Autistiset/neurokirjon naiset, millaisia kokemuksia sinulla on kaverisuhteista?

" Sinulla meni kyllä nyt ylitulkinnan puolelle ja kovasti. Niin kuin sanoin, viihdyn parhaiten ihmisten kanssa, joiden kanssa ei tarvitse puhua säästä tai muusta ns. pinnallisesta. Se ei kuitenkaan tarkoita sitä, ettenkö osaisi puhua noista. Työssäni joudun tai saan puhua paljoa ja työkavereiden kanssa joutuu harjoittamaan small talkia. Se ei silti tarkoita sitä, että nauttisin siitä. Ja koska kuormitun sosiaalisissa tilanteissa paljon, minulla on omat tavat parantaa jaksamista. Ja yksi on se, että menen toimistolla ollessa syömään eri aikaan kuin valtaosa ihmisistä. Syvällisten puhuminen ei myöskään tarkoita sitä, että puhuttaisiin vain traumoista tai kaadettaisiin toisen niskaan pas#aa. Hassu ajatus minusta, koska yleensäkin näen elämässä paljon enemmän hyvä kuin huonoa. "

Pahoitteluni. En tarkoittanut että juuri sinä välttämättä puhuisit traumoista, negatiivisista asioista tai kaataisit toisten niskaan paskaa. Mainitsin vain sen ajatuksena, että jos asia on niin, niin se voi olla joillekin liikaa jos mennään todella syvissä vesissä aina. 

Ajattelin myös että jotkut täällä voivat olla sellaisia henkilöitä jotka haluavat aina puhua vaikeuksistaan ja kun he lukevat kommenttini, ehkä he tulevat ajatelleeksi että se voi olla joillekin liikaa. Joillekin kirjolaisille ja ADHD-ihmisille muiden rajat ja omat rajat on epäselviä tai unohtuvat hetkeksi. Keskustelen yleisesti aiheesta. 

Jaoin ikään kuin vastauksessani myös omia kokemuksiani sellaisista ystävistä jotka eivät ole yhtään osanneet/halunneet puhua kevyemmistä aiheista vaan aina oli joku syvällinen analyysi tulilla, ja mainitsin että se voi olla myös kuormittavaa. 

Eikä sen syvällisen tarvitse olla edes mitään negatiivista. Jos aiheet ovat syvällisiä ja vaativat paljon ajatustyötä, ne voivat olla liikaa esim. työpäivän jälkeen. Käsitin että et ystävien kanssa halua ollenkaan puhua ns. Niitä näitä, vaan aina pitää olla jotain syvällistä/asiapitoista. Käsitinkö siis väärin?

Ymmärrän kyllä tuon miten kuvaat työelämää. Olen siinä samanlainen kuin sinä, eli kuormituin jatkuvasta sään ihmettelystä yms ja syön mielelläni yksin ladatakseni akkuja ( ja jotkut luuli että oon vihainen ennen kuin selitin asian ). 

Olen pahoillani mikäli loukkaannuit mun assosioinnistani. 

T: Ärsyttävä ADHD jne hippula

" Ei hemmetti. Tästä tuli kunnon deva ju. Juuri tällaista se on yhdessä ihmissuhteessa ollut. Käypä lukemassa _ajatuksella_ minun kommentti nro 48 ja mieti sitten, että toimitko itse omien neuvojesi mukaan vai juuri päinvastoin? "

Joo, olin just vastaamassa siihen ja sen jälkeen vasta luin tämän sun kommentin. Vastaan yhteen kommenttiin kerrallaan. Ja ilmeisen väärässä järjestyksessä? 

Kyllä mä mielestäni toimin. Olen kysynyt mitkä kohdat mun viesteistä on ärsyttäneet yms ja saanut osaan vastauksiakin. 

Olen vain todennut, että jos ei tarkkaan sano mikä ärsyttää, en voi tietää sitä. Viittasin siihen tällä kun joku kirjoitti että vaikutan ärsyttävältä ja ylimieliseltä jonka sosiaaliset taidot on niin huonot että en ole oikea ihminen neuvomaan. Tarkoitin, että sen lausunnon informaatioarvo ei ole kovin korkea jos ei vaikka copypastea mun jutuista niitä ärsyttäviä kohtia ja kerro mikä niissä ärsytti. Mun on hyvin vaikeaa ottaa kantaa mun ärsyttävyyteen ja virheisiin, jos en tiedä mitä ne tarkalleen on. 

Esimerkiksi mihin viittaat kun sanot " tällaista se on ollut? " 

Sellaistako että joku pyytää että mikäli jokin häiritsee niin ottaa sen asian esille jotta sen asian voi selvittää? Ja ottaa huomioon, että siihen voi liittyä väärinkäsitys? 

Vai millaista? Anteeksi etten tajua sitä itse. Se on mun ongelmani ja jos sulla ei riitä kärsivällisyys sen kertomiseen niin ei sun ole pakko avata asiaa mutta sitten et voi tietää varmaksi mitä tarkoitin. 

T: Ärsyttävä ADHD hippula

Vaikeita ovat. Minun on helpompi olla poikien/miesten kanssa kaveri, mutta pitkäaikaisimmat ystäväni ovat naisia. Aina on kuitenkin sellainen suht ulkopuolinen olo, ja että joutuu käyttämään kauheasti energiaa sosiaaliseen kanssakäymiseen. Harvoin ihmiset pahaa tarkoittavat, ja koen että yleisesti minusta pidetään, mutten vaan sopeudu. 

" Ja lisään vielä sen, että parhaiten viihdyn niiden kanssa, joiden kanssa voi olla ihan hiljaa ja maata vaikka omissa oloissaan ilman jatkuvaa keskustelua. "

Hyvä lisäys. Johon myös samaistun. 

Selventää sitä että kyse ei siis ole siitä että olisit sellainen joka haluaa vain puhua omista syvällisistä mielenkiinnon kohteistaan koko tapaamisen ajan. Sellaisiakin kirjolla on ja se voi olla kuormittavaa. Ihan tällee tosiaan yleisenä huomiona keskusteluun. 

T: ADHD hippula

Vierailija kirjoitti:

" Sinulla meni kyllä nyt ylitulkinnan puolelle ja kovasti. Niin kuin sanoin, viihdyn parhaiten ihmisten kanssa, joiden kanssa ei tarvitse puhua säästä tai muusta ns. pinnallisesta. Se ei kuitenkaan tarkoita sitä, ettenkö osaisi puhua noista. Työssäni joudun tai saan puhua paljoa ja työkavereiden kanssa joutuu harjoittamaan small talkia. Se ei silti tarkoita sitä, että nauttisin siitä. Ja koska kuormitun sosiaalisissa tilanteissa paljon, minulla on omat tavat parantaa jaksamista. Ja yksi on se, että menen toimistolla ollessa syömään eri aikaan kuin valtaosa ihmisistä. Syvällisten puhuminen ei myöskään tarkoita sitä, että puhuttaisiin vain traumoista tai kaadettaisiin toisen niskaan pas#aa. Hassu ajatus minusta, koska yleensäkin näen elämässä paljon enemmän hyvä kuin huonoa. "

Pahoitteluni. En tarkoittanut että juuri sinä välttämättä puhuisit traumoista, negatiivisista asioista tai kaataisit toisten niskaan paskaa. Mainitsin vain sen ajatu

Ne rajat ovat yleensä epäselviä siksi ettei niitä sanota ääneen eikä olla valmiita selittämään yhtään, jos et ymmärrä. Tulee vain sellaisia minulla on oikeus tähän, ota tai jätä -tyylisiä vastauksia, jotka eivät kyllä selvennä yhtään. Eli joko oletetaan että tajuaa tyhjästä, tai sitten jos kysyy tarkennuksia niin se tulkitaan inttämisenä. Nykyään olen parempi siinä tulkitsemisessa ja arvaamisessa, mutta mitä enemmän sitä joudun tekemään, sitä vähemmän muiden seura kiinnostaa. -eri

Vierailija kirjoitti:

" Ja lisään vielä sen, että parhaiten viihdyn niiden kanssa, joiden kanssa voi olla ihan hiljaa ja maata vaikka omissa oloissaan ilman jatkuvaa keskustelua. "

Hyvä lisäys. Johon myös samaistun. 

Selventää sitä että kyse ei siis ole siitä että olisit sellainen joka haluaa vain puhua omista syvällisistä mielenkiinnon kohteistaan koko tapaamisen ajan. Sellaisiakin kirjolla on ja se voi olla kuormittavaa. Ihan tällee tosiaan yleisenä huomiona keskusteluun. 

T: ADHD hippula

Hippula tässä. Lisään vielä, että kun mainitsin että syvällisten asioiden puhuminen voi myös olla kuormittavaa siinä missä small talk, niin tarkoitin että ehkä sopivassa suhteessa molempia sekä hiljaisuutta on mielestäni hyvä combo. 

Ja en tiedä kuka kommentoi siihen, että en sais neuvoa tai todeta, että sosiaalisia taitoja voi opetella. 

Siihen haluan kommentoida vielä, että sen asian voi tiedostaa ja sanoa ääneen, vaikka itse olisi huono siinä. 

Ei se ole mikään mun keksimä ajatus edes. Olen katsonut Rakkautta Autismin Kirjolla sarjaa. Siinä on valmentaja käynyt opettamassa sosiaalisia taitoja ja keskustelutekniikoita treffejä varten. Moni pätee ystävyyteenkin. 

Yksi hyvä harjoitus oli, että sillä on puheenvuoro jolla on pallo. Palloa vieritetään niin että se jolla on pallo, kysyy yhden kysymyksen ja vierittää sen toiselle. Toinen vastaa ja kysyy toiselta vastakysymyksen. Sitten hän laittaa taas pallon vierimään. 

Olen ajatellut harjoitella tätä mun lapsen kanssa koska meidän molempien ongelma on suunvuoron antaminen toiselle. 

Vaikka täällä kaikilla ei ole varmastikaan tuota samaa ongelmaa niin kai silti voi jakaa jotain kikkoja ilman että tarkoittaa sillä että se on toisen ongelma tai että se ratkaisee kaikkien ongelmat? 

" Ne rajat ovat yleensä epäselviä siksi ettei niitä sanota ääneen eikä olla valmiita selittämään yhtään, jos et ymmärrä. Tulee vain sellaisia minulla on oikeus tähän, ota tai jätä -tyylisiä vastauksia, jotka eivät kyllä selvennä yhtään. Eli joko oletetaan että tajuaa tyhjästä, tai sitten jos kysyy tarkennuksia niin se tulkitaan inttämisenä. Nykyään olen parempi siinä tulkitsemisessa ja arvaamisessa, mutta mitä enemmän sitä joudun tekemään, sitä vähemmän muiden seura kiinnostaa. -eri "

Se on totta. Oon puolison kanssa sopinut että jos hän ei jaksa kuunnella mun höpötystä niin hän voi sanoa sen suoraan. Saman olen sanonut myös ystävilleni. Joihinkin en vielä luota että kehtaavat sanoa, joten pyrin itse rajoittamaan. 

Esim. Nyt tunnistan että tänne höpötän ja kommentoin niin paljon että muut ei ehkä saa tilaa. Tästä syystä aion nyt lopettaa tältä päivältä tämän keskustelun osaltani ja keskittyä muuhun. 

T: Hippula

Olen liian intensiivinen sekä kaveris suhteissa että parisuhteessa. En siis saa pidettyä kavereita kuin hetken aikaa jonka jälkeen joko minä tai hän hermostuu ja välit menevät poikki. En vieläkään tiedä mitä määrä tekemisissä olemista on tarpeeksi ja mikä liian vähän ja mikä liikaa. Päädyn ottamaan itse yhteyttä ja huomaan että toinen ei koskaan laita viestiä eikä soita. Aikani sitä katsottua en itsekään enää ota yhteyttä ja sittenpä ei olla enää kavereita kun kummastakaan ei kuulu enää mitään.

porukassa tulen toimeen hyvin ja minulla onkin harrastus jossa näen samoja tyyppejä viikottain. Myöskään oma äitini ei jaksa minua muutamaa päivää pitempään sillä olen vain niin rasittava ja ylitsevuotava kaikessa tekemisessäni ja olemisessani. Vien tilan kaikilta muilta omalla olemuksellaanni. En kuitenkaan osaa olla erilainen koska aina kun yritän niin se ei vain pitemmän päälle onnistu ja tunnen itseni täysin feikkiksi. Eli summa summarum, olen aika yksinäinen.

sen vielä lisää että en itsekään tahdo jaksaa itseäni joten ymmärrän hyvin kyllä muita.

Vierailija kirjoitti:

Menkää saatanan vammaiset laitokseen!!!

Hyvin elämässään pärjääville ihmisille ehdottelet laitosta. Tiedätkö kuinka paljon laitospaikka maksaa? 

Aika etäällä pidän kavereitakin. Mieheni on ainut, jonka päästän lähelle.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Koko ikäni olen saanut kuulla arvostelua siitä, että ulkonäköni on vääränlainen, kiinnostuksenkohteeni ovat vääränlaisia, käyttäydyn väärin, reagoin väärin. Olen liian vähän sitä ja tätä ja liian paljon jotain muuta. En luota ihmisiin enää yhtään, olen masentunut ja kärsin yksinäisyydestä. Kunpa voisinkin väittää, etten välitä muiden mielipiteistä, mutta se on valhe. 

Jos joku arvostelee toisen ulkonäköä, hän ei todellakaan ole mitään ystävämateriaalia. Jos yrittää ystävyyttä sellaisen kanssa on ihan selvää että se päättyy huonosti koska sellainen ihminen ei kunnioita toista. 

Jos joku ei ymmärrä ja arvostelee sun kiinnostuksen kohteita niin hän ei ole sun kanssa samalla aaltopituudella. Hän on myöskin tyhmä. Miksi edes haluaisit olla sellaisen ystävä? 

Jos käyttäydyt ja reagoit väärin useamman kuin muutaman i

lol

Vierailija kirjoitti:

" Sinulla meni kyllä nyt ylitulkinnan puolelle ja kovasti. Niin kuin sanoin, viihdyn parhaiten ihmisten kanssa, joiden kanssa ei tarvitse puhua säästä tai muusta ns. pinnallisesta. Se ei kuitenkaan tarkoita sitä, ettenkö osaisi puhua noista. Työssäni joudun tai saan puhua paljoa ja työkavereiden kanssa joutuu harjoittamaan small talkia. Se ei silti tarkoita sitä, että nauttisin siitä. Ja koska kuormitun sosiaalisissa tilanteissa paljon, minulla on omat tavat parantaa jaksamista. Ja yksi on se, että menen toimistolla ollessa syömään eri aikaan kuin valtaosa ihmisistä. Syvällisten puhuminen ei myöskään tarkoita sitä, että puhuttaisiin vain traumoista tai kaadettaisiin toisen niskaan pas#aa. Hassu ajatus minusta, koska yleensäkin näen elämässä paljon enemmän hyvä kuin huonoa. "

Pahoitteluni. En tarkoittanut että juuri sinä välttämättä puhuisit traumoista, negatiivisista asioista tai kaataisit toisten niskaan paskaa. Mainitsin vain sen ajatu

En loukkaantunut. Ja käsitit. Ongelma on se, että yhden viestin perusteella teet omia johtopäätöksiä. Asiat kun eivät ole joko tai. Ennen johtopäätösten tekemistä voi kysyä tarkennusta niin kuin itse kehotat muita tekemään. Syvällisten puhumisella en tarkoita sitä, että kaikki keskustellut asiat olisi kirjaimellisesti syvällisiä. Yksi hyvä ystävä antoi joskus hyvän esimerkin. Kun ihmiseltä kysytään kuulumisia, moni sanoo, että hyvää kuuluu, ihan hyvää kuuluu tms. Kun taas kirjolla oleva voi alkaa selittämään sitä, että mitä _ihan oikeasti kuuluu_ sen kummemmin rajaamatta. 

Vierailija kirjoitti:

Vaikeita ovat. Minun on helpompi olla poikien/miesten kanssa kaveri, mutta pitkäaikaisimmat ystäväni ovat naisia. Aina on kuitenkin sellainen suht ulkopuolinen olo, ja että joutuu käyttämään kauheasti energiaa sosiaaliseen kanssakäymiseen. Harvoin ihmiset pahaa tarkoittavat, ja koen että yleisesti minusta pidetään, mutten vaan sopeudu. 

Itselläni taas on sellainen kokemus, että miehistä on vielä vaikeampi saada kavereita kuin naisista.

Miehet eivät osaa suhtautua naiseen, joka on hiljainen ja sosiaalisesti kömpelö. Tällaista naista miehet eivät halua kaveriksi eikä parisuhteeseen, koska miehet odottavat naiselta puheliaisuutta ja sosiaalisen ilmapiirin ylläpitoa. Miesten keskuudessa suositut naiset ovat havaintojeni mukaan flirttailevia, joko hyvin feminiinisiä tai vaihtoehtoisesti ns. hyviä jätkiä, jollain lailla perinteisiä ja myös fyysisesti viehättäviä. Mies ei halua naisesta edes kaveria, jos nainen ei ole miehen mielestä ns. pantava. 

Vaikeinta on olla mukana isompaa naisjoukkoa ja osallistua keskusteluun normaalisti. 

Näin aikuisiällä ihan hyviä, vaikka niitä ei paljon olekaan. Teininä oli ikävimpiä.

Vierailija kirjoitti:

Menkää saatanan vammaiset laitokseen!!!

Menepä ihan itse! Urpoille pitäisi olla laitoksia jossa ei häiritse muita 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vaikeita ovat. Minun on helpompi olla poikien/miesten kanssa kaveri, mutta pitkäaikaisimmat ystäväni ovat naisia. Aina on kuitenkin sellainen suht ulkopuolinen olo, ja että joutuu käyttämään kauheasti energiaa sosiaaliseen kanssakäymiseen. Harvoin ihmiset pahaa tarkoittavat, ja koen että yleisesti minusta pidetään, mutten vaan sopeudu. 

Itselläni taas on sellainen kokemus, että miehistä on vielä vaikeampi saada kavereita kuin naisista.

 

Miehet eivät osaa suhtautua naiseen, joka on hiljainen ja sosiaalisesti kömpelö. Tällaista naista miehet eivät halua kaveriksi eikä parisuhteeseen, koska miehet odottavat naiselta puheliaisuutta ja sosiaalisen ilmapiirin ylläpitoa. Miesten keskuudessa suositut naiset ovat havaintojeni mukaan flirttailevia, joko hyvin feminiinisiä tai vaihtoehtoisesti ns. hyviä jätkiä, jollain lailla perinteisiä ja myös fyysisesti vi

Voi olla. En ole koskaan ollut erityisen hiljainen tai sosiaalisesti kömpelö niin en tiedä. En myöskään koe olevani hyvä jätkä tai toisaalta kovinkaan femiininen, saati flirttaileva. 

Vierailija kirjoitti:

Vaikeinta on olla mukana isompaa naisjoukkoa ja osallistua keskusteluun normaalisti. 

Tämä. Se tuntuu miinakentältä. 

Vierailija kirjoitti:

Hehe! Ei autistìretardeilla ole kavereita. Animehahmot ovat kuvitelmaa. 

Tajuatko että kuulostat noilla kommenteilla jotenkin vähä-älyiseltä ja mahdollisesti vammaiselta? Anteeksi kaikille järkevästi käyttäytyville vammaisille.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vaikeinta on olla mukana isompaa naisjoukkoa ja osallistua keskusteluun normaalisti. 

Tämä. Se tuntuu miinakentältä. 

Ennen pitkää joku alkaa pyöritellä silmiään ja ymmärrän, etten voi sanoa enää mitään, mikä olisi tilanteessa sopivaa ja yleisesti hyväksyttävää. Mitä enemmän naisia, sitä nopeammin joku päättää että minulle täytyy näyttää paikkani. Joskus riittää kaksi naista itseni lisäksi.