Nainen osaisitko elää yksin

Täällä valitetaan ettei nainen pärjää yksin omakotitalossa. Itse asuin kymmeniä vuosia yksin maalla. Osasin tehdä kaiken ja mitä en, maksoin työmiehen tekemään. On parisuhteita ollut, yksi avoliitto, mutta "oma tupa, oma lupa". Nyt ikää jo niin paljon etten tarvi miestä mihinkään. Naiset parhaita ystäviä ja koiralle voi tuhlata hellyyttään. Onhan ne miehet ihania. Kiva katsella kaukaa. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Naiset ovat _tutkitusti_ sitkeämpiä kuin miehet ja pärjäävät paremmin ääriolosuhteissa(kin),.

Pärjääköhän ap mitenkään ilman holhoajaa?

 

Selitä sitten, miksi se pakollinen asevelvollisuus koskee miehiä (eikä naisia)? 

Suomessa näin, koska perinteet. Nainen on uuden elämän luoja ja lasten hoivaaja. Perinteisesti naisen ajateltiin pitävän huolta kotijoukoista, kun epäempaattisemmat miehet taistelevat. Miehet ovat myös fyysisesti vahvempia ja usein isokokoisempia kuin naiset. Näistä ominaisuuksista oli ennen hyötyä useissa aselajeissa. Nykyään ei juurikaan.

Monessa maassa naiset ovat myös asevelvollisia siinä missä miehetkin. Miksiköhän näin? Mietipä sitä.

 

Ei monessa maassa, vaan harvassa maassa.

En pärjäisi miehen kanssa. Yksin on hyvä.

N48

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Peukuista päätellen luullaan että piruilen jotenkin mutta ihan aidosti olen kiinnostunut

Ap

Jos olet noin kiinnostunut asiasta, varmaan myös tiedät, että naiset yhä enenevässä määrin haluavat asua yksin. Tästä voisi päätellä, että naiset todellakin osaavat asua yksin.

Me yksinasuvat ja -elävät naiset emme todennäköisesti ole millään tavalla esillä ap:n elämässä, sillä välttelemme miehiä. Vaatisi jotain todella yleistä aspa-ammattia kuten kaupan kassa törmätä meihin. Olemme hakeutuneet työskentelemäänkin todennäköisesti naisvaltaisille aloille, missä palvellaan naisia, tai kk-hommiin. Ap vaikuttaa persvakommieheltä.

Olen aina halunnut elää yksin ja toivottavasti pian pääsen tavoitteeseen. Erosin lasten isästä pari vuotta sitten, 20 vuoden jälkeen. Se oli valtava helpotus. Mies oli jo vuosia aikaisemmin sanonut, etten olisi alkanut hänen kanssaan suhteeseen, ellei hän olisi yrittänyt niin sinnikkäästi. En voinut sanoa siihen mitään, sillä se on totta.

Olemme silti hyvissä väleissä, ja käyn exän luona välillä saunomassakin, ihan kaverillisisesti. Olemme kavereina paljon parempia kuin parisuhteessa.

Miesystävän olen yrittänyt antaa ymmärtää, etten enää jaksaisi suhdetta, mutta hänkin on sinnikäs.

Täysi-ikäistä lastani en henno potkia pois kotoa näinä vaikeina aikoina. Vaikka haluaisin itse muuttaa yksin johonkin pieneen asuntoon. Hän haluaisi muuttaa, mutta työtilanne on mikä on. Olemme sopineet, että tähtäämme molempien muuttoon vuoden 2026 syksyllä. Sitten saan vihdoin asua yksin.

Olen elänyt yksin 18 vuotta, sen jälkeen, kun heitin ukon pihalle 4 vuoden yhdessä asumisen jälkeen. Asun omistamassani rivitalokaksiossa. Teetän ammattilaisilla sellaiset työt, jotka kuuluvat osakkeenomistajalle, mutta joita en saa, osaa, jaksa tai viitsi tehdä. Miestä en halua nurkkiini luuhaamaan. Vain seksiin tarvitsen miestä aina silloin tällöin. Minulla on sitä tarkoitusta varten pari ukkomiestä, jotka voin pyytää nuolemaan ja naimaan. Ukkomiehiä siksi, että he poistuvat kiltisti kotiinsa, kun ovat minut ja itsensä tyydyttäneet. Kukaan mies ei ole sängyssäni kahta yötä peräkkäin. 

N 43

Ensimmäinen juhannus yksin ja huomasin hetki sitten herätessäni, että jotain puuttuu: vanhan viinan ja pierun löyhkä, sekä krapulas*ksiä uikuttaen vonkaava mies. No, ehkä minä selviän.

Muutin lapsuudenkodista exän kanssa yhteen ja eron jälkeen piti opetella elämään yksin.

Nyt tuskin osaisin elää kenenkään kanssa kun pitäisi huomioida toisenkin tarpeita.

8v yksin

Olen elänyt yksin 15 vuotta, siitä lähtien kun nuorin lapsi muutti kotoa pois. Viimeisin etäsuhde päättyi 10 vuotta sitten.

Vierailija kirjoitti:

Onko vaihtoehtoja jos parisuhdetta ei ole?

On. Erilaisia yhteisöasumisen muotoja.

Olen 56-vuotias ja siitä ajasta kun olen ollut yli 18-vuotias, olen asunut yksin yhteensä noin 15 vuotta. Asun nytkin yksin. No problema. 

mene töihin!

Asun yksin, nyt viidettä vuotta jo. On asioita joita en osaa ja jäävät siksi tekemättä, kuten fillarin korjaus tai reiän poraaminen seinään, ylipäätäänkin asioiden korjaaminen on heikkoa. Samoin painavien huonenkalujen siirtely, siihen kaipaisi apua kun ei oikein enää itse jaksa eikä etenkään yksin. Muuten pärjään hyvin, paremmin kuin koskaan miesten kanssa asuessa. Ei tarvitse huomioida toisen pahantuulisuutta ja kitinöitä, pestä vaatteita ja olla järjestämässä sapuskaa silloin kun herralla sattuu nälkä olemaan. Saatikka sitten levittämään haarojaan silloin kun oista huvittaa ja jäädä itse ilman tyydytystä silti (tätähän se useimmiten miesten kanssa on ollut). Ei kiitos, enää ikinä. Yksin elään loppuun asti. 

Olen elänyt suurimman osan elämästäni yksin ja viihdyn hyvin. En kaipaa miehiä elämääni. Pari seurustelu ja yhteisasumiskokeilua oli aivan riittävästi.

Vierailija kirjoitti:

Ensimmäinen juhannus yksin ja huomasin hetki sitten herätessäni, että jotain puuttuu: vanhan viinan ja pierun löyhkä, sekä krapulas*ksiä uikuttaen vonkaava mies. No, ehkä minä selviän.

Hyi hitto mikä mielikuva. Eikä tarvitse kuunnella kuorsausta tai mässytystä aamupalapöydässä. Niitä saatanan murusia ja ruoantähteitä siinä parrassa. Ihanaa asua yksin.

Vierailija kirjoitti:

Jo 13 v viimeisestä miessuhteesta. Varattuja olisi tarjolla, mutta en ala jalkavaimoksi. Viihdyn yksin, joskus juhlapäivinä kylläkin suren  yksinäisyyttä.

Aloita uusia perinteitä, niik ei tarvitse tuntea oloa yksinäiseksi. Itse esim nykyään järjestän kaverijouluja, johon voi tulla kaikki perheenjäsenet ja ystäväni. Usein tuleekin sisarus perheineen ja ystävät, joilla ei ole omaa perhettä sekä ne, joiden lapset on sinä vuonna miehen luona joulun vietossa.

Elän yksin, enkä koe tämän olevan erityisen vaikeaa.