Lue keskustelun säännöt.
Lasten kuskaamiset kauas harrastuksiin
10.06.2025 |
Alta kouluikäinen lapsi pitäisi kuljettaa joukkueharrastustapahtumaan 90 kilometrin päähän viikonloppuna, pitäisi odotella paikalla 1,5- 2 tuntia ja lähteä takaisin 90 km matkalle. Jos itse arkisin työssäkäyvänä haluaisit viettää tuon viikonloppupäivän eri tavalla kuin autoillen ja odotellen n. 5 tuntia, lähtisitkö kuitenkin viemään? Jos puoliso ei haluaisi lähteä kuskiksi, onko oikeus vaatia sitä pitäen laiskana ja itsekkäänä, ellei lähde?
Kommentit (100)
Joukkuelajeihin ei kannata lähteä mukaan jos ei voi sitoutua. Jos kaikki tekee niin kuin huvittaa niin sitten voidaan olla tilanteessa, ettei otteluss ole tarpeeksi pelaajia, peli katsotaan luovutetuksi ja joukkue poistetaan sarjasta. Sittwn ei kukaan enää pelaa ja kellään ei ole kivaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ei tarina ole mitenkään muuttunut. En halua kuskata ja puoliso vaatii kuskaamaan. Siihen, miksi en halua on useita syitä. Varmaan olisin ehkä halukkaampi, jos puoliso olisi suostunut esim. tilaamaan ulkopuolisia niin ettei minun harteilleni jää remontti, johon olen käyttänyt montaa viikonloppupäivää, arki-iltaa ja alkuöitä. Tai tullut apuun ulkotöissä. Varmaan olisin halukkaampi jos ei tarvitsisi ravata terveydenhuollossa. Kaikki menee muutenkin aina perheen muiden osapuolten harrastusten mukaan. Nyt on minun vuoroni päättää, miten käytän viikonloppupäivän.
Ei ole koska olet perheen hankkinut ja lapset nyt vaan menevät ensin. Ei muillakaan perheellisillä mitään viikonloppuvapaita ole, höntti.
Kyllähän tarina on muuttunut, tai tullut tilannetta selvittävää tietoa lisää. Ap:n perheen ongelma ei ehkä olekaan lapsen kuskaaminen, vaan epätasaisesti jaetut kotihommat. Kyllä mä ymmärrän että toinenkin haluaa viettää viikonloppunsa niinkuin haluaa, jos puolisokin saa olla omassa harrastuksessaan. Varsinkin jos ap:lla on viikot ihan täyteen ladattuna ohjelmaa.
Nyt ehkä olisi viisainta istua sen puolison kanssa saman pöydän ääreen keskustella molempien ajatuksista ja toiveista miten kotihommat, remontit ja lapsen asiat jatkossa hoidetaan. Jos vaikka toisella vanhemmalla on paljon aikaa vievä harrastus, hän ei voi sanella miten se toinen puoliso viettää aikansa.
Aika usein niistä omista harrastuksista pitää hetkeksi hiukan hellittää, jos haluaa että lapsi saa harrastaa. Enkä puhu nyt mistään kerran viikossa olevasta jumpasta, vaan useita tunteja viikossa vievästä jutusta joka on sidottu tiettyyn aikaan.
Meillä on kaksi lasta. Toinen ravaa siedätyshoidoissa, toinen astmahoidoissa. Kohta alkaa oiontahoidot.
Kummallakin 2-3 harrastusta per viikko, lahjojen mukaan saaneet valita. Kumpaakin siis kuskataan niihin. Käytännössä kaikki arki-illat perjantaita lukuunottamatta.
Ankein kuskivuoro on minulla, joka käyn Vantaalla istumassa Simonkylässä kaksi tuntia per kerta, kahdesti viikossa.
Seuraavaksi ankeimmat on ruuhkakuskaukset Kaapelitehtaalle ja Oulunkylään, pahimmillaan olen istunut paikallani puoli tuntia.
Kuskaan myös Tikkurilaan eestaas, emme asu lähimaillakaan.
Sen lisäksi kuskataan kaverisynttäreille (ja notkutaan siellä sitten aina se juhla-aika tyypillisimmään kaksi tuntia), asumme vanhassa puutalossa jossa on ihan koko ajan korjattavaa.
Mies työmatkoilla, jolloin minä teen myös kaikki lumityöt, parhaimmillaan aamneljä alkaen.
En ole koskaan ajatellut, että tässä olisi jotain ihmeellistä. Samanlaista on kaikkien ystävienkin elämä tässä vaiheessa.
Vierailija kirjoitti:
Mikset itse tilannut remonttia vaan aloit tehdä vaikket halunnut? Tunnut syyttävän vaimoa kaikesta ikään kuin olisit itse ajopuu iman omaa tahtoa. Ja jos kitisit lasten viemisestä lääkärille tms mitä heidän terveytensä vaatii niin oletpa tosi nolo.
Koska puoliso ei suostunut. Vänkäsi vastaan, että ei tilata. No, minä vänkään nyt. En ole kitissyt lasten viemisesti lääkäriin vaan omasta terveydestäni.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Ei tarina ole mitenkään muuttunut. En halua kuskata ja puoliso vaatii kuskaamaan. Siihen, miksi en halua on useita syitä. Varmaan olisin ehkä halukkaampi, jos puoliso olisi suostunut esim. tilaamaan ulkopuolisia niin ettei minun harteilleni jää remontti, johon olen käyttänyt montaa viikonloppupäivää, arki-iltaa ja alkuöitä. Tai tullut apuun ulkotöissä. Varmaan olisin halukkaampi jos ei tarvitsisi ravata terveydenhuollossa. Kaikki menee muutenkin aina perheen muiden osapuolten harrastusten mukaan. Nyt on minun vuoroni päättää, miten käytän viikonloppupäivän.
Ei ole koska olet perheen hankkinut ja lapset nyt vaan menevät ensin. Ei muillakaan perheellisillä mitään viikonloppuvapaita ole, höntti.
Kyllä on. Minä päätän nyt. Oikeastaan sillä ei ole mitään virkaa, mitä sinä tai joku muu kirjoittaja kirjoittaa. Minä päätän nyt ja minä en kuskaa nyt vaan puoliso.
Vierailija kirjoitti:
Meillä on kaksi lasta. Toinen ravaa siedätyshoidoissa, toinen astmahoidoissa. Kohta alkaa oiontahoidot.
Kummallakin 2-3 harrastusta per viikko, lahjojen mukaan saaneet valita. Kumpaakin siis kuskataan niihin. Käytännössä kaikki arki-illat perjantaita lukuunottamatta.
Ankein kuskivuoro on minulla, joka käyn Vantaalla istumassa Simonkylässä kaksi tuntia per kerta, kahdesti viikossa.
Seuraavaksi ankeimmat on ruuhkakuskaukset Kaapelitehtaalle ja Oulunkylään, pahimmillaan olen istunut paikallani puoli tuntia.
Kuskaan myös Tikkurilaan eestaas, emme asu lähimaillakaan.
Sen lisäksi kuskataan kaverisynttäreille (ja notkutaan siellä sitten aina se juhla-aika tyypillisimmään kaksi tuntia), asumme vanhassa puutalossa jossa on ihan koko ajan korjattavaa.
Mies työmatkoilla, jolloin minä teen myös kaikki lumityöt, parhaimmillaan aamneljä alkaen.
En ole koskaan ajatellut, että tässä olisi jotain ihmeelli
Ei todellakaan ole kaikilla tuollaista. Me asumme Helsingissä ja lapset menevät harrastuksiinsa ihan itse joko pyörällä tai julkisilla. Ovat saaneet itse valita harrastuksensa ja minä etsin sellaisen urheiluseuran ja musiikkiopiston, joihin pääsee meiltä kätevästi lapsi itsekin. Aluksi kuskasin ja kuskaan edelleen silloin jos aikataulu on tiukka, jotta ehtivät kotiin syömään tai harrastuksesta toiseen saman päivän aikana.
Tokaluokkalaisesta lähtien ovat osanneet vallan mainiosti käyttää junaa, bussia ja ratikkaa ihan itsekin, kunhan reitti on ensin opeteltu aikuisen kanssa. Nyt kun ikää on molemmilla yli 10v, osaavat käyttää myös reittiopasta ja itse suunnitella aikataulunsa.
Meillä on asuinpaikka valittu hyvien kulkuyhteyksien varrelle. Ei meillä ole aikaa, eikä kyllä haluakaan käyttää kaikkia iltoja koululaisten harrastuksiin. Ei myöskään ole reilua pitää pienempiä sisaruksia joka ilta autossa istumassa tuntikaupalla.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Meillä on kaksi lasta. Toinen ravaa siedätyshoidoissa, toinen astmahoidoissa. Kohta alkaa oiontahoidot.
Kummallakin 2-3 harrastusta per viikko, lahjojen mukaan saaneet valita. Kumpaakin siis kuskataan niihin. Käytännössä kaikki arki-illat perjantaita lukuunottamatta.
Ankein kuskivuoro on minulla, joka käyn Vantaalla istumassa Simonkylässä kaksi tuntia per kerta, kahdesti viikossa.
Seuraavaksi ankeimmat on ruuhkakuskaukset Kaapelitehtaalle ja Oulunkylään, pahimmillaan olen istunut paikallani puoli tuntia.
Kuskaan myös Tikkurilaan eestaas, emme asu lähimaillakaan.
Sen lisäksi kuskataan kaverisynttäreille (ja notkutaan siellä sitten aina se juhla-aika tyypillisimmään kaksi tuntia), asumme vanhassa puutalossa jossa on ihan koko ajan korjattavaa.
Mies työmatkoilla, jolloin minä teen myös kaikki lumityöt, parhaimmillaan aamneljä alkaen.
En ole ko
Meillä on vain kaksi lasta, joten me voimme panostaa LAATUUN, eikä määrään.
Kannattaa sopia kimppakyydeistä joukkueen muiden vanhempien kanssa. Niin se meidän joukkueessa toimii. 90 km on vielä lyhyt matka meidän kilpailumatkoihin verrattuna. Meidän joukkueessa on pakko sitoutua toimintaan ja kilpailuissa käymiseen, sillä muuten tämä harrastusmuoto loppuu. Pikkupaikkakunnalla ei ole kuin yksi seura, joka tätä järjestää ja jos yksi joukkue lopettaa, loppuu toiminta siitä ikäluokasta kokonaan. Mutta kivoja reissuja ne aina ovat, vaikka toki työllistäviä. Puolisoni on joka viikonloppu töissä, joten kuljetukset jäävät aina minulle, mutta sehän oli tiedossa jo silloin, kun tähän ryhdyttiin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Meillä on kaksi lasta. Toinen ravaa siedätyshoidoissa, toinen astmahoidoissa. Kohta alkaa oiontahoidot.
Kummallakin 2-3 harrastusta per viikko, lahjojen mukaan saaneet valita. Kumpaakin siis kuskataan niihin. Käytännössä kaikki arki-illat perjantaita lukuunottamatta.
Ankein kuskivuoro on minulla, joka käyn Vantaalla istumassa Simonkylässä kaksi tuntia per kerta, kahdesti viikossa.
Seuraavaksi ankeimmat on ruuhkakuskaukset Kaapelitehtaalle ja Oulunkylään, pahimmillaan olen istunut paikallani puoli tuntia.
Kuskaan myös Tikkurilaan eestaas, emme asu lähimaillakaan.
Sen lisäksi kuskataan kaverisynttäreille (ja notkutaan siellä sitten aina se juhla-aika tyypillisimmään kaksi tuntia), asumme vanhassa puutalossa jossa on ihan koko ajan korjattavaa.
Mies työmatkoilla, jolloin minä teen myös kaikki lumityöt, parhaimmillaan aamneljä alkaen.
En ole ko
Ei todellakaan ole kaikilla tuollaista. Me asumme Helsingissä ja lapset menevät harrastuksiinsa ihan itse joko pyörällä tai julkisilla. Ovat saaneet itse valita harrastuksensa ja minä etsin sellaisen urheiluseuran ja musiikkiopiston, joihin pääsee meiltä kätevästi lapsi itsekin. Aluksi kuskasin ja kuskaan edelleen silloin jos aikataulu on tiukka, jotta ehtivät kotiin syömään tai harrastuksesta toiseen saman päivän aikana.
Tokaluokkalaisesta lähtien ovat osanneet vallan mainiosti käyttää junaa, bussia ja ratikkaa ihan itsekin, kunhan reitti on ensin opeteltu aikuisen kanssa. Nyt kun ikää on molemmilla yli 10v, osaavat käyttää myös reittiopasta ja itse suunnitella aikataulunsa.
Meillä on asuinpaikka valittu hyvien kulkuyhteyksien varrelle. Ei meillä ole aikaa, eikä kyllä haluakaan käyttää kaikkia iltoja koululaisten harrastuksiin. Ei myöskään ole reilua pitää pienempiä sisaruksia joka ilta autossa istumassa tuntikaupalla.
Meilläkin oli se tilanne, että lapsi pääsi harrastukseensa kävellen, ihan omalle koululle 300 metrin päähän kotoa. Näin siis kahdeksanvuotiaasta 15-vuotiaaksi. Isompana junnuna (12-15v) saattoi yhdet treenit viikossa olla muutaman kilometrin päässä toisella koululla.
Sitten joukkue hajosi, ja piti vaihtaa seuraa. Lähin oman tasoinen joukke löytyikin 35 km päästä, saman kaupungin sisältä kuitenkin. Toinen vaihtoehto olisi ollut pelata vähän alemmalla tasolla, mutta treenimatkaa siltikin olisi ollut naapurikuntaan yli 10 km sellaiseen suuntaan, mihin ei kulje joukkoliikennettä. Eipä kyllä tuonne 35 km päähänkään päässyt joukkoliikenteellä, eli kuskata piti.
Joskus vaan tulee muuttujia...
Me asumme Helsingissä vain ja ainoastaan siksi että täällä voi valita parhaat koulut ja parhaat harrastukset.
Mieluummin kuskaan kuin lyhytnäköisesti valitsisin kummatkaan vain mukavuus edellä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Lähtisin itse, enkä välittäisi siitä mitä puoliso sillä välin tekee, tapahtuma on lapselle tärkeä, enkä halua että lapsi jää siitä paitsi.
Onko toisella vanhemmalla oikeus vaatia? Mun mielestä on pikemminkin kyse siitä, onko lapsella oikeus harrastaa sellaista, mihin liittyy myös viikonloppuisin jotain ja varsinkaan jossain muualla kuin kävelymatkan päässä kotoa?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vuorotelkaa joukkuetovereiden vanhempien kanssa kuljetukset. Samoin oman perheen sisällä.
Tietysti lapsi pitää harrastukseensa viedä. Ei lapsi voi tuollaista matkaa vielä yksin kulkea.
Vierailija kirjoitti:
Me asumme Helsingissä vain ja ainoastaan siksi että täällä voi valita parhaat koulut ja parhaat harrastukset.
Mieluummin kuskaan kuin lyhytnäköisesti valitsisin kummatkaan vain mukavuus edellä.
Tai sitten voi valita Helsingissäkin sellaisen asuinpaikan, josta on hyvät yhteydet ja hyvät koulut niin pääsee mihin vain harrastuksiin julkisilla.
Olen kyllä silti sitä mieltä että kaikissa isoissa kaupungeissa on laadukasta opetusta ellei nyt sitten lapsi satu olemaan oopperan balettikoulussa. Meillä lapsilla on musiikkiharrastus ja varmasti ihan yhtä päteviä opettajia löytyy Espoon, Turun tai Tampereen musiikkiopistoistakin.
Meillä kyllä loppuisi lasten harrastukset, jos niiden eteen pitäisi koko perheen nähdä kohtuutonta vaivaa. Sivusta seurailen siskon perhettä kun sunnuntaiaamuna klo 8 pitää olla jossain Vantaan perukoilla 8-vuotiaan jalkapalloturnauksessa. Ilman autoa matka kestää helposti tunnin ja sinne sitten raahataan pikkusisaruksetkin, koska ei heitä voi yksin kotiin jättää. En jaksaisi jatkuvasti tuollaista.
Antakaa joskus niille lapsillekin vapaapäiviä tai -iltoja. Ei ole pakko olla joka päivä aamusta iltaan täynnä ohjattua toimintaa. Se lapsi on ihminen, ei mikään kone mikä jaksaa suorittaa aina vaan.
Kyllä lasten harrastuksia pitää kummankin vanhemman tukea. Ja osallistua organisointiin, kuluihin, kustannuksiin ja tsemppaamiseen aina, kun sitä tarvitaan. Mies Ei Saa Olla Vapaamatkustaja.
Nimim. Meillä mies on vapaamatkustaja :(
Vierailija kirjoitti:
Nämähän järjestetään perheissä mahdollisuuksien mukaan vuorotellen kuljettaen. Tuollaiset reissut ovat laatuaikaa lapsen kanssa. Autokyyti hyvää musiikkia kuunnellen ja jutellen, harrastus, yhdessä ruokailu ja takaisin. Huippupäivä.
Näin niihin pitää suhtautua. Tapahtumien pitäisi olla lapsen kannalta kivaa ja itsetuntoa kohottavaa. Ja automatkalla tulee juteltua kaikenlaista tärkeää. Ap:n kannattaa nyt miettiä, ketä tuo lapsellinen mariseminen hyödyttää. Minä hoidan työssäkäyvänä lähivanhempana leijonan osan reissuista, kuljetuksista ja maksuista mutta omaa lastani vartenhan sen teen. Tottakai se silti välillä rasittaa.
Mikset itse tilannut remonttia vaan aloit tehdä vaikket halunnut? Tunnut syyttävän vaimoa kaikesta ikään kuin olisit itse ajopuu iman omaa tahtoa. Ja jos kitisit lasten viemisestä lääkärille tms mitä heidän terveytensä vaatii niin oletpa tosi nolo.