Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Pitkä toverillinen liitto, vai kunnolla sydämeni vienyt ihastus?
Tilanne on nyt se, että olen päätä pahkaa rakastunut työkaveriin. Kliseistä. Olen tuntenut hänet 3 vuotta. Tutustuttu hiljalleen, ja nyt viimeiset kuukaudet lähennytty enemmänkin. Mitään varsinaista flirttiä kummempaa ei ole tapahtunut, mutta olen aivan älyttömän ihastunut häneen. Tekisi mieli sanoa, että olen rakastunut, kunnolla, ensimmäistä kertaa elämässäni. Siis sillä tavalla, etten ole koskaan tuntenut näin voimakkaasti ketään kohtaan.
En edes omaa miestä kohtaan, jonka kanssa aloin parikymppisenä seurustelemaan tosi kevyin syin (tyyliin oli hyvännäköinen ja kiinnostunut minusta) ja "kun ei parempaakaan ollut tullut vastaan" enkä yksinkään halunnut olla. Kuulostaa kamalalta näin kirjoitettuna, myönnän, mutta antakaa armoa, olin niin nuori silloin ja oli joku kiire perustaa perhe. Mutta noh, kaikenlaisten kiemuroiden ja kahden vuosikymmenen jälkeen sinänsä hyvä liitto meillä on. Emme riitele, kotityöt jaetaan tasaisesti, jutellaan kuulumisia ja huumoriakin on, ja s*ksiäkin mutta aika laimeaa tunnepuolelta. Tai rakastan kyllä häntä... Mutta lähinnä niin kuin veljeä. Lapsiakin meillä on, tosin jo isoja, yksi muuttanut kotoa jo ja kaksi kotona olevaa 18 v. ja 16 v.
Mitä teen? Eroanko hyvästä ja turvallisesta pitkästä suhteesta ja kokeilen josko olisi tulevaisuutta tämän ihastuksen kanssa? Vai olisiko tyhmintä ikinä?
Kumpaa katuu enemmän, sitä ettei koskaan uskaltanut yrittää jonkun kanssa jota oikeasti rakastaa ja haluaa, vai sitä että pistää keski-ikäisenä rakentamansa elämän täysin uusiksi ja/tai p*skaksi?
Kommentit (863)
Vierailija kirjoitti:
Se että jumaloi jotain toista kertoo kypsymättömyydestä ja riippuvuudesta.
Aito rakkkaussuhde syntyy kahden itsensä kanssa tasapainossa olevan ja henkisesti vakaiden ihmisten kohtaamisesta.
Läheisriippuvaiset hakevat jotain kuplivaa tunnetta jota pitävät rakkautena. Vaikka se ei sitä ole. Se on riippuvuutta. Kuin narkomaaneilla huumepiikkeineen.
En tajua tätä kupliva tunne -juttua. Sanonta ei mielestäni sovi kuvaamaan rakastumista. Ehkä se johonkin pikkuihastukseen sopii hyvinkin, mutta rakastumiseen ei lainkaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Se että jumaloi jotain toista kertoo kypsymättömyydestä ja riippuvuudesta.
Aito rakkkaussuhde syntyy kahden itsensä kanssa tasapainossa olevan ja henkisesti vakaiden ihmisten kohtaamisesta.
Läheisriippuvaiset hakevat jotain kuplivaa tunnetta jota pitävät rakkautena. Vaikka se ei sitä ole. Se on riippuvuutta. Kuin narkomaaneilla huumepiikkeineen.
Niin. Kestävä ja leveä rakkaussuhde vaatii kykyä olla täysin auki ja haavoittuva.
Mutta se vaatii myös rajoja.
Rajoja jotka on sovittu yhdessä. Rajattomat draamanhakuiset harvoin saavat perheitään pidettyä vakaina.
Vaan siirtävät omat loppu viimein käsittelemättömät traumansa lapsiinsa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Se että jumaloi jotain toista kertoo kypsymättömyydestä ja riippuvuudesta.
Aito rakkkaussuhde syntyy kahden itsensä kanssa tasapainossa olevan ja henkisesti vakaiden ihmisten kohtaamisesta.
Läheisriippuvaiset hakevat jotain kuplivaa tunnetta jota pitävät rakkautena. Vaikka se ei sitä ole. Se on riippuvuutta. Kuin narkomaaneilla huumepiikkeineen.
En tajua tätä kupliva tunne -juttua. Sanonta ei mielestäni sovi kuvaamaan rakastumista. Ehkä se johonkin pikkuihastukseen sopii hyvinkin, mutta rakastumiseen ei lainkaan.
Niinpä. Kuplavaa tunnetta hakeva pelkää aitoa tunneyhteyttä. Koska hänelle se on liian pelottavaa.
"Sitten rakastuin. Ja todella huomasin, ettei se mitä lasten isää kohtaan tunsin ollut sellaista rakkautta. Se oli ystävyyttä ja kumppanuutta ja alussa mitä enimmissä määriin kiimaa, mutta siitä puuttui hellyys ja toisen suojelemisen halu. Ja se kunnioitus toinen toistaan kohtaan juuri sellaisena kuin hän on.
Äiti muuten varotti alkamasta vakavasti ensimmäisen oikean poikaystävän kanssa, että olen liian nuori. Oikeassahan tuo oli."
Minä olen nuoruudenrakkauteni kanssa eikä meiltä puutu hellyyttä, romantiikkaa, seksiä ja rakkautta, tärkeintä on sisäinen keskinäinen tunne mikä antaa voimaa. Kyllä toisen voi löytää myös uudelleen tai uutena ihmisenä. Se voi lopulta olla hienompaa kun myöhemmin tutustuu uudelleen. Mutta kyllä tosiaan siinä pohjalla tulee olla aito rakastuminen eikä kaveripohja. Sitä varmaan kannattaa pohtia?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
ap, miten kesä menee perheesi kanssa?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Suurin osa liitoista on sellaisia, että ei olla oltu sekaisin rakkaudesta ja tulenpalavasti rakastuneita. Jos sellaista jäisi odottamaan, jäisi aika monta liittoa solmimatta ja lasta tekemättä. Tiedän tuttavapiiristäni vain kaksi naista, joilla on ollut tuollainen elämää suurempi rakastuminen.
Miten voit tietää tuttaviesi tunteet noin tarkkaan?
En ole edellinen, mutta itse olen keskustellut asiasta ystävieni ja tuttavieni kanssa ja harvemmassa taitavat olla ne, joilla on ollut jotain aivan totaalista tulenpalavaa rakkautta, josta menee lähes sekaisin. Ei läheskään kaikki koe sellaista elämänsä aikana. Ole onnellinen jos sinä olet sellaisen kokenut.
Ei ole totaalista, tulenpalavaa rakkautta. On vain pu
Minusta tässä sekoitetaan kaksi ihan eri asiaa. Rakastuminen sinänsä ja se hirvittävän onnellinen olo, joka rakastuneelle tulee jos tunne on molemminpuolinen. Kyllä kai se onnellisuus väkisinkin tasaantuu ajan myötä, mutta se on kuitenkin ihan eri asia kuin että lakkaa olemasta rakastunut. Eivät onnettomasti rakastuneen sydänsurutkaan jatku loputtomiin valtavan intensiivisinä, eikä sekään tarkoita sitä että rakkauden tunne vähenee.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Näin miehenä sanon, että tässä voi polttaa näppinsä pahasti ja kusta loppuelämänsä asiat. Onko tämä toinen mies oikeasti tarpeeksi kiinnostunut sinusta ja tunteeko hänkin sinua kohtaan jotain elämää suurempaa? Flirtti ei meinaa yhtään mitään ja mies saattaa harrastaa sitä ilman sen vakavampaakin rakastumista pilke silmäkulmassa. Et voi yksinkertaisesti mukautua miehen rooliin naisen ajatusmaailmalla, koska se tunne-elämä on niin erilaista.
Saatat polttaa näppisi ja pahasti. Menee pari vuotta ja huomaat, ettei sinulla ole enää sitä uutta saati vanhaa ja turvallista suhdetta. Voit heittäytyä, mutta kasvata kova sisäinen panssari, se on ykkösvinkki.
Suurin osa aikuisista ihmisistä flirttailee ilman minkäänlaisia syvempiä tarkoitusperiä. Lisäksi ystävällisyys, kuten hymyily, toisen huomiointi ja ns. leikkisä huumori tulkitaan ilmeisen usein väärin romanttiseksi eleeksi, vaikkei sellainen olisi lainkaan. Toisaalta on ihmisiä, jotka elävät toisten huomiosta ja pyrkivät valloittamaan jokaisen ilman mitään tarkoitusta tai kiinnostusta koko henkilöön. Että jäitä hattuun ja romanttiset haaveilut pois, kun ollaan etenkin työpaikalla.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Ihastuminen ja rakastuminen menee OHI aikanaan, kuten on käynyt nykyisessä liitossasi. Älä tee mitään, nautiskele ihastumisen tunteesta ja anna ajan kulua. Parin vuoden kuluttua olet kiitollinen ettet mennyt pilaamaan elämääsi ja muiden elämää siinä sivussa.
Näin sanotaan AINA tässä tilanteessa. Itsellä ei ole vielä ainakaan 11v mennyt ohitse joten kerrotko meille miten kauan tarvitsee vielä odotella, kun kerran niin hyvin tiedät?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ap, olet jo päättänyt pettää. Ei mikään mitä täällä sanotaan, estä sinua nolaamasta itseäsi ja lähtemästä epäluotettavan miehen matkaan ja särkemästä luotettavan kumppanin sydäntä. Joten ei muuta kuin torttu levälleen ja antaa palaa. Turha sitten itkeä kun keski-iän kriisin takia olet pilannut avioliittosi ja suhteesi lapsiin.
Vierailija kirjoitti:
ap, miten kesä menee perheesi kanssa?
Ihan mukavasti menee. Minulla alkoi loma, joten en näe ihastustani kuukauteen, mikä voi olla hyvä asia. Sanoin jo ketjun alkupäässä, olisko ollut sivulla 7, että en kiirehdi mihinkään asian kanssa, toisin kuin jotkut täällä olettavat. Lähinnä olen nyt vain nauttinut tunteesta, niinkuin joku kehotti tekemään.
Ap
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jos vain naitaisiin enemmän kaikkien kanssa, niin ei tarvitsisi erota ja rikkoa kokonaisia perheitä pelkän intohimon, ihastuksen tai pelkän seksin takia. Nyt nussitaan!
Tässä ei ole kyse intohimosta eikä seksistä.
Oletko lukihäiriöinen ?
Vierailija kirjoitti:
Ap, olet jo päättänyt pettää. Ei mikään mitä täällä sanotaan, estä sinua nolaamasta itseäsi ja lähtemästä epäluotettavan miehen matkaan ja särkemästä luotettavan kumppanin sydäntä. Joten ei muuta kuin torttu levälleen ja antaa palaa. Turha sitten itkeä kun keski-iän kriisin takia olet pilannut avioliittosi ja suhteesi lapsiin.
Nämä tyypit kun kaikki on tuhottu katkeroituvat pahoin ja usein alkavat somessa levittämään tarinoita kuinka KAIKKI ydinperheet ovat ahdistavia vankiloita joista vain pettämällä pääsee vapaaksi.
Kaipa se jonkinlainen pakotie itsensä kohtaamiselta tuollainen sepittely on.
Hyvä rakas asiallinen virkasuhde. Minulle apua kiitos
"Näin sanotaan AINA tässä tilanteessa. Itsellä ei ole vielä ainakaan 11v mennyt ohitse joten kerrotko meille miten kauan tarvitsee vielä odotella, kun kerran niin hyvin tiedät?"
Jotain varmaan teet väärin? Tapailetko tai näetkö häntä?
Alue: Aihe vapaa
Tuttavani teki noin, petti ja erosi. Nyt vuosi myöhemmin on yksin. Exä ei enää takaisin ota. Ja vanhempiin lapsin välit meni aluksi ihan kokonaan, ei ne ennalleen ole enää palautuneet.