Lue keskustelun säännöt.
Voi kun hävetti (taas) tuo 4-vuotiaamme.. :/
26.03.2007 |
Kuopuksemme on todella tempperamenttinen pieni ihminen ja pisti taas jälleen kerran parastaan.
Olimme 4v neuvolassa tänään ja isä oli myös mukana. poika aloitti sen jo odotus aulassa. Yritti koko ajan karata sieltä neuvolasta, koska hän ei halunnut, että mitataan ja punnitaan. Oli kyllä työ ja tuska että saatiin poika pidettyä edes siellä aulassa.
Ja anteeksi sinulle eräs äiti, jonka jaloissa poika roikkui ja huusi " apua auta, noi aikoo mitatata mut" :S
Huoneessa poika sitten päätti, ettei hän tee mitään eikä sano mitään. Veti ihan veteläksi ja suu ammollaan makasi siinä lattialla. Ja vaikka kuinka nostettiin syliin ja yritettiin saada yhteistyö haluiseksi, niin vetelänä kuin spagetti pysyi. Neuvola täti kyllä katsoi aika omituisesti meitä.
Vihdoin kun poika sitten alkoi edes puhumaan, niin olisin tehnyt mitä vaan, että olisi ollut hiljaa!!! Sano neuvola tätille ihan suoraan, että " sä et noilla näpeillä muhun koske" En todellakaan tiä mistä tommosta on kuullu, koska meillä ei kotona tuollalailla puhuta.
Roikkui pöydänjalassa kynsin hampain kiinni ja uhosi meille kaikille että " varokaa vaan, mä osaan karatea" .
Punnitus onnistui siten, että poika oli isänsä sylissä ja isä punnittiin sen jälkeen yksin. Noh.. tuli ainakin isi siinä samalla punnittua. ja saldona isillä haava huulessa.
Mutta kun tuli aika mitata poika... En edes viitti kertoa mitä siinä kaikkea tapahtu, mutta lopulta poika mitattiin siinä vauvojen mittapöydällä... :/
Ja nyt neuvolakortissa lukee " reipas 4vuotias poika, jolla TODELLA vahava oma tahto ja kielellisesti TODELLA kehittynyt" .
Ja kun aika tuli lähteä, niin poikapa päätti ettei haluakkaan lähteä. Tarrasi kiinni patteriputkesta ja uhosi soittavansa poliisit.
Siis ihan ihme juttua ja touhua 4vuotiaalta. eikä tuossa ollut kaikki mitä hän sanoi ja teki. Välillä vaan hävettää niin pirust sen touhut... Ei meillä muiden lasten kanssa ole ollut mitään tällasta ongelmaa... Mutta , mutta kait tuo aika sitten tekee tehtäväsä ja poika rauhoittuu kun ikää tulee lisää... toivottavasti..
Kommentit (76)
Esimerkiksi neuvolakäynneistä puhutaan edellisenä päivänä, ja kertauksen vuoksi kotona juuri ennen neuvolaan lähtöä. Ehkä muistutetaan vielä kerran neuvolaan saavuttua.
Mutta äiti voisi pitää vinkin mielessään 5v neuvolaa aatellen. Äiti kai muistaa?
Vierailija:
" muistapa nyt lapsi, sitten kun täytät viisi vuotta, niin.."Ja varmaan muistaa, joo!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sitä minä en ala murehtimaan vielä. Älä sinäkään, jota kaksi neuvolakäyntiämme ahdistaa noin kovasti :)
Terv. 52, joka ei todellakaan ala vielä valmistella lastaan 5-vuotisneuvolaa varten
Vierailija:
Sitä minä en ala murehtimaan vielä. Älä sinäkään, jota kaksi neuvolakäyntiämme ahdistaa noin kovasti :)Terv. 52, joka ei todellakaan ala vielä valmistella lastaan 5-vuotisneuvolaa varten
Olen muistanut edellispäivän valmistelut jo monen monta kertaa, sillä kolmen lapsen kanssa on tullut käytyä neuvolassa jo aika monta kertaa! Edelliskerralla se valmistelu vaan ei toiminut. Esitän sinulle nyt tässä nöyrimmän anteeksipyyntöni, jos olen tehnyt mielestäsi isonkin rikkeen. Toivottavasti et asu samassa kunnassa, etten vaan ole pistänyt sinun eurojasi hukkaan! Olenpahan vaan hiton tyytyväinen, että lapsi saatiin tarkastettua lopulta rauhallisissa merkeissä eikä pakottamalla.
Terv. 52
tiedän kyllä miten lapsia valmistellaan asiaan jos toiseenkin. Teen sitä joka päivä :) En silti ole täydellinen, eivätkä lapsenikaan ole, ja virheitä sattuu itse kullekin.
Joten se siitä.
52 jne.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Se, että yksi on aina kiltti ja toiselle sattuu huono päivä ei kerro kummankaan lapsen kasvattajasta yhtään mitään.
Mun lapset osaa käyttäytyä ja osaa sitten sen toisenkin puolen. Ja kuten 52 asian ilmaisi, joskus sattuu huono päivä, kukaan ei ole virheetön. Mutta onpa hienoa, että te ja lapsenne oletta aina täydellisesti käyttäytyviä ja virheettömiä!
*virn* eräs joka vieläkin muistaa räjähtäneensä neuvolassa täydellisesti ilman mitään syytä 4-vuotiaana
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija:
Esimerkiksi neuvolakäynneistä puhutaan edellisenä päivänä, ja kertauksen vuoksi kotona juuri ennen neuvolaan lähtöä. Ehkä muistutetaan vielä kerran neuvolaan saavuttua.
Mutta äiti voisi pitää vinkin mielessään 5v neuvolaa aatellen. Äiti kai muistaa?
Vierailija:
" muistapa nyt lapsi, sitten kun täytät viisi vuotta, niin.."Ja varmaan muistaa, joo!
Meidän lapsi on ollut pienestä lähtien sellainen, että sille on kerrottava asiat etukäteen ja tarkasti. Kolmi- ja puolivuotisneuvolasta asti on jauhettu, mitä viisivuotisneuvolassa " voi" tapahtua. En ihan tarkkaan tiedä, mitä siellä tapahtuu, joten käymme läpi kaikkia vaihtoehtoja. Meidän lapsi menee ihan lukkkoon uusissa tilanteissa. Ja kieltäytyy kaikesta. Pienempi paha mielestäni käydä läpi näitä asioita etukäteen.
Vaikka kaikkeahan ei voi etukäteen kertoa. Lapsen olisi opittava myös toimimaan yllättävissä tilanteissa. Mutta harjoittelemme pienemmillä asioilla sitä.
Itse en hyväksy lapsiltani kiukkukohtauksia esim. ruokakaupassa. Sellaisia on tullut, silloin teen kuten olen uhannutkin, eli otan lapsen kainaloon ja kannan autoon odottamaan. Tai vien jo kärryihin laitetun pillimehun takaisin hyllyyn. Toki huomautan ensin, sitten varoitan, sitten vasta rangaistus. Eipä ole kovin montaa kertaa tarvinnut tehdä, kun lapset ovat oppineet että äiti tarkoittaa mitä sanoo.
Usein näen äitejä, jotka uhittelevat kiukuttelevalle lapselle että " et saa karkkia jos et oo nätisti" . Lapsi kiukuttelee, ja kassan jälkeen sille lykätään lakupatukka kouraan että olisi hiljaa. Ja sitten vielä ihmetellään, miksi lapsi ei tottele?!?
Itse ainakin käyttäydyn aina kunnolla julkisilla paikoilla... en kiukuttele kassaneidille, bussikuskille, tms. En tietenkään. En, vaikka olisi miten huono päivä. Samoin lapseni osaavat käytäytyä. Kiukuttelevat minulle ja isälleen sitten kotona, jos on huono päivä, mutta ei vaikkapa kaupassa. Koskaan en kyllä vie rättiväsynyttä tai sairasta lasta kauppaan yms, sillä ei lapset silloin sääntöjä muista.
Virheettömiä emme ole, mutta ikinä en ole joutunut häpeämään silmiä päästäni lasteni käytöksen, tai lähinnä sen puutteen, vuoksi.
Vierailija:
Mun lapset osaa käyttäytyä ja osaa sitten sen toisenkin puolen. Ja kuten 52 asian ilmaisi, joskus sattuu huono päivä, kukaan ei ole virheetön. Mutta onpa hienoa, että te ja lapsenne oletta aina täydellisesti käyttäytyviä ja virheettömiä!*virn* eräs joka vieläkin muistaa räjähtäneensä neuvolassa täydellisesti ilman mitään syytä 4-vuotiaana
Sisältö jatkuu mainoksen alla
ja kaikki meni ihan kunnialla, rimpuilusta huolimatta.
Osalla oli jopa pelottavan kummallista tekstiä.
Niin monta lasta kun maailmassa on, löytyy myös yhtä monta kasvatustyyliä.
Haluan korostaa, että poikaani ei missään vaiheessa väkisin retuutettu. Hän vaan pisti hanttiin sen verran, että isän piti pitää hieman jämäkämmin kiinni pojasta. Tuo väkisin retuuttaminen kuulostaa niin rajulta. Ja mittaukset jouduimme tekemään kyseisillä sovelletuilla tavoilla, koska poika päätti, ettei häntä mitata, joten veti itsensä taas veteläksi eikä vaa' alla pysynyt, kun ikään kuin valui siitä koko ajan pois. Myös yritti luikerrella pois sylistä. Sama homma pituuden mittauksessa. Isä kantoi pojan siihen vauvoille tarkoitettuun tasoon ja mittaus tehtiin sitten noin.
Isän huuli halkesi siinä kohtaa, kun pojan pää holtittomasti heilahteli edes takaisin ja se huuli oli siinä " tulilinjalla" .
Ja muistaakseni kirjoitin, että minähän häpesin ja häpeän poikani käytöstä. Olen syvästi pahoillani jos kirjoituksestani sai sellaisen käsityksen että olisin ylpeä käytöksestä. Ei en todellakaan ole. Jotkut tempaukset vaan ovat niin huvittavia (jälkeen päin ja kun tilanne on jo ohi). Pojan kuullen emme koskaan milloinkaan naura näille tilanteille. Emme edes jälkeen päin. Sehän innostaisi vain häntä ja poikahan saisi sellaisen käsityksen että hänen käytöksensä on suotavaa, luvallista ja häneltä odotettaisiin sellaista.
Alkuperäiseen kirjoitukseen en kirjoittanut mitään niistä asioista joissa poikani on loistava. Jopa ikäistään kehittyneempi. Halusin vain purkaa sitä turhautuneisuuden tunnetta, joka taas kerran tuli.
Poikani osaa olla myös hyvin fiksu. Hän on kohtelias, kittää ruoasta, pyytää anteeksi, tervehtii kohteliaasti, osaa odottaa vuoroaan, jakaa asioita ja tavaroita muiden kanssa, ottaa muut huomioon (mitä ei jokainen tuon ikäinen vielä ymmärrä tehdä). Ja uskokaa tai älkää, hän myös tottelee käskyjä ja kehoituksia. Poika kokeilee rajoja, mitä varmasti tekee joka ikinen tuon ikäinen lapsi. Enemmän tai vähemmän.
Hänellä vain sattuu olemaan tällainen hyvin omalaatuinen persoona, mikä tulee esille, mitä ihmeellisimmissä tilanteissa.
Jokainen lapsi on omanlaisensa ja jokaisella on oma persoonallisuutensa. Kaikki lapset olen kasvattanut samallalailla ja ihania lapsia heistä on tullut. Heillä on rajat ja rakkautta. Sopusuhtaisesti.
Terveisin äiti, isä ja 3 poikaa
ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
TEIDÄN TÄYDELLISTEN ÄITIEN piti pilaa hauska ketju p*skan jauhamisella.. joo okei te ootte päteviä äitejä TÄYDELLISESTI KASVATETTUJEN lastenne kera... menkää pois sitten tästä ketjusta!
Entä lapset ja mies?
Olen saanut sellaisen käsityksen että olisit korkeasti koulutettu yli 30v.
ja tämä 4vuotias on iltatähti jota paapotaan ja varjellaan kuin kukkaa kämmenellä. Niin siinä yleensä käy, kun unohtaa sen lasten kasvatuksen kun on paljon ikäeroa lapsilla.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
En tiedä onko se nyt viisasta ikääni kertoa(kuitenkin joku tarttuu siihen asiaan), mutta otan sen riskin.
Eli minä olen 25vuotias, mies 26 ja lapset ovat 8, 6 ja 4vuotiata.
En ole korkeasti koulutettu. Ihan perusduunari sairaankuljetus hommissa olen ja opiskelen AMK:n puolella ensihoitajaksi tällä hetkellä.
Ois ihan jännä tietää, mistä sait päähäsi moista?:D Jos viitsit kertoa.
ap
Siitä ei vaan kertakaikkiaan tullut mitään. Neuvolantäti tosin jo aikaa varattaessa sanoi, että kolmivuotiaat ovat välillä sellaisia etteivät suostu yhteistyöhön, ja jos näin käy, niin turha yrittää väkisin, vaan sitten on varattava uusi aika. Kerran ollaan käyty uudestaan, muttei onnistunut vieläkään, kesällä on seuraava yritys. Saa nähdä miten sitten käy.
Minusta tuo meidän neuvolantädin asenne oli hieno. Osasi jo etukäteen varoitella, ettei homma välttämättä suju ja siitä on turha tehdä numeroa, vaan kuuluu tuohon ikään ettei kaikkea suostuta tekemään.
" muistapa nyt lapsi, sitten kun täytät viisi vuotta, niin.."
Ja varmaan muistaa, joo!