, että vaimosi huomaa sen. Ignooraat vaimosi ihan täysin. Se ei ansaitse mitään huomiotasi. Nyt on aika kaivaa jostain ne kuuluisat pallit!
Sulla on ne kolme tunnettua vaihtoehtoa:
1. Sopeudu tilanteeseen. Se ei tule enää muuttumaan.
2. Haet seksin muualta salaa. Vaimosi ei tästä voi edes loukkaantua, kun ei sua kerran halua.
3. Haet seksin muualta siitä kertomalla vaimollesi. Vaimosi ei voi loukkaantua jne...
Siinä ne sun vaihtoehdot onkin. Mieti nyt hyvä mies, mitä haluat elämälläsi tehdä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Kyllä nyt kuulostaa siltä, että vaimosi on aiemmin suhteessa teeskennellyt orgasminsa, jotta sinulla olisi hyvä mieli ja miehekäs olo. Itse tein myös nuorena niin. Hyvin yleistä.
Luultavasti vaimosi ei näe pakokeinoa nykyisestä tilanteestanne. Myöntämällä teeskennelleensä, hän pelkää suututtavansa ja hajottavansa sinut, jatkamalla nykyisenkaltaista seksiä taas on itse tuomittu orgasmittomuuteen. Niinpä hän tyydyttää itseään aktiivisesti ja välttelee seksiä sinun kanssasi.
Tämä
Tämä ketju alleviivaa nykyisen minä - kulttuurin ongelmat hyvin. Aina on kyse minusta ja minun haluista, tai haluamattomuudesta. Jos vaimo haluaa säilyttää liiton kuten hän sanoo niin varmasti tekee osuutensa siinä. Liitto on kahden kauppa johon molempien on panostettava. Ja seksi on useimmiten tärkeä osa tervettä parisuhdetta. Haluttomuudelle on varmasti jotain tehtävissä. Luultavasti asia on korvien välissä jos kuitenkin masturbointi kiinnostaa.
Jos taas vaimo on henkisesti kylmennyt miehelle niin silloin hän poimii rusinat pullasta: Käy ja harrastaa, mies hoitaa kotityöt ja lapset. Vastineeksi mies saa omaa kättä. Mukava ja turvallinen arki pyörii tutun kumppanin kanssa. Yleensä läheisyyden puute on ensimmäinen merkki siitä, että kaikki ei ole suhteessa hyvin. Onko mahdollista että hänellä on sivusuhde? Nostakaa kissa pöydälle. Ole nyt vahvatahtoinen mies ja tee selväksi että sinä kaipaat läheisyyttä ja seksiä etkä halua elää suhteessa joka näivettää sisältä. Jos ei hommaan tule pysyvää muutosta niin erotkaa. Turha tuhlata enempää aikaa siihen. Te olette vielä nuoria, on paljon mahdollisuuksia edessäpäin.
Ja hänelle joka täällä kirjoitteli vihaavansa miehiä ja seksuaalisuutta ja toivovansa että sitä ei olisikaan: Turhaa taistelet tuulimyllyjä vastaan. Seksuaalisuus on suurin elossapitävä voima ja elintärkeää koko lajin selviytymisen kannalta. Jollei sitä olisi niin ei olisi ihmistäkään. Niin kauan kun on terveitä miehiä ja naisia niin on seksiäkin, ja hyvä niin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Eli tuon toisenkin kirjoittaneen miehen mielestä kaikki ongelmat ratkesivat kun nainen lopulta selkeästi painostettuna, painostettuna ja kaikkiin ongelmiin syyllistettynä suostui aktiin. Mies oli oikein tyytyväinen kun oikein terapeutti syyllisti naisen ja tätä kautta mies sai tarpeilleen tyydytystä. Tässäkin suhteessa se oikea ongelma oli oikeasti miehen halut ja miehen seksuaalisuus, jonka pitäisi hallita kaikkea ja sitten mies suuttuu kun näin ei olekaan. Miehet eivät ymmärrä sitä, miten paljon kaikilla tavoin vahingoittavat ja tuhoavat naista ja miten oikeasti antavat seksuaalisten tarpeidensa hallita kaikkea ymmärtämättä sitä itse. Sitten loukkaantuvat kun se miehen seksuaalisuus ei olekaan arkielämässä, eikä varsinkaan naisen elämässä se tärkein asia. Miehet hoitakoot tarpeensa ihan keskenään kunhan jättävät naiset rauhaan. Naisetkin oikeasti arvostaisivat tätä. Jos kerran miehelle on oikeasti kyse vain siitä, että saa tarpeensa tyydytetyks
Kuulostaa siltä, että sinun kannattaisi käydä terapiassa asiasta.
Eiköhän suurin osa miehistä haluaisi, että vaimo löytäisi halunsa uudestaan eikä vain suostuisi seksiin miehen kanssa.
Vierailija kirjoitti:
Nyt lopetat ap ton Mr. Nice Guy roolin vetämisen. Keskityt omiin juttuihin, naiseen et koske lainkaan. Jos se kysyy jotain, vastaat vaan, että joo-o. Ja ennen kaikkea seksiä et vonkaa lainkaan. Käyt ostamassa tekopilllun ja huolehdit siitä, että vaimosi huomaa sen. Ignooraat vaimosi ihan täysin. Se ei ansaitse mitään huomiotasi. Nyt on aika kaivaa jostain ne kuuluisat pallit!
Sulla on ne kolme tunnettua vaihtoehtoa:
1. Sopeudu tilanteeseen. Se ei tule enää muuttumaan.
2. Haet seksin muualta salaa. Vaimosi ei tästä voi edes loukkaantua, kun ei sua kerran halua.
3. Haet seksin muualta siitä kertomalla vaimollesi. Vaimosi ei voi loukkaantua jne...
Siinä ne sun vaihtoehdot onkin. Mieti nyt hyvä mies, mitä haluat elämälläsi tehdä.
(Kiitos taas monipuolisista kommenteista! Tavallaan terapeuttista lukea näitä, vaikka tiedän niiden olevan vastauksia vain minun näkökulmaani asioista.)
Ensinnäkään mulla ei enää ole kovin paljon omia juttuja. Vähän niin kuin luovuin niistä vaimoni taakkaa helpottaakseni vauva-aikana. Ja pikku hiljaa yritän herättää kiinnostusta harrastuksiin taas. Tämä on työn alla.
Tuo ignooraaminen tavallaan kiinnostaisi, mutta se olisi niin kaukana tavallisesta käytöksestäni, että jo pelkästään se aiheuttaisi heti seuraamuksia, enkä jaksa uskoa, että ne olisivat kovin positiivisia meidän suhteen kannalta.
Mutta tämä kolahti. Vaimonikin on hiljattain sanonut, että hän saa minulta liian hyvää kohtelua.
En varsinaisesti vonkaa seksiä milloinkaan. Sääliseksi ei kiinnosta minua, vaikka osan seksistämme voi kai sellaiseksi laskea.
Ap oot liian kiltti! Selvästikin naisen dominoima suhde. Kaiva ne pallit esiin, kokeile tota ignoorausta, ja katso mitä tapahtuu.
N42
Vierailija kirjoitti:
Ap oot liian kiltti! Selvästikin naisen dominoima suhde. Kaiva ne pallit esiin, kokeile tota ignoorausta, ja katso mitä tapahtuu.
N42
Näin kai se on tehtävä, kun neuvo tulee naisenkin suusta. Olen liian kiltti. Se johtuu paljolti siitä, kuinka helposti vaimo tuntuu uupuvan, kun en hoida niitä kaikkia hommia, joista olen tässä viime vuosina ottanut vastuun. Jotenkin vaan en usko, että vaimon kiukku ja väsymys auttavat tässä tilanteessa. Ne aina ovat ensimmäisenä vastassa, jos otan etäisyyttä roolistani.
Ollaan lomalla oltu nyt hiukan erossa toisistamme. Viestitelty on kyllä paljon. Viesteissäkin huomaan, että sanon niitä kivoja juttuja ensin, ja hän sitten vastaa yleensä samaan tapaan. Mutta mikään positiivinen meihin tai minuun liittyvä keskustelu ei koskaan ala hänen viestistään. Hän ei milloinkaan sanoisi, että ikävöi minua. Paitsi kun minä sanon sen ensin. Tämäkin tuntuu jonkinlaiselta valtapeliltä, sillä hän varmasti tietää, että sen kuuleminen olisi minulle tärkeää.
Pian nähdään. Ehkä nyt on hyvä vetää vähän etäisempää linjaa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ap oot liian kiltti! Selvästikin naisen dominoima suhde. Kaiva ne pallit esiin, kokeile tota ignoorausta, ja katso mitä tapahtuu.
N42
Näin kai se on tehtävä, kun neuvo tulee naisenkin suusta. Olen liian kiltti. Se johtuu paljolti siitä, kuinka helposti vaimo tuntuu uupuvan, kun en hoida niitä kaikkia hommia, joista olen tässä viime vuosina ottanut vastuun. Jotenkin vaan en usko, että vaimon kiukku ja väsymys auttavat tässä tilanteessa. Ne aina ovat ensimmäisenä vastassa, jos otan etäisyyttä roolistani.
Ollaan lomalla oltu nyt hiukan erossa toisistamme. Viestitelty on kyllä paljon. Viesteissäkin huomaan, että sanon niitä kivoja juttuja ensin, ja hän sitten vastaa yleensä samaan tapaan. Mutta mikään positiivinen meihin tai minuun liittyvä keskustelu ei koskaan ala hänen viestistään. Hän ei milloinkaan sanoisi, että ikävöi minua. Paitsi kun minä sanon sen e
Anna kiukuta hetki rauhassa. Kyllä tekee hyvää välillä tajuta, mitä vois menettää, jos lähtisitkin toisen matkaan.
N42
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ap oot liian kiltti! Selvästikin naisen dominoima suhde. Kaiva ne pallit esiin, kokeile tota ignoorausta, ja katso mitä tapahtuu.
N42
Näin kai se on tehtävä, kun neuvo tulee naisenkin suusta. Olen liian kiltti. Se johtuu paljolti siitä, kuinka helposti vaimo tuntuu uupuvan, kun en hoida niitä kaikkia hommia, joista olen tässä viime vuosina ottanut vastuun. Jotenkin vaan en usko, että vaimon kiukku ja väsymys auttavat tässä tilanteessa. Ne aina ovat ensimmäisenä vastassa, jos otan etäisyyttä roolistani.
Ollaan lomalla oltu nyt hiukan erossa toisistamme. Viestitelty on kyllä paljon. Viesteissäkin huomaan, että sanon niitä kivoja juttuja ensin, ja hän sitten vastaa yleensä samaan tapaan. Mutta mikään positiivinen meihin tai minuun liittyvä keskustelu ei koskaan ala hänen viestistään. Hän ei milloinkaan sanoisi, että ikävöi minua. Paitsi kun minä sanon sen e
Lopeta viesteihin vastailu ja kerro vaan, että et nyt ehdin viestitellä. Ihan sama vaikka sohvalla makaisit. Lopetat kotitöiden tekemisen ja annat vaimon uupua. Sille ihan oikein, kun pitää tekemiäsi hommia itsestään selvyytenä. Loppuu se itsensä hierominenkin, kun ei jaksa kaikkea.
Tollanen nainen ansaitsee itselleen se kuuluisa jännämiehen. Nyt kaivat ne pallisi jostain, kuten on jo sanottu. Et kuuntele vaimon valitusta ja nalkutusta yhtään. Sille täytyy nyt näyttää, millasta elämä voi olla, kun ei koko ajan olla palvelemassa.
Alue: Seksi
Tämä on juuri se paradoksi ja asia, joka tuntuu niin pahalta. Mutta ei vaimo ehdi sauvojenkaan kanssa leikkiä, koska selvästi haluaa niiden kanssa touhuta vain kun tietää, että vien lapset jonnekin pidemmäksi aikaa.