Onko kellän ollut LAPAMATOA?

Nam...

Ukilla oli. Se tuli joskus vahingossa ns. ulos vessakäynneillä, se oli aika paksu, valkoinen ja sitä tuli "metritolkulla".

Unohdin kertoa, että on myös tarina jonka mukaan mato oli jollain kasvanut valtavaksi ja yritti puskea myös yläkautta, vatsalaukusta nielun kautta suusta ulos. Mies kiskoi matoa suustaan yrittäen olla tukehtumatta ja lopulta repesi poikki ja nieli lopun, eikä tukehtunut.

Okei, käsi ylös kellä alko takapuolta kutittaa tämä keskustelu?

Jos joku haluaa elämäänsä vähän hiuksia nostattavaa kauhua, niin kysykää jostakin tallilta, että koska on seuraava hevosten madotus. Menkää sitten katselemaan hevonkakkaa. Hyi niitä pitkiä ja paksuja suolinkaisia!

Ssss varmaan ainakin toivoisi lapamatoa, koska se auttaa laihtumaan

Eipä ole kokemusta. Suomessa lääkärit ei tunne, eivätkä juuri suostu edes tutkimaan, loisia. Ajatella mitä kaikkea ihmiset kantaa sisällään ulkomaanmatkoilta. Kaikki kun ei aiheuta oireita aikoihin. Sitten ihmetellään kun on anemia, erinäisiä puutostiloja ja selittämättömiä sairauksia.

Uutinen tämän vuoden huhtikuulta:

Kuopiolaisen naisen wc-pöntöstä kurkisti yllätys – kadonneeksi luultu lapamato luikertaakin joka 1000:nnessa suomalaisessa

http://www.iltasanomat.fi/terveys/art-2000001154465.html

Tapaus on muutaman vuoden vanha. Se osoittaa, että jo kadonneeksi luultu lapamato elää ja etsii yhä isäntäänsä ihmisestä. Aikanaan lapamato oli niin yleinen, että sitä alettiin kutsua kansallisloiseksi.

Nykyisin arvellaan, että lapamato on yhdellä tuhannesta suomalaisesta. Vuosittain noin parisataa suomalaista paljastuu lapamadon kantajaksi. Karkeasti arvioituna se tarkoittaisi väestötasolla, että lapamato möyryää noin 5 000 suomalaisen vatsassa.

– Lapamato on melko harvinainen ja esimerkiksi kalanäytteistä sitä ei juurikaan löydy,Anna-Maria Eriksson-Kallio Elintarviketurvallisuusvirastosta sanoo.

TILANNE voi kuitenkin muuttua nopeasti. Yksi ihminen tai muu raakaa kalaa syönyt nisäkäs voi pikku määrällä ulostetta saastuttaa kokonaisen järven lapamadon toukilla.

Myös siitä voi olla varma, että raa’an kalan käytön lisääntyminen – esimerkiksi sushin – yhdistettynä luuloon lapamadon katoamisesta saa sukupuuton partaalla elävän loisen hieromaan tyytyväisenä jaokkeista ruumistaan.

Vierailija kirjoitti:

Eipä ole kokemusta. Suomessa lääkärit ei tunne, eivätkä juuri suostu edes tutkimaan, loisia. Ajatella mitä kaikkea ihmiset kantaa sisällään ulkomaanmatkoilta. Kaikki kun ei aiheuta oireita aikoihin. Sitten ihmetellään kun on anemia, erinäisiä puutostiloja ja selittämättömiä sairauksia.

Niin, eikä ne kaikki parasiitit suinkaan suolistossa halua elää vaan jatkavat mielekkäämpiin paikkoihin.

Lapamato oli 1950–60-luvulla vielä hyvin yleinen ihmisen seuralainen. Tuhansien järvien Itä-Suomessa laskettiin, että joka toinen kantaa elimistössään lapamatoa. Sitä jopa siedettiin, madon katsottiin kuuluvan osaksi ihmisen elämää.

Toki madon haitat kuten pahoinvointi, vatsakivut ja heikkouden tunne olivat tiedossa. Elokuussa 1944 lääkintämajuri Rikhard Sotamaan kenttäsairaalaan Kannaksella kannettiin paareilla suolistoon kranaatinsirpaleesta haavoittunutta JR 5:n keittiömiestä, jonka vatsasta kiemurteli viisi metriä valkoista lapamatonauhaa.

Se oli vielä varsin kohtuullista. Komeimmat lapamadot olivat venyttäneet itsensä 15-metrisiksi. Sellainen jytky kilpaili ihmisen ravinnosta niin paljon, että madon kantaja oli vaarassa sairastua anemiaan.

IHMISESSÄ saattoi pitää majaansa lapamatojen kylä. Suomen matopitäjäksi nimetyssä Rääkkylässä tavattiin 54-vuotias mies, jonka vatsasta lähetettiin yhteensä 333 metriä lapamatoa. Miehen sisässä asui kaiketi useampia matoyksilöitä.

Erityisen ahnaasti lapamato imi ihmisen nopeasti uusiutuvien solujen, kuten valko- ja punasolujen synnylle välttämätöntä B-12-vitamiinia. 1950-luvun terveysvalistajien mukaan lapamadon potentiaalisen isännän saattoi tunnistaa kylänraitilla tummista silmänalusista ja riutuneesta olemuksesta. Kovaa fyysistä jälleenrakennustyötä tekevän kansan keskuudessa lapamatoepidemia oli jonkin kokoluokan taloudellinenkin ongelma.

– Laskettiin, että suomalaisten suolissa elävät lapamadot syövät voita 60 000 kiloa vuorokaudessa, Oksanen muisteli.

Se tarkoittaisi rekka-autollista voita madon ravinnoksi eli jo melkoinen ravintoerä. 1957 lapamadon arveltiin syövän ihmisille tarkoitettua ravintoa kolmen miljardin markan arvosta.

Kansanperinteessä matoa pidettiin sen haitoista huolimatta melko vaarattomana. Saatettiinpa mato kokea jopa terveellisenä seuralaisena.

– Huhun mukaan muutamat apteekkarit möivät sotien jälkeen lapamadon toukkamuotoja eli plerokerkodeita laihduttamistarkoituksiin, Oksanen muistelee.

Esimerkkinä saattoi olla kreikkalais-amerikkalainen oopperalaulaja Maria Callas. Tuhtiin 108 kilon painoon lihonut sopraano pudotti 1940-luvun lopulla erästä roolia varten vuodessa painoaan yli 40 kiloa. Varmana tietona pidettiin, että Callaksen apuna huimassa painonpudotuksessa oli suolistoon istutettu lapamato. Melkoinen uhraus kauneuden eteen sekin.

Sellaiset 2010-luvun ruokapalstoilla esiteltävät reseptit kuin sitruunamehulla marinoitu kuhafile, valkosipuli-chilimarinoitu ahven, haukisushi, kylmäsavustettu kuha tai pakastamaton sisävesikala olisivat 1960-luvulla maan maineeseen nousseelle terveysvalistajalle ja myöhemmälle kansanedustajalle Alli ”Mato” Vaittiselle kauhistus.

Eikä matkustaminenkaan vähennä loissairauksen esiintyvyyttä. Siirtolaiset kuljettavat mukanaan loisia. Siitä on todisteitakin.

– Suomalaiset siirtolaiset veivät lapamadon Ruotsiin. Myös Yhdysvalloista suurten järvien alueelta on tavattu suomalaisten viemiä matoja, parasitologian professori Antti Oksanen Evirasta mainitsee.

1960-luvulla huippuunsa viritetty lapamadon vastainen sota ajoi loisen ahtaalle. Valistus onnistui lähes katkaisemaan lapamadon elämänkierron. Ei ihme, että loisasioiden ammattimiehessä uutinen melko tuoreesta lapamatohavainnosta herättää innostusta.

– Sehän on hienoa, että kaikkia lapamatoja ei ole vielä hävitetty. Lapamatoja on kuvattu toistakymmentä, mutta meidän lapamato on kaikkein komein, Oksanen sanoo.

up

tuo suolinkainen kuulostaa pahemmalta. sen kanssa oisin itsemurhan partaalla.

Vierailija kirjoitti:

Okei, käsi ylös kellä alko takapuolta kutittaa tämä keskustelu?

Jos joku haluaa elämäänsä vähän hiuksia nostattavaa kauhua, niin kysykää jostakin tallilta, että koska on seuraava hevosten madotus. Menkää sitten katselemaan hevonkakkaa. Hyi niitä pitkiä ja paksuja suolinkaisia!

Kihomadot kutittaa, lapamato vaan vähän kurkistelee.

Olen häätänyt kissoilta matolääkkeillä loisia ja yhdessä tapauksessa havaitsin niiden jämiä ulosteessa. Kakan seassa oli muovimaisen näköisiä, valkoisia möykkylimajuttuja. Madotuksen jälkeen ei ollut enää.

Usein maalla näkee "pulleita" kissoja joiden vatsa on turvonnut loisista joita siellä vatsassa ja suolissa jyllää :( Kaikki kissat, erityisesti ulkona kulkevat, pitää madottaa säännöllisesti.

Heisimadon (eri lajia) voi saada myös naudasta tai siasta, ei tosin Suomessa tai muissa kehittyneissä maissa. Sian heisimato voi myös aiheuttaa vaarallisia kystiä muualle elimistöön. Tästä ja lukuisista muista syistä (kaikki pöpöt) esim puoliraakaa pihviä ei kannata syödä eksoottisissa kohteissa. Näiden heisimatojen jaokkeet ovat käsittääkseni myös liikkuvia, kalan heisimato tai sen osa on kait yleensä kuollut kun tulee peräpäästä ulos (korjatkaa jos olen väärässä). 

Mulla oli lapamato.Tuli täytenä yllätyksenä. En tiennyt mikä on..pitääkö työntää takas vai vetää pois.

Mä menin mato pyllystä roikkuen lääkäriin ja hoitaja veti sen spageetin sitten pyllystäni.

Jotta tiedätte..kakatkaa se pois tai vetäkää varovasti(ei saa katketa sisään)...ni ei tarvitse tuntea itseään noloksi.

En ollut syönyt kalaa joten ei mitään hajua mistä mato on tullut tai kauanko ollut mulla.

Olikohan se vielä niin, että piti hakea matokuuri ja laksatiiveja.  Suomessa on paskoja lääkkeitä, että tiedätte..ehkä tulee mato pois, ehkä tappaa munia, muttei todellakaan ole tehokkaita lääkkeitä.

Työkaverilla oli, oli syönyt huonosti nuotiolla kypsennettyä ahventa kalareissullaan. Kala oli jänyt osittsin raa'aksi. Oireina mm. voimakas laihtuminen.

Ei ole ollut mulla, kun inhoan kalaa, mutta serkkupojalla P-Karjalasta oli 1990-luvun puolivälissä. Äitinsä ihmetteli, kun poika vaan laihtuu ja laihtuu. Oli onneksi vanha ja kokenut lääkäri, ja lapamato löytyi. Lääkkeillä se kyllä silloin häädettiin.

Loppu serkkupojaltakin tosin kalan syönti.

Järvilohi juu...

Oon 13v poika ja mulla pistelee mahaan ja tuntuu että joku siellä liikkuu ja nälkä usein.. eikai mikää mato oo? :"(

Vierailija kirjoitti:

ostin eilen K-marketista nyljetyn mutta perkaamattoman mateen, sisälmysten seassa sykkyrällä n. 40 cm pitkä lapamato, inhotti niin että heitin koko kalan pois.

Taisit löytää kalan umpisuolen.

Mateella on pitkä, sykkyräinen ja moniosainen umpisuoli, mikä voi näyttää kuin joltain madolta. Pääsääntöisesti kalassa pesivät loiset eivät pesi kalan suolessa, vaan sen lihaksistossa.