Lue keskustelun säännöt.
"Ylipaino ei ole ihmisen valinta". Onko se sitten sairaus vai elämänhallintaongelma? Mitä se signaloi ihmisestä? Saako sitä arvottaa?
14.06.2025 |
Haluan entisenä ylipainoisena (20 vuotta ja 25 kiloa sitten) sohaista ampiaispesää.
Hesarin jutun mukaan työnhaussa ylipainoinen on heikoilla ja se nähdään ongelmana. Vai onko se suorastaan viisautta rekrytoijalta?
Laihduttaminen on vaikeaa. Tai oikeastaan helppoa, jos on siihen motivoitunut. Eli on siis vaikeaa motivoitua laihduttamaan. Niinkö se menisi.
Lukemattomat asiantuntijat ja maallikot nykyään korostavat että ihminen "ei pysty" laihduttamaan nykyelämänmenossa.
Perusteena on jonkinlainen kokonaisvaltainen ylikuormitustila työstä, perheestä ja vapaa-ajasta jolloin resursseja ei jää laihduttamiseen eli tietynasteiseen kieltäytymisten ja nälänkin hyväksemiseen elämässä. Tai, että ei suorastaan jakseta tehdä terveellistä ruokaa koska pitsa ja sipsit.
Jätän yksityisasiakseni mistä kaivoin motivaation elämänmuutokseen ja sittemmin hoikkana pysymiseen. Elämäni ulkoisissa reunaehdoissa ei tapahtunut suuria muutoksia. Edelleenkin työssäni oli stressiä ja lapsiperhearki vaati voimia yms. eli kaikki syyt joilla voi hyvin omintunnoin perustella itselleen asiantuntijoiden siunauksella, että asialle ei vaan ihminen pysty oikeasti mitään tekemään.
Jos en olisi tehnyt isoa muutosta suhteessa ruokaan ja syömiseen olisin nyt sairaalloisen lihava aivan varmasti.
Jos nyt ajatellaan teoreettista rekrytointitilannetta jossa olisi hakijana nykyinen itseni ja vaihtoehtoinen huomattavan ylipainoinen itseni, niin suosittaisin kyllä valitsemaan nykyisen itseni.
Miksi? Ei esteettisistä syistä eikä terveydentilan vuoksi, vaan siksi, että toinen on pystynyt selättämään todella ison ja haastavan asian elämässä sitkeydellä ja tahdonlujuudella ja toinen ei. Eli kyse on mielenresursseista, joita keho kuvastaa.
Kommentit (575)
Vierailija kirjoitti:
Vastenmielisintä läskeissä ei edes ole heidän ulkomuotonsa, vaan juuri ketjussakin toistuva vastuun välttäminen ja epärehellisyys siitä, että lihavuus muka ei olisi 100% heidän oma valintansa. Jos läski vain olisi rehellinen ja sanoisi, että olen läski, koska tykkään syödä liikaa enkä halua huolehtia terveydestäni, ihmiset suhtautuisivat heihin jo paljon paremmin. Mutta tuo kiemurtelu ja valehtelu vasta rumaa onkin.
Sinä, kuten niiiin monet muut, perustat väitteesi siihen että jokaisen ihmisen aineenvaihdunta toimii läpi elämän ihan optimaalisesti jolloin voidaan sanoa tietty kalorimäärä joka on riittävä ja toinen määrä jolla laihtuu. Vaan kun ei kenenkään aineenvaihdunta toimi aina optimaalisesti. Enkä nyt tarkoita suolen toimintaa vaan solutason aineenvaihduntaa. Hyvin monet lääkkeet ja sairaudet jopa elintavat muuttaa aineenvaihduntaa ja niin kauan kuin ei ole mitään mittaria jolla sen voi todentaa, laihduttaminen on vaikeaa.
Esimerkiksi kilpirauhassairauksissa kalorimäärän vähentäminen ei ole ratkaisu koska liiallinen vähentäminen pahentaa sairautta eikä pudota painoa yhtään. Myöskään väärä lääke tai -annos ei laihduta. Sitä oikeaa toimivaa lääkettä ei lääkärit anna (t3) kuin harvoille ja valituille vaikka kymmenettuhannet siitä hyötyisivät.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
"Lihavuus kertoo siitä, että ihminen on luovuttanut itsensä suhteen."
Sinun lihavuutesi voi kertoa, että sinä olet luovuttanut itsesi suhteen. Et kuitenkaan voi yleistää omaa kokemustasi muihin.
Ihmetyttää, miksei vieläkään myönnetä, että ylipainon takana on melkein aina mielenterveysongelma. Mielenterveysongelmia ei diagnosoida eikä niihin saa apua. Ihmisten haukkuminen ei maksa mitään. Hoito maksaisi.
Vierailija kirjoitti:
Monella ylipainoisella on ylipainon taustalla BED eli binge eating disorder, ahmimishäiriö eli syömishäiriö, jonka taustalla on tietysti erilaiset tunne-elämän ongelmat ja traumat. Suomessa syömishäiriöistä hoidetaan pääasiassa vain anoreksiaa ja sitäkin vain siinä tapauksessa, että paino laskee tarpeeksi alas. Kaikillahan se ei laske, vaikka he oirehtisivat kovastikin.
Usein syömishäiriöt ovat alkaneet jo lapsuudessa.
Itselläni on alkoholiriippuvuus, olen alkoholisti. Siitäkin on monenlaisia mielipiteitä, että se on oma valintani se juominen. Omasta mielestäni se pulloon tarttuminen on sillä tarttumishetkellä tavallaan oma valintani, mutta valintaa ohjaa sairaus, joka on samantyyppinen riippuvuussairaus kuin syömishäiriö. Kun tartun pulloon, siitä eteenpäin, päiviä, viikkoja tai kuukausia, riippuen vähän olosuhteista ja avun saatavuudesta, "elän" (ei ole elämää) sairauden viemänä.
Olenko tehnyt oman valinnan sai
Suomessa 20% lihavilla on BED ja heistä 66% on miehiä ja 33% on naisia. Siten 80% lihavista ei sairasta syömishäiriöä ja on kohtuutonta leimata heidät kaikki syömishäiriöisiksi sen vuoksi, että TLC näyttää sosiaaliporno-ohjelmia syömishäiriöisistä lihavista. Hyväksyisivätkö ihmiset samanlaiset sosiaaliporno-ohjelmat esimerkiksi syöpäsairaista, alkoholisteista tai reumaatikoista ja haukuttaisiinko silloinkin ohjelmien sairaita kuten nyt syömishäiriöisiä lihavia, sairaita ihmisiä, haukutaan?
Apua ei haeta BEDiin välttämättä ikinä, jos sairas on mies ja naisetkin kärsivät 10-15 vuotta ennen kuin hakevat apua sairauteensa. Mikään tavallinen herkuttelu, jolloin syödään ehkä pizza ja jäätelöpuikko jälkiruoaksi tai vastaava määrä makeaa, ei kannata BEDiä verrata. Myöskään kaamoksen aikana tyypillinen oireilu, jolloin tekee mieli makeaa ja paino voi nousta muutaman kilon kaamosaikana, ei ole BEDin oire. Kaamoksen vuoksi oireilevakin voi hyötyä terapiasta, jos kärsii etenkin mielialaoireista. Suomen jokaista ylipainoista ja lihavaa ei tietenkään voida passittaa varmuuden vuoksi terapiaan.
Kaamosoireilun lääkkeeksi suositellaan kirkasvalolampun käyttöä, aamupalasta liikkeelle lähtevän ruokarytmin noudattamista ja armollisuuden lisäksi myös mielihyvän hakemista vaihtoehtoisilla tavoilla, ettei dopamiinitasoja tulisi nostettua helposti saatavalla herkulla jatkuvasti. Normaali ruokavalio kestää sen, että syö välillä pienen suklaa- tai lakritsipatukan, yhden keksin tai pullaviipaleen. Liian rajoittava ruokasuhde johtaa herkästi syömishäiriöihin. Sen vuoksi joustavaa ruokasuhdetta suositellaan kaikillle.
Mun kroppani on vakiintunut nyt tiettyyn painoon ja pysynyt siinä jo kolmen vuoden ajan. Eli kroppa pitää sen tietyn ylipainomäärän, mutta ei putoa tai nouse syön miten vain. Nukun todella huonosti ja katkonaisesti. Unen korjaamisesta pitäisi minun kohdallani aloittaa jos olisi tarkoitus saada painoa vähän alas. Minulle mahtuvat kuitenkin kauppojen tavalliset vaatekoot eikä minun tarvitse etsiä mitään telttaosastolta, joten en valita. Tyydyn tähän keski-ikäisen vaihdevuosia läpikäyvän naisen kroppaan ja yritän olla tyytyväinen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Jos syö hyvin vähän ja harrastaa liikuntaa, laihtuu 100 % varmasti.
Ja lihoo 100% varmasti takaisin korkojen kera.
Vierailija kirjoitti:
Tietynlainen ihmisyyteen sisäänrakennettu julmuus paistaa läpi osasta näistä kommenteista. Niistä paistaa läpi asenne, että aivan kuin kaikki ihmisen elämässä olisi kiinni ihmisen omista valinnoista ja että onnella, olosuhteilla, olemassaolevilla resursseilla ja sen sellaisella ei olisi osaa eikä arpaa ihmisen kohtalossa.
Väistämättä tulee mieleen, että näitä julmia ja armottomia kommentteja laukovat ihmiset, joilla on ollut riittävän hyvät lähtökohdat elämässään ja joilla ei koskaan ole ollut oikeita vaikeuksia. Tai jos joskus onkin ollut vaikeaa niin siitä ei ole otettu opiksi ja pehmennytty armollisuuteen itseä ja muita kohtaan.
Olet väärässä. Näitä typeriä kommentteja laukovat sellaiset, joilla oma elämä on huonoissa kantimissa, etenkin henkinen tasapaino, varmaan on elämässä kaikki mahdolliset ongelmat, mutta elopaino on asia, jossa voivat päteä ja bessewisseröidä ja tuntea edes hetken ylemmyyttä.
Eihän kukaan hyvinvoiva tuollaisia kirjoittele.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mikä on ap pahempi, kuin jeesusteleva kaltaisesi entinen läski?
Mielestäni ylipaino on valinta, aikuinen ihminen valitsee mitä suuhunsa pistää ja kuinka paljon. Nykyisin on ihmisiä jotka pysyvät normaalipainoisina joten ei voi syyttää nykymenoa muuten ylipainoisia oltaisiin kaikki
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Mikä on ap pahempi, kuin jeesusteleva kaltaisesi entinen läski?
Widduileva yksinkertainen säälittävä luuseri.
Vierailija kirjoitti:
Joku kirjoitti viisaasti, että PUSSIKOKOJA pienennettävä! Te jotka muistatte 80- ja 90-luvun karkkipussit ja sipsipussit. Ne olivat kooltaan sen kokoisia kuin nykyään minipussi. Ja silloin se karkkipussi vielä jaettiin perheen tai ystävien kanssa. Nykyajan pussit on valtavia. Yhdessä pussissa päivän kalorit. Ei mitään järkeä.
Minkälaista byrokratiahimmeliä olet valmis maksamaan verovaroillasi? Ne toiveet pakkausten pienentämisestä kannattaa esittää suoraan tuotteita valmistaville firmoille. Turha tuollaista asiaa varten on lisätä virkakoneistoaan entistä enemmän. Jo nyt pienempää karkkimäärää haluavat voivat ostaa irtokarkkeja sen verran kuin haluavat.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Mielestäni ylipaino on valinta, aikuinen ihminen valitsee mitä suuhunsa pistää ja kuinka paljon. Nykyisin on ihmisiä jotka pysyvät normaalipainoisina joten ei voi syyttää nykymenoa muuten ylipainoisia oltaisiin kaikki
Narkkaus on valinta, ihminen valitsee, mitä piikittää itsensä.
Alkoholismi on valinta, juoppo kaataa itse suuhunsa juomat.
Työttömyys on valinta, menis töihin. Köyhä: sama juttu.
Yksinäisyys on valinta, mitäs ei mene ihmisten pariin.
Masennus sama, mitäs ei lähde lenkkipoluille piristymään.
Ei tarvitse olla kummoistakaan sairautta kun se rajoittaa liikkumista ja sitä kautta lisää ylipainon mahdollisuutta. Sairaus ei aina näy päällepäin ja kaikki eivät halua niistä kertoa tuntemattomille.
Itselläni esimerkiksi astma aiheuttaa rajoituksia ja vedän itseni helposti niin piippuun, että siitä toipuminen kestää monta päivää, jolloin en voi liikkua juuri ollenkaan, vaikka sairaus on täysin hoitotasapainossa. Ilmeisesti minulla on astman lisäksi vielä melko tuntematon keuhkosairaus, jota vasta tutkitaan ja joka on joka toisella suomalaisella astmaatikolla. Ainakaan en voi käyttää Buranaa, kun muuten astman oireet pahenevat, mikä on sille sairaudelle tyypillistä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vastenmielisintä läskeissä ei edes ole heidän ulkomuotonsa, vaan juuri ketjussakin toistuva vastuun välttäminen ja epärehellisyys siitä, että lihavuus muka ei olisi 100% heidän oma valintansa. Jos läski vain olisi rehellinen ja sanoisi, että olen läski, koska tykkään syödä liikaa enkä halua huolehtia terveydestäni, ihmiset suhtautuisivat heihin jo paljon paremmin. Mutta tuo kiemurtelu ja valehtelu vasta rumaa onkin.
Tekstisi perusteella sinulla ei ole kauheasti varaa kommentoida muiden vastenmielisyyttä.
Kalikka kolahti, näemmä.
Kyllä julma ilkeily, pilkallinen haukkuminen, sattuu jokaiseen ihmiseen. Sinuunkin kuten tiedät. Et muuten olisi noin ilkeä ylipainoisille.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vastenmielisintä läskeissä ei edes ole heidän ulkomuotonsa, vaan juuri ketjussakin toistuva vastuun välttäminen ja epärehellisyys siitä, että lihavuus muka ei olisi 100% heidän oma valintansa. Jos läski vain olisi rehellinen ja sanoisi, että olen läski, koska tykkään syödä liikaa enkä halua huolehtia terveydestäni, ihmiset suhtautuisivat heihin jo paljon paremmin. Mutta tuo kiemurtelu ja valehtelu vasta rumaa onkin.
Tekstisi perusteella sinulla ei ole kauheasti varaa kommentoida muiden vastenmielisyyttä.
Kalikka kolahti, näemmä.
Kyllä julma ilkeily, pilkallinen haukkuminen, sattuu jokaiseen ihmiseen. Sinuunkin kuten tiedät. Et muuten olisi noin ilkeä ylipainoisille.
Hän on siksi ilkeä, kun voi niin huonosti. Pitää vaan ymmärtää.
Vierailija kirjoitti:
Ihmetyttää, miksei vieläkään myönnetä, että ylipainon takana on melkein aina mielenterveysongelma. Mielenterveysongelmia ei diagnosoida eikä niihin saa apua. Ihmisten haukkuminen ei maksa mitään. Hoito maksaisi.
Naurettavaa leimata ylipainoiset ihmiset mielenterveysongelmaisiksi. Toisen ulkonäön pilkkaaminen on pahempi mielenterveysongelma kuin ylipaino.
Jos nyt ajatellaan teoreettista rekrytointitilannetta jossa olisi hakijana nykyinen itseni ja vaihtoehtoinen huomattavan ylipainoinen itseni, niin suosittaisin kyllä valitsemaan nykyisen itseni.
Miksi? Ei esteettisistä syistä eikä terveydentilan vuoksi, vaan siksi, että toinen on pystynyt selättämään todella ison ja haastavan asian elämässä sitkeydellä ja tahdonlujuudella ja toinen ei. Eli kyse on mielenresursseista, joita keho kuvastaa.
Miten tuossa teoreettisessa rekrytointitilanteessa haastattelija saisi tietää haastateltavan onnistuneesta laihdutusyrityksestä? Lisätään tuohon teoreettiseen tilanteeseen kaksi normaalipainoista hakijaa, Pirkko ja Seppo, ja kaksi ylipainoista hakijaa, Pekka ja Seija.
Pirkko on jo teini-iästä harrastanut aktiivisesti liikuntaa ja ollut aina normaalipainon alarajalla.
Seppo puolestaan on opiskeluaikanaan lihonut ja lapsien vartuttua koululaisiksi ehtinyt alkaa panostaa itseensä ja saanut muutaman vuoden aikana tiputettua painonsa takaisin normaalipainon rajoihin.
Pekka oli nuorempana normaalipainoinen, mutta työ- ja perhe-elämän kiireiden keskellä liikunta on jäänyt vähemmälle ja ruokailuun ei aina ole ehtinyt panostaa, joten painoa on kertynyt.
Seija pelasi nuorena aikuisena jalkapalloa kakkosdivarissa, mutta polven hajoaminen treeneissä lopetti liikuntaharrastukset. Seijan elämässä tapahtui paljon samaan aikaan, avioero ja ystävien menetys jalkapallon loputtua vetivät mielen synkäksi, mutta Seija löysi lohtua pikaruoasta. Nyt Seija on saanut polven kuntoon ja aloittanut pyöräilyn. Paino on vielä reilusti ylipainon puolella vaikka sitä on jo pudonnut 15 kiloa.
Millä perusteella Pekka tai Seija olisi huonompi valinta esimerkiksi toimistotyöhön kuin Pirkko tai Seppo? Ja miksi kukaan toisi työhaastattelussa ilmi menneisyytensä lihomisia ja laihtumisia?
Vierailija kirjoitti:
Jos nyt ajatellaan teoreettista rekrytointitilannetta jossa olisi hakijana nykyinen itseni ja vaihtoehtoinen huomattavan ylipainoinen itseni, niin suosittaisin kyllä valitsemaan nykyisen itseni.
Miksi? Ei esteettisistä syistä eikä terveydentilan vuoksi, vaan siksi, että toinen on pystynyt selättämään todella ison ja haastavan asian elämässä sitkeydellä ja tahdonlujuudella ja toinen ei. Eli kyse on mielenresursseista, joita keho kuvastaa.
Miten tuossa teoreettisessa rekrytointitilanteessa haastattelija saisi tietää haastateltavan onnistuneesta laihdutusyrityksestä? Lisätään tuohon teoreettiseen tilanteeseen kaksi normaalipainoista hakijaa, Pirkko ja Seppo, ja kaksi ylipainoista hakijaa, Pekka ja Seija.
Pirkko on jo teini-iästä harrastanut aktiivisesti liikuntaa ja ollut aina normaalipainon alarajalla.
Seppo puolestaan on opiskeluaikanaan lihonut ja lapsien vartuttua koululaisiksi eht
Ja sitten on vielä Teija, joka on tehnyt etätyötä 2020 alkaen ja lihonut muodottomaksi, mutta tekee työnsä edelleen hyvin. Aivan turhaa spekulointia nämä painoasiat. Näköjään jotkut kevytrakenteiset ihmiset vaan mielellään viljelevät tällaisia mielikuvia, kai tunteakseen hetken ylemmyyttä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
9/10 se on oma valinta.
Vain todella harvat sairaudet, vammat tai lääkitykset aiheuttaa sellaisenaan ylipainoa.
Geenitkään ei ole muuttuneet 20 vuodessa niin paljon että lihavuus selittyisi niillä
Ketiapiinia määrätään uniongelmiin. Se lihottaa. Osaa jopa kymmeniä kiloja. Keskimittainen normaalipainoinen ei tarvi kuin 20-25 lisäkiloa ollakseen virallisesti lihava eli BMI yli 30.
Jep. Tässä chatGPT:n vastaus siihen miksi ketiapiini lihottaa:
Miksi ketiapiini nostaa painoa?
1. 🧠 Vaikutus histamiini- ja serotoniinireseptoreihin
Ketiapiini salpaa H1-histamiinireseptoreita, mikä lisää ruokahalua (erityisesti himoa rasvaiseen ja makeaan ruokaan).
Se myös vaikuttaa 5-HT2C-serotoniinireseptoreihin, jotka normaalisti hillitsevät ruokahalua.
Lopputuloksena aivot "luulevat", että keho tarvitsee ruokaa, vaikka ei tarvitse.
2. 🍽 Lisääntynyt ruokahalu ja napostelu
Monet kokevat ketiapiinia käyttäessään jatkuvaa tai yllättävää ruokahalun lisääntymistä, usein iltaisin tai öisin.
Tämä johtaa lisääntyneeseen energiansaantiin.
3. 🛌 Väsymys ja passiivisuus
Ketiapiinilla on voimakas sedatiivinen vaikutus, etenkin pieninä annoksina (esim. unilääkkeenä käytettynä).
Tämä vähentää fyysistä aktiivisuutta energiankulutus laskee.
4. 🧬 Vaikutus insuliiniherkkyyteen ja rasva-aineenvaihduntaan
Ketiapiini voi heikentää insuliiniherkkyyttä ja nostaa verensokeria ja kolesterolia.
Ajan myötä tämä voi altistaa metabolisen oireyhtymän kehittymiselle (liikapaino, diabetes, korkea verenpaine).
📈 Kuinka paljon painoa voi nousta?
Painonnousu vaihtelee yksilöittäin, mutta:
Joillakin se voi olla muutamia kiloja muutamassa kuukaudessa
Toisilla jopa 1020 kg vuoden sisällä jatkuvassa käytössä
Painonnousun riski on suurin ensimmäisten 36 kuukauden aikana
🔄 Voiko tätä estää tai hillitä?
Kyllä, usein voi. Mahdollisia strategioita:
Strategia Selitys
Ruokavalion seurantaTiedostava syöminen ja sokerin rajoittaminen voivat auttaa.
Säännöllinen liikuntaAuttaa painonhallinnassa ja parantaa insuliiniherkkyyttä.
Ajankohtainen annosteluJos otat lääkkeen illalla, vältä syömistä heti sen jälkeen (jos mahdollista).
Annostarkistus lääkärin kanssaJos painonnousu on voimakasta, lääkärin kanssa voi keskustella pienemmästä annoksesta tai vaihtoehdosta.
Veriarvojen seurantaVerensokeri ja kolesteroli olisi hyvä mitata säännöllisesti.
🧠 Yhteenveto
TekijäVaikutus
H1- ja 5-HT2C-reseptorien salpausLisää ruokahalua
SedatiivisuusVähentää liikuntaa
Metaboliset muutoksetLisää insuliiniresistenssiä
KäyttäytymismuutoksetLisää napostelua, erityisesti iltaisin
Jos haluat, voin ehdottaa konkreettisia tapoja hallita ruokahalua ketiapiinin käytön aikana tai vertailla sen painovaikutuksia muihin psykoosilääkkeisiin.
"se kertoo ihmisestä ihan riittävästi jos ei pysy normaalipainossa. "
Entä jos ei koskaan ole ollut normaalipainossa, vaan on jo syntyessään ollut niin isokokoinen että on jouduttu keisarinleikkaamaan?
Tutkimukset lihavuudesta ovat vasta alkumetreillä. Jännää kuitenkin, että täällä monet muka tietävät parhaiten. Kannattaa kertoa tieteellisten tutkimusten löydöksistä myös muille ja juurikin niille oikeille alan tutkijoille. Vauvapalstalla valheiden, mielipiteiden ja suoranaisen vihan kailottaminen ei edistä mitään. Korkeintaan huonontaa ihmisten elämänlaatua, lisää pahoinvointisuutta ja lisää sitä kautta yhteiskunnan ja terveydenhuollon kuluja (mistä tunnutte olevanne niin kovin huolissanne).