"Ylipaino ei ole ihmisen valinta". Onko se sitten sairaus vai elämänhallintaongelma? Mitä se signaloi ihmisestä? Saako sitä arvottaa?
Haluan entisenä ylipainoisena (20 vuotta ja 25 kiloa sitten) sohaista ampiaispesää.
Hesarin jutun mukaan työnhaussa ylipainoinen on heikoilla ja se nähdään ongelmana. Vai onko se suorastaan viisautta rekrytoijalta?
Laihduttaminen on vaikeaa. Tai oikeastaan helppoa, jos on siihen motivoitunut. Eli on siis vaikeaa motivoitua laihduttamaan. Niinkö se menisi.
Lukemattomat asiantuntijat ja maallikot nykyään korostavat että ihminen "ei pysty" laihduttamaan nykyelämänmenossa.
Perusteena on jonkinlainen kokonaisvaltainen ylikuormitustila työstä, perheestä ja vapaa-ajasta jolloin resursseja ei jää laihduttamiseen eli tietynasteiseen kieltäytymisten ja nälänkin hyväksemiseen elämässä. Tai, että ei suorastaan jakseta tehdä terveellistä ruokaa koska pitsa ja sipsit.
Jätän yksityisasiakseni mistä kaivoin motivaation elämänmuutokseen ja sittemmin hoikkana pysymiseen. Elämäni ulkoisissa reunaehdoissa ei tapahtunut suuria muutoksia. Edelleenkin työssäni oli stressiä ja lapsiperhearki vaati voimia yms. eli kaikki syyt joilla voi hyvin omintunnoin perustella itselleen asiantuntijoiden siunauksella, että asialle ei vaan ihminen pysty oikeasti mitään tekemään.
Jos en olisi tehnyt isoa muutosta suhteessa ruokaan ja syömiseen olisin nyt sairaalloisen lihava aivan varmasti.
Jos nyt ajatellaan teoreettista rekrytointitilannetta jossa olisi hakijana nykyinen itseni ja vaihtoehtoinen huomattavan ylipainoinen itseni, niin suosittaisin kyllä valitsemaan nykyisen itseni.
Miksi? Ei esteettisistä syistä eikä terveydentilan vuoksi, vaan siksi, että toinen on pystynyt selättämään todella ison ja haastavan asian elämässä sitkeydellä ja tahdonlujuudella ja toinen ei. Eli kyse on mielenresursseista, joita keho kuvastaa.
Kommentit (575)
Vastenmielisintä läskeissä ei edes ole heidän ulkomuotonsa, vaan juuri ketjussakin toistuva vastuun välttäminen ja epärehellisyys siitä, että lihavuus muka ei olisi 100% heidän oma valintansa. Jos läski vain olisi rehellinen ja sanoisi, että olen läski, koska tykkään syödä liikaa enkä halua huolehtia terveydestäni, ihmiset suhtautuisivat heihin jo paljon paremmin. Mutta tuo kiemurtelu ja valehtelu vasta rumaa onkin.
Miksi ap valitsit olla lihava ennen laihduttamistasi?
Monella ylipainoisella on ylipainon taustalla BED eli binge eating disorder, ahmimishäiriö eli syömishäiriö, jonka taustalla on tietysti erilaiset tunne-elämän ongelmat ja traumat. Suomessa syömishäiriöistä hoidetaan pääasiassa vain anoreksiaa ja sitäkin vain siinä tapauksessa, että paino laskee tarpeeksi alas. Kaikillahan se ei laske, vaikka he oirehtisivat kovastikin.
Usein syömishäiriöt ovat alkaneet jo lapsuudessa.
Itselläni on alkoholiriippuvuus, olen alkoholisti. Siitäkin on monenlaisia mielipiteitä, että se on oma valintani se juominen. Omasta mielestäni se pulloon tarttuminen on sillä tarttumishetkellä tavallaan oma valintani, mutta valintaa ohjaa sairaus, joka on samantyyppinen riippuvuussairaus kuin syömishäiriö. Kun tartun pulloon, siitä eteenpäin, päiviä, viikkoja tai kuukausia, riippuen vähän olosuhteista ja avun saatavuudesta, "elän" (ei ole elämää) sairauden viemänä.
Olenko tehnyt oman valinnan sairastua juomishäiriöön?
Olin neljätoista vuotias, kun kokeilin alkoholia sen seurauksena, kun kaverini olivat minua siihen painostaneet puoli vuotta. Jäin heti koukkuun. Alkoholi helpotti hetkeksi ahdistuneisuutta, jota aiheuttivat kotioloni, kun isäni joi, raivosi kännissä ja raivosi selvinpäin.
Mainittakoon, että jo aijemmin lapsena, kouluun menosta alkaen, minulla oli syömishäiriötä, juuri tuota ahmimishäiriötä, mutta se ei johtanut ylipainoon, koska geenit ja liikunnallinen lapsuus. Söin koulusta tyhjään kotiin tullessa pullaa, jäätelöä, kaakaojauheesta ja margariinistä tekemääni "suklaata" ja jopa sokeripaloja paljaaltaan niin kauan, että sammuin.
Eli, tein silloin 14-vuotiaana valinnan, että minusta tuee alkoholisti?
Mielestäni voisin toipua alkoholismista ja vapautua riippuvuudesta, mikäli saisin oikeanlaista ja riittävää apua. En ole saanut tähän mennessä. Olen yrittänyt ainakin 15 vuotta. Minun auttamisestani tekee mielestäni vaikeaa tuo traumatausta, saan traumatriggereitä vähän joka paikasta. En nyt kehtaa mainita, mitä muuta oli lapsuudessa noiden epävakaiden kotiolojen lisäksi.
Vierailija kirjoitti:
Vastenmielisintä läskeissä ei edes ole heidän ulkomuotonsa, vaan juuri ketjussakin toistuva vastuun välttäminen ja epärehellisyys siitä, että lihavuus muka ei olisi 100% heidän oma valintansa. Jos läski vain olisi rehellinen ja sanoisi, että olen läski, koska tykkään syödä liikaa enkä halua huolehtia terveydestäni, ihmiset suhtautuisivat heihin jo paljon paremmin. Mutta tuo kiemurtelu ja valehtelu vasta rumaa onkin.
Tekstisi perusteella sinulla ei ole kauheasti varaa kommentoida muiden vastenmielisyyttä.
Vierailija kirjoitti:
Ylipaino on valinta siinä missä alkoholismi ja huumeiden käyttö.
Paitsi, että ruoan kohdalla et voi tehdä sitä fiksuinta valintaa olla aloittamatta käyttöä alunperinkään, etkä voi toteuttaa vieroittautumista todistetusti toimivimmalla tavalla eli lopettamalla kokonaan. Esim alkoholismistahan tiedetään, ettei entinen alkoholisti pysty kohtuukäyttöön. Siksi painonhallintaa on vähän huono verrata päihteisiin. Se on sama, kuin vaatisit alkoholistia juomaan yhden kaljan päivässä retkahtamatta ryyppäämään. Alholistia, joka on töissä baarissa, asuu baarissa ja käy kotimatkalla Alkon kautta ostamassa lapsille kassillisen viinaa.
Vierailija kirjoitti:
Ei ole syytä arvottaa ihmistä sen ulkonäön tai ulkomuodon perusteella. Se loppujen lopuksi ei kerro itse ihmisestä mitään. Toki voit kuvitella sen kertovan jotakin siitä ihmisestä, mutta se (kuvitelmasi) puolestaan kertoo vain sinusta.
Eli saa olla juoppo jos on juoppo,sen perusteella ei saa tehdä mitään päätelmiä.
Elohta kaljaa hakeen siis.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vastenmielisintä läskeissä ei edes ole heidän ulkomuotonsa, vaan juuri ketjussakin toistuva vastuun välttäminen ja epärehellisyys siitä, että lihavuus muka ei olisi 100% heidän oma valintansa. Jos läski vain olisi rehellinen ja sanoisi, että olen läski, koska tykkään syödä liikaa enkä halua huolehtia terveydestäni, ihmiset suhtautuisivat heihin jo paljon paremmin. Mutta tuo kiemurtelu ja valehtelu vasta rumaa onkin.
Tekstisi perusteella sinulla ei ole kauheasti varaa kommentoida muiden vastenmielisyyttä.
Kalikka kolahti, näemmä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vastenmielisintä läskeissä ei edes ole heidän ulkomuotonsa, vaan juuri ketjussakin toistuva vastuun välttäminen ja epärehellisyys siitä, että lihavuus muka ei olisi 100% heidän oma valintansa. Jos läski vain olisi rehellinen ja sanoisi, että olen läski, koska tykkään syödä liikaa enkä halua huolehtia terveydestäni, ihmiset suhtautuisivat heihin jo paljon paremmin. Mutta tuo kiemurtelu ja valehtelu vasta rumaa onkin.
Tekstisi perusteella sinulla ei ole kauheasti varaa kommentoida muiden vastenmielisyyttä.
Millä tavalla hän on väärässä? On totta, että joskus harvoin tuhti ylipaino selittyy lääkkeillä tms., mutta 98% tapauksista syy on syömisessä ja liikkumisen puutteessa. Totuuden sanominen ei tee kenestäkään vastenmielistä.
KUKA sitä safkaa sinne suuhun mättää IHAN ITSE!?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vastenmielisintä läskeissä ei edes ole heidän ulkomuotonsa, vaan juuri ketjussakin toistuva vastuun välttäminen ja epärehellisyys siitä, että lihavuus muka ei olisi 100% heidän oma valintansa. Jos läski vain olisi rehellinen ja sanoisi, että olen läski, koska tykkään syödä liikaa enkä halua huolehtia terveydestäni, ihmiset suhtautuisivat heihin jo paljon paremmin. Mutta tuo kiemurtelu ja valehtelu vasta rumaa onkin.
Tekstisi perusteella sinulla ei ole kauheasti varaa kommentoida muiden vastenmielisyyttä.
Millä tavalla hän on väärässä? On totta, että joskus harvoin tuhti ylipaino selittyy lääkkeillä tms., mutta 98% tapauksista syy on syömisessä ja liikkumisen puutteessa. Totuuden sanominen ei tee kenestäkään vastenmielistä.
Etenkin kun lihavuus vielä tarpeettomasti kuormittaa terveydenhuoltoa ja lopulta ei-lihavien kanssaihmisten kukkaroakin.
Vierailija kirjoitti:
Ei ole syytä arvottaa ihmistä sen ulkonäön tai ulkomuodon perusteella. Se loppujen lopuksi ei kerro itse ihmisestä mitään. Toki voit kuvitella sen kertovan jotakin siitä ihmisestä, mutta se (kuvitelmasi) puolestaan kertoo vain sinusta.
Siis mitä? Ulkonäkö tai ulkomuoto ei kerro ihmisestä mitään. Tuo nyt on suurinta paskaa mitä ihmiskunta itselleen selittää. Vai eikö sun mielestä kerro esimerkiksi spurgun likaiset vaatteet ja kulahtanut ulkonäkö sitä, että on elämänhallinnan ongelmia ja addiktio? Goottina kulkeva kerro joko hänen musiikkimausta, uskomuksistaan tai henkilöllä jolla lukee acab jossain kohtaa kehoa anarkismista. Lihavuus kertoo siitä, että ihminen on luovuttanut itsensä suhteen. Suomalaisten kulahtanut ulkonäkö kertoo siitä perinteisestä suomalaisesta melankoliasta.
Ihmisen iho ja sen kunto kertoo kertoo yllättävän paljon ihmisen tilasta. Vaikka olisi mitä sairauksia ja iholla on kuitenkin tietty hehku, voi sanoa ihmisen vielä olevan innokas ja toiveikas. Lihavuudelle voi tehdä mitä tahansa ja se kertoo ihmisestä ihan riittävästi jos ei pysy normaalipainossa.
Eli ennen se oli oma valinta, koska ei ollut niin paljoa lihavia.
Niin tämä maailma ja geenit (selitykset) muuttuu.
Jos syö hyvin vähän ja harrastaa liikuntaa, laihtuu 100 % varmasti.
Vierailija kirjoitti:
Ylipaino on valinta siinä missä alkoholismi ja huumeiden käyttö.
Ja köyhyys, tyhmyys, masennus yms. Kipi kapi vaan kaikki ylös, ulos ja lenkille, piristymään, kouluun ja töihin.
Vierailija kirjoitti:
Jos syö hyvin vähän ja harrastaa liikuntaa, laihtuu 100 % varmasti.
Jos menee töihin, saa varmasti rahaa.
Jos menee lenkille, piristyy varmasti.
Jos tekee hengitysharjoituksia ja metsäkävelyitä ja syö kasviksia, pääsee varmasti ahdistuksesta.
Jos menee muidn seuraan, pääsee varmasti yksinäisyydestä.
Kun lakkaa juomasta, pääsee varmasti alkoholista ja narkki pääsee huumeongelmastaan vain kun lakkaa käyttämästä aineita.
Onko sulla jotain ongelmia, kerro mulle, niin kerron, miten pääset siitä varmasti eroon.
Tietynlainen ihmisyyteen sisäänrakennettu julmuus paistaa läpi osasta näistä kommenteista. Niistä paistaa läpi asenne, että aivan kuin kaikki ihmisen elämässä olisi kiinni ihmisen omista valinnoista ja että onnella, olosuhteilla, olemassaolevilla resursseilla ja sen sellaisella ei olisi osaa eikä arpaa ihmisen kohtalossa.
Väistämättä tulee mieleen, että näitä julmia ja armottomia kommentteja laukovat ihmiset, joilla on ollut riittävän hyvät lähtökohdat elämässään ja joilla ei koskaan ole ollut oikeita vaikeuksia. Tai jos joskus onkin ollut vaikeaa niin siitä ei ole otettu opiksi ja pehmennytty armollisuuteen itseä ja muita kohtaan.
Joku kirjoitti viisaasti, että PUSSIKOKOJA pienennettävä! Te jotka muistatte 80- ja 90-luvun karkkipussit ja sipsipussit. Ne olivat kooltaan sen kokoisia kuin nykyään minipussi. Ja silloin se karkkipussi vielä jaettiin perheen tai ystävien kanssa. Nykyajan pussit on valtavia. Yhdessä pussissa päivän kalorit. Ei mitään järkeä.
Vierailija kirjoitti:
Tietynlainen ihmisyyteen sisäänrakennettu julmuus paistaa läpi osasta näistä kommenteista. Niistä paistaa läpi asenne, että aivan kuin kaikki ihmisen elämässä olisi kiinni ihmisen omista valinnoista ja että onnella, olosuhteilla, olemassaolevilla resursseilla ja sen sellaisella ei olisi osaa eikä arpaa ihmisen kohtalossa.
Väistämättä tulee mieleen, että näitä julmia ja armottomia kommentteja laukovat ihmiset, joilla on ollut riittävän hyvät lähtökohdat elämässään ja joilla ei koskaan ole ollut oikeita vaikeuksia. Tai jos joskus onkin ollut vaikeaa niin siitä ei ole otettu opiksi ja pehmennytty armollisuuteen itseä ja muita kohtaan.
Olen kokenut runsaasti vaikeita asioita elämässä, ja tälläkin hetkellä sairastan vakavaa sairautta. Ylipainosta eroon pääseminen on ollut helpoimmasta päästä joten kyllä, olen vahvasti sitä mieltä että ylipaino on usein seurausta huonoista elämänvalinnoista ja kiloista pääsee eroon kohtuullisella vaivalla. Varmaan juurikin siksi, että olen kokenut isoja vastoinkäymisiä, toisten itku painonpudotuksen vaikeudesta nimenomaan tuo fiiliksen, ettei toinen ole todellisia vaikeuksia edes kokenut.
Jouduin osastolle pakkohoitoon, jolloin olin hoikka ja lihaksikas. Jostain syystä osastolta pääseminen jälkeen alkoi herkut maistumaan ja entinen aktiivinen elämä sai jäädä. Lihoin 25kg muutamassa vuodessa. En laita lääkkeiden syyksi sillä itse tiedän syöneeni herkutellen. Nyt ollut laihdutusta jo useampi vuosi ja taas ollaan lähellä ihanne painoa. Onhan tässä tarvinnut tehdä tietoisia hyviä valintoja ja hillitä itseä että saa laihdutettua. Myös on pitänyt jaksaa kävelylenkille lähteä ja nukkua kunnolla että jaksaa.
Kaikki eivät pidä makeasta. Myös terveellisellä ruoalla lihoo, jos kalorimäärä ylittää kulutuksen.