Buddhan oppien mukaan elävät, kertokaa kokemuksianne

Olen kristitty, joka on kiinnostunut zenbuddhalaisista metodeista. Buddhalaisuus ei itsessään ole uskonto siinä mielessä, että siinä palvottaisiin Jumalaa tai edes itseä (egoa), vaan se opettaa mielenhallintaa käytännöllisillä neuvoilla. Erityisesti hiljaisuus, mietiskely, asioihin kiinnittymisen välttäminen (detachment) ja empatia (compassion) kiinnostavat minua ja näillä on yhtymäkohtia myös kristinuskon ja mystiikan kanssa. Suosittelen tutustumaan ennakkoluulottomasti!

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Aha. Ketään muuta ei saa siiskuunnella kuin jeesusta? Kukaan muu ei tietenkään saa sanoa mitään tai olla missään oikeassa? Buddha eli ENNEN jeesusta, että kuka kopioi ja ketä niin mietippä sitä.

 

 

Jeesus on AINA ollut olemassa, ja Hänen kauttaaltaan kaikki on luotu. Jeesus on Jumala, kolmiyhteisen Jumalan toinen persoona. 

YKSI Jumala, kolmessa persoonassa: Isä, Poika, Pyhä Henki.

Semmoiset harhat siellä.

Vierailija kirjoitti:

Budhalaisella asenteella kun elää, niin ei tarvi ihmetellä miksi koko yhteiskunta on kuin seisahtunut. Ihmiset kun ajattelee muista että tuo on hänen karmansa, ei tarvi auttaa, ei tarvi järjestellä mitään,  riittää kun pidän huolta omasta mielenrauhastani.  Hindulaisuudessa  sama vaikka siinä taas rukoillaan yhtä mittaa ja milloin mitäkin.  Jos vertaa kristinuskon periaatteisiin,  jossa on tämä lähimmäiskäsite ja joka velvoittaa auttamaan ym.  Islam pyrkii tasoittamaan kaiken sitä kautta, että kaikki tarkalleen alistuisi sille.  Juutalaisuudessa on säännöt.  Tämä näin valaistumattomana tarkkailijana.  Kärsimystä ei voi välttää yhdessäkään näistä. 

Ei vaan puuttumattomuudella, sillä että ei auta, luo myös  omaa karmaansa. Joten argumenttisi ontuu.

"Ihmiset kun ajattelee muista että tuo on hänen karmansa, ei tarvi auttaa, ei tarvi järjestellä mitään,  riittää kun pidän huolta omasta mielenrauhastani." 

Yhden vastausen jo saitkin, laajennan sitä hieman. 

Esität, että buddhalainen asenne johtaa yhteiskunnan pysähtymiseen, koska ihmiset ajattelevat kärsimyksen olevan vain ihmisen omaa karmaa, eikä häntä siksi tarvitse auttaa. Tämä on kuitenkin vain väärinkäsitys karman käsitteestä.

Karma on buddhalaisuudessa (ja myös hindulaisuudessa) syyn ja seurauksen laki. Se tarkoittaa, että jokainen teko, sana ja ajatus luo seurauksia. Se kuvaa sitä, miten aikomuksemme ja tekomme muokkaavat kokemuksiamme nyt ja tulevaisuudessa. Karma siis yksilön tasolla korostaa ihmisen omaa vastuuta omasta onnellisuudestaan ja kärsimyksestään.

Jos joku ihminen kärsii, se saattaa hyvin olla seurausta hänen menneestä karmastaan (kaikki asiat eivät ole). Mutta se mitä teen tai jätän tekemättä kärsivälle ihmiselle, luo minulle omaa karmaani. Jos reagoin välinpitämättömästi ja ajattelen, että kärsimys kuuluu elämään tai kärsimys on hänen omaa karmaansa, luon sillä itselleni haitallista karmaa. Auttamalla kärsivää lievitän hänen kärsimystään ja luon itselleni parempaa karmaa.

Karmalla on kuitenkin myös toinen puoli.

Buddhalaisuuden mukaan mikään ilmiö ei ole olemassa itsenään ja erillään muista. Maailma on kuin monimutkainen verkko, jossa jokainen ilmiö on yhtäaikaa sekä syy että seuraus muille ilmiöille. Ilmiön olemassaolo riippuu muista ilmiöistä

Esimerkiksi kasvin olemassaolo riippuu maaperästä, vedestä, auringonvalosta, siemenestä ja lukemattomista muista tekijöistä. Samoin ihminen on riippuvainen ravinnosta, ilmasta, vanhemmistaan, kasvatuksestaan ja muista ihmisistä.

Karman mukaan siis jokainen teko, sana ja ajatus luo seurauksen. Se seuraus vaikuttaa johonkin ilmiöön verkossa, joka vaikuttaa johonkin toiseen, joka vaikuttaa johonkin toiseen jne.jne. loputtomiin. Se on hiukan kuin heittäisi kiven keskelle järveä ja aallot leviävät joka suuntaan.

Tämän oivaltamisesta syntyy myötätunto ja vastuullisuuden tunne. Oman onnen tavoittelu toisia vahingoittamalla tai välittämättä heistä on mahdotonta, koska minun ja muiden hyvinvointi ovat erottamattomia toisistaan.

Buddhalaisuuden mukaan kaikki elämässä ja maailmankaikkeudessa on toisistaan riippuvaista ja keskenään koko ajan yhteydessä. Se minkä teet toiselle, teet itsellesi. Se minkä teet itsellesi, teet toiselle. Me luomme taivaan ja me luomme helvetin tähän maailmaan.

Vierailija kirjoitti:

"Ihmiset kun ajattelee muista että tuo on hänen karmansa, ei tarvi auttaa, ei tarvi järjestellä mitään,  riittää kun pidän huolta omasta mielenrauhastani." 

Yhden vastausen jo saitkin, laajennan sitä hieman. 

Esität, että buddhalainen asenne johtaa yhteiskunnan pysähtymiseen, koska ihmiset ajattelevat kärsimyksen olevan vain ihmisen omaa karmaa, eikä häntä siksi tarvitse auttaa. Tämä on kuitenkin vain väärinkäsitys karman käsitteestä.

Karma on buddhalaisuudessa (ja myös hindulaisuudessa) syyn ja seurauksen laki. Se tarkoittaa, että jokainen teko, sana ja ajatus luo seurauksia. Se kuvaa sitä, miten aikomuksemme ja tekomme muokkaavat kokemuksiamme nyt ja tulevaisuudessa. Karma siis yksilön tasolla korostaa ihmisen omaa vastuuta omasta onnellisuudestaan ja kärsimyksestään.

Jos joku ihminen kärsii, se saattaa hyvin olla seurausta hänen menneestä karmastaan (kaikki a

Tämä oli hyvä kommentti. Jättäisin turhat energia-aspektit kuitenkin pois ja ottaisin suoraan vastuun kaikesta.

Suhtautumisessa auttaa se kun ymmärtää ja hyväksyy sen että kärsimys kuuluu elämään. Ketään ei silti senkään takia kuulu väheksyä ja jättää auttamatta. Ymmärrys on kuitenkin hyvä ja tarpeellista tukemisenkin kannalta.

Tuo on muuten totta että kaikki karma kärsimyksenkään puolella ei johdu siitä että olisi itse tehnyt väärin jotakin.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

"Ihmiset kun ajattelee muista että tuo on hänen karmansa, ei tarvi auttaa, ei tarvi järjestellä mitään,  riittää kun pidän huolta omasta mielenrauhastani." 

Yhden vastausen jo saitkin, laajennan sitä hieman. 

Esität, että buddhalainen asenne johtaa yhteiskunnan pysähtymiseen, koska ihmiset ajattelevat kärsimyksen olevan vain ihmisen omaa karmaa, eikä häntä siksi tarvitse auttaa. Tämä on kuitenkin vain väärinkäsitys karman käsitteestä.

Karma on buddhalaisuudessa (ja myös hindulaisuudessa) syyn ja seurauksen laki. Se tarkoittaa, että jokainen teko, sana ja ajatus luo seurauksia. Se kuvaa sitä, miten aikomuksemme ja tekomme muokkaavat kokemuksiamme nyt ja tulevaisuudessa. Karma siis yksilön tasolla korostaa ihmisen omaa vastuuta omasta onnellisuudestaan ja kärsimyksestään.

Jos joku ihminen kärsii, se saattaa hyvin o

Korjaan, kärsimyksen puolella.

"Karma siis yksilön tasolla korostaa ihmisen omaa vastuuta omasta onnellisuudestaan ja kärsimyksestään."

Jokaisen ihmisen vastuulla on hän itse täysin ja kokonaisuudessaan varsinkin silloin kun puhutaan aikuisista ihmisistä.

Mitään omaa vastuuta ei saa vierittää muille.

On kuitenkin myös oikeus kertoa jos joku kohtelee meitä väärin ja kärsimyksen syy on jossakin muualla kuin itsessä, rehellinen on kuitenkin oltava.

Onnellisuus ja hyvinvointi on omalla vastuulla joten on äärimmäisen tärkeää olla vastuullinen ihminen pelkästään oman hyvinvoinnin kannalta.

Samaan aikaan emme saisi haluta muille pahaa koska heikennämme sillä omaa hyvinvointiamme. 

Muista että kenekään onni ei ole itseltämme pois. Tämä on tärkeä osa suhtautumista ja itseluottamusta.

Itsevarmuutta kannattaa kehittää.

Nämä ovat siis perusasioita tietystikin, saattavat kuulostaa tylsiltä mutta kaikessa yksinkertaisuudessaan nämä neuvot ja vinkit ovat hyvinkin toimivia. 

Omista itsesi ja elämäsi mutta älä tule sokeaksi ympäristöllesi koska sekin on sinulta itseltäsi pois. Elämme tässä yhteiskunnassa joten olemme jokainen osaltamme vastuussa kaikesta, tämä usein tuntuu tuottavan kipua ja tuskaa monille.

"Auttamalla kärsivää lievitän hänen kärsimystään ja luon itselleni parempaa karmaa."

Kyllä, auttamalla autat toista ihmistä sekä elämää ja autat myös itseäsi eli luot hyvää karmaa itsellesi, luot siis lähtökohtaisesti hyvää oloa itsellesi mutta osoitat olevasi vastuullinen hyvä ihminen.

"Karman mukaan siis jokainen teko, sana ja ajatus luo seurauksen. Se seuraus vaikuttaa johonkin ilmiöön verkossa, joka vaikuttaa johonkin toiseen, joka vaikuttaa johonkin toiseen jne.jne. loputtomiin. Se on hiukan kuin heittäisi kiven keskelle järveä ja aallot leviävät joka suuntaan."

Kyllä luo seurauksen.

Esimerkiksi kaikki mitä puhumme muille luo seurauksia, kaikki mitä teemme luo seurauksia.

Nämä muut taas edelleen luovat seurauksia.

Vierailija kirjoitti:

Budhalaisella asenteella kun elää, niin ei tarvi ihmetellä miksi koko yhteiskunta on kuin seisahtunut. Ihmiset kun ajattelee muista että tuo on hänen karmansa, ei tarvi auttaa, ei tarvi järjestellä mitään,  riittää kun pidän huolta omasta mielenrauhastani.  Hindulaisuudessa  sama vaikka siinä taas rukoillaan yhtä mittaa ja milloin mitäkin.  Jos vertaa kristinuskon periaatteisiin,  jossa on tämä lähimmäiskäsite ja joka velvoittaa auttamaan ym.  Islam pyrkii tasoittamaan kaiken sitä kautta, että kaikki tarkalleen alistuisi sille.  Juutalaisuudessa on säännöt.  Tämä näin valaistumattomana tarkkailijana.  Kärsimystä ei voi välttää yhdessäkään näistä. 

Buddhalaisuuteen liittyy valaistumisen tavoittelu ja lopunperin ymmärrys siitä, että fyysinenkin todellisuus on illuusiota. Kun puhut auttamisesta, voit verrata sitä vaikkapa unissasi auttamiseen. Periaatteessa voit käyttää joka yö 8 tuntia ruokajakeluun, mutta toisaalta jos voit vaan muuttaa unen laatua niin miksipä ei. 

Lisäksi auttamisessa täytyy huomioida autettavan halu "tulla autetuksi". Itselleni ovat kristityt tulleet huolestuneena kyselemään onko kaikki hyvin ja kutsumaan seuroihinsa, kun olen yksinkertaisesti yrittänyt nauttia raittiista ilmasta ja auringosta. Tosiasiallisesti kyseessä ei ollut siis "auttaminen" vaan kristityn hurskastelu ja oma show, missä minä sain olla yleisö. Jos olisin lähtenyt mukaan niin olisin saanut olla "autettu".

Nykyään en erehdy istumaan mihinkään jos haluan nauttia raittiista ilmasta ja auringosta, vaan kipitän koko ajan eteenpäin, ettei kristitty vaan erehdy luulemaan minua "autettavaksi" ja tule apur aiskaamaan.

"Tämän oivaltamisesta syntyy myötätunto ja vastuullisuuden tunne. Oman onnen tavoittelu toisia vahingoittamalla tai välittämättä heistä on mahdotonta, koska minun ja muiden hyvinvointi ovat erottamattomia toisistaan."

Kyllä, tämä on täysin totta. 

Itseluottamus kasvaa kun huomaa ettei muiden hyvinvointi ole minulta pois vaan hyväksi minullekin. Voin hyödyntää sitä mutta en voi käyttää sitä hyväkseni jolloin heikentäisin hyvinvointia jota minun piti hyödyntää apuna itselleni.

Koko yhteiskunnan hyvinvointi luontoa myöten on minulle eduksi eikä minua vastaan. Hyvinvoivassa perustassa jokaisen on helpompaa voida hyvin ja helpompaa luoda uutta hyvinvointia jälleen ylläpitämään ja kasvattamaan hyvinvointia.

Hyvinvoivassa yhteiskunnassa minullakin on onnellisempaa elää, se on eduksi ja auttaa minuakin ylläpitämään onnellisuuttani.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Budhalaisella asenteella kun elää, niin ei tarvi ihmetellä miksi koko yhteiskunta on kuin seisahtunut. Ihmiset kun ajattelee muista että tuo on hänen karmansa, ei tarvi auttaa, ei tarvi järjestellä mitään,  riittää kun pidän huolta omasta mielenrauhastani.  Hindulaisuudessa  sama vaikka siinä taas rukoillaan yhtä mittaa ja milloin mitäkin.  Jos vertaa kristinuskon periaatteisiin,  jossa on tämä lähimmäiskäsite ja joka velvoittaa auttamaan ym.  Islam pyrkii tasoittamaan kaiken sitä kautta, että kaikki tarkalleen alistuisi sille.  Juutalaisuudessa on säännöt.  Tämä näin valaistumattomana tarkkailijana.  Kärsimystä ei voi välttää yhdessäkään näistä. 

Buddhalaisuuteen liittyy valaistumisen tavoittelu ja lopunperin ymmärrys siitä, että fyysinenkin todellisuus on illuusiota. Kun puhut auttamisesta, voit verrata sitä vaikka

Jeesus oli myös mystikko, ja valaistunut. Hän potkaisi kiukuspäissään viikunapuuta ja viikunapuu kuoli. Mitä muuta tämä on, kuin todellisuuden muuttamista taikuudella?

Kristityn hurskaus on lillukanvarsissa roikkumista. Jeesus "ylitti maailman" ("i have overcome the world"), siinä missä hurskas kristitty roikkuu epätoivoisesti hurskaudessaan maailman näyttämöllä.

Vierailija kirjoitti:

"Ihmiset kun ajattelee muista että tuo on hänen karmansa, ei tarvi auttaa, ei tarvi järjestellä mitään,  riittää kun pidän huolta omasta mielenrauhastani." 

Yhden vastausen jo saitkin, laajennan sitä hieman. 

Esität, että buddhalainen asenne johtaa yhteiskunnan pysähtymiseen, koska ihmiset ajattelevat kärsimyksen olevan vain ihmisen omaa karmaa, eikä häntä siksi tarvitse auttaa. Tämä on kuitenkin vain väärinkäsitys karman käsitteestä.

Karma on buddhalaisuudessa (ja myös hindulaisuudessa) syyn ja seurauksen laki. Se tarkoittaa, että jokainen teko, sana ja ajatus luo seurauksia. Se kuvaa sitä, miten aikomuksemme ja tekomme muokkaavat kokemuksiamme nyt ja tulevaisuudessa. Karma siis yksilön tasolla korostaa ihmisen omaa vastuuta omasta onnellisuudestaan ja kärsimyksestään.

Jos joku ihminen kärsii, se saattaa hyvin olla seurausta hänen menneestä karmastaan (kaikki a

Mielestäni olisi hauskaa kun miehet alkaisivat vainoamaan toisiaan ja porailemaan toisiaan peppuihin, karmisesti. Sillä naisia ja lapsia jahdataan seksuaalisissa tarkoituksissa kuin saaliseläimiä, niin eikö olisi karmisesti oikein, että miehet altistuisivat tälle samalle. Että joku vainoaisi heitä joka nurkalla halukkaana penetroitumaan heidän ruumiinaukkoihinsa, täyttämään heidät myrkkyspermalla, ja toistamaan tätä satoja, tuhansia kertoja.

Niin kauan kun maailmassa on olentoja kuten naiset ja lapset joihin kohdistuu merkittävä määrä seksuaalista väkivaltaa ja alistamista, on jotenkin kornia, että nämä karmasta jauhajatkin ovat useimmiten miehiä.

Mutta niinhän jotkut sanovatkin, että buddhalaisuus ja muut moraalikodit ovat luotu pääasiassa miehille. Ja jos katsonkin niitä naisena, niin pääsen suoraan korkeimmille leveleille, sillä en ole koskaan edes havitellut enempää, kuin mikä minulle on annettu. Suoraan jumalalta.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Budhalaisella asenteella kun elää, niin ei tarvi ihmetellä miksi koko yhteiskunta on kuin seisahtunut. Ihmiset kun ajattelee muista että tuo on hänen karmansa, ei tarvi auttaa, ei tarvi järjestellä mitään,  riittää kun pidän huolta omasta mielenrauhastani.  Hindulaisuudessa  sama vaikka siinä taas rukoillaan yhtä mittaa ja milloin mitäkin.  Jos vertaa kristinuskon periaatteisiin,  jossa on tämä lähimmäiskäsite ja joka velvoittaa auttamaan ym.  Islam pyrkii tasoittamaan kaiken sitä kautta, että kaikki tarkalleen alistuisi sille.  Juutalaisuudessa on säännöt.  Tämä näin valaistumattomana tarkkailijana.  Kärsimystä ei voi välttää yhdessäkään näistä. 

Buddhalaisuuteen liittyy valaistumisen tavoittelu ja lopunperin ymmärrys siitä, että fyysinenkin todellisuus on illuusiot

Se potku vaikutti siihen puuhun. Potkusta aiheutui seurauksia. 

Jos heitän kiven veteen, siitä seuraa jotakin.

Jos lääkäri napauttaa minua työkalullansa polveen, se napautus aiheuttaa minussa seurauksia.

Kaikki seuraukset samastakaan toimesta eivät ole aina samanlaisia mutta miksi?

Koira pissaa pensaan juurelle, joskus pensaan hyvinvointi alkaa heikentyä mutta aina näin ei käy. Missä on se syy?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Budhalaisella asenteella kun elää, niin ei tarvi ihmetellä miksi koko yhteiskunta on kuin seisahtunut. Ihmiset kun ajattelee muista että tuo on hänen karmansa, ei tarvi auttaa, ei tarvi järjestellä mitään,  riittää kun pidän huolta omasta mielenrauhastani.  Hindulaisuudessa  sama vaikka siinä taas rukoillaan yhtä mittaa ja milloin mitäkin.  Jos vertaa kristinuskon periaatteisiin,  jossa on tämä lähimmäiskäsite ja joka velvoittaa auttamaan ym.  Islam pyrkii tasoittamaan kaiken sitä kautta, että kaikki tarkalleen alistuisi sille.  Juutalaisuudessa on säännöt.  Tämä näin valaistumattomana tarkkailijana.  Kärsimystä ei voi välttää yhdessäkään näistä. 

Buddhalaisuuteen liittyy valaistumisen tavoittelu ja lopunperin ymmärry

Öö, et voi tappaa puuta potkaisemalla sitä. Pointti on siinä, että fyysinen maailma on heikko illuusio, kuin uni. 

Ovatko kysymyksesi retorisia vai haluatko noihin oikeita vastauksia? Vaikutat ennemminkin sellaiselta, joka tyykkää jaaritella ja paatostaa, kuin ymmärtää ja mennä eteenpäin.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Budhalaisella asenteella kun elää, niin ei tarvi ihmetellä miksi koko yhteiskunta on kuin seisahtunut. Ihmiset kun ajattelee muista että tuo on hänen karmansa, ei tarvi auttaa, ei tarvi järjestellä mitään,  riittää kun pidän huolta omasta mielenrauhastani.  Hindulaisuudessa  sama vaikka siinä taas rukoillaan yhtä mittaa ja milloin mitäkin.  Jos vertaa kristinuskon periaatteisiin,  jossa on tämä lähimmäiskäsite ja joka velvoittaa auttamaan ym.  Islam pyrkii tasoittamaan kaiken sitä kautta, että kaikki tarkalleen alistuisi sille.  Juutalaisuudessa on säännöt.  Tämä näin valaistumattomana tarkkailijana.  Kärsimystä ei voi välttää yhdessäkään näistä. 

Ei vaan puuttumattomuudella, sillä että ei auta, luo myös  omaa karmaansa. Joten argumenttisi ontuu.

Jotta voisi auttaa, jonkun pitäisi pyytää apua. Jos apua ei pyydetä, silloin toiminta ei ole apua vaan päsmäröintiä.

On oikein olla auttamatta, kun apua ei ole pyydetty.

"Kaikki seuraukset samastakaan toimesta eivät ole aina samanlaisia mutta miksi?

Koira pissaa pensaan juurelle, joskus pensaan hyvinvointi alkaa heikentyä mutta aina näin ei käy. Missä on se syy?"

Sama toimi aiheuttaa erilaisia seuraamuksia, hyvä huomio. Kaikki ilmiöt, sekä ulkoiset että mielen sisäiset, syntyvät ja ovat olemassa riippuen tietyistä syistä ja olosuhteista. Kun nämä syyt ja olosuhteet muuttuvat tai lakkaavat, myös ilmiö itse muuttuu tai lakkaa. Tästä johtuu, että myös toimen seuraus on erilainen. Tämä on yksi syy siihen, miksi buddhalaisuudessa ei ole tiukkoja moraalisääntöjä. Ihmisen tulee itse arvioida tilannetta, ymmärtää mitä tapahtuu ja miksi juuri tässä tilanteessa. Vasta sen jälkeen hän voi toimia tavalla, jolla on mahdollisuus tuottaa tietty mahdollinen lopputulos.

Vierailija kirjoitti:

Jeesus eli vasta Buddhan jälkeen ja kopioi tämän opetukset. Tai yritti kopioida ja liimasi päälle oman henkilökulttinsa, jonka mukaan kukaan on itse ainoa jumala.

Jeesus ei rakentanut henkilökulttia tai pyytänyt palvontaa. Yhtä lailla buddhalla oli seuraajia, jotka yrittivät tulla hänen kaltaisekseen. Tämä on kaikkien gurujen eli valonkantajien kohtalo, eikä siinä ole mitään ihmeellistä, eikä sitä myöskään kannata kavahtaa vaan nauttia siitä valosta.

Vierailija kirjoitti:

"Kaikki seuraukset samastakaan toimesta eivät ole aina samanlaisia mutta miksi?

Koira pissaa pensaan juurelle, joskus pensaan hyvinvointi alkaa heikentyä mutta aina näin ei käy. Missä on se syy?"

 

Sama toimi aiheuttaa erilaisia seuraamuksia, hyvä huomio. Kaikki ilmiöt, sekä ulkoiset että mielen sisäiset, syntyvät ja ovat olemassa riippuen tietyistä syistä ja olosuhteista. Kun nämä syyt ja olosuhteet muuttuvat tai lakkaavat, myös ilmiö itse muuttuu tai lakkaa. Tästä johtuu, että myös toimen seuraus on erilainen. Tämä on yksi syy siihen, miksi buddhalaisuudessa ei ole tiukkoja moraalisääntöjä. Ihmisen tulee itse arvioida tilannetta, ymmärtää mitä tapahtuu ja miksi juuri tässä tilanteessa. Vasta sen jälkeen hän voi toimia tavalla, jolla on mahdollisuus tuottaa tietty mahdollinen lopputulos.

 

Jaa ei vai. 

Buddhist monks adhere to a set of rules and guidelines aimed at fostering spiritual development and maintaining monastic discipline. These rules, known as the Vinaya, cover various aspects of monastic life, including ethical conduct, possessions, and relationships. The core of these guidelines is the Patimokkha, a set of 227 rules for fully ordained monks. 

Tuossa on enemmän sääntöjä kuin kristityillä munkeilla. Mutta entry level on tietysti säännötön, vähän niinkuin luterilaisuus :D

Eikö nää jotkut joogahihhulit ole vähän tuohon budhalaisuuteen kallellaan. Ainakin höpöttävät jostain uudeleensyntymisestä ja karmasta kokoajan. 

Näitä tavanneena ja ystäväpiiristäkin muutamia tunnen, niin sanoisin että kaikki uskoon hurahtaneet on jollain asteella mt ongelmaisia tai muuten vaan sellasia kukkahattuja joilla ei ole arkirealismia ja haetaan tukea todisteita ja oikeutusta jostain uskonnosta. Tätä puoltaa mm se että hyvin suuri osa uskoon hurhtaneista (siis niistä jotka ei ole lapsesta saakka aivopestyjä johonkin uskoon) ovat hurahtaneet jonkun vaikean elämänkriisin /trauman aikana.