Sain töitä 4 vuoden työttömyyden jälkeen.
Ja olen ollut nyt 2 viikkoa töissä ja olen ihan loppu ja haluaisin vain lopettaa,ihmiset ovat ihan kauheita ja passiivisagressiivisia, työ on siiis sinällään ihan ok.
Kommentit (42)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minä olisin halunnut saada kenkää YT-neuvotteluissa, mutta EI! Sama homma viimeksi. Olen liian tuottoisa työntekijä, vaikka ei voisi vähempää kiinnostaa.
No kannattaa sitten vaan olla vähemmän tuottaisa työntekijä. Ihan itsestäsi tämä on kiinni.
En vastaa puhelimeen työn ulkopuolella ja olen jo haukkunut johdon kyvyt. Teen minimin enkä kiirehdi. Toki työpaikalla on paljon torspoja, jotka ansaitsevat kenkää
Vierailija kirjoitti:
AP valehtelee,ei 4 vuoden työttömyyden jälkeen enää pääse normaaleihin töihin,etenkään näinä aikoina.
Puhu itsestäsi vaan! AP pääsi töihin ja sinä et!!
Kyllä se siitä! Mut savustettiin ulos neljän kuukauden jälkeen. Oon vieläkin katkera.
Työelämä on tragedia yksilölle. Nykyään olemme moderneja orjia vapauden illuusiossa.
Hyvä neuvo: älä tee töissä koskaan mitään, josta katkeroidut.
Vierailija kirjoitti:
Onko vika työkavereissa vai asiakkaissa?Hankaliin asiakkaisiin oppii suhtautumaan ajan kanssa, mutta hankalat työkaverit syö energiaa vielä pitkään.
Ei opi. Maksimissaan oppii puristamaan vaan käsiään tiukemmin nyrkkiin.
Eiköhän se ole ihan normaalia, että alkuun väsyttää. Uudessa paikassa on alkuun paljon oppimista ja joutuu vähän pinnistelemään. Tulee paljon uusia ihmisiä ja toimintatapoja jne. Se väsyttää. 6-12 kk päästä voi sitten paremmin sanoa, mikä työpaikalla toimii ja mikä ei. Tsemppiä ja onnea työpaikasta!!!
Kapitalistit sua orjuutta, Anna takaisin samalla mitalla. Varasta työnantajalta.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Onko vika työkavereissa vai asiakkaissa?Hankaliin asiakkaisiin oppii suhtautumaan ajan kanssa, mutta hankalat työkaverit syö energiaa vielä pitkään.
Ei opi. Maksimissaan oppii puristamaan vaan käsiään tiukemmin nyrkkiin.
Kyllä oppii, ja mikäli ei opi, niin ongelma katsoo peilistä. Itse joutunut it-alalla olemaan tekemisissä jos vaikka minkälaisten säätäjien kanssa.
Heitä kuuma kahvi pomon päälle ja sylkäise mulkun johtajan leivän väliin.
Vierailija kirjoitti:
Ihan kaikki ovat uudessa työssä parin viikon jälkeen stressaantuneita. Menee puoli vuotta ainakin, että rutiinit ovat tuttuja ja asiat hoituu. Jos työ on kivaa, niin se on tärkeintä. Koita jaksaa alun yli.
Ensimmäinen vuosi on aina uutta.
Työn määritelmä "sarja köyhän tekemiä pakkoliikkeitä" se ole sen kummempaa.
Vierailija kirjoitti:
AP valehtelee,ei 4 vuoden työttömyyden jälkeen enää pääse normaaleihin töihin,etenkään näinä aikoina.
Mä olen ollut poissa työelämästä kesästä 2016 lähtien. Niin vaan tuttujen kautta tulee viestiä, että mua kaivattaisiin töihin. Olen lähihoitaja. Väitetään ettei heille ole töitä. No, työnantajat ku-see hunajaa kun ne tajuaa, että voisivat saada suomenkielisen, normaaliälyisen töihin, ilman suurien ikälisien maksamista. No, en mene. Mies elättää mut.
Mulla meni niin päin että pari vuotta jaksoin. Sitten se ärsytys alkoi kumuloitua ja olin aivan hermoheikko. En edes suodattanut mitään puheitani ja jouduin koko ajan vaikeuksiin. Pomo tuli kesken ruokatauon sanomaan jotain tyhjänpäiväistä asiaa. Minä sanoin heittäväni häntä kahvikupilla, jollei anna mun olla rauhassa.
Jossain vaiheessa oli kehityskeskustelun aika ja minä sitten sanoin, että ei tämä työelämä ole mua varten. Irtisanouduin ja sillä tiellä olen. Suon muille työpaikkani. Joku tarvitsee sitä paŝkaa enemmän kuin minä.
Vierailija kirjoitti:
Työn määritelmä "sarja köyhän tekemiä pakkoliikkeitä" se ole sen kummempaa.
Syömisen määritelmä: "sarja nälkäisen tekemiä pakkoliikkeitä"
Juomisen määritelmä: "sarja janoisen tekemiä pakkoliikkeitä"
Nukkumisen määritelmä: "sarja unisen tekemiä pakkoliikkeitä"
Ulostamisen määritelmä: "sarja kakkahätäisen tekemiä pakkoliikkeitä"
Se ole sen kummempaa
Yksinkertaistan lyhyesti työelämän pelisääntöjä. Jos työnantajani on välinpitämätön minusta, niin en minäkään sitoudu ahkeroimaan ja myymään ammattitaitoani yritykselle, ja myymään aikaani pitkäjänteisesti yritykselle. Tasapeli.
Keskity vaan siihen, mitä etuja työssäkäynti tuo. Kai se sentään jotain tuo?
Vierailija kirjoitti:
Keskity vaan siihen, mitä etuja työssäkäynti tuo. Kai se sentään jotain tuo?
Nykyään ostovoima on samaa luokkaa sosun massien kanssa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Keskity vaan siihen, mitä etuja työssäkäynti tuo. Kai se sentään jotain tuo?
Nykyään ostovoima on samaa luokkaa sosun massien kanssa.
Kyllä minulle työssäkäynti toi etuja. Sain esim. tulospalkkion, vuosibonuksen, ammattiliiton etuja, etuseteleitä liikuntaan ja julkiseen liikenteeseen. Sain myös luottokortin.
Luottokortti ei ole sama asia kuin velaksi eläminen. Luottokortin etuna on esim. se, että kun aina maksaa kaiken sillä, saa rahaa takaisin. Viime vuonna sain 140 euroa. Matkat varaan aina luottokortilla, koska se on turvallisempaa.
Mulla sen verran -mutta juurikin vain sen verran!- etten saanut töissä raivaria ja alkanut heittelemään tavaroita. Nyt pitkällä saikulla, enkä takaisin mene.