Lue keskustelun säännöt.
Lasten kuskaamiset kauas harrastuksiin
10.06.2025 |
Alta kouluikäinen lapsi pitäisi kuljettaa joukkueharrastustapahtumaan 90 kilometrin päähän viikonloppuna, pitäisi odotella paikalla 1,5- 2 tuntia ja lähteä takaisin 90 km matkalle. Jos itse arkisin työssäkäyvänä haluaisit viettää tuon viikonloppupäivän eri tavalla kuin autoillen ja odotellen n. 5 tuntia, lähtisitkö kuitenkin viemään? Jos puoliso ei haluaisi lähteä kuskiksi, onko oikeus vaatia sitä pitäen laiskana ja itsekkäänä, ellei lähde?
Kommentit (100)
Itse olen kuljettanut kolmea lasta ympäri Suomea. Monesti ollaan myös yövytty kohteessa 1-2yötä. Itse olen kokenut matkat mukavaksi yhdessä oloksi ja lapsi saa kerrankin jakamattoman huomion. Itse yleensä koskaan lapsia ja mies hoitaa sen viikonlopun kotihommia. Nyt lapset jo niin isoja ettei tarvitse kuskata mutta välillä joku silti kysyy haluanko lähteä mukaan kisamatkalle.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tuo on sitä lapsiperheen perusarkea. Ei sen kummempaa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
"Harrastus on ok arkiharrastuksena, kuten jo totesin. Kukin voimavarojensa mukaan. "
Ja kyseessä joukkuelaji? Ei niitä kuule jatkossakaan harrasteta pelkästään arkisin. Mitä isommaksi lapsi tulee, sitä enemmän tulee olemaan viikonlopputapahtumia (pelejä, oletan) ja usein myös kauempana.
Eli nyt sitten on käytävä perheenä keskustelu siitä, millaiseen harrastukseen on mahdollista sitoutua.
Kuten todettu, arkiharrastuksena on ok. Kenenkään ei tarvitse osallistua jokaikiseen tapahtumaan eikä niin tapahdu muissakaan perheissä.
Ei se lapsi kauan halua harrastaa, jos kyseessä on joukkuelaji, jota harjoitellaan arkisin ja pelit on viikonloppuisin, eikä pääse peleihin mukaan. Ehkä tätä tosiaan kannattaa miettiä, onko harrastus oikea vai pitäisikö valita jokin muu, jos 5
En kyllä pakota häntä harrastamaan tuota. Jos haluaa lopettaa, niin sitten haluaa. Se on minulle ok, kunhan kokonaisuus pysyy kunnossa. Mielestäni kyllä totesin aiemmin, että lähellä olevat riennot ja eivät ole ongelma, mutta JOKAIKISEEN ei mielestäni tarvitse osallistua. Ehkä kannattaisi yrittää sisäistää myös se, mitä toinen kertoo eikä vttuilla vain vttuillakseen.
Monella vähävaraisella tms. lapsella ei ole yhtäkään ohjattua harrastusta. Tällä lapsella on useana päivänä viikossa. Jmalauta että on aika kaksinaismoralistista, kun vähävaraisten ketjussa todetaan että ilman ohjattuja harrastuksia pärjää hyvin, mutta sitten on ihan hirveä katastrofi jos minä ja etenkin juuri minä (eikä puolisoni) satunnaisesti en halua kuskata lasta jonnekin kauas. :D
Vierailija kirjoitti:
Kun ilmoittaa lapsensa joukkuelajiin niin on kaikille normaalin älykkyyden omaaville ihmisille itsestään selvää, että siihen harrastukseen liittyy myös kisoja/pelimatkoja muille paikkakunnille. Jos ei ole valmis niihin kuskaamaan, lapsen ei silloin alunperinkään kannata kyseistä joukkuelajia aloittaa. Teette puolison kanssa jonkin vuorosysteemin että kumpi kuskaa pidemmän matkan päässä oleviin peleihin tai menkää koko perheellä.
Tärähtänyt ajattelutapa. Ymmärrätkö, että ne ovat pieniä lapsia? Kyse ei ole edes kouluikäisistä junioreista, jotka varmaan kimpalla reissaavatkin.
Vierailija kirjoitti:
Minusta tuntuu oudolta, ettei ole kimppakyytejä jos mennään kauemmas ja kyseessä joukkue. Meidän porukasta ei viedä yhtä lasta kerrallaan jonnekin, vaan lastina on useita muksuja ja kuljetuksista sovitaan. Yleensä ihan hauskoja reissuja.
Vai eikö tämä olekaan joukkue, kuka on menossa vaan joku erillinen juttu?
Tässä oli kyse alle kouluikäisistä, joiden kohdalla voisi olettaa, että vanhemmat ovat vielä mukana huolehtimassa. Eri asia sitten vähän vanhempana.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Jos se harrastus vaatii tollasta jo nyt, niin kannattaa etsiä jotain muuta. Kohta oot leipomassa mokkapaloja ja myymässä niitä. Kuskaat, rahoitat, talkoilet. Homma ei lopu ikinä, työn ja vastuun määrä kasvaa. Halusitko toisen työn itsellesi vai harrastuksen lapselle?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jos yhdessä on sovittu tästä harrastuksesta, niin sitten yhdessä siihen liittyvät velvoitteet hoidetaan. Nimim. Lapsen harrastuksen takia 3h+ 10h lentokoneessa viettänyt
Jos yhdessä ei ole sovittu kauas viemisistä, vaan vain perusharjoituksista, joihin on kävelymatka. Onko silloin ok toisen vanhemman alkaa ladella vaatimuksia kuskauksista?
NO onko näin siis todella sovittu? Että ei viedä kauas? Vai eikö asiasta ole ollenkaan edes puhuttu, ja nyt on vaan kivempi vänkyttää, vaikka asia on sinänsä päivänselvä: JOS lapsella on harrastus, josta lapsi nauttii ja lapsi tuohon tapahtumaan haluaa, niin silloin sinne mennään. Vanhemmat ne kuitenkin tuon ikäisen lapsen harrastuksen on valinneet, niin kyllä siihen pitää sitoutua.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vanhemmuus on vähän tuota, että lapsen etu menee usein oman edelle..... Silloin kun oma lapseni harrasti, oli se kuskaa, kustannus, kannusta aika hoettu juttu.... Ole huoleti ap, aika menee nopeasti ja kohta taas saat olla vain yksin. Tuskin lapsesi haluaa kanssasi aikaa viettää enemmän kuin pakko aikuisena kun oma asenteesi on tuo nyt.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jos yhdessä on sovittu tästä harrastuksesta, niin sitten yhdessä siihen liittyvät velvoitteet hoidetaan. Nimim. Lapsen harrastuksen takia 3h+ 10h lentokoneessa viettänyt
Jos yhdessä ei ole sovittu kauas viemisistä, vaan vain perusharjoituksista, joihin on kävelymatka. Onko silloin ok toisen vanhemman alkaa ladella vaatimuksia kuskauksista?
NO onko näin siis todella sovittu? Että ei viedä kauas? Vai eikö asiasta ole ollenkaan edes puhuttu, ja nyt on vaan kivempi vänkyttää, vaikka asia on sinänsä päivänselvä: JOS lapsella on harrastus, josta lapsi nauttii ja lapsi tuohon tapahtumaan haluaa, niin silloin sinne mennään. Vanhemmat ne kuitenkin tuon ikäisen lapsen harrastuksen on valinneet, niin kyllä siihen pitää sitoutua.
No minä en mene. Puoliso saa mennä halutessaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vanhemmuus on vähän tuota, että lapsen etu menee usein oman edelle..... Silloin kun oma lapseni harrasti, oli se kuskaa, kustannus, kannusta aika hoettu juttu.... Ole huoleti ap, aika menee nopeasti ja kohta taas saat olla vain yksin. Tuskin lapsesi haluaa kanssasi aikaa viettää enemmän kuin pakko aikuisena kun oma asenteesi on tuo nyt.
No niin voi voi lääh lääh. Suruksesi lapsen elämässä on muutakin kuin kyseinen harrastus.
Jos sinä et ole lapsen toinen vanhempi, on kohtuutonta vaatia osallistumaan kuljetuksiin. Muuten kerran viikossa kuljetus on aika kohtuullista. Itse kuljetin 3 kertaa viikossa 30 kilometrin edestakaisen matkan, eli kilometrejä tuli jokseenkin yhtä paljon ja aikaa meni enemmän.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
"Harrastus on ok arkiharrastuksena, kuten jo totesin. Kukin voimavarojensa mukaan. "
Ja kyseessä joukkuelaji? Ei niitä kuule jatkossakaan harrasteta pelkästään arkisin. Mitä isommaksi lapsi tulee, sitä enemmän tulee olemaan viikonlopputapahtumia (pelejä, oletan) ja usein myös kauempana.
Eli nyt sitten on käytävä perheenä keskustelu siitä, millaiseen harrastukseen on mahdollista sitoutua.
Kuten todettu, arkiharrastuksena on ok. Kenenkään ei tarvitse osallistua jokaikiseen tapahtumaan eikä niin tapahdu muissakaan perheissä.
Ei se lapsi kauan halua harrastaa, jos kyseessä on joukkuelaji, jota harjoitellaan arkisin ja pelit on viikonloppuisin, eikä pääse peleihin mukaan. Ehkä tätä tosiaan kannattaa miettiä, onko har
Hirveä meteli yhdestä satunnaisesta kuskauksesta. Et sinä siihen kuole. Tälläkin energialla minkä täällä olet jo käyttänyt, se olisi hoidettu jo.
Perheet ovat erilaisia, niinpä heidän mahdollisuutensa lapsensa/ lastensa harrastuksiin kuskaamisiin eivät ole myöskään samanlaiset. Joillakin vanhemmilla on vain yksi lapsi, joillakin taas enemmän kuin yksi.Vanhempien työ työmatkoineen määrää paljon, mihin ja miten sen ns vapaahetken pystyy käyttämään niin, ettei se aiheuta ongelmia tms muiden asioiden hoitamisessa ja huolehtimisessa. Lähtökohdat perheissä saattavat olla hyvinkin erilaiset...näin se vain on!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Aloituksessa ja ensimmäisissä viesteissä ap antoi ymmärtää että kyse siitä että hän ei halua kuskata ja siitä että puoliso pakottaa kuskaamaan.
Sitten tarina on muuttunut ja löytynyt vaikka mitä selitystä asiaan. Mutta edelleen puuttuu se kokonaiskuva. Apn kannattaisi miettiä miksi tämä asia on niin iso? Kokeeko ap että puoliso ei tee osuuttaan kotitöistä? Kokeeko ap puolisonsa kovin määräilevänä? Onko arki liian raskasta ?
Kannattaa miettiä perheen jaksamista ja elämää isommassa kuvassa. Jos ap kokee ettei rahkeet riitä lapsen harrastuskuskauksiin viikonloppuisin niin siitä pitää keskustella sen puolison kanssa. Luopuuko lapsi harrastuksesta, vai kuskaako puoliso tai esim isovanhempi (korvausta vastaan) lasta välillä viikonloppuisin. Ja toisaalta miten kotityöt ym jaetaan niin että reilua kaikille. Voiko ap tehdä viikonloppuna kotona enemmän kotitöitä jos puoliso hoitaa kuiskauksen ym.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jos yhdessä on sovittu tästä harrastuksesta, niin sitten yhdessä siihen liittyvät velvoitteet hoidetaan. Nimim. Lapsen harrastuksen takia 3h+ 10h lentokoneessa viettänyt
Jos yhdessä ei ole sovittu kauas viemisistä, vaan vain perusharjoituksista, joihin on kävelymatka. Onko silloin ok toisen vanhemman alkaa ladella vaatimuksia kuskauksista?
NO onko näin siis todella sovittu? Että ei viedä kauas? Vai eikö asiasta ole ollenkaan edes puhuttu, ja nyt on vaan kivempi vänkyttää, vaikka asia on sinänsä päivänselvä: JOS lapsella on harrastus, josta lapsi nauttii ja lapsi tuohon tapahtumaan haluaa, niin silloin sinne mennään. Vanhemmat ne kuitenkin tuon ikäisen lapsen harrastuksen on valinneet, niin kyllä siihen pitää sitoutua.
No minä en mene. Puoliso saa mennä halutessaan.
No keskustele sen puolison kanssa, älä av-palstalla.
Mutta siis totta kai on ok jättää joku turnaus väliin, varsinkin kun puhutaan alle kouluikäisestä. Silti lähtökohtaisesti kyseenalaistan lajivalintaa, jos ennakko-olettama on se, että toinen vanhemmista ei ikinä koskaan missään tilanteessa halua kuskata lasta kauemmas (90 km on kuule vielä lyhyt pelimatka).
Kun ihan realistisesti ajatellaan lasten joukkueurheilua, niin ei ole mahdollista järjestää pelejä pelkästään arki-iltoihin, kun sinne pitäisi mahduttaa myös treenit ja valmentajien sekä vanhempien työt ja jatkossa pelaajien koulunkäynti ja ihan se muukin elämä koulun/työn ja harrastuksen ulkopuolella.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jos yhdessä on sovittu tästä harrastuksesta, niin sitten yhdessä siihen liittyvät velvoitteet hoidetaan. Nimim. Lapsen harrastuksen takia 3h+ 10h lentokoneessa viettänyt
Jos yhdessä ei ole sovittu kauas viemisistä, vaan vain perusharjoituksista, joihin on kävelymatka. Onko silloin ok toisen vanhemman alkaa ladella vaatimuksia kuskauksista?
NO onko näin siis todella sovittu? Että ei viedä kauas? Vai eikö asiasta ole ollenkaan edes puhuttu, ja nyt on vaan kivempi vänkyttää, vaikka asia on sinänsä päivänselvä: JOS lapsella on harrastus, josta lapsi nauttii ja lapsi tuohon tapahtumaan haluaa, niin silloin sinne mennään. Vanhemmat ne kuitenkin tuon ikäisen lapsen harrastuksen on valinneet, niin kyllä siihen pitää sitoutua.
No mi
Eihän sitä nyt ketään voi pakottaa. Jos et mene niin ei sitten et vain mene, ei tuonikäisten harrastukset niin vakavia ole ettäkö yhden poissaolo mitään haittaisi.
Mutta jatkoa ajatellen kannattaisi ehkä ohjata lasta kokeilemaan harrastusta, joka myös sinua kiinnostaa. Kaikissa urheiluharrastuksissa tulee peli- tai kisareissuja muuallekin kuin siihen lähikentälle jo aika nopeasti. Asuinpaikasta varmasti sitten riippuu miten kaukana ne lähimmät kisakumppanit on. Varsinkin joukkuelajeissa nimenomaan ne pelit on se paras osuus monen lapsen mielestä, ja aika kurjaa jos niihin ei pääse kuin silloin tällöin.
Totta kai aina tulee sellaisia tilanteita ettei kumpikaan vanhemmista pääse mukaan, mutta se ettei vain viitsi, tuntuu kyllä lapsesta tosi inhottavalta.
Vierailija kirjoitti:
Aloituksessa ja ensimmäisissä viesteissä ap antoi ymmärtää että kyse siitä että hän ei halua kuskata ja siitä että puoliso pakottaa kuskaamaan.
Sitten tarina on muuttunut ja löytynyt vaikka mitä selitystä asiaan. Mutta edelleen puuttuu se kokonaiskuva. Apn kannattaisi miettiä miksi tämä asia on niin iso? Kokeeko ap että puoliso ei tee osuuttaan kotitöistä? Kokeeko ap puolisonsa kovin määräilevänä? Onko arki liian raskasta ?
Kannattaa miettiä perheen jaksamista ja elämää isommassa kuvassa. Jos ap kokee ettei rahkeet riitä lapsen harrastuskuskauksiin viikonloppuisin niin siitä pitää keskustella sen puolison kanssa. Luopuuko lapsi harrastuksesta, vai kuskaako puoliso tai esim isovanhempi (korvausta vastaan) lasta välillä viikonloppuisin. Ja toisaalta miten kotityöt ym jaetaan niin että reilua kaikille. Voiko ap tehdä viikonloppuna kotona enemmän kotitöitä jos puoliso hoitaa kuiskauksen ym.
Ei tarina ole mitenkään muuttunut. En halua kuskata ja puoliso vaatii kuskaamaan. Siihen, miksi en halua on useita syitä. Varmaan olisin ehkä halukkaampi, jos puoliso olisi suostunut esim. tilaamaan ulkopuolisia niin ettei minun harteilleni jää remontti, johon olen käyttänyt montaa viikonloppupäivää, arki-iltaa ja alkuöitä. Tai tullut apuun ulkotöissä. Varmaan olisin halukkaampi jos ei tarvitsisi ravata terveydenhuollossa. Kaikki menee muutenkin aina perheen muiden osapuolten harrastusten mukaan. Nyt on minun vuoroni päättää, miten käytän viikonloppupäivän.
Ap on ehta mieslapsi. Voi vauvelia, kun perheellä on tarpeita, eikä saakaan kölliä aina kun on kotona.
Mun lapsi harrasti aluksi useita lajeja ja lopulta yhtä SM-tasolle asti. Olen yksinhuoltaja ja hoidin jokaisen leiri- ja kilpailumatkan harkkojen lisäksi.
Kun käyt kauden ekassa vanhempien illassa kyselet muilta kuljettaako kukaan samasta suunnasta ja onko halukkuutta jakaa viennit. Yleensä aina löytyy joku. Sitten kun lapsi vaihtaa eri ryhmään esim harrastusryhmästä kilpailevaan, etsitään taas uudet kimppakyytivanhemmat.
Kerran muutimme kaupunkia kesken kauden ja hoidin yksin kuskaukset toiselle puolelle kaupunkia vähän aikaa. Yhden illan käytin ruokaostoksilla ja toisen illan istuin 7. luokkaa käyvän poikani kanssa hampurilaisella. Ne oli kivoja iltoja, jolloin juteltiin kaikkea.
Eiks nää ole ihan vanhemmuuden perustaitoja? Miten sä olit ap ajatellut, ettet osallistu mihinkään vaan rupeat vaimosi vauvaksi? Millanen suhde sulla on lapsiisi nnoin muuten?
Vierailija kirjoitti:
Ap on ehta mieslapsi. Voi vauvelia, kun perheellä on tarpeita, eikä saakaan kölliä aina kun on kotona.
Mun lapsi harrasti aluksi useita lajeja ja lopulta yhtä SM-tasolle asti. Olen yksinhuoltaja ja hoidin jokaisen leiri- ja kilpailumatkan harkkojen lisäksi.
Kun käyt kauden ekassa vanhempien illassa kyselet muilta kuljettaako kukaan samasta suunnasta ja onko halukkuutta jakaa viennit. Yleensä aina löytyy joku. Sitten kun lapsi vaihtaa eri ryhmään esim harrastusryhmästä kilpailevaan, etsitään taas uudet kimppakyytivanhemmat.
Kerran muutimme kaupunkia kesken kauden ja hoidin yksin kuskaukset toiselle puolelle kaupunkia vähän aikaa. Yhden illan käytin ruokaostoksilla ja toisen illan istuin 7. luokkaa käyvän poikani kanssa hampurilaisella. Ne oli kivoja iltoja, jolloin juteltiin kaikkea.
Eiks nää ole ihan vanhemmuuden perustaitoja? Miten sä olit ap ajatellut, ettet osallistu mihinkään vaan rupeat vaimosi vauvaksi? Mil
Hyvä suhde. Olen läsnäoleva vanhempi.
"Miten sä olit ap ajatellut, ettet osallistu mihinkään"
Kannattaa harkita alakoulun kertaamista, jos luetun sisäistäminen on noin vaikeaa.
Juuri tuollaiset itse kehiteltyjä kiireitä elämään.
Sitte eletään niiin ruuhkavuosia ja ollaan väsyneitä koska ahkera maailman paras vanhempi tekee kaikkensa lasten eteen .