Autistiset/neurokirjon naiset, millaisia kokemuksia sinulla on kaverisuhteista?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vaikeita ovat. Minun on helpompi olla poikien/miesten kanssa kaveri, mutta pitkäaikaisimmat ystäväni ovat naisia. Aina on kuitenkin sellainen suht ulkopuolinen olo, ja että joutuu käyttämään kauheasti energiaa sosiaaliseen kanssakäymiseen. Harvoin ihmiset pahaa tarkoittavat, ja koen että yleisesti minusta pidetään, mutten vaan sopeudu. 

Itselläni taas on sellainen kokemus, että miehistä on vielä vaikeampi saada kavereita kuin naisista.

 

Miehet eivät osaa suhtautua naiseen, joka on hiljainen ja sosiaalisesti kömpelö. Tällaista naista miehet eivät halua kaveriksi eikä parisuhteeseen, koska miehet odottavat naiselta puheliaisuutta ja sosiaalisen ilmapiirin ylläpitoa. Miesten keskuudessa suositut naiset ovat havaintojeni mukaan flirttailevia, joko hyvin feminiinisiä tai vaihtoehtoisesti ns. hyviä jätkiä, jollain lailla perinteisiä ja myös fyysisesti vi

Hyi.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

muihin verrattuna tosi vähän ystäviä. en oikein osaa nähdä tätä edes ongelmana. En kauhesti kaipaa mtään sellaista ystävyyssuhdetta, jossa pitäisi käydä läpi tai pähkäillä jotain ihmissuhdeongelmaa, joita ei-neurokirjon ihmisillä tuntuu olevan tuon tuosta. Tai naapurin tai julkkiksen tekemisiä, tai toisen pukeutumisvalintoja tai kauhistella sitä, että tuokin kulkee reppu selässä, reppuhan on lapsia varten, ei aikuisia. en tiedä... tuollaiset ei vaan ole mun juttuja. Mieluummin puhun sitten asioista, vaikka tieteen uusimmista näkymistä jonkun tietyn asian osalta, pörssikursseista tai jostain muusta. Kehitän itseäni mielelläni ja opettelen ja opin uusia asioita.  Vaikka sitten analysoin kaverin kanssa asuntomarkkinoita, koska pohditaan ostamista. Ja kaikki tuollainen tuntuu olevan ei-neurokirjon ihmisille tylsää tai vaikeaa, tai liian monimutkaista, että ei jaksa miettiä, mennään oluelle kats

"Kirjolla oleminen tai ADHD ei kyllä automaattisesti tee ihmistä sellaiseksi joka ymmärtää jotain pörssikursseja. 

Kaikilla ei ole samat mielenkiinnonkohteet eikä kaikilla ole samat vahvuudet. Esimerkiksi matemaattinen äly ei ole mikään automaatio autisteilla tai ADHD-ihmisillä."

En väittänyt mitään tuollaista. Enkä voi olla vastuussa siitä millaisia kuvia sinä toisista ihmisistä teet heidän kirjoituksensa perusteela. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

"Entä oletko sosiaalisessa mediassa hakeutunut ryhmiin joissa on muita " meikäläisiä " ? "

 

Olen eri, jonka kanssa tuossa keskustelit, mutta onko netissä olemassa adhd-ihmisille ryhmiä, joissa ei tarvi olla omalla nimellään? En nimittäin kaipaa yhtään hankaluuksia työelämässä sen vuoksi, että joku väärä henkilö saa tietää olevani adhd ja aletaan syrjiä sen takia. Kuten myös asuinpaikallani asuu paljon ihmisiä, joille adhd = linassa istuva päihteidenkäyttäjä

Mä en tiedä valitettavasti. Kannattaa kysyä ADHD-liitosta vaikka. Olisko Redditissä mitään?

Ymmärrän tuon.

Itse valitsin työelämässä olla avoin.  Jotkut kiusasivat, mutta käsittelin asian niiden kanssa. Syrjiminen on rikos ja myös esihenkilö ja työterveys, liiton luottamusmies ja muut vastaavat tahot voivat auttaa kiusaamistapauksissa. 

Lopputul

eivät minusta uskokaan, että olen rikolline, koska ovat oppineet tuntemaan minut. Silti työpaikallani jatkuvasti puhutaan niistä adhd:eista, jotka kaikki pitäisi laittaa lukkojen taa ja kyllähän heidät tunnistaa. Omassa työpaikassani on vain paljon tällaista asennetta. Kaikenlisäksi ihmiset juoruavat ja kun ihmisillä on ennakkoluuloja addeista, niin moni lupaava työpaikka voi jäädä sivusuun vaikka vain sen takia, että joku on nähnyt jonkun jossain somen adhd-ryhmässä. Ihan samalla tavalla raskaana olevia naisia kehotetaan olemaan kertomatta raskaudestaan työnhakuvaiheessa. Tai selkäsairasta olemaan kertomatta selkäsairaudestaan. 

"Syrjiminen on rikos ja myös esihenkilö ja työterveys, liiton luottamusmies ja muut vastaavat tahot voivat auttaa kiusaamistapauksissa. "

Näin on, syrjiminen on todellakin rikos, mutta nykyisin osataan myös hoitaa nämä tapaukset niin ettei voi syyttää syrjinnästä, vaikka sellaista olisikin taustalla. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Hyviä ja huonoja. Minulla on muutama läheinen ystävä. En osaa small talkia tai en jaksa sitä, joten viihdyn parhaiten ihmisten kanssa, joiden kanssa voi mennä helposti ns. pintaa syvemmälle. Valitettavasti osa ei ymmärrä sitä, että jaksamisen taso vaihtelee rajusti ja sen takia ystävyyssuhteita on kariutunut. 

Ootko ajatellut, että joillekin voi olla kuormittavaa puhua jatkuvasti syvällisiä? Mäkään en osaa small talkia luonnostani, mutta olen vähän opetellut sitä. 

Pitää osata kunnioittaa rajoja puolin ja toisin. Jaksamisen taso vaihtelee mullakin paljon, mutta ymmärrän myös sen että myös neurotyypilliset ihmiset voivat olla kuormittuneita. Kukaan ei ole mikään roskis jonne kaadetaan kaikki. 

Itse vaikka olen tod. nök. kirjolla niin en jaks

Tuo hiljaisuudessa olemisen osaaminen on ihanaa. Siinä on usein paljon enemmän läsnä toiselle ihmiselle kuin jatkuvassa pölinässä. 

Vierailija kirjoitti:

" Ehkä vain olet ylimielisen ja ärsyttävän oloinen. Kehotat meitä muita opettelemaan sosiaalisia taitoja, vaikka omasi eivät ole kovin kummoiset. Ehkä et vain ole sopiva henkilö neuvomaan muita. "

En tarkoittanut kehottaa ketään. Totesin vain että niitä voi opetella. Sillä tiellä olen itsekin, nimenomaan siksi että ne eivät ole kovin kummoiset. 

En tarkoittanut neuvoa ketään. Toin vain esiin mitä ajatuksia mieleeni tuli mahdollisuuksina. Täällähän piti kertoa mitä vaikeuksia itsellä on ollut ja mä kerroin vain että mitä ratkaisuja olen itse yrittänyt ja mitkä on auttaneet mua eteenpäin. 

En tarkoittanut että olisin valmis ja osaava näissä. 

Aika jännä, että täällä haetaan vertaistukea siihen että muut pitää jotakuta ärsyttävänä mutta sitten ei kestetä yhtään sitä, että siihen samaistuu ne jotka ovat muiden mielestä ärsyttäviä? 

Ehkä jos mun jutut ärsyttää

"Yks mikä mulla menee näissä sosiaalisissa tilanteissa pieleen on just se, että mun kommentit ja toteamukset otetaan usein neuvoina vaikka en tarkoita. "

Mulla on vähän sama. Ymmärrän, että se johtuu tavastani puhua suoraan. Itse oletan, että jos ei erikseen yksilöi jotain sanomista toiseen ihmiseen tai toiselle ihmiselle, niin silloin puhutaan nimenomaan yleisesti, heitellään ajatuksia ilmaan, pysytään siellä objektiivisessa ja neutraalissa, mutta sitten neurotyypillinen alkaa lisätä sinne rivienvälejä ja olettaa, että nyt hänestä väitettiin tuollaista ja tulee puolustusreaktio ja saakin sitten syytteet nistä rivienväleistä, joita ei ollut. ei tämä tietenkään pelkästään neurotyypillisten tapa tulkia keskusteluja ole, en tarkoita sitä, mutta aika usein juuri neurotyypilliset reagoi (onhan heitä toki suhteessa enemmäkin kuin epätyypillisiä). 

Toisinaan, jos juttelen tuntemattoman ihmisen kanssa naamatusten, lisään sitten disclaimereita tyyliin: tietetnkään en väitä, että sinä olet tällainen, tuli vain mieleeni, kun viime viikolla juuri luin artikkelin tällaisesta asiasta ja varmasti sinä oletkin näitä kokeillut, enkä nyt takoita, että pitäisi kokeilla, minulla on vain tällainen aktiivisempi mieli. 

toisinaan en jaksa laittaa nota disclaimereita. Olen miettinyt, että miksi pitää yhden ihmistyypin koittaa muuttaa itseään enemmistön kaltaiseksi. Eikö olisi parempi, että kaikki antaa toisten olla omanlaisiaan. Että pyritään opettlelemaan kaikki kuulemaan ihmistä sellaisenaan. Rivienvälilukija yrttäisi himmailla omaa rivienvälilukuaan ja välttää lisäilemästä toisen viestiin vaikutelmia tai tulkintoja ja sitten se asiapitoinen asiassa pysyvä koittaisi muistaa, että jotkut ihmiset ei osaa kuulla pelkkä asiaa, vaan kääntävät sen aina henkilökohtaiseksi, koska heistä voi tuntua ettei kukaan nyt pelkkää asiaa halua puhua tai pysty siihen. Että otettaisiin aina aluksi toisesta selvää mitä tyyppiä toinen on, niin sitten olisi helpompi ymmärtää toista. 

Vierailija kirjoitti:

" älä välitä niistä alanuolista! Ihmiset pistää niitä milloin mistäkin syystä. Ehkä joku vain oli kanssasi eri mieltä, tai sitten halusi kuormittaa sinua (sori huon vitsi :D).  "

Onko se sitten välittämistä vai mitä, mutta kyllä mua kiinnostaa kysyä mikä mun kommenteissa on mennyt pieleen koska haluan oppia ihmisten välisestä kommunikaatiosta. 

Rakentava palaute olis hyvästä. Joku sanoi että vaikutat ärsyttävältä ja ylimieliseltä ja että en ole sopiva neuvomaan muita koska mun sosiaaliset taidot eivät ole kovin kummoiset. 

Nuo asiat tiesin ennestään, eikä tarkoitus ole neuvoa vaan jakaa ajatuksia sekä kokemuksia. Tiedän, että vaikka mua olisi jokin keino auttanut, se ei ehkä sovi toiselle. Mutta kolmannelle voi sopia joten kannattaahan kaikki kivet kääntää? 

Mä kärsin myös, ja haluaisin saada tarkemmin tietää että mikä kohta mun kommentista oli väärin ja miksi. Enhän mä m

"Rakentava palaute olis hyvästä. Joku sanoi että vaikutat ärsyttävältä ja ylimieliseltä ja että en ole sopiva neuvomaan muita koska mun sosiaaliset taidot eivät ole kovin kummoise"

Minusta taas et vaikuttanut ärsyttävältä ja ylimieliseltä. Johtuuko se siitä, etten itse jaksa ottaa jotain keskusteluviestintää henkilökohtaisesti, ellei sitten siitä ihan erikseen mainita. 

Nojoo, mutta en siis voi vastata tuohon, että mikä viestissäsi ärsytti, kun itseä siinä ei ärsyttänyt mikään. 

Ei mulla kaverisuhteet yleensä kestä kovin pitkään. Ei ole helppo löytää ihmisiä, jotka eivät ole tuomitsevia. Tosin olen itse todella nirso, en jaksa negatiivisuutta yms.

En edes ole kirjolla mutta samaistuin osaan viesteistä täällä. Luulen että minulta jäi vaan joku tärkeä kehitysvaihe kaverustumisessa oppimatta koska äitini ei halunnut töihin, joten olen ilman kavereita syrjäseudulla kotona ihan koulun alkuun saakka. Kavereita on kyllä ollut, mutta minua on myös kiusattu ja varmasti kaikenlaisia traumoja on tästäkin jäänyt. Itse tunnun kaipaavan samaan aikaan syvällisiä ihmissuhteita, joissa on kuitenkin hyvä ja lämmin fiilis ja että EI tarvitse pitää yhteyttä koko aikaa. Enkä jaksa sitä että muut yrittävät puuttua elämääni. Elämä on oikeastaan ihan todella paljon stressittömämpää ilman sen kummempia kaverisuhteita.

Moni aina alkaa kilpailemaan mua vastaan, enkä oikee oo koskaaa tajunnu sitä. Kateutta ja matkimista.

Vierailija kirjoitti:

Mun kaverit on kaikkia miehiä, koska tähän mennessä ei ole vielä löytynyt naispuolista ihmistä, joka ei vaatisi tiivistä yhteydenpitoa.

Minulla taas on autistinainen kaveri joka on hirveä maanvaiva, haluaisi viestitellä koko ajan. 

Vierailija kirjoitti:

Olen liian intensiivinen sekä kaveris suhteissa että parisuhteessa. En siis saa pidettyä kavereita kuin hetken aikaa jonka jälkeen joko minä tai hän hermostuu ja välit menevät poikki. En vieläkään tiedä mitä määrä tekemisissä olemista on tarpeeksi ja mikä liian vähän ja mikä liikaa. Päädyn ottamaan itse yhteyttä ja huomaan että toinen ei koskaan laita viestiä eikä soita. Aikani sitä katsottua en itsekään enää ota yhteyttä ja sittenpä ei olla enää kavereita kun kummastakaan ei kuulu enää mitään.

porukassa tulen toimeen hyvin ja minulla onkin harrastus jossa näen samoja tyyppejä viikottain. Myöskään oma äitini ei jaksa minua muutamaa päivää pitempään sillä olen vain niin rasittava ja ylitsevuotava kaikessa tekemisessäni ja olemisessani. Vien tilan kaikilta muilta omalla olemuksellaanni. En kuitenkaan osaa olla erilainen koska aina kun yritän niin se ei vain pitemmän päälle onnistu ja tunnen itseni täysin feikkiksi.

Eli summa summarum, olen aika yksinäinen.

sen vielä lisää että en itsekään tahdo jaksaa itseäni joten ymmärrän hyvin kyllä muita.

Veikkaan, että syy miksei muut jaksa, on vain huono itsetuntosi. Kannattaa koittaa kehittää sitä :)

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mun kaverit on kaikkia miehiä, koska tähän mennessä ei ole vielä löytynyt naispuolista ihmistä, joka ei vaatisi tiivistä yhteydenpitoa.

Minulla taas on autistinainen kaveri joka on hirveä maanvaiva, haluaisi viestitellä koko ajan. 

Laita bannit? Tuskin haluaa olla kaverisi tai edes tuntea sinua jos tietäisi mitä ajattelet hänestä rehellisesti.

"Kun taas kirjolla oleva voi alkaa selittämään sitä, että mitä _ihan oikeasti kuuluu_ sen kummemmin rajaamatta."

Ah! Tuon takia rakastan kirjolla olevia ihmisiä, kun ovat niin avoimia ja läpinäkyviä. He sanovat juuri sen mitä ajattelevat. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Koko ikäni olen saanut kuulla arvostelua siitä, että ulkonäköni on vääränlainen, kiinnostuksenkohteeni ovat vääränlaisia, käyttäydyn väärin, reagoin väärin. Olen liian vähän sitä ja tätä ja liian paljon jotain muuta. En luota ihmisiin enää yhtään, olen masentunut ja kärsin yksinäisyydestä. Kunpa voisinkin väittää, etten välitä muiden mielipiteistä, mutta se on valhe. 

Sinulla on siis tyypillinen autistin ulkonäkö? Silmät syvällä kuopassa, iso otsa, silmälasit köyryselkä ym

- Ei autismia näe ulkonäöstä. 

Nenttien kanssa vaikea tulla toimeen. Toisten Assien, osa heistä on sellaisia kuin minä. Yksi on bestis. 

Päätin, että kaveeraan mieluiten toisten nepsyjen kanssa, niin ei tule turhaa "draamaa". 

N46

Minua ei haittaa välillä puhua ei-syvällisistä asioista, esim säästä, kunhan juttukaverit ovat aidosti omia itsejään. Epäaitojen ihmisten kanssa en jaksa puhua mistään.

Olen alkanut vuosien varrella ajatella, että siinä miten on vuosien ajan väitetty, että kirjolla olevilla on aivoissaan kehityshäriö, niin se saattaakin olla nenteillä. Heidän joukossan on paljon enemmän ihmisiä, jotka eivät siedä kuin yhdenlaista tapaa olla, jota kutsutaan normaaliksi kanssakäymiseksi. Jos siitä poikkeaa, niin se poikkeava on uhkaava tai outo tai muuten vain sellainen, että on syytä välttää. Heillä tuntuu olevan todella paljon rajoitteita ja kirjoilla olevat on sitten niitä, jotka koko ajan epäilevät, että he ovat rajoittuneita, vaikka tosiasiassa heillä tuntuu olevan kuitenkn parhaat tavat selviytyä erilaisten ihmisten kanssa (vaikka heistä tuntuu toiselta) ja parempi kyky asettua toisen saappaisiin ja koettaa ymmärtää heitä. Heissä on keskimääräistä enemmän lahjakkuuttakin. 

Ongelmia alkaa tulla siinä vaiheessa, kun heidät heitetään nenteille tehtyyn maailmaan, jossa pitää toimia kuin nentti ja sitten ymmärrettävästi uuvuttaa.  Voi olla jo lähtökohtaisesti erilainen vuorokausirytmi. Aistit voi toimia tarkemmin, jotka sitten aiheuttaa kaikenlaisia  sivuilmiöitä. 

Tunnen yhden kirjolla olevan, joka esim. parvekkeella ollessaan osaa kertoa missä päin taloa joku on juuri syömässä appelsiinia parvekkeellaan tai sanoa yhtäkkiä, että haistan puron tuoksun, tuulee sieltä päin. Hän osaa myös aamulla kotoa lähtiessään ennustaa alkaako kohta sataa, ei siis katso sääennusteita, tietää sen jostain muusta syystä. 

Tällä hetkellä minulla on lähinnä kaverimiehiä, mutta he eivät ole tarpeeksi syvällisiä, että heidän kanssaan pystyisi olemaan mikään sydänystävä. Eli he ovat vaan hauskanpitoa varten (platonista). Toki olisi kiva löytää sellainen hyvä ystävä, jonka kanssa voisi puhua syvällisiä, mutta joka ymmärtää, että tylsistyn myös helposti.

Vierailija kirjoitti:

Olen alkanut vuosien varrella ajatella, että siinä miten on vuosien ajan väitetty, että kirjolla olevilla on aivoissaan kehityshäriö, niin se saattaakin olla nenteillä. Heidän joukossan on paljon enemmän ihmisiä, jotka eivät siedä kuin yhdenlaista tapaa olla, jota kutsutaan normaaliksi kanssakäymiseksi. Jos siitä poikkeaa, niin se poikkeava on uhkaava tai outo tai muuten vain sellainen, että on syytä välttää. Heillä tuntuu olevan todella paljon rajoitteita ja kirjoilla olevat on sitten niitä, jotka koko ajan epäilevät, että he ovat rajoittuneita, vaikka tosiasiassa heillä tuntuu olevan kuitenkn parhaat tavat selviytyä erilaisten ihmisten kanssa (vaikka heistä tuntuu toiselta) ja parempi kyky asettua toisen saappaisiin ja koettaa ymmärtää heitä. Heissä on keskimääräistä enemmän lahjakkuuttakin. 

 

Ongelmia alkaa tulla siinä vaiheessa, kun heidät heitetään nenteille tehtyyn maailmaan, jossa pitää toimia kuin nent

Minä en niinkään ajattele kehityshäiriöitä kenellekään, mutta olen perin huvittunut siitä _pelosta_ ja kammosta, jota esiintyy nenteillä koskia kaikkea minkä kokevat epänormaaliksi tai laumasta poikkeavaksi. Nykyisin se on toki jo helpottanut, mutta esimerkiksi 60-luvulla syntyneillä tuo on aivan uskomatonta! Myös lapset kasvatetaan hiellä ja vaivalla niin, ettei vain putoa *porukasta*. Ihan en ole päässyt sisään mikä tuo porukka on, mutta tulin siihen lopputulemaan, että ihmisten valtaosa lammasmeininkeineen. Se on - no - säälittävää.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Olen alkanut vuosien varrella ajatella, että siinä miten on vuosien ajan väitetty, että kirjolla olevilla on aivoissaan kehityshäriö, niin se saattaakin olla nenteillä. Heidän joukossan on paljon enemmän ihmisiä, jotka eivät siedä kuin yhdenlaista tapaa olla, jota kutsutaan normaaliksi kanssakäymiseksi. Jos siitä poikkeaa, niin se poikkeava on uhkaava tai outo tai muuten vain sellainen, että on syytä välttää. Heillä tuntuu olevan todella paljon rajoitteita ja kirjoilla olevat on sitten niitä, jotka koko ajan epäilevät, että he ovat rajoittuneita, vaikka tosiasiassa heillä tuntuu olevan kuitenkn parhaat tavat selviytyä erilaisten ihmisten kanssa (vaikka heistä tuntuu toiselta) ja parempi kyky asettua toisen saappaisiin ja koettaa ymmärtää heitä. Heissä on keskimääräistä enemmän lahjakkuuttakin. 

 

Ongelmia alkaa tulla siinä vaiheessa, kun heidät heitetään nenteil

Tiedän niin mitä tarkoitat! Minä olen oikea sellainen kuplan puhkaisija, kun en juurikaan osaa/halua esittää nenttiä, mutta ADHDmaisen värikkään verbaalisuuden ansiosta saan aikaan hauskoja tilanteita, jossa vastakeskustelijat monesti ensin hämmästyvät ja oudoksuvat mutta sitten jos/ kun malttavat kuunnella ja tutustua niin yleensä pitävät suorista mielipiteistäni ja näkökannoistani elämän asioihin. Suorat mielipiteeni eivät siis ole mitään henkilöön meneviä tietenkään, mutta sellaisia raatorehellisiä kuitenkin lähinnä itsestäni siis. Voisi sanoa että selväsanaisia, tästä ominaisuudesta on/olisi  paljon hyötyä monissa ammateissa joissa toimitaan esim ihmisten herkkien asioiden parissa, mutta harmillisesti meikäläiset ei monesti ole niitä elämän menestystarinoita ammatillisestikaan.