Lue keskustelun säännöt.
Yllättäen rikas - Oletteko ihmetelleet jonkun ostoksia ja elämäntapaa
25.06.2025 |
Oletteko koskaan ihmetelleet jonkun tuttavan, naapurin tai sukulaisen elämäntapaa tai kulutustottumuksia, jotka ovat ihan toisenlaiset kuin esimerkiksi ammatti tai ulkoasu antaisi ymmärtää? Eihän tällaista suoraan kehtaa kysyä, että oletko saanut perinnön tai lottovoiton, mutta vauvapalstalla varmaan voi kertoa näitä kummallisia kohtaamisia.
Mulla on kaveri ja kaverin mies, jotka ovat pienituloisia duunareita, moneen kertaan kaverini on kouluttautunut uuteen hommaan ja tehnyt kaikenlaista pätkätyötä aloilla, joilla ei taatusti palkka päätä huimaa. Miehensä käsittääkseni joku autonkorjaaja tms.
He viettävät joka vuosi kaikki talvet, noin puoli vuotta, Etelä-Euroopassa. Vuokraavat ison asunnon tai talon, ja vetävät lonkkaa, retkeilevät, aikuiset lapset perheineen käyvät kylässä. Eivät tee etätyötä, vaan nimenomaan lomailevat.
Olen usein miettinyt, että mistä ihmeestä heillä on rahaa moiseen. Tiedän, ei kuulu mulle, mutta ainahan sitä ihmetellä voi.
Kommentit (58)
Mietin joskus tyhjätaskun tuttavan kulutustottumuksia. Matkustelee, ostelee, tuhlailee sinne tänne. Tosin lottovoittoa ei ole, vaan kaikki mikä tulee myös menee. Osa menoista rahoitetaan pikavipeillä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Olen saanut ihmetellä erään muka ainaista rahapulaa, joka tienaa hyvin ja pitäisi pystyä säästämään paljon joka kuukausi. Tai ehkä se rahapula on juuri siitä säästämisestä? Mutta voiko silloin puhua rahapulasta?
Monella ihan tavallisilla keski-ikäisillä on vanhemmat olleet aina töissä, mökit,asunnot kaikki hankittuna, etenkin pääkaupunkiseudun ulkopuolella. Rahaa on säästössä ja Hyvässä lykyssä on peritty omatkin vanhemmat. Nämä vanhemmat antavat lapsilleen , joko kerralla tai pienillä summilla.
Mun isä tuntui aiemmin selvästi ihmettelevän, miten mulla ja miehelläni - kaksi hyvin pienituloista ja kaksi lasta - oli varaa joka vuosi tehdä joku pidempi matka jonnekin Eurooppaan.
No, me oltiin usein WWOOFaamassa eli siis vapaaehtoistöissä. Ei maksanut mitään. Sen lisäksi jollain jonkun kaverin luona lähiseudulla muutamia päiviä, ehkä lisäksi toisessa paikassa Couchsurfingin kautta. Matkat esim. Interrail-kortilla junalla (lapset ilmaiseksi). Ruoat itse tehtyinä, ei ravintolasta. Hienoja paikkoja nähtiin, päästiin niin vuoristoon patikoimaan kuin rannalle löhöämäänkin, mukaviin ihmisiin tutustuttiin.
Vaikka isäni tämän tiesikin, hänen oli silti ilmeisesti aika vaikea kuvitella, että matkailla voi niinkin, että kuluttaa suunnilleen saman verran kuin kotona. Hänen omiin matkoihinsa vaimon kanssa menee helposti tonni per viikko.
En kyttää toisten ostoksia. Ainut mikä pistää silmään on jos perheellinen ostaa ison määrän alkoholia. Silloin hälytyskellot vähän soi, että onko lapsilla kaikki hyvin mutta en voi tietää mihin alkoholi on joten en aloita draamaa. Aivan hyvin voi olla ettei sitä edes juoda lasten nähden. Muuten minulla on tärkeämpääkin tekemistä kuin kytätä toisten ostoksia. Elämässä ei ole tarpeeksi sisältöä jos tuohon on aikaa. Kokeile vaikka vapaa ehtois työtä?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mulla on yksi kaveri, jonka elämä toisinaan mietityttää. Jotain Hanne Hanhea hänessä on ollut aina. 25 vuotta nyt tunnettu.
Hän on ajelehtinut elämänsä opiskelusta toiseen. Välillä pitänyt suorittaa opiskeluiden vaatimia harkkatöitä, mutta varsinaisissa töissä hän ei ole koskaan ollut, muutama kaveri koekaniinina. (PT-kynsiteknikko-kampaaja-meikkaaja-kampaaja..)
Kolmen nuoren yksinhuoltaja. Eksä on elämässä tiiviisti, mutta hän valtion virkamies ja juoppo. Lapset ei juurikaan isällään käy, vaan isä käy lapsilla.
Neiti matkustelee ykskaks jenkkeihin, ostaa uuden kolmen tonnin laukun..
Ehkä hän sitten on arjessa nuuka, että rahaa jää näppeihin.
Lapsilla on merkkivaatteet, puhelimet ja läppärit vimosen päälle. Sen tiedän, että ex-anoppi rahottaa sitä puolta.
Raflassa syövät pari kertaa viikossa.
Asuvat kantiksessa vuokralla.
Kun piipahtaa kahvilla tuo satasen parin kukkapuskan tullessaan. Siitä haluskn tehdä stopin ja sanoin, että annetaan kukkien olla. Seuraavalla kerralla sovittiin illanistujaiset heillä, niin oli tilannut parinsadan antipestoplatterin meille kahdelle.
Ihmisenä kyllä ihana ja hurmaava. Ärsyttää, että mietinkin toisinaan hänen rahatilanteitaan.
Työtön kuitenkin sanoo olevansa ja elää kuin Munkkiniemen rouvat. Räikeä ristiriita hämmentää.
Olen tullut siihen tulokseen, että on jotain stadilaista vanhaa rahaa, että saa jonkun kuukausikorvauksen olemassaolostaan. Ei sukunimikään mitään paljasta, ihan on "korhosia". Eksä samoin, mutta siellä anoppi on tehnyt kovan uran ja ainoa lapsi ja lapsenlapset.. voisko pitää myös lapsen eksää yllä? 😂
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mulla on sellainen mukava syntymässä saatu lahja. En kadehdi ketään.
Olisipa minullakin. Yritän olla kadehtimatta, koska se on tosiaan lähinnä omaa mielialaa pilaava haitallinen tunne. Mutta kyllä mä kadehdin moniakin. Kauniimpia ihmisiä, hoikempia ihmisiä, varakkaampia ihmisiä, älykkäämpiä ihmisiä. Yritän olla levittämättä kateusmyrkkyä puheissani ulospäin, en puhu pahaa kateuteni kohteista. Mutta joo, kyllä esim. kun sukulainen peri suht kivasti ja osti ison talon hyvältä kalliilta paikalta, niin taas vähän tunne-elämässä kuohahti kateus ja katkeruus elämälle siitä, että itse olen alkoholisoituneen yksinhuoltajan jälkeläinen, joka ei tule perimään kuin juoppokämpän siivoamisen vaivan.
Kuitenkin ainoa oikea kohde oikeutetulle katkeruudelle kaikesta vaille jäämisestä ovat ne vanhemmat, jotka lisääntyivät vaikka heillä ei ollut lapselle annettavaa.
Asia on vain jotenkin käsiteltävä ja suru surtava, kenenkään muiden syy tilanne ei ole. Vaikka muillakin olisi ollut huonot vanhemmat, eivätkä hekään saisi mitään, ei sekään omaa tilannetta muuksi muuttaisi.
Puhun omastakin kokemuksestani. Tämä on niin kuin muutkin surut, se ei poistu, sen kanssa on vain opittava elämään. Välillä paremmin, välillä huonommin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mä oon yks tällainen. Sinkku 50v ja lapseton. Koira nykyisin on.
Olen hoitaja ja teen vuorotyötä. Olen aikanaan ostanut asuntoja fiksusti ja joskus rempannutkin, myynyt sitten reilun 2 vuoden jälkeen voitolla. Se on ollut vaatimaton harrastus. Enää en jaksa.
Olen aina elänyt taloudellisesti järkevästi ja vaatimattomasti. Olen halunnut elää niin, sillä sellainen olen.
Nyt kun talous on turvattu ja elämä velatonta, ostan välillä mielitekojani mm marimekon vaatteita uutena torista noin kolmasosalla kaupan hinnasta. En edelleenkään ostaisin kaupasta normaalihinnalla! Mm huppari noin 300€, ei. Käytän vaatteita pitkään ja näytän joskus vähän vaatimattomalta, mutta sellainen olen sielultani.
Jotkut saattavat ihmetellä, mut ei se mitään.
Niin ja teen töitä vain osa-aikaisesti ja nautin vapaudesta koiran ja ulkoilun, kirjojen, ristikoiden ja läheisten kanssa. Enää ei ole tarve kerätä rahaa.
Kyllä ei rikkaan kannata käydä samassa kaupassa joka päivä.
Sama koskee muitakin palveluntuottajia.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Tiedätkö autokorjaamon tuntitaksan? kyllä heillä on varaa.
Vanha keskustelu, mutta oikeastiko kuvittelet, että se korjaamon tuntitaksa on sama tai lähellekään sama kuin korjaajan tuntipalkka?
Sitten on niitä, jotka elää sitä mukaa kun saavat. Esimerkiksi meidän tuttava pariskunnalla on iso omk rannalla, rantasauna, iso neliveto maasturi. Todellisuus: auto on leasingillä, saunasta lainaa 70 000e, luottokortit tapissa, kaikki tulee mikä menee, mutta kunhan ulospäin on hienoa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Näitä salarikkaita on jotka on perusduunari töissä mutta isot omistusasunnot hyvillä paikoilla koska perineet metsää
Vierailija kirjoitti:
Enpä ole miettinyt. Naapuri on remppaäijä mutta ruvennut yrittäjäksi. Silloin elintaso muuttui.
Jos olet joskus pestannut jonkun pienyrittäjän niin kannattaa tosiaan seurata niiden työaikaa ja materiaalien menekkiä.
Eipäs nyt yleistetä liika, vaikka noitakin on...
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Moni tyhmänä pidetty on fiksu. Ja köyhänä pidettynä rikas. Esimerkiksi vaatimattomat vanhempani ovat miljonäärejä. Moni velkaihminen jäi miinukselle asuntojen halvennuttua tai ainakin varallisuus väheni.
Vaikka muutamakin vuosi ilman päihteitä ja tupakkaa, säästö melkoinen. Sitten sekin sijoitukseen, ja saa joka vuosi koron.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tiedätkö autokorjaamon tuntitaksan? kyllä heillä on varaa.
Vanha keskustelu, mutta oikeastiko kuvittelet, että se korjaamon tuntitaksa on sama tai lähellekään sama kuin korjaajan tuntipalkka?
Moni tosiaan kuvittelee, että se korjaamon tila ja laitteet, sekä sähkö, vesi, jätteiden käsittely jne ovat ilmaisia. Toki myöskään vakuutukset, mainonta, kirjanpito jne jne eivät maksa mitään.
Ja sama vaikka hammaslääkärien, kampaajien jne kohdalla, luullaan että laskutus = tuntipalkka vaikka oikeasti kiinteät kulut voivat syödä siitä 80+ prosenttia.
Ne yrittämisen alat joissa tuntilaskutus on lähempänä tuntipalkkaa ovat ns yhden hengen tietotyötä, jossa henkilö tarvitsee vain läppärin tehdäkseen työnsä. Toki silloinkin pitää vielä maksaa vakuutukset, se läppäri, pankki, kirjanpito, netti, yeltellellit mitä lie. Harva Suomessa päässee yli alle 30-40% kiinteillä kuluilla. ( Itse asun Alankomaissa ja täällä ainoa pakollinen työantajamaksu on noin 350e kuussa (ei siis tuhansien kulua kuten Suomessa), joten pääsen noin 95% tehoon. Ei ikinä mahdollista Suomessa.)
Jätin miehen jota luulin köyhäksi. Sitten näin sen kaupan pihassa uudessa hienossa autossa. Manasin itseäni miksen tututstunut pitempään. Mies ei millään tavalla näyttänyt että olisi hyvin toimeentuleva kun tappailin sitä vähän aikaa. Mies sanoi että on työtön ja ajattelin ettei meillä olisi hyvää tulevaisuutta.
Olen ihmetellyt.