Miten voi antaa anteeksi jollekin, joka ei ole tehnyt mielestään mitään väärää?

Ei tarvi antaa anteeksi. Unohtaa vain koko ihmisen. 

Mutta katkeruudesta ei pääse eroon, jos ei pysty antamaan anteeksi. 

Vierailija kirjoitti:

Ei tarvi antaa anteeksi. Unohtaa vain koko ihmisen. 

Kuulin hänen puhuvan minusta edelleen, viisi vuotta myöhemmin. Vaikea unohtaa, kun tiedän että hän "vaanii" edelleen. :( Ap

Tähän liittyy monenlaisia asioita. Anteeksi antaminen tunnetasolla auttaa sua itseäsi joka tapauksessa, vaikka toinen ei ymmärtäisikään tekojaan. Katkeruudessa ja vihassa roikkumisesta ei ole sulle mitään hyötyä. Toisekseen, jos toinen on sitä mieltä että ei ole tehnyt väärin, voi olla kyse myös jonkinlaisesta väärinkäsityksestä. Ei kannata olla vihainen toisen oletetuista motiiveista, joita et ylipäätään voi todistaa, onko sellaisia olemassa vai oletko tulkinnut väärin. Toki on silti myös niin, että jos sanot toiselle "älä tee noin koska se loukkaa minua", niin hänen kyllä tulee silloin tämä toiminta lopettaa jos se mitenkään hänen vallassaan on, vaikka hän ei ymmärtäisikään miksi se loukkaa. Mutta kaikkea ei kannata tulkita pahimman vaihtoehdon kautta. 

Sun täytyy antaa olla ja jättää se omaan arvoonsa. Jos se kasvaa joskus niin se näkee sen itse ja hyvällä säkällä pyytää anteeks. Se sun oma reagointi on se mikä joko ruokkii sitä toimintaa tai ei ruoki. Sä et voi muuttaa toista ihmistä koska se sen ymmärrys ei ole vielä sillä tasolla missä sen pitäisi olla, mikä johtaa siihen että se vaan kääntää sen aina takaisin itseensä että on uhri tms itse. Sen ihmisen on itse tajuttava se, ei se muuten ikinä muutu, vaikka sanois jotain toista koska ei se yksinkertasesti oo mahdollista niin.

Oletko ķokeillut ajatella, että tämä ihminen on jollain tavalla sairas mieleltään? Ettei itsensä kanssa hyvinvoiva ihminen toimi noin.

Itse yritän ajatella näin kun tiedän etten tule saamaan asioita käsiteltyä narsistisen eksäni kanssa. Ajattelen, että ei kukaan haluaisi elää noin jos osaisi toimia toisin. Joskus se auttaa, kun tulee pahaolo kun ajattelee kaikkia  kamaluuksia mihin hän minut kietoi sairaassa maailmassaan.

Vierailija kirjoitti:

Mutta katkeruudesta ei pääse eroon, jos ei pysty antamaan anteeksi. 

Käsittelee sen katkeruuden ja sisäisesti antaa anteeksi eli hyväksyy asiat. Se on tällä selvä.

On taas ongelmat. Ehkä voisit itsekin vähän irrottaa niistä omista kauhean loukatuista tunteistasi, kun muille ne eivät merkitse mitään. On raskasta koko ympäristöllä elää sellaisen ihmisen kanssa, joka loukkaantuu mitättömistä pikkuasioista, vääristä katseista, pienistä säröistä totaalisen palvonnan ja jatkuvan validoinnin täydellisessä kuplassa. Miten joku voi edes olla niin pilalle hemmoteltu, että vuosien jälkeen miettii jotain omia tunteitaan, jotka mahdollisesti johtuivat "virnuilusta". Luepa ap aloituksesi ja mieti onko se aikuisen kirjoittama.

Vierailija kirjoitti:

Sun täytyy antaa olla ja jättää se omaan arvoonsa. Jos se kasvaa joskus niin se näkee sen itse ja hyvällä säkällä pyytää anteeks. Se sun oma reagointi on se mikä joko ruokkii sitä toimintaa tai ei ruoki. Sä et voi muuttaa toista ihmistä koska se sen ymmärrys ei ole vielä sillä tasolla missä sen pitäisi olla, mikä johtaa siihen että se vaan kääntää sen aina takaisin itseensä että on uhri tms itse. Sen ihmisen on itse tajuttava se, ei se muuten ikinä muutu, vaikka sanois jotain toista koska ei se yksinkertasesti oo mahdollista niin.

Ap:hän tässä väittää olevansa se "uhri". Ehkä voisi miettiä, että olisiko mahdollista nähdä vaikka omassa elämässään jotain hyviä asioita, jotka auttaisivat ap:tä ymmärtämään, että hänen asiansa eivät olekaan niin huonosti? Ehkä jonkun kaverin mahdollisesti kuvitellut ilmeet eivät ole kuitenkaan kovin tärkeä asia.

Vierailija kirjoitti:

Oletko ķokeillut ajatella, että tämä ihminen on jollain tavalla sairas mieleltään? Ettei itsensä kanssa hyvinvoiva ihminen toimi noin.

Itse yritän ajatella näin kun tiedän etten tule saamaan asioita käsiteltyä narsistisen eksäni kanssa. Ajattelen, että ei kukaan haluaisi elää noin jos osaisi toimia toisin. Joskus se auttaa, kun tulee pahaolo kun ajattelee kaikkia  kamaluuksia mihin hän minut kietoi sairaassa maailmassaan.

Ja mitähän nämä kamaluudet ap:n kohdalla siis olivat? Sumutus? Mitä se edes tarkoittaa?

Aikuisillakin on omat kehitystasonsa, eikä suurin osa koskaan saavuta niitä korkeimpia. Käyttäytyvän puutteellisuuden pikkiin ja leuka ylös ettei kruunu tipu. 

Vierailija kirjoitti:

Tähän liittyy monenlaisia asioita. Anteeksi antaminen tunnetasolla auttaa sua itseäsi joka tapauksessa, vaikka toinen ei ymmärtäisikään tekojaan. Katkeruudessa ja vihassa roikkumisesta ei ole sulle mitään hyötyä. Toisekseen, jos toinen on sitä mieltä että ei ole tehnyt väärin, voi olla kyse myös jonkinlaisesta väärinkäsityksestä. Ei kannata olla vihainen toisen oletetuista motiiveista, joita et ylipäätään voi todistaa, onko sellaisia olemassa vai oletko tulkinnut väärin. Toki on silti myös niin, että jos sanot toiselle "älä tee noin koska se loukkaa minua", niin hänen kyllä tulee silloin tämä toiminta lopettaa jos se mitenkään hänen vallassaan on, vaikka hän ei ymmärtäisikään miksi se loukkaa. Mutta kaikkea ei kannata tulkita pahimman vaihtoehdon kautta. 

Kyllä yleensä ihminen jolla on yhtään sydämensivistystä ymmärtää todellisuudessa mutta on kuin ei haluaisi ymmärtää koska ei kunnioita sinua ja olet hänelle vain roska.

Se on tapahtunut, ei ollut kivaa ja sitten eteenpäin.

Mitään pakkoa ei ole antaa kellekään anteeksi. Kannattaa lokeroida tyyppi "ihmisinä epäonnistuneet" -lokeroon ja olla olematta yhteyksissä,

Vierailija kirjoitti:

Ei tarvi antaa anteeksi. Unohtaa vain koko ihmisen. 

Tämä on ainoa ratkaisu. 

Vierailija kirjoitti:

Mutta katkeruudesta ei pääse eroon, jos ei pysty antamaan anteeksi. 

Höpöhöpö. Voit puhua ainoastaan itsestäsi. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tähän liittyy monenlaisia asioita. Anteeksi antaminen tunnetasolla auttaa sua itseäsi joka tapauksessa, vaikka toinen ei ymmärtäisikään tekojaan. Katkeruudessa ja vihassa roikkumisesta ei ole sulle mitään hyötyä. Toisekseen, jos toinen on sitä mieltä että ei ole tehnyt väärin, voi olla kyse myös jonkinlaisesta väärinkäsityksestä. Ei kannata olla vihainen toisen oletetuista motiiveista, joita et ylipäätään voi todistaa, onko sellaisia olemassa vai oletko tulkinnut väärin. Toki on silti myös niin, että jos sanot toiselle "älä tee noin koska se loukkaa minua", niin hänen kyllä tulee silloin tämä toiminta lopettaa jos se mitenkään hänen vallassaan on, vaikka hän ei ymmärtäisikään miksi se loukkaa. Mutta kaikkea ei kannata tulkita pahimman vaihtoehdon kautta. 

Kyllä yleensä ihminen jolla on yhtään sydämensivistystä ymmärtää todellisuudessa mutta on

Mehän emme lainkaan tiedä mitä on tapahtunut. Kummallista projisointia koko ketju. Miksi kukaan olettaisi, että on jollekulle "vain roska", vaikka paljon todennäköisempää on, että karmea tunteidenloukkaaja ei edes tajua, että jos joskus vuosia sitten sanonut jotain, mitä ap on märehtinyt nyt vuosikausia ja mikä nyt ahdistaa ja masentaa aivan kohtuuttomasti.

Vierailija kirjoitti:

Aikuisillakin on omat kehitystasonsa, eikä suurin osa koskaan saavuta niitä korkeimpia. Käyttäytyvän puutteellisuuden pikkiin ja leuka ylös ettei kruunu tipu. 

Ego on omavoimaisuutta, itseriittoisuutta ja ylimielisyyttä, se ei halua antaa anteeksi, sehän olisi merkki heikkoudesta. Ego haluaa pitää kiinni oikeassa olemisesta. Se syyttää muita ja vetää ihmistä uhrin rooliin.  Kun tutustuu paremmin itseensä, ymmärtää oman keskeneräisyytensä. Oikeassa olemisen pakkomielle karisee pois. Kun näkee vikoja peilikuvassaan, on helpompi olla tuomitsematta muita.

Jätä omaan arvoonsa koko tyyppi. Itse en usko, että ois pakko antaa anteeksi "päästäkseen eteenpäin" tms. Jos ko hlö edelleen jatkaa huonoa käytöstä niin mitä siinä on edes anteeksiantamista, ei vaan ole tekemisissä.

Anteeksi annetaan kun sitä pyydetään. Miksi pitäisi antaa anteeksi jollekin, joka ei ole pyytänyt anteeksiantoa tai osoittanut katumusta? Kaunasta ja katkeruudesta pääseminen ei edellytä anteeksiantoa, tilanteen voi silti hyväksyä, ja todeta toisen olevan kyvytön näkemään käytöstään tai ottamaan siitä vastuun. Sitten on vapaa itse määrittelemään mikä tuon henkilön rooli omassa elämässä on, vai onko sellaista ollenkaan.