Te, joilla on jo kaikkea ja mikään ei riitä

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Niin siis mitä ehdotat, että kun tekee kovasti työtä ja tienaa hyvin, niin pitäisi silti vaan köyhäillä, ja ehkä jakaa ylijäävä omaisuutensa muilleko? Minusta kyllä riittää, että tulojani verotetaan paljon, siinä on se mun muiden auttaminen. Eiköhän se loppu ole oikeus käyttää ihan miten vaan huvittaa.

Sitäpaitsi, elinkeinoelämä ei pysyisi pyörimässä, jos ihmiset joilla on varaa kuluttaa, laittaisivat liinat kiinni ja alkaisivat köyhäilemään. 

Erikoista ajattelua, että elinkeinoelämä ei pyörisi, jos jotkut ei ylikuluttaisi. Paremmin se pyörisi, jos useampi yksittäinen henkilö kuluttaisi tarpeidensa mukaan, ei pari ihmistä ylikuluttaassa ja loput jättää kokonaan ostamatta. Ajatusmaailmasi ja matematiikkasi on vinoutunutta.

Vingu sitten niille jotka eivät kuluta. Nehän tässä ongelma ovat.

Aika monen velkaisen talon tavarat on niitä työkaluja ja lasten hoito tarvikkeita kuin koulu ja useimmilla vuokralla asuvalla on kertynyt elämän ajan huonekalut mikä on ajateltu loppuelämäksi käyttöön . Valokuvat muistoina ja ale myynnin kirjahylly. Tai kirppis hylly. Harvoin on muuta . Vaihto aatteet ilmaston mukaan mitä käytetään 10 vuotta. Sateenvarjot ja kaikki on käyttöä varten . Työmatkat pyörä tai bussi auto. Ei ole mitään ylimääräistä. Lapsilla on omat tavarat. Astioita kertyy sitä mukaan kuin tarvii ja tekee ruokia kuin viherkasvit on harrastus ja kukkapurkit. Peilistä katsotaan että on siisti vaatetus ja kammataan hiukset kuin pesukoneella pestään 10 vuotta pyykkiä. Kesäkenkä vaihtuu talvikenkään syksyllä. Ja koulukirjat kuin työ pysyy hyllyssä. Ulkomailta ostettu posliini tai lasiesine muistoksi. Mitä sä kadehdit oikeasti. Myös moni auto on vara osa autona.  Jäänyt myymättä kun romu. Perheessä on usein kaksi autoa koska kaksi vähintään käy työssä. Eri aikaan. Mökki on lomille ja lapsille. Siellä tavataan sukulaisia saunomisen uimisen merkeissä. Ei ole mitään " kaikkea". Ne myydään kun ei enää käytetä. Tai jää lapsille. Lapset hankkii omin tavoin omat mopot ja autot sitten isona. Matot lattiassa oli ennen kylmyyttä vastaan nykyään koristeena. Tiedetään niitä on jotka kadehtii jopa kukkapurkkia toisilta ja varastaa niitä viherkasvejakin. Arabimaissa ei kai kukaan maksa veroja siksi niillä on köyhiä. Verorahoilla kun maksetaan tuet. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kaikki tavarat kuluu ja menee rikki. Jos on varaa, miksei vaihtaisi uuteen ehjään. Hyvähän se on että joku vielä kuluttaa ja ostaa tavaraa. Monen työpaikka on siitä kiinni. Näin tekisin itsekin jos olisi varaa.

Tuo on ihan eri asia kuin mistä puhun. Toki rikkinäinen pitää korjata tai korvata. Mutta miksi hienoja autoja on oltava viisi, vaikka perheessa on vain kolme ihmistä ja niistä yksi on lapsi, ja sitten ei haluta maksaa veroja, että voidaan ostaa vielä kuudes auto, sellaista tarkoitan. Kärjistetysti.

No miksi et kirjoittanut aloitusta näin?

Edelleen sanon että jos on varaa, ostakoot mitä haluavat, säilyypähän työpaikat.

Et vastannut aloituksen aiheeseen tai muutenkaan tarjonnut keskusteluun mitään hyödyllistä. Saahan sen torstai-iltapäivän niinkin kulumaan.

Vierailija kirjoitti:

Tunnen muutaman tällaisen ihmisen. He voivat joulun alla ostaa kotiin kymppitonnin sohvan ja jonkun kalliimman teslan koska on joulu. Uutena vuonna he piipahtavat Tokiossa ja loppiaisena New Yorkissa.

Asuinneliöitä on päättömästi esim. parisataa neliötä/ hlö.

Ehkä heistä muuten tuntuu että elämä menee ohi? Surullista minusta.

Tuo on oikeata elämää..eikä mitään downshiftaamista..kerran täällä vaan ollaan..

Vierailija kirjoitti:

Aika monen velkaisen talon tavarat on niitä työkaluja ja lasten hoito tarvikkeita kuin koulu ja useimmilla vuokralla asuvalla on kertynyt elämän ajan huonekalut mikä on ajateltu loppuelämäksi käyttöön . Valokuvat muistoina ja ale myynnin kirjahylly. Tai kirppis hylly. Harvoin on muuta . Vaihto aatteet ilmaston mukaan mitä käytetään 10 vuotta. Sateenvarjot ja kaikki on käyttöä varten . Työmatkat pyörä tai bussi auto. Ei ole mitään ylimääräistä. Lapsilla on omat tavarat. Astioita kertyy sitä mukaan kuin tarvii ja tekee ruokia kuin viherkasvit on harrastus ja kukkapurkit. Peilistä katsotaan että on siisti vaatetus ja kammataan hiukset kuin pesukoneella pestään 10 vuotta pyykkiä. Kesäkenkä vaihtuu talvikenkään syksyllä. Ja koulukirjat kuin työ pysyy hyllyssä. Ulkomailta ostettu posliini tai lasiesine muistoksi. Mitä sä kadehdit oikeasti. Myös moni auto on vara osa autona.  Jäänyt myymättä kun romu. Perheessä on usein kaksi autoa koska

Puhut nyt taas ihan normaaleista ihmisistä. Se ei ollut aloituksen aihe. Jokainen tarvitsee tavaraa elämiseen, kai se nyt on ihan itsestään selvää.

Minimalismi on mielestäni terapeuttista. Mieli lepää, kun ei ole juurikaan roinaa. 

ahneille ei riitä mikään

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tunnen muutaman tällaisen ihmisen. He voivat joulun alla ostaa kotiin kymppitonnin sohvan ja jonkun kalliimman teslan koska on joulu. Uutena vuonna he piipahtavat Tokiossa ja loppiaisena New Yorkissa.

Asuinneliöitä on päättömästi esim. parisataa neliötä/ hlö.

Ehkä heistä muuten tuntuu että elämä menee ohi? Surullista minusta.

VMP! Mitä pyrit saavuttamaan tällä provoamisella?

Miten niin provoamisella? Tunnen sattumoisin muutaman tällaisen ihmisen.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Niin siis mitä ehdotat, että kun tekee kovasti työtä ja tienaa hyvin, niin pitäisi silti vaan köyhäillä, ja ehkä jakaa ylijäävä omaisuutensa muilleko? Minusta kyllä riittää, että tulojani verotetaan paljon, siinä on se mun muiden auttaminen. Eiköhän se loppu ole oikeus käyttää ihan miten vaan huvittaa.

Sitäpaitsi, elinkeinoelämä ei pysyisi pyörimässä, jos ihmiset joilla on varaa kuluttaa, laittaisivat liinat kiinni ja alkaisivat köyhäilemään. 

Erikoista ajattelua, että elinkeinoelämä ei pyörisi, jos jotkut ei ylikuluttaisi. Paremmin se pyörisi, jos useampi yksittäinen henkilö kuluttaisi tarpeidensa mukaan, ei pari ihmistä ylikuluttaassa ja loput jättää kokonaan ostamatta. Ajatusmaailmasi ja matematiikkasi on vinoutunutta.

Vingu sitten niille jotka eivät kuluta. Nehän täss

Voi kuluttaa myös aineettomia asioita. Sekä Suomen talous, että maapallo kiittää.

Vierailija kirjoitti:

Nyt on kyllä niin banaalia provoamista että ennätykset paukkuvat. Vai että härkäpihviä ja samppanjaa aamusta iltaan. Mitä te ihmiset haette näillä jutuillanne?

Puutun nyt vain tuohon härkäpihviin ja shamppanjaan. Kun mun tuloni nousivat ihan merkittävästi alanvaihdoksen jälkeen (hoitoalalta it-alalle), niin kyllä me syötiin sisäfilepihvejä ja ruuan kanssa join hyvää punaviiniä lähes joka päivä. Sampanjasta en tykkää, mutta jos olisin tykännyt, niin sitä sitten. Silti rahaa jäi hyvin vielä säästöönkin. Muutama kuukausi meni ensin näin ja sitten pitikin keksiä jotain juhlavampaa ruokaa, kun pääsiäinen oli tulossa. Enkä keksinyt yhtään mitään. Silloin sain oivalluksen, että ei ehkä sittenkään kannata elää yltäkylläisyydessä joka päivä, koska sitten pitäisi keksiä jotain vieläkin överimpää, jotta juhla tuntuisi juhlalta eikä maanantailta. Pointtini tässä on, että ylettömään kuluttamiseenkin voi hurahtaa ja mitä enemmän kuluttaa, sitä vähemmän mikään tuntuu miltään, joten pitää taas kuluttaa lisää. 

Ei se ole mun vika että naapuri elää kädestä suuhun. Ja eikös se ole hyvä, että laitetaan raha kiertoon.

Työkaverilla on rahat aina loppu. Töissä tarjottiin sille parempipalkkaista hommaa, ei kelvannut. Tuhlaa rahat meikkeihin yms. Ei säästä. 

Ahneus ei ole ok. Eikä materialismi. Sitä ei vaan saa enää sanoa ääneen.

Niiden takia meiltä tuhoutuu maapallo jalkojemme alta.

Vierailija kirjoitti:

Ahneus ei ole ok. Eikä materialismi. Sitä ei vaan saa enää sanoa ääneen.

Niiden takia meiltä tuhoutuu maapallo jalkojemme alta.

          luonto tuhoutuu kerskakulutuksella

Valitan asioista keskustelupalstoilla, kun en tarvitse mitään muuta (en liioin osta/hanki enää mitään ellei vanha tavara hajoa). Haukun muita siis. 

Vierailija kirjoitti:

Niin siis mitä ehdotat, että kun tekee kovasti työtä ja tienaa hyvin, niin pitäisi silti vaan köyhäillä, ja ehkä jakaa ylijäävä omaisuutensa muilleko? Minusta kyllä riittää, että tulojani verotetaan paljon, siinä on se mun muiden auttaminen. Eiköhän se loppu ole oikeus käyttää ihan miten vaan huvittaa.

Sitäpaitsi, elinkeinoelämä ei pysyisi pyörimässä, jos ihmiset joilla on varaa kuluttaa, laittaisivat liinat kiinni ja alkaisivat köyhäilemään. 

Ihmisiä on kuitenkin elänyt ja tullut toimeen ihan mukavastikin jo vuosisatoja ennen "elinkeinoelämän" tuloa pyörimään.

Vierailija kirjoitti:

Mulle alkoi tällaista paasata eräs sukulainen, joka ei ole vuosikymmeneen tehnyt palkkatyötä vaan elänyt tuilla. Että miten pöyristyttävää tuhlausta mun elämä on, kun yhdellä ihmisellä on auto, mökki ja liian iso asuntokin, ja että en osta huonekaluja ja vaatteitakaan kirpputorilta jne. Esiintyi siinä kuin mikäkin hyveen perikuva, saarnaamassa halveksittavalle tuhlarille. Kuitenkin nostaa koko ajan tukia, jotka maksetaan kaltaisteni työssäkäyvien ihmisten tuloista verotetuilla rahoilla. Minusta on paljon pahempi, ettei terve ihminen elätä itseään, ja osallistu muidenkin työkyvyttömien elättämiseen, kuin se että käyttää tienaamansa rahat järjestääkseen itselleen mukavan elämän.

Tuossa on havainnollisettu kaksi hyvin erilaista maailmankuvaa. Sekä se, miten eri maailmoissa Suomessakin ihmiset tälläkin hetkellä elävät. Tässä tapauksessa nimenomaan kahdessa eri maailmassa. 

Koska: jos on työssäkäyvä ihminen, tarvitsee tavaroita ja asioita ja palveluita (kampaaja ym.) eri tavalla kuin työtön. On pakko ostaa siistejä vaatteita ja pitää tukka siistinä. Ehkä on faktinen pakko käydä kallilla kuntosalilla, jos ei esim. työmatkojen vuoksi ehdi käydä halvemmalla tai harrastaa ilmaislajeja. Monella työssäkäyvällä on em. syistä faktisesti pakko olla auto, ellei asu ruuhka-Suomessa, jossa auto saattaa olla ennemminkin kuluerä kuin hyvä sijoitus taloudellisessa mielessä. Toki monelle auto on statuskysymys myös, ja se saattaa myös työpaikalla olla tärkeä puheenaihe, paikasta ja työkavereista riippuen.

Työpaikalla ihminen "altistuu" myös eriasteiselle "Virtaset vs. Lahtiset", "Keeping up with the Joneses" jne. -tyyppiselle sosiaaliselle paineelle. Jos ja kun viettää 40 tuntia viikossa, joskus ylikin, samojen ihmisten kanssa ja on edes perussosiaalinen ihminen, ihminen sosiaalistuu seuraansa. Vaikka olisi tullut työpaikalle köyhäilevänä ja dyykkausta harrastavana hippipunkkarina mutta jos suurin osa työkavereista on peruskeskiluokkaisia, muutamassa vuodessa omat arvot alkavat liukua kuin huomaamatta työkavereiden puheiden mukaiseksi. Jossain kohtaa ehkä alkaa ajatella omistusasunnon tärkeyttä, tai lasten harrastusten laatua, tai sitä, miten viettää vapaa-aikaa. 

Samaan aikaan toisaalla se työtön on tuon kaiken ulkopuolella. Hänen on pakko, sekä konkreettisesti että henkisesti, järjestää oma elämänsä käytettävissä olevan varallisuuden (myös tavarat) mukaisesti. Hänellä ei ole mitään muuta vaihtoehtoa - ainakaan jos ei halua masentua totaalisesti - kuin alkaa nähdä elämän ja maailman arvo jossakin muussa kuin materiassa. Siinä missä työssäkäyvällä on teoreettisesti vapaa tahto ja vaihtoehto myös pitää kiinni entisestä dyykkaava hippipunkkari -asenteestaan, työttömällä ei tuota vaihtoehtoa ole. Hän ei pysty ylläpitämään työssäkäyvän elintasoa eikä arvomaailmaa. Hän todennäköisesti syrjäytyy ulos vanhoista kaveriporukoista, joissa muut keskiluokkaistuvat ja tapaavat toisiaan yhteisten, usein kalliiden vapaa-ajanviettotapojen mukaisesti. Köyhällä ei ole siihen varaa. Hän löytää sitten "samanhenkisiä" eli samassa elämäntilanteessa olevia ihmisiä elämäänsä, toivottavasti. Ja siinä prosessissa hän todennäköisesti kuulee tarinoita, jotka ovat vielä rankempia kuin hänen omansa. 

Kun tämä työtön köyhä tulee sitten vieraisille keskiluokkaisen ihmisen kotiin, hän vilpittömästi järkyttyy. Hänelle normaali keskiluokkainen suomalainen elämä näyttäytyy kerskakulutuksena (mitä se toki usein onkin). 

Näin ollaan jakauduttu kahtia yhteiskuntana. Ja usein myös kaveripiirissä, sukulaisten kesken, joskus perhepiirissäkin. 

Vierailija kirjoitti:

Olisi ekologisempaa ostaa palveluita kuin tavaroita 

Olisi myös ekologisempaa "kuluttaa" eri tavalla: kuluttaa aikaa ja resursseja niin, että sivistäisi itseään ja pitäisi huolta kehostaan. Tavaroiden ostelun sijaan opiskelisi espanjaa/italiaa/bulgariaa/albaniaa. Lukisi romaaneja ja niistä kirjoitettuja kritiikkejä ja kirjallisuusanalyysejä. Opiskelisi taivaankappaleita ja universumin asioita. Tai leppäkerttujen elinolosuhteita. Tai yhteiskunnallisia lainalaisuuksia niitä tutkineiden kirjoittajien avulla.

Mitä vain. Vain taivas on rajana sille, miten paljon ihminen voi oppia ja ymmärtää elämästä ja maailmasta. 

Vaan ei, tyhmistytään mieluummin niin, että töissä käydään hankkiaksemme rahaa, jolla ostetaan isot ja hyväkuvaiset televisiot, joista sitten katsotaan, kun tosi-tv:n hengessä ihmiset puukottavat toisiaan selkään (tai käyttäytyvät kuin eläimet), ja veivataan älykännyköillä samaan aikaan orjatyöllä tuotettujen vaatteiden nettikauppoja. 

Aika moni meistä voisi tehdä ainakin tuon kulutusvalinnan, eli sen, mihin me oman henkilökohtaisen aikamme kulutamme.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mulle alkoi tällaista paasata eräs sukulainen, joka ei ole vuosikymmeneen tehnyt palkkatyötä vaan elänyt tuilla. Että miten pöyristyttävää tuhlausta mun elämä on, kun yhdellä ihmisellä on auto, mökki ja liian iso asuntokin, ja että en osta huonekaluja ja vaatteitakaan kirpputorilta jne. Esiintyi siinä kuin mikäkin hyveen perikuva, saarnaamassa halveksittavalle tuhlarille. Kuitenkin nostaa koko ajan tukia, jotka maksetaan kaltaisteni työssäkäyvien ihmisten tuloista verotetuilla rahoilla. Minusta on paljon pahempi, ettei terve ihminen elätä itseään, ja osallistu muidenkin työkyvyttömien elättämiseen, kuin se että käyttää tienaamansa rahat järjestääkseen itselleen mukavan elämän.

Ehkäpä aloittaja on vähän toisessa mielessä.. "kun MIKÄÄN ei riitä"

Joo voi olla tosiaan. Suomessa taitaa olla

Todennäköisesti juuri varakkaat elävät maltillisemmin. He ymmärtävät rahan arvon ja merkityksen, eivätkä haaskaa sitä "turhuuksiin". Todennäköisesti hyvin harva aatelinen "temuttaa"...

Ei tulisi mieleenkään lähteä kadehtimaan suurten omaisuuksien perijöitä, koska heillä on synnyinlahjana omaisuuden lisäksi myös vastuu siitä omaisuuudesta. He joutuvat huolehtimaan siitä, halusivatpa tai eivät. He eivät pääse siitä vapaaksi. Heidän on mietittävä rahaa ja taloutta todennäköisesti enemmän kuin monien tukien varassa kitkuttelevien köyhien, mutta vain eri syistä.

Todennäköisesti he ostavat, silloin kun ostavat, laadukkaita tuotteita kovalla rahalla, ja nämä tuotteet tai tavarat, esim. huonekalut, sitten jäävät perinnöksi, koska ovat kestäviä. Toisaalta on todennäköistä, ettei heidän tarvitse kuluttaa rahaa huonekaluihin, koska he ovat perineet mahdollisesti antiikkisia kapineita aiemmilta sukupolvilta. Niitä, joita jotkut ei-varakkaisiin sukuihin syntyneet himoitsevat huutokaupoista. 

Nousukkaat eli uusrikkaat eli varallisuutensa yllättäen ja nopeasti saaneet ovat sitten kokonaan oma lajikkeensa. Todennäköisesti juuri näitä ovat nämä some-tähdet ja muut "turhat julkkikset". 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mulle alkoi tällaista paasata eräs sukulainen, joka ei ole vuosikymmeneen tehnyt palkkatyötä vaan elänyt tuilla. Että miten pöyristyttävää tuhlausta mun elämä on, kun yhdellä ihmisellä on auto, mökki ja liian iso asuntokin, ja että en osta huonekaluja ja vaatteitakaan kirpputorilta jne. Esiintyi siinä kuin mikäkin hyveen perikuva, saarnaamassa halveksittavalle tuhlarille. Kuitenkin nostaa koko ajan tukia, jotka maksetaan kaltaisteni työssäkäyvien ihmisten tuloista verotetuilla rahoilla. Minusta on paljon pahempi, ettei terve ihminen elätä itseään, ja osallistu muidenkin työkyvyttömien elättämiseen, kuin se että käyttää tienaamansa rahat järjestääkseen itselleen mukavan elämän.

Tuossa on havainnollisettu kaksi hyvin erilaista maailmankuvaa. Sekä se, miten eri maailmoissa Suomessakin ihmiset tälläkin hetkellä elävät. Tässä tapauksessa nimenomaan kahdessa eri maail

Hyvää analyysiä, tosin väitän, että ei se ole mikään työssäkäyvä vs. työtön -asetelma. Itse teen kahta työtä ja minulla ei ole mitään kiinnostusta ylikuluttaa tai edes verrata itseäni muihin tuolla tasolla. Jos joku toinen tykkää ostella tavaraa, niin ei se motivoi minua tekemään samaa. Jos joku treenaa tavoitteellisesti, niin ei se tee minun nautintoliikunnastani (jota harrastan paljon) yhtään vähemmän mielekästä minulle. Se on ihan mentaliteetistä ja psykologisista rajoista, myös kypsyydestä kiinni miten paljon antaa muiden muuttaa itseään ja arvojaan. Ei minua työelämä ole mitenkään muuttanut materialistiksi, koska minulle työssäkäyminen on keino tehdä jotain, mistä nautin, saada siitä rahaa ja sitten elää vapaa-ajalla omien arvojeni ja mieltymysteni mukaista elämää. Minua ei myöskään motivoi raha samalla tavalla kuin joitain tuntuu tekevän. Ja kyllä, joskus menen muiden luokse ja nään jotain pröystäilytavaroita ja joku tulee kertomaan jostain hienosta uudesta ostoksesta, ja itse vaan tunnen onnea siitä, että omat rahani ovat tilillä tuomassa turvaa ja että pystyn niillä auttamaan myös muita.