Yllättäen rikas - Oletteko ihmetelleet jonkun ostoksia ja elämäntapaa

Ystävälläni on samanlainen tilanne kuin aapeen kaveripariskunnalla. Toinen tekee pienipalkkaisia pätkäduuneja, toinen on pienipalkkaduunissa ravintola-alalla. Talvet asuvat aurinkorannikolla asuntoautossa tekemättä mitään. Ostivat kaksi asuntoa Suomessa, toinen on sijoitusasuntona ja toisen myivät hiljattain pois. Ystäväni vielä ihmettelee välillä ääneen miten jollain ei ole varaa ostaa esim. kymppitonnin autoa ottamatta velkaa, että miten on edes mahdollista ettei sellaistakaan summaa ole tilillä. Kuulemma kun miettii mitä ostaa ja tekee töitä niin rahaa riittää kyllä. Toisaalta ihmettelee miten joku jaksaa tehdä töitä ympäri vuoden.

En ole kysynyt mistä rahat tulevat kun asia ei minulle kuulu, mutta jostainhan sitä massia on tultava jos pariskunnan yhteenlasketut vuositulot ovat parin kymppitonnin luokkaa.

Tunnen monia. Jotkut on ihan perusperusduunareita, siis siivoajia tms ja rahaa on ainakin olevinaan kaikenlaiseen hienoon. Sitten on rikkaita jotka on aivan ääreiskitsaita.

Yksi tuttavaperhe on alempaa keskiluokkaa, mutta on omistusasunto hyvällä alueella, merkkivaatteet, auto ja kolmella lapsella kalliit harrastukset. Ovat aika avoimia raha-asioistaan ja kysyin kerran miten ihmeessä he suoriutuvat tuosta kaikesta: suunnittelevat taloutta pitkälle eteenpäin ja elävät suu säkkiä myöten.

Merkkivaatteetkin ovat kuulemma pääsääntöisesti ilmaiseksi saatuja tai sitten kirpputorilta halvalla. Samoin satojen eurojen harrastuskamat ostetaan aina käytettynä kun tulee vastaan ja myös liian isoina, jotta sitten on mistä ottaa kun vanhat hajoavat tai jäävät pieneksi. Asunto taas oli kuulemma aika halpa kun oli alkuperäisessä kunnossa jnejne.

Eli siis elävät järkevästi, mutta se on silti hurjaa miten ulospäin vaikuttavat hyvätuloisilta ja kuitenkin yhteenlasketut tulot eivät ole kovin kummoiset.

Vain moukat ihmettelee muiden elämää....Eikö hävetä. 🤭🤭🤭

Epäilen, että työkaverini on salarikas. Työ on ihan hyvin palkattua, mutta hän asuu perheensä kanssa pientaloalueella Helsingissä. Talot maksavat siellä n. 700 000 €. Lisäksi perheellä on kesämökki halutulla merellisellä alueella, hinnat n. 300 000. Eli pelkästään kiinteistöistä n. miljoonan euron omaisuus. 

Mulla on hyvä ystävä, joka on teini-ikäisen lapsen yh. Ystäväni työskentelee tosi pienipalkkaisella alalla, eikä saa mitään viikonloppu- tai yölisiä tms lisätuloja. Veikkaan, että kuukausiansiot jäävät alle parin tonnin.

Hän ei koskaan valita raha-asioistaan ja tuntuu, että elävät tosi hyvää, tavallista arkea. Lapsi harrastaa mitä haluaa, on aina siistit ja hyvät vaatteet jne. He tekevät myös silloin tällöin, ehkä joka toinen vuosi, pitkiä ulkomaanmatkoja. Ei mitään viikoksi Bulgariaan äkkilähdöllä, vaan ovat olleet esimerkiksi useampia viikkoja Japanissa, Jenkeissä jne. 

Olen joskus miettinyt, että miten ihmeessä heillä on tuohon rahaa. Mutta ystäväni vain on tosi hyvä rahankäyttäjä. Hän säästää tavoitteellisesti noita reissuja varten. Kotiin ostetaan vain välttämätön, tehdään kotiruokaa, hyödyntää aktiivisesti kaikki alennukset, matsmartit ja fiksuruoat yms. Hän ei ole ollenkaan sellainen ihminen, joka lähtisi vaikka kaupungille vain shoppailemaan, kävisi kahvilla ja sitten syömässä... Minulta kuluu tuollaiseen rahaa varmaan aika paljon vuodessa, häneltä ei yhtään. 

Minä saan pääomatuloja nettona 10t vuodessa, noilla aina matkustellaan itse palkka ei ole kummoinen, mutta sillä elää.

Vierailija kirjoitti:

Ja sieltä se taas tuli, kateus. Jotkut ihmiset kuvittelee aina, että on kyse kateudesta, sanoipa sitten mitä tahansa. Tiedoksi nyt, että minä voin kyllä sanoa, että ostipa naapuri hienon ja kalliin auton, tai miettiä mielessäni, että kuinkahan sillä yksinhuoltaja-siivoojalla on varaa lähteä kahdeksi viikoksi lasten kanssa Kanarialle. En ole kateellinen! Mutta minusta on ihan normaalia ihmisen toimintaa, että tulee mieleen, että miten heillä on varaa. 

"minusta on ihan normaalia ihmisen toimintaa, että tulee mieleen, että miten heillä on varaa. "

Totta. Ja yleensä olen tullut niitä miettiessäni siihen tulokseen, että minä en sitä voi tietää.

Eihän mulla ole mitään hajua siitä, onko joku voittanut lotossa tai perinyt omaisuutta. Eihän palkkatöistä tarvitse saada kovinkaan kummoisia tuloja, mikäli omaisuutta on peritty tai voitettu satojen tuhansien arvosta ja rahaa ei mene lainanhoitokuluihin tai vuokraan.

Kyllä siinä pienipalkkaisenkin duunarin tulot on riittävät melko moneen asiaan, jos vaikka (esimerkiksi perinnöksi saatujen) sijoitusten tuotot on hieman enemmän kuin omat asumiskulut. Silloin voi laittaa IHAN kaiken rahan mikä tulee elämiseen. Ei tarvitse edes sitä pahan päivän varalle säästämistä, jos sekin on jo kunnossa.

Vierailija kirjoitti:

Mulla on hyvä ystävä, joka on teini-ikäisen lapsen yh. Ystäväni työskentelee tosi pienipalkkaisella alalla, eikä saa mitään viikonloppu- tai yölisiä tms lisätuloja. Veikkaan, että kuukausiansiot jäävät alle parin tonnin.

Hän ei koskaan valita raha-asioistaan ja tuntuu, että elävät tosi hyvää, tavallista arkea. Lapsi harrastaa mitä haluaa, on aina siistit ja hyvät vaatteet jne. He tekevät myös silloin tällöin, ehkä joka toinen vuosi, pitkiä ulkomaanmatkoja. Ei mitään viikoksi Bulgariaan äkkilähdöllä, vaan ovat olleet esimerkiksi useampia viikkoja Japanissa, Jenkeissä jne. 

Olen joskus miettinyt, että miten ihmeessä heillä on tuohon rahaa. Mutta ystäväni vain on tosi hyvä rahankäyttäjä. Hän säästää tavoitteellisesti noita reissuja varten. Kotiin ostetaan vain välttämätön, tehdään kotiruokaa, hyödyntää aktiivisesti kaikki alennukset, matsmartit ja fiksuruoat yms. Hän ei ole ollenkaan sellainen ihmine

Näitä hyviä rahankäyttäjiä on nykyisin todella vähän. Ja onhan se vaivalloista hoitaa taloutensa noin jetsulleen, ellei ole oikeasti todella kiinnostunut aiheesta. Ihailen kyllä näitä jotka ovat supertaitavia rahan kanssa.

Vierailija kirjoitti:

Mä olen sellainen. Esim töissä aina punalappu eväät ja sitten saatan lähteä pitkään lomareissuun :D

Sama, olen oikea nuukanikki arjessa. Vaatteita ostan harvoin, ja niitäkin usein käytettynä, mutta laadukasta. Pidän huolta vaatteista ja kengistä, joten niitä ei tarvitse jatkuvasti ostaa. Punalapputuotteita käytän myös paljon ja teen ruuat itse. Alkoholiin ja tupakkaan meillä ei ole rahaa, onneksi, ja niistä tuleekin aikamoiset säästöt! Matkusteluun sitten onkin rahaa ja turvallisiin autoihin.

Minulta on kysytty suoraan, että olemmeko saaneet lottovoiton. Ei olla, eikä perintöjäkään, tuskin tuleekaan.

Ei tarvitse olla rikas, jos osaa käyttää rahaa. Nykyisin monet eivät osaa priorisoida tarpeita vaan luullaan että kallis = hyvä. Samoin ei eroteta luksusta tarpeesta.

Itse olen aina ollut aika hyvä rahojen kanssa, mutta mies oli alkujaan hirveä tuhlari. Kädestä pitäen piti opettaa ihan perusasioita siitä mitä OIKEASTI tarvitaan ja missä asioissa se kalliimpi on ehkä parempi. Kirppareitakin vierasti. En lainkaan ihmettele että ne, joilla ei ole ketään auttamassa noiden hahmottamisessa, eivät saa rahojaan riittämään koska Suomi on kallis maa.

Vierailija kirjoitti:

Epäilen, että työkaverini on salarikas. Työ on ihan hyvin palkattua, mutta hän asuu perheensä kanssa pientaloalueella Helsingissä. Talot maksavat siellä n. 700 000 €. Lisäksi perheellä on kesämökki halutulla merellisellä alueella, hinnat n. 300 000. Eli pelkästään kiinteistöistä n. miljoonan euron omaisuus. 

Salarikas? Onko se salailua jos ei mainosta rahatilannettaan? Kenelle perheen ulkopuoliselle sen pitäisi kuulua?

 Nyt, kun suuret ikäluokat poistuvat taivaallisiin ilmavoimiin, heidän keski-ikäiset lapsensa perivät ja joskus ihan huomattavan isojakin summia. Tästä oli Hesarissakin hiljattain juttu. Monet ovat saaneet olla koko ikänsä töissä ja ehkä ehtineet 40 vuotisella urallaan kerryttää ihan mukavat säästöt ja eläkkeen. Suuret ikäluokat ovat myös eläneet usein säästeliäästi ja vaatimattomasti vrt nykyiseen kulutuselämäntapaan, joten monilla voi jälkipolvien yllätykseksi olla säästötilillä isojakin summia perikunnan jaettavaksi.

Lapsuudenystäväni perheessä äiti oli pienipalkkaisessa työssä ja isä sairaseläkkeellä. He asuivat uudessa siistissä rivitalossa ja piha aina viimeisen päälle laitettu. Tekivät kotona ruuat, eivätkä tietääkseni koskaan käyneet ravintoloissa. Siihen aikaan oli tapana käydä risteilyllä, mutta ulkomailla eivät käyneet. Harrastivat kirpputorilla käymistä ja aina olivat siististi puettuja. Hiukan paremmin toimeentulevassa omassa perheessäni myös käytiin kirpputorilla eikä lomailtu ulkomailla, mutta emme olleet mitään tyylikkäitä vaan homssuisia. Piha oli meillä rytöläjä ja kotona (samassa taloyhtiössä) usein sotkuista. Ruokaa meni meillä aina roskiin kun sitä ostettiin tarjouksesta enemmän kuin oli käyttöä. 

Ystäväni asuu nykyisin itse hienossa omakotitalossa ja hänen perheensä on varakas, mutta hän edelleen harrastaa kirpputoreja. Hän on edelleen aina tyylikäs ja jämpti eikä varmasti tuhlaa rahaa mihinkään.

Pointti oli että siistit ja jämptit säästäväiset ihmiset näyttävät varakkaammilta. Kun ei näe mistä joku tarkan markan vartija luopuu, voi näyttää siltä että rahaa on enemmän.

Vierailija kirjoitti:

 Nyt, kun suuret ikäluokat poistuvat taivaallisiin ilmavoimiin, heidän keski-ikäiset lapsensa perivät ja joskus ihan huomattavan isojakin summia. Tästä oli Hesarissakin hiljattain juttu. Monet ovat saaneet olla koko ikänsä töissä ja ehkä ehtineet 40 vuotisella urallaan kerryttää ihan mukavat säästöt ja eläkkeen. Suuret ikäluokat ovat myös eläneet usein säästeliäästi ja vaatimattomasti vrt nykyiseen kulutuselämäntapaan, joten monilla voi jälkipolvien yllätykseksi olla säästötilillä isojakin summia perikunnan jaettavaksi.

Tämä. Ja kun monella on säästössä hurjia summia, mutta jostain syystä miettivät vain sitä käteen tulevaa eläkettä ja elävät sen mukaisesti. Eivät siis koske säästöihin lainkaan.

Näitä näki kun hoisi eläkeläisten raha-asioita. Säästössä saattoi olla 100 000 tai miljoonakin, mutta silti valitettiin eläkkeen pienuutta ja sitä ettei rahat riitä. Sieltä tulee mukavat potit kyllä monelle jahka aika vanhemmista ikäpolvista jättää. Toki sitten monella on myös jossain perämetsässä omakotitalo, joka tulee olemaan aivan hirveä riesa perikunnalle.

Hiukan tämä menee nurin kurin kun monet 80v lapsista alkavat itsekin olla jo eläkkeellä. Eli ne rahat tulevat siinä vaiheessa tilille kun niitä tavallaan vähiten tarvitsee.

Vierailija kirjoitti:

Lapsuudenystäväni perheessä äiti oli pienipalkkaisessa työssä ja isä sairaseläkkeellä. He asuivat uudessa siistissä rivitalossa ja piha aina viimeisen päälle laitettu. Tekivät kotona ruuat, eivätkä tietääkseni koskaan käyneet ravintoloissa. Siihen aikaan oli tapana käydä risteilyllä, mutta ulkomailla eivät käyneet. Harrastivat kirpputorilla käymistä ja aina olivat siististi puettuja. Hiukan paremmin toimeentulevassa omassa perheessäni myös käytiin kirpputorilla eikä lomailtu ulkomailla, mutta emme olleet mitään tyylikkäitä vaan homssuisia. Piha oli meillä rytöläjä ja kotona (samassa taloyhtiössä) usein sotkuista. Ruokaa meni meillä aina roskiin kun sitä ostettiin tarjouksesta enemmän kuin oli käyttöä. 

Ystäväni asuu nykyisin itse hienossa omakotitalossa ja hänen perheensä on varakas, mutta hän edelleen harrastaa kirpputoreja. Hän on edelleen aina tyylikäs ja jämpti eikä varmasti tuhlaa rahaa mihinkään.

 

Meillä oli myös kotona rytöläjä ja olimme homssuisia. Kaiken huipuksi olimme ihan hyvin toimeentuleva perhe, ylempää keskiluokkaa, eli rahaa olisi ollut parempaan.

Nyt aikuisena huomaan kyllä mikä on ongelma: äitini. Äiti edelleen käyttää rahaa kuin roskaa kunhan ostettava asia on halpa. Kotinsa on edelleen rytöläjä (vaikka me lapset ja isäkin, joita sotkusta syytettiin olemme asuneet omillamme jo vuosia) ja niin on pihakin. Isäni sanoikin jossain vaiheessa, että samat tavarapinot edelleen kuin viimeiset vuosikymmenet, mutta vaihtavat välillä paikkaa. Äitini on vähemmän yllättäen myös temun suurkuluttaja. Isäpuoleni on nykyisin syy sotkuun. 

Olen itse ihan tietoisesti pyrkinyt elämään toisella tavalla ja saamme rahat hyvin riittämään vaikka emme miehen kanssa kovin varakkaita. Koti on siisti, vaatteet ovat siistejä ja yllättäen on varaa käydä kesälläkin aika pitkälti siellä missä haluamme. 

Sisarukseni taas elävät äitimme tuhlailevaa elämäntapaa ja jostain syystä yksi on superkatkera siitä että minäkin en elä noin, vaikka voisi helposti vain lakata tuhlaamasta.

Vierailija kirjoitti:

Enpä ole miettinyt. Naapuri on remppaäijä mutta ruvennut yrittäjäksi. Silloin elintaso muuttui.

Jos olet joskus pestannut jonkun pienyrittäjän niin kannattaa tosiaan seurata niiden työaikaa ja materiaalien menekkiä.

Todellakin kannattaa seurata. Huijaavat minkä kerkeävät. 

Minulle on käynyt näin. Luulevat työttömäksi pummiksi, koska kasvoin pahamaineisessa lähiössä. Oikeasti vanhempani kuuluvat omistavaan 1 %:iin ja omatkin tulot noin jotain 6000 euroa kuukaudessa tänä vuonna. Käyn vieläkin pahamaineisessa lähiössä aina, kun pystyn. Rakastan sitä paikkaa.

Exän kanssa asuessa joskus tuli kommentteja, että hyvähän sun on olla kun on yrittäjämies. Meillä oli kiva uusi talo, mökki, matkoja. Puolitutut ei oikeestaan tienneet mitä teen työkseni, kysyttäessä olen sanonut toimistohommia. Olen it-alalla ja tienaan 5000e/kk. Yrittäjämies nosti itselleen palkkaa 3000e eikä aina sitäkään. 

Sitten kun erottiin, oli tuttavilla ihmettelemistä, kun lunastin miehen talosta ja jatkoin samalla elintasolla kuin ennenkin. Ja mies muutti vuokrakaksioon