Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Seksi
Seksitön suhde ja puolison itsetyydytys
25.06.2025 |
Onko ajatuksia tai neuvoja, miten voisin käsitellä tätä asiaa?
Olemme eläneet jo toistakymmentä vuotta yhdessä. Meillä on lapsia, yhteinen asunto ja velkaa eli aika peruskuvio.
Seksi oli villiä ja upeaa ensimmäiset kymmenisen vuotta. Kun vaimo oli raskaana, sekstailut jäivät vähiin, koska hänen halunsa vähenivät. Myös vauva-aika meni samalla tavalla ja sitten jotenkin vain sama linja jatkui, vaikka lapset kasvoivat eivätkä enää ihan jatkuvaa valvontaa tai hoitamista vaadi. Toki lapsiarkeen kuuluu kuormittavia juttuja, mutta minä olen meillä se, joka hoitaa enemmät kotityöt. Vaimo pääsee tapaamaan tuttujaan ja harrastamaan aina halutessaan - ja käykin säännöllisesti.
Ennen vaimon haluttomuutta olimme yhtä aktiivisia seksiasioissa, saatoimme harrastaa seksiä monta kertaa päivässä ja yleensä molemmat saivat myös tyydytyksen. Sitten minusta tuli aloitteentekijä. En halunnut tehdä asiasta isompaa numeroa, sillä seksiä oli yleensä viikottain. Kun minusta alkoi tuntua, että vaimo ei enää ole hommassa mukana, vaan ainoastaan suostuu seksiin, aloin puhua asiasta. Sellainen seksi ei tuntunut hyvältä. Ja pahinta oli ajatus, että hän ei enää halunnut minua. Halusin parantaa tilannetta ja puhua.
Kun ensimmäisen kerran otin asian puheeksi, vaimoni oli aivan ymmällään. Hän ei ollut tajunnut, että jotakin oli pielessä. Hän ymmärsi suhteemme muuttuneen jo kauan sitten, mutta se ei ollut hänelle ongelma. Yritin kertoa, että minulle oli ongelma se, etten kokenut enää itseäni halutuksi. Tuntui, että kaikki läheisyys, suukottelu, halailu mukavat sanat ja kehut olivat hänen puoleltaan kadonneet. Näistä oli vaikea puhua ja on edelleen. Vuosia yritin puhua ja sitten sain tilanteeseen vähän muutosta. Ostimme leluja, kokeilimme uusia juttuja. Nautimme molemmat. Vaimo jopa kasteli sängyn muutaman kerran, kun tuli niin rajusti.
Sitten pian kaikki lopahti taas. Koskaan ei ole sellaista hetkeä, että hän olisi innokas. Muutaman aloitteen hän ehkä tekee, jos asiasta on hiljattain puhuttu.
Tiedän, että hän voi käyttää ostamiani leluja monta kertaa päivässä, kun vien lapset pois. Se tuntuu minusta aika pahalta, enkä oikein osaa ottaa asiaa puheeksi ilman, että suruni näkyy. Ja sen voi sitten taas tulkita väärin, syyllistämisenä tai painostamisena. Siksi pidän näitä asioita aika paljon sisälläni. Koitan olla vain, tehdä omia juttuja ja antaa hänen tehdä omia juttujaan. Lasten kanssa puuhastelen paljon. Se piristää. Puhun kunnioittavasti ja olen läsnä, vältän tekemästä mitään seksuaalisesti vihjailevaa, koska haluan antaa vaimolle tilaa.
Ja hän on sanonut, että haluaisi haluta. Ei halua erota ja että rakastaa.
Mutta mikään ei muutu. Eikä hän milloinkaan ota tätä asiaa itse puheeksi.
Päällimmäisenä tunteena on kai pettymys itseeni, mutta myös siihen, että olen ajanut itseni tähän tilanteeseen, josta en näe enää ulospääsyä. Ero tuntuisi jotenkin itsekkäältä teolta. Muita en kaipaa, vain vaimoani. Mutta nyt tuntuu, että armollisinta olisi tappaa kaikki tunteet häntä kohtaan.
Haluaisin olla sinut tämän asian kanssa, mutta minulla on niin paha olla nykyisessä tilanteessa, etten enää tiedä mitä tehdä.
Kiitos kaikista asiallisista neuvoista ja kannustavista sanoista.
Kommentit (125)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Älä tuhlaa elämääsi tuohon naiseen!
Tämä tuntuu ihan asialliselta ohjeelta. Vahinko taitaa olla jo tapahtunut. Nelikymppisen miehen mahdollisuudet löytää onnellinen parisuhde taitavat olla Suomessa aika heikot. Voisihan sitä myös jatkaa yksin. Mutta se perimmäinen ongelma onkin juuri se, että rakastan vaimoani ja haluan olla hänen kanssaan.
Haluaisin vain, että olisin suhteessa onnellinen. Ihan mahdottomasti siihen ei vaadittaisi, mutta tuntuu, että minulla ei ole enää työkaluja asiaan vaikuttaa.
Kyllä nelikymppisillä fiksuilla miehillä on menekkiä. Viiskymppisilläkin. Nimittäin sen verran monet parit eroaa tuon ikäisinä, että parisuhdetta toivovia kyllä löytyy. Tosin jos lapset ovat pieniä, niin sitten ei ole niin paljon mahdollisuuksia.
Mutta tässä tulee kyllä mieleen,
Menekkiä on muttakun se sama on uudenkin naisen kanssa edessä noin 3-7vuoden parisuhteen kohdalla.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Älä tuhlaa elämääsi tuohon naiseen!
Tämä tuntuu ihan asialliselta ohjeelta. Vahinko taitaa olla jo tapahtunut. Nelikymppisen miehen mahdollisuudet löytää onnellinen parisuhde taitavat olla Suomessa aika heikot. Voisihan sitä myös jatkaa yksin. Mutta se perimmäinen ongelma onkin juuri se, että rakastan vaimoani ja haluan olla hänen kanssaan.
Haluaisin vain, että olisin suhteessa onnellinen. Ihan mahdottomasti siihen ei vaadittaisi, mutta tuntuu, että minulla ei ole enää työkaluja asiaan vaikuttaa.
Voin lohduttaa(?) että sama olisi edessä uudenkin naisen kanssa. Se vaan on naisen biologinen luonto joka kuivattaa paikat, näin käy aina. Onnellinen parisuhde naisen kanssa on lyhyt.
Tässähän meillä taas on varsinainen tietäjä.
Vierailija kirjoitti:
Se on luonnollista että naisilla tuo seksuaalinen halukkuus väliaikaisesti häviää tullessa keski-ikään (vaihdevuodet) joillakin se esiintyy vanhemmin, joillakin miedommin. Auttaisiko joku hormonitasapainoon vaikuttava ravintolisä asiaan. Tutustukaa siihen liittyvään tarjontaan.
Se ravintolisä on uusi mies. Ravintolisä vaikuttaa muutaman vuoden ja sitten joutui vaihtamaan ravintolisän merkkiä.
Onko teillä ollut ollenkaan seksiä ilman noita leluja niiden hankkimisen jälkeen? Multa hävisi halut sen jälkeen, kun hommaan alettiin ottamaan leluja mukaan. Alkuun se oli mukavaa piristystä, mutta sen jälkeen mies ei ole kyennyt seksiin ollenkaan ilman niitä. Itse taas en jaksa aina pitkän kaavan mukaan.
Näissä tilanteissa ei ole kaikkia tyydyttäviä ratkaisuja tai se on se ero. Ratkaisun löytäminen tilanteeseen ja edes kompromissiin päätyminen tarkoittaa lopulta sitä, että oikeasti toinen osapuoli on kuitenkin tyytymätön ja kärsii. Ap:n kirjoitus on niin täysin miehen kirjoittamaa kun olla ja voi. Miehen tavoin tämäkin olettaa kaiken tapahtuvan miehen libidon, seksuaalisuuden ja tarpeiden ehdoilla ja pettyy ja kärsii sitten pahasti kun näin ei tapahdu. Kirjoituksesta välittyy myös täysi ymmärtämättömyys ja kunnioittamattomuus naista ja ylipäätään muita ihmisiä kohtaan. Kaikki ei vaan pyöri miehen halujen ympärillä. Miehen luulisi jo tuossa iässä tajunneen sen. Ap. ei miehenä myöskään tunnu ymmärtävän sitä, miten paljon pahaa oloa mies toimillaan ja ylipäätään muutenkin nainen joutuu kokemaan tekemättä siitä numeroa. Mies sitten kuitenkin kärsii vaan kun nainen ei suostu sänkyyn ja se loukkaa miehen itsetuntoa. Ei voi muuta kuin sanoa, että voi voi.
Jokaisella on oikeus omaan kehoon, mutta siihen liittyy myös vaatimus kunnioittaa toisen kehoa ja hyväksyä toisen oikeus myös omaan kehoonsa. Ap. ei kuitenkaan tunnu oikein ymmärtävän tätä kun näkee miehiseen tapaan ratkaisuna tilanteeseen sen, että nainen alistuu miehelle muusta välittämättä. Ap:n pitäisi nyt vihdoin ottaa järki käteen ja ajatella aivoillaan viettiensä sijaan. Moni ongelma ratkaisi, jos mies onnistuisi tukahduttamaan seksuaalisuuttaan, joka selkeästi se suurin ongelmien syy on ja ajattelemaan muitakin. Maailma nyt vaan olisi paljon parempi paikka ilman seksuaalisuutta. Elämässä nyt vaan on niin paljon kaikkea muuta kuin se vallan ottava ällöttävä seksuaalisuus erityisesti miehillä. Mies on siis selvästi tässäkin tapauksessa olettanut vakituisen ja vakavan parisuhteen tarkoittavan säännöllistä seksuaalista kanssakäymistä ja yllättynyt kun näin ei ole.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Seksuaalisuus ei ole mikään välttämättömyys tai itsestäänselvyys. Jos keho viestii tätä vastaan niin kehoa pitää kuunnella ja toimia sen luonnollisen toiminnan mukaan. Kaikenlaiset tuotteet ja hormonit sotivat tätä vastaan ja on täysin luonnotonta käyttää tällaisia vain pystyäkseen toteuttamaan taas seksuaalisuuttaan, joka ei ole mikään välttämättömyys. Ihminen vanhenee ja keho muuttuu sen myötä. Vanhenemisen myötä ei enää pysty samaan kuin nuorena.Tässä ei auta kun vaan elää asian kanssa. Hormonivalmisteilla on myös suuria haittavaikutuksia, eivätkä ne edes sovi kaikille. Mitään karkkia ne eivät ole. Jos mitään ns. oikeaa vaivaa ei ole niin näitä ei pidä käyttää. Seksuaalisuuden hiipuminen tai haluttomuus ei ole oikea vaiva varsinkaan, jos itse ei siitä kärsi.
Alat tissuttelemaan kaljaa joka ilta ja lisäät vähitellen annostusta. Krapulassa vedät sitten kymmenen kertaa hanskaan. Kokeile, pitäs auttaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Meillä (M67 ja N67) käänteisenä, vaimo on halukas ja haluttava nailonsäärinen ratsastaja mutta meikäläisellä sopimaton kroonisen kivun lääkitys vei erektiokyvyn ja libidon. Sopimaton lääkitys purettu pois, mutta vanhat kyvyt eivät palautuneet kunnolla. Sildenafiili ja tadalafiili käytössä mutta eivät aikaansaa nostetta tarpeeksi vaikka olen kokeillut erilaisia annostuksia 2 pilleriä kerralla saakka. Muilla tavoin olemme viettäneet "paimentuokiomme".
Vuositarkastuksessa pyysin omalääkäriä tutkimaan teston joka 13 eli lähellä alarajaa, lääkäri palaa lomalta heinäkuun toka viikolla ja odotan lähteekö käyntiin teston korvaushoito....
Vierailija kirjoitti:
Onko teillä ollut ollenkaan seksiä ilman noita leluja niiden hankkimisen jälkeen? Multa hävisi halut sen jälkeen, kun hommaan alettiin ottamaan leluja mukaan. Alkuun se oli mukavaa piristystä, mutta sen jälkeen mies ei ole kyennyt seksiin ollenkaan ilman niitä. Itse taas en jaksa aina pitkän kaavan mukaan.
Kiitos kommentista! (Ja muistakin kommenteista) On seksiä ollut ilman lelujakin, mutta tiedän, että tällä hetkellä hänen on vaikea tulla ilman jonkinlaista kliitoriskiihotinta. On kuulemma onnistunut sorminkin, mutta ymmärsin, ettei se ollut ennen sitä pitkään aikaan onnistunut. Lelut tekevät hommasta paljon nopeamman.
Itse en leluja sinänsä kaipaa. Ne ovat vain vaimoa varten, mutta usein ehdotan niiden käyttöä, koska tiedän, että niillä saan hänet kiemurtelemaan nautinnosta. Ja se on iso osa minunkin nautintoa. Nykyään vaimo tuntuu useimmiten ehdottavan, että hän vain tyydyttää minut. Sanoo, että se on ihan okei. Mutta ei se tietenkään ole itselle enää sama asia aktiivisen ja hyvän seksielämän jälkeen. Jälkeen päin koko hommasta saattaa jäädä huono fiilis.
Toisaalta villiempinä vuosina en minäkään aina tullut. Tyydytin vain naisen tarpeet ja se oli silti ihanaa. Hänen nautintonsa ja hyvä olonsa on jo sinällään minulle iloa tuottava asia. Muuallakin kuin sängyssä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kyllä nyt kuulostaa siltä, että vaimosi on aiemmin suhteessa teeskennellyt orgasminsa, jotta sinulla olisi hyvä mieli ja miehekäs olo. Itse tein myös nuorena niin. Hyvin yleistä.
Luultavasti vaimosi ei näe pakokeinoa nykyisestä tilanteestanne. Myöntämällä teeskennelleensä, hän pelkää suututtavansa ja hajottavansa sinut, jatkamalla nykyisenkaltaista seksiä taas on itse tuomittu orgasmittomuuteen. Niinpä hän tyydyttää itseään aktiivisesti ja välttelee seksiä sinun kanssasi.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olisko hormoonihoidosta apua? En tiedä vaimosi ikää...ja entä ihan terapia?
Kiitos kommentista.
Voisi olla. Täytyy vähän tutustua aiheeseen. Olemme 40 vuoden tietämillä molemmat. Hän on ehdottanut, että minä voisin mennä terapiaan. Vaimolla kun ei ole ongelmaa asian suhteen, joten hänen näkökulmastaan minulla varmaankin on ongelma itseni kanssa. Tai jotenkin näin olen hänen ajatuksiaan tulkinnut.
Hormonaalista ehkäisyä ei ole käytössä. Erilaisia ehkäisyvaihtoehtojakin on jo kokeiltu.
Kyllä se parisuhteessa on ihan yhteinen ongelma, jos toinen haluaa ja toinen ei. Pariterapiaa/seksuaaliterapiaa voisitte kokeilla. Voit perustella asiaa sillä, että jonkinlainen kompromissi asiaan pitäisi löytyä, jos vaimosi haluaa jatkaa edelleen suhdetta. Kenenkään ei tarvitse suostua seksiin jos ei halua, mutta kukaan ei voi vaatia että toinenkin suostuu seksittömään elämään. Tämä asia pitäisi käsitellä. Eli jos vaimollasi on haluja jatkaa suhdetta, niin hänen pitäisi ymmärtää tämä puoli. Sekä se, että haluttomuus aiheuttaa sinulle hylätyksi tulemisen tunteen ja epäkelvon olon, joka pahoittaa mielesi.
Me kävimme muutaman kerran, ehkä siellä vaimoni jotain sitten ymmärsi kun ulkopuolinen kertoi samoja asioita joita minä olin jo useasti koittanut tuoda esiin. Tilanne muuttui alkuun paremmaksi, sitten on tullut tasaisesti aina hiljaisempia jaksoja mutta otan itse silloin asian taas puheeksi niin tilanne taas vähäksi aikaa paranee. Seksi on kuitenkin olennainen osa parisuhdetta.
Eihän tämä vastaa tietenkään sitä alkuajan huumaa, enkä minäkään koe oloani vastaavalla tavalla halutuksi kun suhteen alkuaikoina, mutta tämä nyt lienee se kompromissi.
Käytännössä siis vaihtoehdot on, että saatte puhuttua vaikka ulkopuolisen avulla tuon asian kunnolla auki ja tilanne paranee, tai ehdotat vaimollesi että sinä saat kokea haluttavuutta ja seksiä suhteen ulkopuolella (hän ei, koska ei halua sinunkaan kanssa eli ei avointa suhdetta) tai sitten ratkaisua ei löydy ja eroatte.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Seksuaalisuus ei ole mikään välttämättömyys tai itsestäänselvyys. Jos keho viestii tätä vastaan niin kehoa pitää kuunnella ja toimia sen luonnollisen toiminnan mukaan. Kaikenlaiset tuotteet ja hormonit sotivat tätä vastaan ja on täysin luonnotonta käyttää tällaisia vain pystyäkseen toteuttamaan taas seksuaalisuuttaan, joka ei ole mikään välttämättömyys. Ihminen vanhenee ja keho muuttuu sen myötä. Vanhenemisen myötä ei enää pysty samaan kuin nuorena.Tässä ei auta kun vaan elää asian kanssa. Hormonivalmisteilla on myös suuria haittavaikutuksia, eivätkä ne edes sovi kaikille. Mitään karkkia ne eivät ole. Jos mitään ns. oikeaa vaivaa ei ole niin näitä ei pidä käyttää. Seksuaalisuuden hiipuminen tai haluttomuus ei ole oikea vaiva varsinkaan, jos itse ei siitä kärsi.
Naisilla on täysi oikeus luopua seksuaalisuudestaan, periaatesyistä, vallan käytön välineenä tai sairaudesta. Kukaan ei tätä kiistä.
Mutta miehellä on oikeus parisuhteeseen, jossa on säännöllisesti seksiä ja kokea itsensä halutuksi. Jos naisen toimesta tämä on mahdotonta parisuhteessa, niin se on huono parisuhde josta miehen on hyvä lähteä pois ajoissa.
Jos ei parisuhdetta saa toimimaan molempia tyydyttävällä tavalla (tai oikeastaan molempia palkitsevalla tavalla, eihän parisuhteen pitäisi olla mikään kärsimys ja työleiri ja olla vain jotenkuten tyydyttävää) niin sitten ei ole oikeat henkilöt yhdessä ja on parasta erota. Nainen voi sitten rauhassa elää selibaatissa ja mies voi etsiä viriiliä seuraa. Tai toisinpäin, onhan miehiäkin jotka eivät halua ja nainen haluaa.
Eli tuon toisenkin kirjoittaneen miehen mielestä kaikki ongelmat ratkesivat kun nainen lopulta selkeästi painostettuna, painostettuna ja kaikkiin ongelmiin syyllistettynä suostui aktiin. Mies oli oikein tyytyväinen kun oikein terapeutti syyllisti naisen ja tätä kautta mies sai tarpeilleen tyydytystä. Tässäkin suhteessa se oikea ongelma oli oikeasti miehen halut ja miehen seksuaalisuus, jonka pitäisi hallita kaikkea ja sitten mies suuttuu kun näin ei olekaan. Miehet eivät ymmärrä sitä, miten paljon kaikilla tavoin vahingoittavat ja tuhoavat naista ja miten oikeasti antavat seksuaalisten tarpeidensa hallita kaikkea ymmärtämättä sitä itse. Sitten loukkaantuvat kun se miehen seksuaalisuus ei olekaan arkielämässä, eikä varsinkaan naisen elämässä se tärkein asia. Miehet hoitakoot tarpeensa ihan keskenään kunhan jättävät naiset rauhaan. Naisetkin oikeasti arvostaisivat tätä. Jos kerran miehelle on oikeasti kyse vain siitä, että saa tarpeensa tyydytetyksi niin ei kai sillä sitten niin väliä ole, jos partnerina on toinen mies, vaikka miehistä ei välttämättä seksuaalisesti kiinnostuisikaan.
Olen nainen ja vihaan miehiä koko ajan enemmän. Jos pystyisin itse valitsemaan niin en olisi miesten kanssa missään tekemisissä. Olen ruma ja lihava, mutta valitettavasti myös isorintainen. Yritän peittää rintani ja käyttää löysiä ja peittäviä vaatteita. En meikkaa, enkä provosoi tai ota mitään kontaktia miehiin. Haluan olla rauhassa. Silti tämä ei onnistu ja miehiä on ahdistelemassa. Seksuaalisuutta vihaan. Maailma vaan olisi parempi paikka ilman sitä. Lisääntymisen voisi hoitaa vaikka ihan vaan mukimenetelmällä kun sellainen on mahdollista.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Kyllä nyt kuulostaa siltä, että vaimosi on aiemmin suhteessa teeskennellyt orgasminsa, jotta sinulla olisi hyvä mieli ja miehekäs olo. Itse tein myös nuorena niin. Hyvin yleistä.
Luultavasti vaimosi ei näe pakokeinoa nykyisestä tilanteestanne. Myöntämällä teeskennelleensä, hän pelkää suututtavansa ja hajottavansa sinut, jatkamalla nykyisenkaltaista seksiä taas on itse tuomittu orgasmittomuuteen. Niinpä hän tyydyttää itseään aktiivisesti ja välttelee seksiä sinun kanssasi.
Kiitän taas useista kommenteista.
Näen, tunnen ja kuulen hyvin selvästi kun hän laukeaa, joten siitä ei ole kysymys. Hän on myöntänyt, että nykyään on ollut pelkoa siitä, ettei saisi minun kanssani orgasmia, mutta siihenkin löysimme lääkkeen. Siltikään seksi ei jotenkin kiinnosta häntä.
Nää on tosi kurjia tilanteita. Mä olen myös täällä joskus purkanut omaa suhdettani jossa mies ei joko kykene tai halua seksiä missään muodossa. Muuten meillä on tosi hyvä suhde ja meillä on paljon kaikkea kosketusta ja läheisyyttä. Mulle ei varsinaisesti seksin puute ole se ongelma vaan se että en koe tulevani täysin hyväksytyksi sellaisena kuin olen. Varmasti siinä on osin mun omaa kipuilua ikääntymisen vaikutusten suhteen vaikka ihan samalla tavallahan mun mieskin on vanhentunut.
Ei asia keskustelemalla muuksi ole meilläkään muuttunut. Ainut mikä on muuttunut on se että enää en koe että saan edes sanoa asiasta mitään. Minähän olen aivan itse päättänyt jäädä tähän suhteeseen. Olen menettänyt oikeuden "valittaa". Tunteilleni en tietenkään voi mitään. Tunnen surua ja epäonnistumisen tunnetta, en vaan voi ilmaista niitä miehelleni mitenkään.
Tällaiset ketjut saavat minut miettimään, että onko meille liikaa toitotettu ja opetettu, että kun löytää kumppanin, niin sen kuuluu sitten olla se loppuelämän ainut kumppani. Jos on halu olla yhdessä, niin miksi toinen ei voisi välillä käydä vieraissa ihan luvan kanssa? Seksuaalisuuden tukahduttamisesta ei varmasti koskaan seuraa mitään hyvää.
Onko meidät aivopesty (yrittämään) toimimaan tavalla, johon emme kuitenkaan oikein pysty? Sen verran yleinen kuitenkin on tämä halujen kohtaamattomuus ja siitä johtuvat suuretkin haavat.
Vierailija kirjoitti:
Tällaiset ketjut saavat minut miettimään, että onko meille liikaa toitotettu ja opetettu, että kun löytää kumppanin, niin sen kuuluu sitten olla se loppuelämän ainut kumppani. Jos on halu olla yhdessä, niin miksi toinen ei voisi välillä käydä vieraissa ihan luvan kanssa? Seksuaalisuuden tukahduttamisesta ei varmasti koskaan seuraa mitään hyvää.
Onko meidät aivopesty (yrittämään) toimimaan tavalla, johon emme kuitenkaan oikein pysty? Sen verran yleinen kuitenkin on tämä halujen kohtaamattomuus ja siitä johtuvat suuretkin haavat.
Ei olisi ratkaisu ainakaan minulle. Ei minulle ole ongelma se että en saa seksiä. Minä kärsin kun en tunne olevani haluttu ja kaikin tavoin hyväksytty. Ei minua kiinnosta seksi seksin vuoksi jonkun vieraan kanssa, ei vaikka siihen kuinka olisi "lupa". Minä haluaisin edes jonkinlaisen seksielämän mun puolison kanssa.
Ei-ap
Tuskin on haluttomuudesta kiinni jos sauvat käytössä päivittäin
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tällaiset ketjut saavat minut miettimään, että onko meille liikaa toitotettu ja opetettu, että kun löytää kumppanin, niin sen kuuluu sitten olla se loppuelämän ainut kumppani. Jos on halu olla yhdessä, niin miksi toinen ei voisi välillä käydä vieraissa ihan luvan kanssa? Seksuaalisuuden tukahduttamisesta ei varmasti koskaan seuraa mitään hyvää.
Onko meidät aivopesty (yrittämään) toimimaan tavalla, johon emme kuitenkaan oikein pysty? Sen verran yleinen kuitenkin on tämä halujen kohtaamattomuus ja siitä johtuvat suuretkin haavat.
Ei olisi ratkaisu ainakaan minulle. Ei minulle ole ongelma se että en saa seksiä. Minä kärsin kun en tunne olevani haluttu ja kaikin tavoin hyväksytty. Ei minua kiinnosta seksi seksin vuoksi jonkun vieraan kanssa, ei vaikka siihen kuinka olisi "lupa". Minä haluaisin edes jonkinlaisen seksielämän mun puolison kanssa.
Ei
Juuri tämä on se ongelma. Haavat ja onnettomuus siitä, että jokin puolisossani muuttui niin, ettei hän halua eikä rakasta enää samalla tavalla kuin ennen. Syytä en tiedä eikä sellaista ehkä olekaan, joka olisi sanoiksi muutettavissa. Niin paljon olemme asiasta puhuneet.
Minun tunteeni sen sijaan ovat vahvistuneet yhteisten vuosien aikana.
Itse seksiakti tai sen epätyydyttävyys ovat lopulta vain todella pieniä ongelman osatekijöitä.
Alue: Seksi
Voin lohduttaa(?) että sama olisi edessä uudenkin naisen kanssa. Se vaan on naisen biologinen luonto joka kuivattaa paikat, näin käy aina. Onnellinen parisuhde naisen kanssa on lyhyt.