Kuinka jakaa kulut kun toinen tuhlaa?

Eihän noista muut kuin kulutusluotto ole tuhlausta, jos auto on järkevä. Asuntolaina on fiksu juttu, josta aloittajakin hyötyy, ja tietenkin ihmisen pitää elättää omia lapsiaan. Remonttejakin on pakko välillä tehdä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ja mulle kävisi se että maksaisin ruuat. Ei tää miehelle käy, ostelee sitten lohta ja kalliita juustoja kun rahaa on.

Lomalle jos haluan tap ulos syömään, tottakai maksan nämä molemmille.

Niin mutta kun sä haluat syödä sitä lohta ja kalliita juustoja, eikä miehelle jää sen takia kuin 3 euroa tilille. 

Oot just samanlsinen kuin ne miehen exätkin on. 

Jos tekee mieli lohta ja kalliita juustoja, ostan ne ihan itse ja mulla siihen vara :). 

Kun tilanteesta tekee kurjan se, että olen opiskellut itselleni korkeakoulututkinnon, maksanut opintolainat ja hoitanut asiani niin että mullahan olisi vara ehkä jopa elää tolleen kun mieheni elää. Miehellä on yli 50tuhatta euroa "huonoa velkaa". Itse söisin tossa tilanteessa kynsiä tai ihan kiitollisena niitä kalapuikkoja jotka emäntä on valmis ostamaan.

Vierailija kirjoitti:

Eihän noista muut kuin kulutusluotto ole tuhlausta, jos auto on järkevä. Asuntolaina on fiksu juttu, josta aloittajakin hyötyy, ja tietenkin ihmisen pitää elättää omia lapsiaan. Remonttejakin on pakko välillä tehdä.

Tiedän sen että yli 50 tuhatta euroa on korkeakorkoisia rahoituslaitosten myöntämiä lainoja, en tiiä mihin on tarvinnut mut ei niin tyhmä kyllä ole että olis tollasilla remppaa tehnyt.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mikä tuo juttu on että parisuhteessa pitäisi olla sama elintaso?

No joka tapauksessa, älä lainaa miehelle enää.

Meillä ainakin on omat jääkaapit.  Mieheni välillä murjottaa kun tilaan woltilla yleensä oman ruokani tai käyn ravintolassa syömässä.

                 Onko tuo parisuhde ? ?  Minusta ei, vaan olette kämppikset

^ Kerro nyt ap mikä sinut pitää tuossa suhteessa? Nyt alkaa viesteissä kuulua läpi että jopa halveksut miehen tilannetta ja miestä itseään. Missä se näkyy että kyseessä on sinulle "rakkain" ihminen kuten alussa sanoit? 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Eikö tuo ole hyvä noin? 

Missään ei sanota, että parisuhteessa pitää olla sama elintaso tai että parempituloisen tulee mahdollistaan toisen hulvaton rahankäyttö. Elatukseen tulee osallistua kykyjen mukaan, ei siten, että toinen tuhlaa ja toinen tienaa.

Säästäminen on halveksittavaa, palstahan aina ohjeistaa, että säästäjä ei saa toimeentulotukea. Rahat menemään ja voit sanoa miehelle, että eipä ole minullakaan euroja.

No meillä oli vuosia tilanne, että mies osteli mitä huvitti, mutta mä mietin, mistä revin lapsille rahat uusiin talvikenkiin (käytettyinä), kun vanhat oli menneet rikki. Miltäpä kuulostaa? Ihan hyvältä? 

Menikö pitkäänkin ennen kuin älysit vaatia elatusmaksua?

Vierailija kirjoitti:

^ Kerro nyt ap mikä sinut pitää tuossa suhteessa? Nyt alkaa viesteissä kuulua läpi että jopa halveksut miehen tilannetta ja miestä itseään. Missä se näkyy että kyseessä on sinulle "rakkain" ihminen kuten alussa sanoit? 

Mies on hoitanut raha-asiansa ihan paskasti, ei sitä auta kaunistelemaan. Ei se silti ole paska ihminen ja en halveksu häntä, hän on mulle tosi rakas.

Vierailija kirjoitti:

Eihän noista muut kuin kulutusluotto ole tuhlausta, jos auto on järkevä. Asuntolaina on fiksu juttu, josta aloittajakin hyötyy, ja tietenkin ihmisen pitää elättää omia lapsiaan. Remonttejakin on pakko välillä tehdä.

Siis ap kertoi että mies  tuhlailee kalliisiin tavaroihin ja kalliiseen ruokaan jakuvasti vaikka miehen rahat loppu ja vippailee aplta joka kuu eikä pysty mies edes laskujaan maksamaan?!

Vierailija kirjoitti:

Sä asut miehen omistamassa talossa, jossa pienet asumiskulut, joista maksat puolet? Ja mies tietenkin yksin lyhentää asuntolainaa, koska hänen talo. En edes kehtaisi valittaa mistään rahankäytöstä tuossa tilanteessa. 

Olen eri, mutta eikös jokaisen pitäisi vain saada budjettinsa toimimaan, lainanlyhennyksine ja asumiskuluineen? Miehen käyttäytymisen takia näin ei tapahdu, vaikka tuloja on riittävästi. 

Meidän taloudessa on selvä rahan jako, miehen ja minun rahat on minun rahoja ja olen vaatinut että ukko pyytää lisää palkkaa tai tekee enemmän töitä säilyttääkseni elämäntyylini.

t. Greeta Garbiini

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

^ Kerro nyt ap mikä sinut pitää tuossa suhteessa? Nyt alkaa viesteissä kuulua läpi että jopa halveksut miehen tilannetta ja miestä itseään. Missä se näkyy että kyseessä on sinulle "rakkain" ihminen kuten alussa sanoit? 

Mies on hoitanut raha-asiansa ihan paskasti, ei sitä auta kaunistelemaan. Ei se silti ole paska ihminen ja en halveksu häntä, hän on mulle tosi rakas.

Onhan se jos joudut hänen laskuja makselemaan vastentahtoisesti säästöistäsi ja vippaamaan miehelle rahaa kun hän ei viitsi lopettaa tuhlailua ja maksaa itse laskujaan. Käyttää sinua hyväksi.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ja mulle kävisi se että maksaisin ruuat. Ei tää miehelle käy, ostelee sitten lohta ja kalliita juustoja kun rahaa on.

Lomalle jos haluan tap ulos syömään, tottakai maksan nämä molemmille.

Niin mutta kun sä haluat syödä sitä lohta ja kalliita juustoja, eikä miehelle jää sen takia kuin 3 euroa tilille. 

Oot just samanlsinen kuin ne miehen exätkin on. 

Jos tekee mieli lohta ja kalliita juustoja, ostan ne ihan itse ja mulla siihen vara :). 

 

Kun tilanteesta tekee kurjan se, että olen opiskellut itselleni korkeakoulututkinnon, maksanut opintolainat ja hoitanut asiani niin että mullahan olisi vara ehkä jopa elää tolleen kun mieheni elää. Miehellä on yli 50tuhatta euroa "huonoa velkaa". Itse söisin tossa tilanteessa kynsiä tai ihan kiitollisena niitä

Ei kun sä olet tuhlannut miehesi rahat ostelemalla lohta ja kalliita juustoja, niin kuin ne miehen exätkin on..

Loistovuosia oli kun vielä vaimo ja oma aikuinen tyttärensä asuivat kanssani. Vaimo ja tyttärensä maksoivat vuokrasta 2/3 ja mulle jäi se 1/3. Ihan elämän parasta aikaa. Ilmaista.

Tyhmäkö tää edellinen on vai koittaako huonoa provoa?

Siis hyvänen aika. Tämä asia ei ole lainkaan ongelmallinen. Ota asia heti puheeksi miehesi kanssa, puhu asiallisesti ja rauhallisesti. Kerro, että olet pitkään tätä miettinyt ja tämä asia on sinua vaivannut. Sano, että jatkossa et lainaa rahojasi. Hänen on tultava toimeen omilla tuloillaan ja suunniteltava rahankäyttönsä niin että selviää. Ne ovat sinun rahojasi ja hänen rahansa ovat hänen rahojaan, ja hänen on elettävä niin että tulee niillä toimeen. Varmasti voi tuntua vaikealta, mutta asia todellakin on näin yksinkertainen: kerrot hänelle tunteesi ja ajatuksesi ja et enää lainaa hänelle rahaa. Yhteiset menot tietenkin ovat sitten yhteisiä menoja.

Ihmeen vaikeana ihmiset pitävät asioita, jotka eivät vaadi muuta kuin puhumista ja puheidensa mukaan toimimista. Tietenkin rasittavaa jos mies alkaa siitä mouhaamaan, mutta kysy häneltä silloin, että onko hänestä oikein, että mies elää avovaimonsa tuloilla, eikä omilla tuloillaan.

Vierailija kirjoitti:

Siis hyvänen aika. Tämä asia ei ole lainkaan ongelmallinen. Ota asia heti puheeksi miehesi kanssa, puhu asiallisesti ja rauhallisesti. Kerro, että olet pitkään tätä miettinyt ja tämä asia on sinua vaivannut. Sano, että jatkossa et lainaa rahojasi. Hänen on tultava toimeen omilla tuloillaan ja suunniteltava rahankäyttönsä niin että selviää. Ne ovat sinun rahojasi ja hänen rahansa ovat hänen rahojaan, ja hänen on elettävä niin että tulee niillä toimeen. Varmasti voi tuntua vaikealta, mutta asia todellakin on näin yksinkertainen: kerrot hänelle tunteesi ja ajatuksesi ja et enää lainaa hänelle rahaa. Yhteiset menot tietenkin ovat sitten yhteisiä menoja.

Ihmeen vaikeana ihmiset pitävät asioita, jotka eivät vaadi muuta kuin puhumista ja puheidensa mukaan toimimista. Tietenkin rasittavaa jos mies alkaa siitä mouhaamaan, mutta kysy häneltä silloin, että onko hänestä oikein, että mies elää avovaimonsa tuloilla, eikä omilla tuloillaan.

Juurikin näin. 

Sanot että sulle tuo ei tule toimimaan. Erilaisia budjetinkäyttökursseja on. Kyse voi myös olla shoppailuriippuvuudesta, joka vaatii hoitoa. 

Alkaa kuulostaa joltain sairaalta riippuvuussuhteelta. Eihän tuossa ole mitään järkeä. Joka toisessa viestissä mies on rakas, joka toisessa pas#a. 

Me maksamme puoliksi asuntolainan ja tulojen suhteessa muut asumiskulut. Ruokaostoksista maksan itse vielä vähän vähemmän, koska miehellä on tapana esim. ostaa paljon kalliita valmisruokia ja syö muutenkin enemmän kuin minä. Muut maksamme itse. Yhteisiä tilejä ei ole.

Minä olen pienituloinen, mutta säästeliäs, ja olenkin onnistunut säästämään rahastoihin ihan sievoisen summan, jolla elelisin eläkeikään asti tekemättä mitään. Mies taas tienaa parhaina kuukausina kymppitonnin bruttona, mutta hän lainasi silti minulta muutaman tonnin käsirahaa varten silloin, kun rakennutimme talon. Kaikki, mikä tulee, myös menee. Miehen on pakko päästä ulkomaille joka lomalla tai ei "tunnu lomalta", täytyy olla harrasteauto arkiauton lisäksi, kesämökinkin kuulemma haluaisi vaikka oma talomme on jo metsän keskellä. Kaikki on pakko saada uutena ja nytheti helpolla eli marssia kauppaan ja ostaa ensimmäsiet käteen sattuvat asiat. Hän halusi tässä yksi kesä kokeilla retkeilyä (siis muutaman tunnin päiväretkiä, ei yöpymisiä) ja sitä varten osti yli tonnilla retkeilyvaatteita ja -varusteita. Kerran taas koiralle piti miettiä uutta ruokamerkkiä, ja annoin miehelle tehtäväksi ostaa testiin jotain laadukasta nappulaa, niin mies osti 12 kilon säkin kokeiltavaksi. No, koirahan oli sille allerginen, eli siitä 12 kilon säkistä meni käyttöön noin 500 grammaa. Näitä esimerkkejä riittäisi.

Olen todennut, että jos mies haluaa maksaa siitä, että elämä on helpompaa, niin maksakoon. Ei ole minulta pois. En lainaa hänelle rahaa (poikkeuksena tuo yksi asunnon käsiraha), ja omia säästöjäni käytän ihan itseeni. En myöskään jaksa enää huomautella siitä, miten jokin asia olisi fiksumpaa hoitaa taloudellisemmin tavalla XYZ. Aikuinen ihminenhän se on, jos ei huvita niin ei huvita. Mies matkailee yleensä yksin, koska en ole valmis käyttämään rahaa matkustamiseen ja toisaalta minua ei edes huvita lähteä, koska tykkään olla lomalla kotona vain tekemättä mitään. Kyllä, meillä on hiukan eri elintasot, mutta asia ei vaivaa minua. En ole koskaan haaveillut urheiluatoista tai ulkomaanmatkoista tai merkkivaatteista tai -kelloista. Oman talomme saimme yllätys kyllä rakennutettua yhteisymmärryksessä, sillä siihen molemmat halusivat rahallisesti panostaa, ja miestä ei juuri edes kiinnostanut käyttää aikaa suunnittelun parissa. Mies oli vain tyytyväinen kun hänen ei tarvinnut tehdä mitään vaan minä hoidin kaluste- ja sisustusvalinnat. 

Lapsia meilläkään ei ole.

Vierailija kirjoitti:

Alkaa kuulostaa joltain sairaalta riippuvuussuhteelta. Eihän tuossa ole mitään järkeä. Joka toisessa viestissä mies on rakas, joka toisessa pas#a. 

Pitääkö joka viestin loppuun kirjoittaa että mies on minulle todella rakas? Kyllä sitä voi toista rakastaa eikä se että käytös jossain asioissa on paskaa, tarkoita että ihminen olisi? En ole miestäni haukkunut, mut edelleen fakta on se että ei oo fiksusti asioitaan hoitanut