En tajua "pieniruokaisia" ihmisiä

"Jos keho toimii optimaalisesti, ei tule mitään tuollaisia "pitää saada ruokaa" oloja - tai no ehkä useamman vuorokauden paaston jälkeen."

Mitä mä just luin? :D Nälkä on se tunne joka on pitänyt ihmisen hengissä vuosituhansien ajan. Jos ei tunne nälkää niin on sotkenut kehonsa jollain kellonaikojen mukaan syömisellä tai vastaavalla.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Enkä syö "nälkään" vaan tutun rutiinin mukaisesti.

Miksi ihmeessä syöt, jos ei ole nälkä..?! Ei sellaista syömistä kuulu harrastaa minkään ruokavalion mukaan.

Näläntunne tulee nimenomaan sen takia, että se kertoo, milloin kuuluu ruveta syömään. Vain joidenkin sairaiden on syötävä rutiinilla, jos näläntunne tai ruokahalu puuttuu.

Koska keho on biologinen kone, jota käytän koko ajan. Vähän sama kuin auton tankkaisi täyteen niin, että tankissa olisi vielä 20% jäljellä, eikä niin että siellä on 1% ja varotusvalot vilkkuvat. Syön niin kevyesti ja kohtuullisesti, etten liho. Mutta koska ruoka on järkevää, eikä keho ole täynnä hiivoja, ei tule myöskään pakottavia nälän tunteita. 

:) 

Kehossa on myös sellainen toinen aukko, mistä ylimääräinen tavara tulee ulos, jos sitä menee sisään liikaa. Sen vuoksi voi syödä huoletta rutiininomaisesti, sillä ylimäärä tulee sitten vaan ulos.

Sehän on hyvä kun syö vaan pienen aterian monesti päivässä.

Vierailija kirjoitti:

"Jos keho toimii optimaalisesti, ei tule mitään tuollaisia "pitää saada ruokaa" oloja - tai no ehkä useamman vuorokauden paaston jälkeen."

Mitä mä just luin? :D Nälkä on se tunne joka on pitänyt ihmisen hengissä vuosituhansien ajan. Jos ei tunne nälkää niin on sotkenut kehonsa jollain kellonaikojen mukaan syömisellä tai vastaavalla.

Nälkä on normaali osa hyvin toimivaa kehoa, eikä sen olemassaolo tarkoita, että keho olisi epäkunnossa. Terve nälkä tarkoittaa, että elimistö osaa viestiä energiantarpeestaan, ei että se on jollain tavalla rikki.

Jos keho ei koskaan tunne nälkää, voi kyse olla aliravitsemuksesta, stressistä tai hormonaalisesta epätasapainosta, ei "optimaalisesta toiminnasta".

Vierailija kirjoitti:

"Jos keho toimii optimaalisesti, ei tule mitään tuollaisia "pitää saada ruokaa" oloja - tai no ehkä useamman vuorokauden paaston jälkeen."

Mitä mä just luin? :D Nälkä on se tunne joka on pitänyt ihmisen hengissä vuosituhansien ajan. Jos ei tunne nälkää niin on sotkenut kehonsa jollain kellonaikojen mukaan syömisellä tai vastaavalla.

Tuo on tavallaan totta, mutta joskus keho ei näytäkään nälkää, vaikka olisi aliravittu. Silloin nälkä ei puutu tahallaan, vaan keho on oppinut vaientamaan sen

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

"Jos keho toimii optimaalisesti, ei tule mitään tuollaisia "pitää saada ruokaa" oloja - tai no ehkä useamman vuorokauden paaston jälkeen."

Mitä mä just luin? :D Nälkä on se tunne joka on pitänyt ihmisen hengissä vuosituhansien ajan. Jos ei tunne nälkää niin on sotkenut kehonsa jollain kellonaikojen mukaan syömisellä tai vastaavalla.

Nälkä on normaali osa hyvin toimivaa kehoa, eikä sen olemassaolo tarkoita, että keho olisi epäkunnossa. Terve nälkä tarkoittaa, että elimistö osaa viestiä energiantarpeestaan, ei että se on jollain tavalla rikki.

Jos keho ei koskaan tunne nälkää, voi kyse olla aliravitsemuksesta, stressistä tai hormonaalisesta epätasapainosta, ei "optimaalisesta toiminnasta".

Totta, terve nälkä on merkki hyvin toimivasta säätelyjärjestelmästä , mutta nälän puuttuminen ei automaattisesti tarkoita, että keho on rikki tai aliravittu. Kehon viestintäkyky voi vaimeta monista syistä, kuten pitkäaikaisesta stressistä, rytmittömästä elämästä, alitajuisesta kontrollista tai jopa siitä, että keho on tottunut tehokkaaseen energiankäyttöön.

Joskus ihminen voi jaksaa, treenata ja elää ilman nälkää , mutta se ei tarkoita, että mitään olisi sotkettu. Se voi myös olla osa hermoston sopeutumista tai yksilöllistä aineenvaihdunnan rytmiä. 

Vierailija kirjoitti:

"Jos keho toimii optimaalisesti, ei tule mitään tuollaisia "pitää saada ruokaa" oloja - tai no ehkä useamman vuorokauden paaston jälkeen."

Mitä mä just luin? :D Nälkä on se tunne joka on pitänyt ihmisen hengissä vuosituhansien ajan. Jos ei tunne nälkää niin on sotkenut kehonsa jollain kellonaikojen mukaan syömisellä tai vastaavalla.

Juu, kyllä se varmaan mnullekin tulisi kun useampi vuorokausi olisi syömättä. Siis sellainen pakottava. Mutta tosiaan terve ihminen kestää monia vuorokausia, viikkoja ja jopa kuukausia syömättä :) Tämä länsimaalainen ruoka-addiktio ja mässytyskulttuuri ei ole normaalia eikä terveellistä. Aasialaisissa kulttuureissa se on yksi varmimpia sairauden merkkejä, että suolessa on koko ajan hirvä kuhina päällä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

"Jos keho toimii optimaalisesti, ei tule mitään tuollaisia "pitää saada ruokaa" oloja - tai no ehkä useamman vuorokauden paaston jälkeen."

Mitä mä just luin? :D Nälkä on se tunne joka on pitänyt ihmisen hengissä vuosituhansien ajan. Jos ei tunne nälkää niin on sotkenut kehonsa jollain kellonaikojen mukaan syömisellä tai vastaavalla.

Nälkä on normaali osa hyvin toimivaa kehoa, eikä sen olemassaolo tarkoita, että keho olisi epäkunnossa. Terve nälkä tarkoittaa, että elimistö osaa viestiä energiantarpeestaan, ei että se on jollain tavalla rikki.

Jos keho ei koskaan tunne nälkää, voi kyse olla aliravitsemuksesta, stressistä tai hormonaalisesta epätasapainosta, ei "optimaalisesta toiminnasta".

Olette varmaan jotain plussapalloja, kun aihe kauhistuttaa teitä noin paljon. Kokeilkaa huviksenne joskus viiden päivän paastoa ja olla sen jälkeen vaikka sokerittomalla ja hiilarittomalla puoli vuotta. Saatatte oppia jotakin!

Jos tunnet janon, kehosi on jo aivan liian kuiva.  Ruuan ravintorikkaus on tärkein, kyllä yksi leipä on ihan turhaa, mutta puolikas avokado on jo sellainen että sillä jaksaa, keho nimittäin. Itse en syö isoja annoksia, mutta syön sitäkin paremmin, en mitään prosessoitua vaan kaikki on aika optimaalisesti mietitty mitä keho tarvitsee milloinkin. En koe nälkää ja jaksan todella hyvin. Paaston myös, silloinkaan en koe nälkää. 

Kun ei ole ylipainoa, mitä tarvitsee koko ajan kasvattaa, selviää pienemmällä ruualla. Elän itse aamupuurolla, päiväkeitolla ja iltasalaatilla. Teen fyysistä työtä ja hyvin jaksan. Töissä näkee joskus noita paljon syöviä, joilta loppuu energia jo iltapäivällä ja sitten eivät jaksa lähteä enää töiden jälkeen 25 km lenkille.

Nälän tunteeni on sellainen sivistynyt. Se ilmoittaa, että 

- My lady, olemme valmiita vastaanottamaan seuraavan ravintoaineannoksen. Whenever you are ready. In the meanwhile we will keep cleaning and preparing your colon for the optimal intake. Enjoy your day and existence.

Eikä tuollainen

RÄÄÄÄÄÄÄ NÄÄLKÄKÄKÄKÄKÄKÄKÄKÄK RKALRLAAKRJS ASLDA KLD PLUSSAPALLO KUIHTUUUUUUUUUUUUU JOS EI TULE MÄTTLÖÄÄÄÄÄÄÄÄÄÄ RÄÄÄÄÄÄ WÄWÄWÄÄ WÄWÄWÄWÄWÄ WÄWÄÄWÄ WÄWÄWÄÄÄ 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

En ymmärrä "suuriruokaisia" ihmisiä. Miksi kupoli pitää ahmia pinkeäksi joka aterialla?!?

En ahmi enkä ole "kupoli pinkeänä", mutta yksi leipäviipale ei todellakaan vie nälkää.

Ap

Täällä sama. En ahmi "kupolia pinkeäksi" mutta mikään pieni määrä ei riitä tai muuten olen tunnin päästä taas jääkaapilla.

Vierailija kirjoitti:

Jos tunnet janon, kehosi on jo aivan liian kuiva.  Ruuan ravintorikkaus on tärkein, kyllä yksi leipä on ihan turhaa, mutta puolikas avokado on jo sellainen että sillä jaksaa, keho nimittäin. Itse en syö isoja annoksia, mutta syön sitäkin paremmin, en mitään prosessoitua vaan kaikki on aika optimaalisesti mietitty mitä keho tarvitsee milloinkin. En koe nälkää ja jaksan todella hyvin. Paaston myös, silloinkaan en koe nälkää. 

Tunnistan tosi vahvasti tuon, mitä kuvasit. Mulla on hyvin samankaltainen kokemus: en tunne enää samalla tavalla nälkää kuin joskus ennen, mutta kehoni toimii silti tehokkaasti, jaksan urheilla, ajatella kirkkaasti ja pysyn vireänä. Olen alkanut ajatella, että nälän puuttuminen ei ole hälytysmerkki, vaan pikemminkin merkki siitä, että keho on viritetty vakaaseen ja itseluottavaiseen tilaan. Että se ei panikoi tai vaadi koko ajan lisää, koska se luottaa saavansa, kun on sen aika. 

Mulle paasto ei ole itsensä rajoittamista, vaan tila, jossa pääsen syvempään yhteyteen kehoni kanssa. Siinä on jotakin puhdasta, ei ulkoista melua eikä jatkuvaa reaktiota ruokaan tai mielitekoihin. Tunnen usein paastotessa oloni jopa energisemmäksi ja tietoisemmaksi, ja huomaan, että aistini terävöityvät. Se ei tunnu luopumiselta vaan oivallukselta: miten vähän joskus tarvitaan, kun keho toimii tarkasti ja sisäisesti kirkkaasti.

Vierailija kirjoitti:

Kun ei ole ylipainoa, mitä tarvitsee koko ajan kasvattaa, selviää pienemmällä ruualla. Elän itse aamupuurolla, päiväkeitolla ja iltasalaatilla. Teen fyysistä työtä ja hyvin jaksan. Töissä näkee joskus noita paljon syöviä, joilta loppuu energia jo iltapäivällä ja sitten eivät jaksa lähteä enää töiden jälkeen 25 km lenkille.

Kokeilin joskus töissä syödä sellaien normaalin buffet-lounaan, mitä nämä muut söivät. Urheilin heitä reippaasti enemmän joten kalorinkulutus oli lihasten myötä suurempi. Mutta jumankeuta sentään että meni koko ruuansulatus ja aivot solmuun useaksi tunniksi ruokailun jälkeen kun mättää samaan aikaan lihaa, hiilaria ja kaiken maailman soosia.

Onneksi saatavilla on myös salaatti- ja keittolounas. Salaatin kanssa ei tee mieli leipää, vihannekeiton kanssa leipäpala. Ja kyllä muuten energiaa piisasi, niin että kollegoita ihan vitutti :D

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Jos tunnet janon, kehosi on jo aivan liian kuiva.  Ruuan ravintorikkaus on tärkein, kyllä yksi leipä on ihan turhaa, mutta puolikas avokado on jo sellainen että sillä jaksaa, keho nimittäin. Itse en syö isoja annoksia, mutta syön sitäkin paremmin, en mitään prosessoitua vaan kaikki on aika optimaalisesti mietitty mitä keho tarvitsee milloinkin. En koe nälkää ja jaksan todella hyvin. Paaston myös, silloinkaan en koe nälkää. 

 

Tunnistan tosi vahvasti tuon, mitä kuvasit. Mulla on hyvin samankaltainen kokemus: en tunne enää samalla tavalla nälkää kuin joskus ennen, mutta kehoni toimii silti tehokkaasti, jaksan urheilla, ajatella kirkkaasti ja pysyn vireänä. Olen alkanut ajatella, että nälän puuttuminen ei ole hälytysmerkki, vaan pikemminkin merkki siitä, että keho on viritetty vakaaseen ja itseluottavaiseen tilaan. Että se ei panikoi tai vaadi koko aja

Tässä ketjussa kuvattu "nälän tunne" on sitä hiivan aiheuttamaa hiilarihimoa. Se on juuri tuollaista, pakottavaa. Se voi esiintyä sokerihimona tai sitten vaan "nälkänä". Mutta se tosiaan katoaa paastoamalla ja esim. vhh-dieeteillä, kun se hiiva kuihtuu.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Jos tunnet janon, kehosi on jo aivan liian kuiva.  Ruuan ravintorikkaus on tärkein, kyllä yksi leipä on ihan turhaa, mutta puolikas avokado on jo sellainen että sillä jaksaa, keho nimittäin. Itse en syö isoja annoksia, mutta syön sitäkin paremmin, en mitään prosessoitua vaan kaikki on aika optimaalisesti mietitty mitä keho tarvitsee milloinkin. En koe nälkää ja jaksan todella hyvin. Paaston myös, silloinkaan en koe nälkää. 

 

Tunnistan tosi vahvasti tuon, mitä kuvasit. Mulla on hyvin samankaltainen kokemus: en tunne enää samalla tavalla nälkää kuin joskus ennen, mutta kehoni toimii silti tehokkaasti, jaksan urheilla, ajatella kirkkaasti ja pysyn vireänä. Olen alkanut ajatella, että nälän puuttuminen ei ole hälytysmerkki, vaan pikemminkin merkki siitä, että keho on viritetty vakaaseen ja itseluottava

 

Tuo on kiinnostava näkökulma, ja varmasti monilla sokerinhimo tai epämääräinen nälkä voikin liittyä hiilihydraattiriippuvuuteen tai suoliston mikrobien epätasapainoon. Itsekin olen kokenut, että paaston ja vähähiilihydraattisen tai ravintorikkaan syömisen myötä sellainen levoton tai pakottava nälkä on kadonnut. Keho ei vaadi jatkuvasti jotain, se tuntuu levollisemmalta.

Olen normaalipainoinen ja syön välillä vähemmän ja välillä enemmän. Joskus voi riittää se naurettavan kokoinen leipäpalakin jos olen vaikka edellisiltana syönyt hyvin. Tänään söin Hetki-salaatin ja pallon mozzarellaa kun kävin aamusta tunnin vaunulenkin tekemässä. Illalla söin kyllä pihviä ja perunaa varmaan kaksinkertaisen annoksen.

Pupeltavat koko ajan.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kun ei ole ylipainoa, mitä tarvitsee koko ajan kasvattaa, selviää pienemmällä ruualla. Elän itse aamupuurolla, päiväkeitolla ja iltasalaatilla. Teen fyysistä työtä ja hyvin jaksan. Töissä näkee joskus noita paljon syöviä, joilta loppuu energia jo iltapäivällä ja sitten eivät jaksa lähteä enää töiden jälkeen 25 km lenkille.

Kokeilin joskus töissä syödä sellaien normaalin buffet-lounaan, mitä nämä muut söivät. Urheilin heitä reippaasti enemmän joten kalorinkulutus oli lihasten myötä suurempi. Mutta jumankeuta sentään että meni koko ruuansulatus ja aivot solmuun useaksi tunniksi ruokailun jälkeen kun mättää samaan aikaan lihaa, hiilaria ja kaiken maailman soosia.

Onneksi saatavilla on myös salaatti- ja keittolounas. Salaatin kanssa ei tee mieli leipää, vihannekeiton kanssa leipäpala. Ja kyllä muuten energiaa piisasi, niin että kollegoita ihan vitutt

En mä mätä samaan aikaan lihaa, hiilaria ja kaiken maailman soosia vaikka syönkin paljon. Eihän se sitä tarkoita, että syö ihan mitä sattuu ja epäterveellisesti.

Ap

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

"Jos keho toimii optimaalisesti, ei tule mitään tuollaisia "pitää saada ruokaa" oloja - tai no ehkä useamman vuorokauden paaston jälkeen."

Mitä mä just luin? :D Nälkä on se tunne joka on pitänyt ihmisen hengissä vuosituhansien ajan. Jos ei tunne nälkää niin on sotkenut kehonsa jollain kellonaikojen mukaan syömisellä tai vastaavalla.

Nälkä on normaali osa hyvin toimivaa kehoa, eikä sen olemassaolo tarkoita, että keho olisi epäkunnossa. Terve nälkä tarkoittaa, että elimistö osaa viestiä energiantarpeestaan, ei että se on jollain tavalla rikki.

Jos keho ei koskaan tunne nälkää, voi kyse olla aliravitsemuksesta, stressistä tai hormonaalisesta epätasapainosta, ei "optimaalisesta toiminnasta".

Mulla on raskauden jälkeen tullut sitä ettei tule aina ollenkaan nälkää, mutta olo on näivettynyt ja päätä alkaa särkeä. Nälän sijaan tulee huono olo.