Lainaa 350 tuhatta, ja mies sai töistä lähtöpassit!!!

jotka 80-90-lukujen taitteessa ottivat ylisuuren asuntolainan.

Tai palaa puolen vuoden päästä kyselemään - sitten löytyy lisää kokemuksia tältäkin palstalta. Taisit vaan olla ensimmäinen tässä aallossa.

t: 17, joka jäi myös työttömäksi pari vuotta sitten, tosin niin vähäksi aikaa ettei ehditty edes lainaturvaa hyödyntämään (720 e/kk)

joku kiva vuokrakämppä alle........ Siitä se sitten alkaa suttaantuu. Jäähän teille oikeen mukavat taskurahat odottaan josko ukkos sitten joskus saa sen yhtä hyväpalkkaisen duunin. Ei se kato ole mitenkään katastrofaalista elää vähän aikaa silleen ku ainaki neljäsosa maassa elää.

niin suurta muutosta. Silloin lainanmaksuerät pienenisivät ainakin tosi paljon.

Ansiosidonnaisen laskurista näkee millainen miehen tulot tulevat olemaan. Kai tämä liittoon kuului, vaikkei as. isoista tuloista kovin suuri ole. Laskette nyt kuinka paljon teillä on kuussa varaa laittaa asumiskuluihin.

Voihan velkoja lyhentää pidemmälläkin maksuajalla pikkuhiljaa.

Kannattaisi ottaa tämmöiset riskit huomioon kun tekee velkaa.

(ja miksei voi käydäkin - meillä on lainaa joku 230t...)



- toteaisin että palaan mahd. pian = vaikka heti töihin - sairaanhoitajille varmasti löytyy ainakin jotain töitä, ainakin keikkatyöläisenä

- jos olet raskaana, saat näin paremman äippärahankin

- istuisin alas, avaisin excelin ja laskisin



- - mitkä on miehen tulot nyt 0,5 v. ja voiko niistä yhtään laittaa säästöön

- - mikä tulee olemaan miehen tyött.korvaus --> arvioi tulonne yhteensä, sun tuleva palkka+tyött.korv., ja sitten sun äippäraha+tyött.korv.+lapsilisät

- - jos tuo tuloarvio ei riitä, kämppä myyntiin

- - huomioi myös, että pankin kanssa voitte varmaan neuvotella: joko pienennätte taas kk-erää, tai maksatte vähän aikaa tarpeen tullen vain lyhennyksiä



- jos miehesi ei kuulu liittoon/tyött.kassaan, niin sitten kyllä HETI asunto myyntiin



- muutenkin jos näyttää että tulonne ei riitä, niin asunto kannattanee laittaa myyntiin nyt



- tuskin te ihan mieron tielle joudutte, jos appivanhemmatkin sen verran varakkaita että ovat teitä ennenkin sponssanneet. Elintasoa joudutte laskemaan ainakin hetkellisesti, mutta ette varmaan edes niin alas kuin moni muu jotka täällä av:llä kirjoittelee. Ja niin joutuu koko muu maailmakin vähän kattomaan nyt miten rahaansa käyttää... (turha kulutusluotoilla juhlimiset jää pois)

Teillä ei siis ilmeisesti ole lainaturvaa työttömyyden varalle? Meillä vastaavassa tilanteessa (ei tosin lähellekään noin paljon velkaa mutta mielestäni paljon kuitenkin) lainaturva tietenkin turvaisi vastaavassa tilanteessa kuukausieristä sovitun osan ja toki mieheni (tai minä) saisi ansiosidonnaista päivärahaa.



Tehän voitte ottaa aluksi lyhennysvapaata (tosin korot on teillä tosi isossa osassa, kun lainamäärä on noin iso) eli maksatte vain korot, kunnes mies saa uusia töitä.



Pidemmällä tähtäyksellä on ehkä paras miettiä talon myyntiä, jos mies ei todellakaan realistisesti voi päästä enää samalle tulotasolle ja jos laina-aikaa ei voi enää pidentää (jolloin kuukausierät pienenisivät).

jos joudutte myymään, niin varautukaa siihen, ettei saata mennä ihan heti kaupaksi.

Meilläkin suunnitteilla talo noin 400 000 euron budjetilla. Mutta meillä oman rahoituksen osuus on 200 000 ja lainaa tarvitaan 200 000. Eli meillä tuo lainan ja oman rahan suhde on aivan toista luokkaa, eikä minua hirvitä tuo laina noilla määrillä lainkaan.



Joten kun teillä suurin osas on lainaa, niin ymmärrän kyllä kauhistuksesi. Mutta mustakin näyttää, että sun on nyt vain sopeuduttava elämänmuutokseen, sillä vanhalla tyylillä ette enää selviä.

Tuntuu, että ihmiset ovat tosiaan vaan haukkumalinjalla täällä. Todella ikävää.



Itse helsinkiläisenä tiedän, että normaalikokoiselle perheelle tuon hintainen asunto on aivan tätä päivää. Ellei halua asua tosiaan pienessä kerrostaloasunnossa.



Te vastaajat asutte varmasti jossain, missä asuntojen hinnat on eri luokkaa.

Ap kun pelataan upporikasta ja rutiköyhää niin noin saattaa käydä. Onko vakuutusta? Realisoikaa omaisuutta ja neuvotelkaa lainat uudelleen.

että kun on ottanut lähes koko asunnon ostosumman velkaa, niin välttämättä ette kohtapuoliin saa edes lainanne verran asunnosta, jos vielä kauan odotatte myymisen kanssa. Etenkin jos maksoitte vähän "liikaa". Riippuu tietysti paljon asunnosta, sen iästä, sijainnista, tyylistä, kunnosta....



Eli myytte sen ja silti jää vielä velkaa. no, sen riskin toivon mukaan tajusitte jo ostaessa -



mutta jos tosiaan se talo ei oo hankittu miehen noin hyvien tulojen aikana, niin eikö voi palata siihen vanhaan maksusuunnitelmaan.

Jos joutuu myymään lopulta kuitenkin, kannattaa tehdä se heti. Asuntojen hinnat alkavat hiljalleen tippua ja myyntiajat pidentyä, joten kuhnimaan ei kannata jäädä. Tee laskelmat ja niistä tarvittavat johtopäätökset ja toimi heti.

Velkavipunne suuruus on huomattava, tälläkin hetkellä ilmeisesti luokkaa 85%. Tuollainen leverointiaste tekee teidät hyvin haavoittuviksi asuntojen (mitä ilmeisemmin juuri realisoituvalle) hintojen laskulle - oma pääoma sulaa nopeasti.



Koska tämä taloustilanne on ollut jo pitkään nähtävissä olen itse hankkiutunut tilanteeseen, jossa velkaa on vain sen verran että siitä voi tarvittaessa hankkiutua nopeasti eroon omaisuusjärjestelyin (jos ajaudutaan stagflaatioon voi kaksinumeroiset korkoprosentit olla mahdolilsia).



Tosiasia on, että teillä on varteenotettava riski ajautua tilanteeseen, jossa velkoja on enemmän kuin omaisuutta - pystyttekö kantamaan riskin realisoitumisen?. Aiemmin taloushistoriassa ovat suhteellisesti paremmin pärjänneet ne, jotka ovat osanneet irroittautua ajoissa eivätkä ole pitäneet jääräpäisesti kiinni jostain tietystä assetista.

Miehesi saa varmaan kuitenkin ihan kohtuullisesti palkattu työtä ja sinä voit mennä töihin, joten ei teistä mitään köyhiä kuitenkaan tule, jos joutunettekin laskemaan hieman elintasoanne.



Ymmärrän kyllä, että tilanne on ahdistava, mutta voisi se olla paljon pahempikin.

Me emme sitä ottaneet, vaan päätimme sen sijaan tehdä paljon ylimääräisiä lyhennyksiä. Meillä on lainaa vajaa 200 000 ja olemme alalla, josta työt eivät lopu (opetusala). Silti nyt hirvittää...



En ymmärrä miten joku edes saa lainaa 350 000! Ja miksi pitää asua noin leveästi, kun siihen ei ole varaa? En vaan voi ymmärtää...



En osaa antaa ap:lle neuvoja. Varmaan kannattaisi muuttaa halvempaan kämppään aika vikkelään. En tiedä meneekö tuon hintainen asunto enää tänä päivänä kaupaksi. Hui karmivaa.

Jos miehesi ei löydä vastaavasti palkattua työtä puolessa vuodessa, saahan hän kuitenkin suhteellisen hyvää ansiosidonnaista päivärahaa. Sitten sovitte pankin kanssa vaikka lyhennysvapaasta jaksosta tai lyhennätte pienemmän summan.



Kyllä te pärjäätte ainakin seuraavat pari vuotta. Ja siinä ajassa luulisi löytyvän jotain työtä ja sinäkin pääset siinä ajassa takaisin töihin, jos tarve vaatii.



Tsemppiä!

niin nyt teillä olisi mitä oivin tilaisuus muuttaa maalle. Mutta ilmeisesti mielenkiintoa ei ole. Täällä maalla vain pääsisitte tuollaiseen asuntoon neljänneksellä hinnasta.

ja ansiosidonnainen päälle, ainakin kaksi vuotta turvattu toimentulo. Onhan teillä vakuutettuna se maksimi 200000€ takaisinmaksuturvalla, sieltä tulee maksut tuon 6kk:n jälkeen jos on irtisanottu tuotannollisista ja taloudellisista syistä. Ja ihan oikeesti kyllä nykyään töitä saa, mutta ja on itse kuin velliä rätissä (vrt paperimies) eikä löydy töitä, niin sitten saapi katella peiliin.

Yritän nyt vain rauhoittua ja miettiä vaihtoehtoja. Totta tuo varmasti on, ettemme nyt ihan ojaan päädy, mutta jos ei mies pian löydä edes kohtuullisesti (tietenkin suhteellista) palkattua työtä, niin joudumme tämän talomme myymään. Tämä vain on ollut meille se unelmien koti, josta emme ajatelleet vuosikymmeniin lähteä. :(( Talo on uudehko ja hyvällä alueella, mutta ei silti ehkä haetuimpia asuntoja nyt. Enkä halua vielä edes oikein ajatella tuota vaihtoehtoa. :((



Niille, jotka ihmettelivät, että miten olemme edes noin paljon lainaa saaneet, niin kerrottakoon, että appivanhempamme toimivat takaajina, ja heiltä apua tarvittaessa ehkä saisimmekin (emme suoraan, mutta velaksi - ovat tästä tarkkoja), mutta se kunnia, se kunnia... :( Ei vain jotenkin pystytä vielä kertomaan tästä tilanteesta kenellekään.



Kiitokset erityisesti vastaajalle nro 27 - rauhoittaa heti kun joku osaa antaa selkeää listaa, mistä miettiminen ja laskeminen pitää aloittaa. Nyt päässä on viime yöt (ja päivät) pyörineet niin miljoona ajatusta, ettei niitä oikein saa edes järjestykseen, kun mielialatkin vaihtelevat pitkin päivää. Jotenkin on ollut vaikeata saada yhdestäkään ajatuksesta "kiinni"; ensin tuo viesti töistä, sitten raskausasia, väsyttävä työ dementoituneen mummon kanssa,...



Mutta kiitoksia paljon rakentavista ja ystävällisistä vastauksista, kyllä tässä vielä eteenpäin jaksetaan katsoa. Ja niille vähemmän ystävällisille vastaajille: Hyvä että te olette osanneet olla niin paljon fiksumpia kuin me. Mutta kyllä mekin varmaan selviämme, kun emme ole luovuttaja-henkisiä muutenkaan. Tämä nyt vain on tällainen vaihe, kun kaikki tuntuu tapahtuvan samaan aikaan... Mutta opiksemme varmasti otamme, ja ehkä lapse(/i)lle osaamme tulevaisuudessa opettaa hieman vakavampaa suhtautumista rahaan ja työhön.



Ap.

Asutaan miehen kanssa tilavassa keskustakaksiossa vuokralla ja pistetään kaikki säästöön liikenevä korkeakorkoiselle säästötilille. Maltetaan vielä ainankin ensi kevääseen asunnon oston kanssa. Luulen, että siinä kohtaa hinnat ovat jo ihan kohdillaan. Toisaalta, jos ei ole, mikäpä tässä ollessa.



Missä päin se teidän asunto on? Voitais olla kiinnostuneita.