Yksinäiselle ja mökittömälle juhanus on raskasta aikaa

Kohta lähdetään mökille, ihanaa! 

Vierailija kirjoitti:

Onneksi on tämä karmea sää. Muuten tuntuisi pahemmalta. Ollaan perheen kanssa jääty ilman asuntoa eikä näytä siltä että sitä heti löytyisikään. Olen vajonnut sanoin kuvaamattomaan masennukseen.

Ehkä just tuo on syy miksi ootte yksinäisiä. Voi voi kun on kurjaa, hyvä että paska ilma, kun oon yksin juhannuksen. Eikö voi toivoa hyvää keliä jo muiden juhannusta viettävien vuoksi. Mutta sinä ajattelet itseäsi onneksi on huono sää, kun mulla niin kurjaa. Kannattaisiko etsiä ystäviä vaikka internetistä tai harrastaa jotain? Jos jäät kotiin masentumaan et ainakaan löydä ketään kaveriksi.

Vierailija kirjoitti:

Että mökille sateeseen siivoomaan ampiaispesiä ja myyränraatoja, ajamaan ruohoa, kantamaan vettä, tiskaamaan käsin ja ruokkimaan juhannuslokkeja? Eiii...

Tai laittamaan kasvimaata, grillaamaan, pelaamaan mölkkyä, lukemaan hyviä kirjoja, tapaamaan sukulaisia, syömään hyvää ruokaa, saunomaan ja uimaan.. elämä on valintoja. Ja ampiaispesän tuhoaminen ei vie kauaa aikaa.

Aloittajalle on ankeaa olkoon hän missä tahansa, satoi tai paistoi. Ankeaa on...mielikuviton katkera aina on vaikeaa ja ankeaa.       Täällä ei ole; keskikesän juhla. Hyvää juhannusta kaikille!

Vierailija kirjoitti:

Että mökille sateeseen siivoomaan ampiaispesiä ja myyränraatoja, ajamaan ruohoa, kantamaan vettä, tiskaamaan käsin ja ruokkimaan juhannuslokkeja? Eiii...

Puutarhatyö mökillä on hyvää hyötyliikuntaa laihdutusta varten.

Mökki on jo siivottu aiemmin, nyt ei muuta kuin nauttimaan! 

Yksinäisyys on omien valintojen tulos. Jotkut haluaakin olla yksin. Jos taas ei halua, pitää omaa käyttäytymistä muuttaa. 

Miksi raskasta? Entäs muut päivät??? 

Sain murtuman jalkaan. Pikku hiljaa paranee. Vietän jussin yksin. Pizzaa tilasin kotiintuotuna. Nyt suunnittelen aloittaa paaston kun vielä pari päivää oltava sisällä. Juhannusta nuorena vietin, oli mökki, kokko, juomia ja seuraa. Ei enää haittaa ettei enää ole. Tykkään omasta seurastani ja keksin aina tekemistä. Asun kaupungin keskustassa. Täällä nyt rauhallista. 

Käyn uimassa lähistöllä olevalla yleisellä uimarannalla. Meen tekemään omaan tahtiin köpötellen luontokierroksen ja grillaan siellä laavulla makkaran, kahvit mukana termoksessa. Olen iloinen, että olen elossa ja pystyn kaikkeen tähän ( ei ole itsestäänselvyys). Jos olisi rahaa, vuokraisin mökin tai menisin kylpylään.

Kesä ja suvi on upea on aivan ihana tuoksu ja lintujen laulu.

Kaikki puhtaan vihreää. Pitkä rauhallinen pyöräretki Suomalaisessa suvessa. 

Sisimmässäni kiitän kaikesta mitä on. Onhan meillä kuitenkin vielä rauha on auringon leikkiä valkoisten koivujen rungoilla. Perhosia.

Hyviä pyöräteitä, joita hienosti ylläpidetään.

Tääklä joku kertoi juuri saaneensa syöpädiagnoosin.

Olen pahoillani puolestasi.

Senkin synkkyyden ajan kokeneena koen entistä vahvemmin kaiken rajallisuuden ikäänkuin asnsaitsemattomalla jatkoajalla meidän taitavien lääkäreiden ja hoitohenkilöstön ansiosta.

Rakastan elämää, vaikka sitäkin vähäistä aikaa mitä enää on jäljellä. Hyvää Juhannusta!

Vierailija kirjoitti:

Yksinäisenä päivä on samankaltainen kuin muutkin päivät.

Eikö asialle voi ikinä tehdä mitään?

Kissan kahdestaan kotona. Rauhallista ja mukavan hiljaista kesäiltaa.

Vierailija kirjoitti:

Mä olin ennen sellainen, että kaipasin ystäviä tai eron jälkeen uutta parisuhdetta, voidakseni "elää" tai tehdä haluamiani asioita. Mutta sitten vaan aloin matkustella yksin, hankin ajokortin ja auton ja aloin mökkeillä yksin, käydä leffassa, treenaamassa jne. Nykyään on muutamia kavereitakin, mutta silti mieluiten teen asioita yksin. Ihan parasta on esim. ulkomailla syödä lounasta jossain kävelykadun varrella ja vain katsella ihmisiä. Kukaan ei tunne minua, ei odota minulta mitään, saan vain olla ja nauttia. Tsemppiä ja hyvää juhannusta!

Hyvä asenne.

Yksinäinen mökitön voi keksiä kivaa tekemistä.

Mutta ilmahan on ollut tähän juhannuksen vieton hetkeen huono.  Eilisen päivän satoi, ja tänään aattona on ollut kylmä ilma ja tuulinen, vaikka aurinko paistoikin ja ei enää ole satanut. Kyllä vaan tälläinen juhannuksen sää tuottaa harmitusta kaikille niin mökittömille kuin mökillisillekin.  Yksinäisillä ihmisillä nyt on harmina sään lisäksi se yksinään oleminen, ja yksinäisyys, jos ei vaan ole sitä seuraa viettämässä näin juhannuksen pyhinäkään.  

Mutta yritetään elää, sillä kaiken aa & oo on asennoituminen tilaanteeseensa myönteisin mielin.  Yksinäisyys kun  ei aina johdu omista valinnoistaan elämässään. Sitä paitsi ihminen voi tuntea yksinäisyyttä, vaikka olisi parisuhteessakin, perhettä ja monia ystäviä, sukulaisia jne. 

Hyvää juhannusta toivottaen kaikille. 

Vähän outo ajatus, että yksinäisyys olisi jotenkin ihmisen omaa vikaa, omien valintojen tulosta. No, olen kyllä ihan samaa mieltä, että jokaisen on otettava vastuu elämästään. Siitä kaikki alkaa. Vastuu, vastuu ja vastuu. Jos haluaa tutustua ihmisiin, niin on pakko vain alkaa vaikka rohkeasti tutustumaan, vaikka se olisi vaikeaa, epämukavaa ja vielä altistaisi sille, että tulee loukatuksi ja torjutuksi. Mutta! Ei silti voi ihan niinkään ajatella, että yksinäisyys olisi ihmisen oma vika. Osa saa paremman kasvatuksen ja tasapainoisessa kodissa paremmat sosiaaliset taidot. Toisten lapsuus ja nuoruus menee pelkäämiseen ja selviytymiseen, jolloin on vaikeaa turvallisessa ympäristössä harjoitella niitä sosiaalisia taitojakaan. Osalla voi olla perhettä ja sukua, joiden kanssa ollaan, ja vaikka oman ikäluokan serkkuja, joiden kanssa olla, ja joiden kautta tulee taas uusia kavereita... Voi olla lapsuusajan ystävät. Ja tietysti tällaisen ihmisen on huomattavasti helpompaa tutustua myös aikuisena uusiin ihmisiin, olla avoin, perustyytyväinen ja peruspositiivinen. Esimerkiksi itse tulen vakavasti mielenterveys- ja päihdeongelmaisesta perheestä. Itsetuntoani on lytätty joka päivä kun olen lapsuudenperheeni kanssa asunut, ja olen saanut joka päivä pelätä, mitä kotona odottaa. Ja tietysti oli sossulla uhkailu. Kenellekään ei saa sanoa sanaakaan, sillä sossu voi tulla ja viedä. Eikä unohdeta mielenterveysongelmaisen vanhemman opetuksia siitä, miten muut ihmiset ovat huonoja ja pahoja, heidän kanssaan ei pidä turhaan seurustella. Miten helppo tältä pohjalta on lähteä ihmissuhteita luomaan? Opiskeluajat onkin sitten menneet terapiassa ja mielenterveysongelmia parannellessa, eivätkä ne vähät kaverit ole lopulta jaksaneet syvää masennusta ja vaikka iäistä rahapulaa, he ovat halunneet bilettää, iloita, matkustella ja mennä. Lisää hylkäämiskokemuksia. Lisää kokemuksia siitä, että ei riitä, eikä kelpaa. Kun käytännössä koko elämä on ollut tätä, niin mitenkäs helppoa luulette sen uusiin ihmisiin tutustumisen olevan? Onhan se niin, että tavallaan aikuisena se yksinäisyys on oma vika kun ei ole osannut elää paremmin ja olla parempi ihminen ja nytkin nihkeilee niiden vähien tuttavuuksien kanssa... Mutta, eipä sitä tässäkään suhteessa lähdetä samalta viivalta. Joten ehkä tuollaiset "mitäs olet yksinäinen, kyllä niitä mökkikutsuja tulisi jos olisi ystäviä!" -kommentit ovat vähän outoja, tai no, nehän on tarkoitettukin ihan loukkaamaan ja provosoimaan. 

Onneksi voi oppia nauttimaan elämästä yksinkin, vaikka aivan helppoa se ei ole. Onneksi itse nykyään viihdyn niin hyvin itsekseni, että en enää edes juurikaan kaipaa seuraa, vaikka nuorempana kaipasinkin ja yritin olla sosiaalinen. Tärkeintä on, että ei jumita siihen, miten kurjaa ja paskaa kaikki on yksin, vaan siihen, että löytää ne kiinnostavat ja mielekkäät asiat yksinolosta huolimatta.

mökit on junteille

Kuten eräässä runossakin näin mukaillen :  ..." yksin oot sa ihminen muidenkin joukossa niin yksin, yksin synnyit, yksin oot sa kerran lähtevi kohti kuolemaasi"...

P.S. Ihminen voi kylläkin kuolla yksin, mutta syntymässään on mukana ainakin  oma Äiti.

Mä en oo koskaan ymmärtänyt mikä siinä mökkeilyssä on oikeasti niin hienoa? On kylmä ja märkä. Mökissä vetää helkkaristi. Itikoita joka puolella niin paljon ettei pysty nukkumaan. On likainen ja epähygieeninen olo koko ajan. Haiset ihan hielle ja savulle jne.