Lue keskustelun säännöt.
Anoppi tuhoaa mielenterveyteni mutta mies vain puolustelee äitiään. Ero edessä?
25.06.2025 |
Olen niin lopussa, että pakko kirjoittaa tänne anonyymisti. Olenko minä tulossa hulluksi vai onko tämä oikeasti niin sietämätöntä kuin miltä se tuntuu? Saimme esikoisemme puoli vuotta sitten, ja sen jälkeen anoppini on tehnyt elämästämme helvettiä.
Hän tulee kylään ilmoittamatta, omilla avaimillaan, ja ensimmäinen kommentti on aina joko sotkusta, väsymyksestäni tai vauvan "oudosta" vaatetuksesta. Hän jatkuvasti kyseenalaistaa kaiken, mitä teen: imetän "väärin", vauvan maito ei kuulemma riitä, ja kun vauva itkee, se on aina minun syytäni. Viime viikolla hän syötti vauvalle salaa sokerista mehua, vaikka olemme satakertaa sanoneet, että emme halua sitä.
Pahinta on, että mieheni ei näe tässä mitään ongelmaa. Kun yritän puhua asiasta, hän sanoo, että "äiti tarkoittaa vain hyvää" ja että olen "herkkä ja ylireagoin hormonien takia". Hänen mielestään minun pitäisi olla kiitollinen, että anoppi on niin "kiinnostunut" lapsenlapsestaan. Tuntuu, että olen yksin tässä taistelussa ja mieheni on valinnut puolensa.
Eilen anoppi julkaisi Facebookiin kuvan vauvasta, vaikka olemme selvästi kieltäneet sen. Kun raivostuin, mieheni sanoi, että minun pitäisi pyytää anopilta anteeksi, koska pahoitin hänen mielensä. Olen pisteessä, jossa vihaan anoppiani niin paljon, että se alkaa heijastua jo parisuhteeseemme. Onko ainoa vaihtoehto laittaa miehelle uhkavaatimus: joko minä ja meidän perheemme säännöt, tai äitisi? Pelkään, että menetän kaiken.
Kommentit (484)
Vierailija kirjoitti:
Sitten nämä kommentit, että tämä olisi "tyypillinen provo". En tiedä, pitäisikö itkeä vai nauraa. Toivoisin todella, että tämä olisi jonkun keksimä tarina. Valitettavasti tämä on minun elämääni juuri nyt, ja tuntuu todella pahalta, että joku vähättelee hätääni tuolla tavalla.
Ap
Sit sun täytyy olla joku 18 v jos anopilla avainkin. Ei oo aikuisen kirjoitus
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Jos sattuisikin olemaan totta, niin asia on harvinaisen selvä. Anoppi hommaa oman lapsensa ja hösää sen kanssa. Ja kerta iän puolesta ei tule onnistumaan, niin se on valinnan paikka.
Vierailija kirjoitti:
Pystyisitkö lähtemään vaikka omien vanhempiesi luokse joksikin aikaa pois kotoa ja anopin läheisyydestä? Ehkä etäisyys sekä mieheesi että anoppiin voisi tehdä hyvää.
Jossain vaiheessa sinun pitää varmaan ottaa asiat anopin kanssa puheeksi ja yrittää mahdollisimman asiallisesti selvittää hänelle sinun rajat. Mutta sinun pitäisi saada sitä ennen asiat selväksi myös miehesi kanssa. Ymmärrän, että sekä miehesi ja anoppisi periaatteessa tarkoittavat hyvää, mutta eivät ymmärrä miltä sinusta todella tuntuu.
Toki on myös anoppeja, jotka eivät aina tarkoita vain hyvää eivätkä osaa olla sotkeutumatta nuoren perheen arkeen.Jos olisin sinä, niin yrittäisin lähteä ainakin vähäksi aikaa pois kuvioista, jotta saat vähän etäisyyttä tilanteeseen ja mielen rahaa. Ymmärrän, että kertomasi asiat raivostuttava.
Otit sää ton jutun tosissasi. Kenellä on avain lastensa koteihin? Jos lapsi on täysvaltainen aikuinen.2
En tiedä mitä ajatella, mutta ainakin 90-luvulla oli vielä vähän saman tyylisiä anoppeja. Tyyliin "rintamaito ei riitä vauvan ravinnoksi". Vauva oli myös hänen mielestään melkein aina puettu väärin, milloin vaatetta oli anopin mielestä liikaa ja milloin liian vähän. Toki anoppi yritti vain auttaa. Jos nykyään anopit ovat rennompia, hyvä niin.
Kerro nyt miksi et voi ottaa avaimia anopilta pois? Mikä estää? Onko se miehesi siinä välissä estämässä?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Ajattelepa, mitä tuleman pitää vuoden, viiden, kymmenen vuoden päästä!
Joo ei TODELLAKAAN lopu vauva-aikaan.
AP, sä tulet olemaan vielä todella pahasti sukset ristissä miehesi kanssa. Mieti vakavasti, tällaisenko elämän halusit? Haluat. Koska ei tule muuttumaan. Ei miehesi eikä äitinsä.
Vaimon ja lapsen pitäisi olla tärkeydessä ykkösiä miehelle, mutta jos näin ei ole, niin se ei siitä muutu miksikään edes vuosien myötä, se on niin syvällä miehen luissa ja ytimissä, että mamma on tärkein.
Jos anoppi sanoo, että luet liikaa höpöjuttuja netistä, niin siihen voi sanoa, että neuvola nykyään ehdottomasti kieltää tuollaisen!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Pystyisitkö lähtemään vaikka omien vanhempiesi luokse joksikin aikaa pois kotoa ja anopin läheisyydestä? Ehkä etäisyys sekä mieheesi että anoppiin voisi tehdä hyvää.
Jossain vaiheessa sinun pitää varmaan ottaa asiat anopin kanssa puheeksi ja yrittää mahdollisimman asiallisesti selvittää hänelle sinun rajat. Mutta sinun pitäisi saada sitä ennen asiat selväksi myös miehesi kanssa. Ymmärrän, että sekä miehesi ja anoppisi periaatteessa tarkoittavat hyvää, mutta eivät ymmärrä miltä sinusta todella tuntuu.
Toki on myös anoppeja, jotka eivät aina tarkoita vain hyvää eivätkä osaa olla sotkeutumatta nuoren perheen arkeen.Jos olisin sinä, niin yrittäisin lähteä ainakin vähäksi aikaa pois kuvioista, jotta saat vähän etäisyyttä tilanteeseen ja mielen rahaa. Ymmärrän, että kertomasi asiat raivostuttava.
&
Otit sää ton jutun tosissasi. Kenellä on avain lastensa koteihin? Jos lapsi on täysvaltainen aikuinen.
- Meillä tuo on ollut tapana. Vanhemmillani oli aina avain meille ja minulla avain heille, siltä varalta, jos jotain sattuu. Myös matkojen varalta hyvä, kun pääsi esim. korjaamaan postin ja kastelemaan kukat.
En ole ikinä häärinyt lasteni kodeissa, ei ole avaimia, en jakanut lastenhoito-ohjeita. Lapseni aikuisina perustivat perheen. Osa näköjään jotenkin niin lapsina säilyneet että äidit ja anopit ovat arjessa mukana
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Otat avaimen anopin kassista, ja esität epätietoista kun vinkuu se katoamista. Ihmettelen minne anopoi on sen huolimattomasti kadottanut. Estät uuden avaimen hankinnan, kerrot että voi soittaa ovikelloa kuten muutkin vieraat.
Minä olen syntynyt 60-luvulla ja minun hampaat pilattiin jo maitohammasvaiheessa sokerivedellä. Sain omat lapset 90-luvulla ja kovasti oli molemmat mummot tunkemassa makeaa vauvojen suuhun ellen vahtinut.
Aloittajan kannattaa lähteä vauvan kanssa joksikin aikaa muualle. Lähtiäisiksi miehelle pitää sanoa, että miettii sillä aikaa huolella aikooko hän asua jatkossa oman äitinsä vai oman perheensä kanssa. Miehen pitää nyt aikuistua ja katkaista napanuora mammaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Pystyisitkö lähtemään vaikka omien vanhempiesi luokse joksikin aikaa pois kotoa ja anopin läheisyydestä? Ehkä etäisyys sekä mieheesi että anoppiin voisi tehdä hyvää.
Jossain vaiheessa sinun pitää varmaan ottaa asiat anopin kanssa puheeksi ja yrittää mahdollisimman asiallisesti selvittää hänelle sinun rajat. Mutta sinun pitäisi saada sitä ennen asiat selväksi myös miehesi kanssa. Ymmärrän, että sekä miehesi ja anoppisi periaatteessa tarkoittavat hyvää, mutta eivät ymmärrä miltä sinusta todella tuntuu.
Toki on myös anoppeja, jotka eivät aina tarkoita vain hyvää eivätkä osaa olla sotkeutumatta nuoren perheen arkeen.Jos olisin sinä, niin yrittäisin lähteä ainakin vähäksi aikaa pois kuvioista, jotta saat vähän etäisyyttä tilanteeseen ja mielen rahaa. Ymmärrän, että kertomasi asiat raivostuttava.
Ai niin, en koskaan muista että jotkut asuvat naapureina ja kodit on yhteisiä. Ja sitte tapellaan.
Lasteni koti on lasteni, en huolisi avaimia. Heillä kyllä on avain minulle koska omistavat asunnosta osansa isänsä jälkeen. Mutta eivät kyllä tule 200 kmn päästä yllättäen
Miksi ne on lähes poikkeuksetta anopit jotka ovat umpihulluja? Mikä siinä on että niillä on tarve painaa alas nuorempia naisia?
No, minä en itse sietäisi hetkeäkään tuollaista, vaan laittaisin anopin ruotuun ja ottaisin avaimet pois ellei mene jakeluun. Käytöstavat koskee myös anoppeja. Jos se olisi kumppanille ongelma, painukoon muualle. Meillä on vain yksi elämä, eikä kenenkään tarvi tuhlata sitä sylkykuppina olemiseen. M45
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Otat avaimen anopin kassista, ja esität epätietoista kun vinkuu se katoamista. Ihmettelen minne anopoi on sen huolimattomasti kadottanut. Estät uuden avaimen hankinnan, kerrot että voi soittaa ovikelloa kuten muutkin vieraat.
Ei siinä mene vuorokauttakaan ennen kuin anopin poika kiikuttaa äidilleen uuden avaimen.
Mä en taas ymmärrä tätä mieslässytystä tässä välissä. Jos anoppi on sulle ongelma hoida se. Ota se muija puhuteluun, että nämä asiat menee nyt näin. Tee selvät ohjeet ja niiden mukaan sitten toimit säkin.
Eihän se kerralla usko, niin sitten otat ja karjut. Käyttäydyt kuin sun oletetaan ole se aito oikea hormoonihirviö väsymyksineen!
Meillä ei anoppi niinkään omia ohjeitaan tai omaa paremmuuttaan tuputtanut. Vaan taas kerran tuli omia aikojaan ja asettui taloksi. Tää oli alkuun jopa ok mulle, kun oliskin vaan jäänyt siihen. Meillä oli silloin munkin äiti, ettei nyt ihan keskenään. Mies töissä.
Anoppi toi jäätelöä ja sanoin, että laita pakkaseen niin syödään sitten myöhemmin. Ruualla jälkkäriksi vaikka? Hän ei vastannut mitään, vaan ilmehti slleen oudosti. Istuttiin kahville. Anoppi kiermurteli penkissä ja ihmetteli, että missä se lapsenlapsi on. Nukkumassa. Just syötin ja nukutin, ettei se nyt pariin tuntiin herää. Sitten tuo voivotteli, että hänellä ei ole niin paljon aikaa... että jos hän vähän kävis kurkkaamassa? EI! ET MENE! Nyt istut alas. Tulet illalla uudestaan tai huomenna - siinä se jatkuvasti pyöri muutenkin. Hän ynähtäen istui.
Kävin veskissä, niin eikö se kele sitten sillä aikaa mennyt makkariin. Se mitään kurkannut, vaan ihan tarkoituksellisesti herätti. Lirkutteli ja lässytti. Kaivoi sieltä kassistaan sen jäätelönsä, joka siis oli yksi tuutti! Aivan lälliintynyt ja sitä se sitten toi keittiöön. "tule mummin kanssa, mummi toi jätskiä!"
Lapsihan oli vasta 5,5 kuukautinen siinä vaiheessa. Äitini aavisteli jotain ja oikein vikkelään hävis tupakalle takapihalle. Otin lapsen, vein sen takaisin sänkyynsä.
Anoppi vielä korotti ääntään mulle, että mä olen kohtuuton. Hän toi lapselle jäätelöä ja mä en anna tämän syödä sitä. Se sulaa! Mulla napsahti.
Otin anoppia kyynärpäästä. Vein ulko-ovelle ja sanoin, että nyt sinä painut V*ttuun! etkä ikinä enää tulee takas! Heitin sen kamat ulos ja sen saakelin jäätelön raadon. Vähän vielä piti avittaa anoppiakin, että sinne nyt vaan U L O S!!!
Se suhde oli sitten taputeltu siinä. Mies oli asian kanssa ok. Anopin sisko kerran sovitteli, mutta hänkin ymmärsi kuinka asiaton anoppi oli ollut. Äitiini oli myös myötävaikuttanut, kun ovat kavereita.
Vierailija kirjoitti:
Anoppi on 70 v.
Huåra se on...
Vierailija kirjoitti:
Miksi ne on lähes poikkeuksetta anopit jotka ovat umpihulluja? Mikä siinä on että niillä on tarve painaa alas nuorempia naisia?
No, minä en itse sietäisi hetkeäkään tuollaista, vaan laittaisin anopin ruotuun ja ottaisin avaimet pois ellei mene jakeluun. Käytöstavat koskee myös anoppeja. Jos se olisi kumppanille ongelma, painukoon muualle. Meillä on vain yksi elämä, eikä kenenkään tarvi tuhlata sitä sylkykuppina olemiseen. M45
Hmm. Esimerkiksi narsistinen persoonallisuushäiriö on tilastollisesti miehillä paljon yleisempää kuin naisilla, joten en nyt ihan heti usko, että "lähes poikkeuksetta" anopit ovat umpihulluja, ja appiukot ei.
Sitä paitsi ne umpihullut anopit ovat joskus olleet umpihulluja miniöitäkin, joten osan täällä kirjoittavista miniöistäkin täytyy olla kaheleita. Mutta eipä sitä kukaan tietysti tällä palstalla myönnä.
Vierailija kirjoitti:
Otat avaimen anopin kassista, ja esität epätietoista kun vinkuu se katoamista. Ihmettelen minne anopoi on sen huolimattomasti kadottanut. Estät uuden avaimen hankinnan, kerrot että voi soittaa ovikelloa kuten muutkin vieraat.
No ei. Ihan suoraan pyydetään avain pois. Jos anoppi kysyy syytä, se rehellisesti myös kerrotaan. Jospas oppisi käyttäytymään jatkossa, kun sillä on seurauksena.
Olen syntynyt 90-luvulla, ja olen saanut sokerivettä lapsena. Äitini (hän joka antoi minulle sokerivettä) ja anoppini ovat nyt isoäiti-ikäisiä, siis 6-7-kymppisiä ja käyttäytyvät pitkälti aloittajan kertomalla tavalla. Tai no eivät enää ihan niin pahasti, koska en hyväksy sitä. Provo tai ei, kyllä tätä tapahtuu.
Etäisyyden ottaminen on auttanut meillä. Näen kumpaakin ihmistä vasta, kun edellinen kerta on sen verran piirtynyt muistista, ettei liikaa *ituta. Puolisoni on liian diplomaattinen, joten itse olen anopilleni niin kuin omalle äidillenikin kirjoittanut ohjeet, kuinka toimia lastemme ja koko perheemme kanssa.
Etkö osaa ottaa anopilta avaimia pois? Olet yhtä vätys kuin miehesi sitten.