Lue keskustelun säännöt.
Autistiset/neurokirjon naiset, millaisia kokemuksia sinulla on kaverisuhteista?
10.06.2025 |
Elämäsi ajalta
Minulla kaikki menee pieleen
aina
Kommentit (119)
Vierailija kirjoitti:
Kokemukseni ovat huonoja ihmisistä ylipäätään. Yläasteella itselläni oli vielä jotain ystävien tapaisia. Kuitenkin sen jälkeen kun lähdin eri kouluun kun nämä itselläni ei ole ollut yhtään ystävää. Kukaan ei halua olla kanssani tekemisissä ja olen jäänyt yksin. Toisaalta kun itselläni on niin paljon muitakin ongelmia on tämä ongelmistani pienimpiä. En kuitenkaan tiedä, mitä ikäiseni tekevät, enkä ole tekemisissä oikein kenenkään ihmisen kanssa muutenkaan. En pidä ihmisistä ja pelkään sosiaalisia tilanteita.
Olet tainnut vain jäädä perheettömäksi, hanki lapsi kuten muutkin, se on aikuisiän sosiaalisten suhteiden perusta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Koko ikäni olen saanut kuulla arvostelua siitä, että ulkonäköni on vääränlainen, kiinnostuksenkohteeni ovat vääränlaisia, käyttäydyn väärin, reagoin väärin. Olen liian vähän sitä ja tätä ja liian paljon jotain muuta. En luota ihmisiin enää yhtään, olen masentunut ja kärsin yksinäisyydestä. Kunpa voisinkin väittää, etten välitä muiden mielipiteistä, mutta se on valhe.
Jos joku arvostelee toisen ulkonäköä, hän ei todellakaan ole mitään ystävämateriaalia. Jos yrittää ystävyyttä sellaisen kanssa on ihan selvää että se päättyy huonosti koska sellainen ihminen ei kunnioita toista.
Jos joku ei ymmärrä ja arvostelee sun kiinnostuksen kohteita niin hän ei ole sun kanssa samalla aaltopituudella. Hän on myöskin tyhmä. Miksi edes haluaisit olla sellaisen ystävä?
Jos käyt
Ikävimmät kokemukset ovat lapsuudesta ja nuoruudesta. Nyt aikuisena pidän ihmiset sen verran etäällä, että useimmiten vältyn ikävältä kommentoinnilta. Kuitenkin olen joutunut työelämässä kiusatuksi, mm. iäkkäämmät, äänekkäät naiset kyykyttävät minua mielellään. Mitenkään en ole heitä haastanut tai provosoinut, mutta pelkkä olemukseni ärsyttää heitä. Olen kuulemma liian hiljainen, outo ja "hissukkamainen". Kiusaamiseen olen havahtunut siinä vaiheessa, kun toinen osapuoli on nöyryyttänyt minua julkisesti ja muut työkaverit ovat joutuneet puuttumaan siihen.
Mäkin olen pienestä pitäen ollut vanhempien naisten hampaissa! Edelleen pelkään heitä vaikka olen itse jo yli 40 (ja edelleen he kohtelevat mua kuin koululaista, koska vaikutan huomattavasti ikäistäni nuoremmalta).
Miten autismi näkyi teillä kouluikäisenä? Epäilen, että tyttäreni on kirjolla. Hänellä adhd-diagnoosi ennestään. Kaverisuhteiden luominen vaikeaa, kaiken pitäisi tapahtua hänen ehdoillaan häntä kiinnostavan asian tiimoilta. Ja oikeastaan vain yksi tietty asia kiinnostaa, kaikki elämässään liittyy siihen.
Vierailija kirjoitti:
"Entä oletko sosiaalisessa mediassa hakeutunut ryhmiin joissa on muita " meikäläisiä " ? "
Olen eri, jonka kanssa tuossa keskustelit, mutta onko netissä olemassa adhd-ihmisille ryhmiä, joissa ei tarvi olla omalla nimellään? En nimittäin kaipaa yhtään hankaluuksia työelämässä sen vuoksi, että joku väärä henkilö saa tietää olevani adhd ja aletaan syrjiä sen takia. Kuten myös asuinpaikallani asuu paljon ihmisiä, joille adhd = linassa istuva päihteidenkäyttäjä
Mä en tiedä valitettavasti. Kannattaa kysyä ADHD-liitosta vaikka. Olisko Redditissä mitään?
Ymmärrän tuon.
Itse valitsin työelämässä olla avoin. Jotkut kiusasivat, mutta käsittelin asian niiden kanssa. Syrjiminen on rikos ja myös esihenkilö ja työterveys, liiton luottamusmies ja muut vastaavat tahot voivat auttaa kiusaamistapauksissa.
Lopputulos ei siis kohdallani ollut se että ne kiusaajat olis musta alkaneet pitää ja ymmärtäneet. Kiusaamisen kuitenkin lopettivat. Yksi sai varoituksenkin.
Toi stereotypiahan tulee siitä että ADHD:ssa impulssikontrolli on heikko mikä ei aina tarkoita että olis väkivaltainen vaan se tekee ihmisestä helposti sellaisen joka menee harkitsemattomasti mukaan juttuihin. Tämän ominaisuuden voimakkuushan vaihtelee yksilöittäin ja muut luonteenpiirteet voivat tasata sitä.
Jos on epävakaat kasvuolot, korkea impulsiivisuus, alhainen älykkyysosamäärä ja sellainen persoonallisuus, että tykkää hakea jännitystä rikollisesta elämästä, niin silloin saattaa päätyä rikolliseksi ja vankilaan.
ADHD-ihmiset ovat näistä syistä yliedustettuina vankiloissa ja päihdeongelmaisissa.
ADHD ei kuitenkaan yksin todellakaan tee ihmisistä rikollisia missään nimessä tai edes taipuvaisia siihen.
Tässä taas huomaa sen, että pieni vähemmistö saa huomion ja tavalliset ihmiset leimataan heidän takiaan. Suhteessa väkimäärään suurempi osa ADHD-ihmisistä ei ole rikollisia vaikka vankiloissa suhdeluku on toinen.
Voidaan myös miettiä sitä, että jotkut neurotyypilliset rikolliset jotka ei sählää itseään vankilaan, ovat silti mahdollisesti enemmistössä rikollisissa. He eivät vain ole jääneet kiinni. Osa käyttää uhkarohkeita ADHD-ihmisiä hyväkseen.
ADHD altistaa huolimattomuusvirheille ja voidaan ajatella, että se selittää heidän määräänsä vankiloissa enemmän kuin stereotypia, että ADHD ihmisissä olisi enemmän rikollisia.
Lisäksi, se merkitsee paljon onko diagnoosia vai ei. Jotkut joilla ei ole, lääkitsevät itseään päihteillä tajuamattaan että heillä on ADHD.
En jaksa uskoa, että työkaverisi yhtäkkiä ajattelisivat että olet joku päihdeongelmainen rikollinen.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Hyviä ja huonoja. Minulla on muutama läheinen ystävä. En osaa small talkia tai en jaksa sitä, joten viihdyn parhaiten ihmisten kanssa, joiden kanssa voi mennä helposti ns. pintaa syvemmälle. Valitettavasti osa ei ymmärrä sitä, että jaksamisen taso vaihtelee rajusti ja sen takia ystävyyssuhteita on kariutunut.
Ootko ajatellut, että joillekin voi olla kuormittavaa puhua jatkuvasti syvällisiä? Mäkään en osaa small talkia luonnostani, mutta olen vähän opetellut sitä.
Pitää osata kunnioittaa rajoja puolin ja toisin. Jaksamisen taso vaihtelee mullakin paljon, mutta ymmärrän myös sen että myös neurotyypilliset ihmiset voivat olla kuormittuneita. Kukaan ei ole mikään roskis jonne kaadetaan kaikki.
Itse vaikka olen tod. nök. kirjolla niin en jaksa todellakaan kuunnella jatkuvasti jonkun traumoja tai miettiä syvällisiä.
Joskus on
Sinulla meni kyllä nyt ylitulkinnan puolelle ja kovasti. Niin kuin sanoin, viihdyn parhaiten ihmisten kanssa, joiden kanssa ei tarvitse puhua säästä tai muusta ns. pinnallisesta. Se ei kuitenkaan tarkoita sitä, ettenkö osaisi puhua noista. Työssäni joudun tai saan puhua paljoa ja työkavereiden kanssa joutuu harjoittamaan small talkia. Se ei silti tarkoita sitä, että nauttisin siitä. Ja koska kuormitun sosiaalisissa tilanteissa paljon, minulla on omat tavat parantaa jaksamista. Ja yksi on se, että menen toimistolla ollessa syömään eri aikaan kuin valtaosa ihmisistä. Syvällisten puhuminen ei myöskään tarkoita sitä, että puhuttaisiin vain traumoista tai kaadettaisiin toisen niskaan pas#aa. Hassu ajatus minusta, koska yleensäkin näen elämässä paljon enemmän hyvä kuin huonoa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Hyviä ja huonoja. Minulla on muutama läheinen ystävä. En osaa small talkia tai en jaksa sitä, joten viihdyn parhaiten ihmisten kanssa, joiden kanssa voi mennä helposti ns. pintaa syvemmälle. Valitettavasti osa ei ymmärrä sitä, että jaksamisen taso vaihtelee rajusti ja sen takia ystävyyssuhteita on kariutunut.
Ootko ajatellut, että joillekin voi olla kuormittavaa puhua jatkuvasti syvällisiä? Mäkään en osaa small talkia luonnostani, mutta olen vähän opetellut sitä.
Pitää osata kunnioittaa rajoja puolin ja toisin. Jaksamisen taso vaihtelee mullakin paljon, mutta ymmärrän myös sen että myös neurotyypilliset ihmiset voivat olla kuormittuneita. Kukaan ei ole mikään roskis jonne kaadetaan kaikki.
Itse vaikka olen tod. nök. kirjolla niin en jaksa todellakaan kuunnella jatkuvasti jonkun traumoja t
Ja lisään vielä sen, että parhaiten viihdyn niiden kanssa, joiden kanssa voi olla ihan hiljaa ja maata vaikka omissa oloissaan ilman jatkuvaa keskustelua.
" Ehkä vain olet ylimielisen ja ärsyttävän oloinen. Kehotat meitä muita opettelemaan sosiaalisia taitoja, vaikka omasi eivät ole kovin kummoiset. Ehkä et vain ole sopiva henkilö neuvomaan muita. "
En tarkoittanut kehottaa ketään. Totesin vain että niitä voi opetella. Sillä tiellä olen itsekin, nimenomaan siksi että ne eivät ole kovin kummoiset.
En tarkoittanut neuvoa ketään. Toin vain esiin mitä ajatuksia mieleeni tuli mahdollisuuksina. Täällähän piti kertoa mitä vaikeuksia itsellä on ollut ja mä kerroin vain että mitä ratkaisuja olen itse yrittänyt ja mitkä on auttaneet mua eteenpäin.
En tarkoittanut että olisin valmis ja osaava näissä.
Aika jännä, että täällä haetaan vertaistukea siihen että muut pitää jotakuta ärsyttävänä mutta sitten ei kestetä yhtään sitä, että siihen samaistuu ne jotka ovat muiden mielestä ärsyttäviä?
Ehkä jos mun jutut ärsyttää niin hitosti ja väärinymmärretään niin vois katsoa peiliin koska voi olla että samoja ärsyttäviä piirteitä löytyy itsestä kun menee noin tunteisiin.
Yks mikä mulla menee näissä sosiaalisissa tilanteissa pieleen on just se, että mun kommentit ja toteamukset otetaan usein neuvoina vaikka en tarkoita.
Jos ei osaa olla empaattinen muita kohtaan niin miten voi olettaa sitä muilta? Mulle tää keskustelu toi kokemuksen että samaistun ja että hyvä että tästä voi keskustella, mutta näköjään en saa takaisin empatiaa ja ymmärrystä jota koetin antaa.
Pitäis vähän sietää muidenkin ärsyttävyyttä ja olla rakentava palautteessa jos jotain ystäviä haluaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
" Ehkä vain olet ylimielisen ja ärsyttävän oloinen. Kehotat meitä muita opettelemaan sosiaalisia taitoja, vaikka omasi eivät ole kovin kummoiset. Ehkä et vain ole sopiva henkilö neuvomaan muita. "
En tarkoittanut kehottaa ketään. Totesin vain että niitä voi opetella. Sillä tiellä olen itsekin, nimenomaan siksi että ne eivät ole kovin kummoiset.
En tarkoittanut neuvoa ketään. Toin vain esiin mitä ajatuksia mieleeni tuli mahdollisuuksina. Täällähän piti kertoa mitä vaikeuksia itsellä on ollut ja mä kerroin vain että mitä ratkaisuja olen itse yrittänyt ja mitkä on auttaneet mua eteenpäin.
En tarkoittanut että olisin valmis ja osaava näissä.
Aika jännä, että täällä haetaan vertaistukea siihen että muut pitää jotakuta ärsyttävänä mutta sitten ei kestetä yhtään sitä, että siihen samaistuu ne jotka ovat muiden mielestä ärsyttäviä?
Ehkä jos mun jutut ärsyttää
Jos olet laittanut tänne useamman kommentin niin sinä vedät mutkia suoriksi ja kuvittelet ihmisten tekevän asioita, joita he eivät tee. Ja itse asiassa olen kohdannut elämässäni haasteita läheisessä ihmissuhteessa juuri tällaisessa tilanteessa. Toinen osapuoli on kuvitellut omiaan ja laittanut sanoja suuhun ja sitten loukkaantunut, kun olen sanonut, että asia ei ole näin.
" älä välitä niistä alanuolista! Ihmiset pistää niitä milloin mistäkin syystä. Ehkä joku vain oli kanssasi eri mieltä, tai sitten halusi kuormittaa sinua (sori huon vitsi :D). "
Onko se sitten välittämistä vai mitä, mutta kyllä mua kiinnostaa kysyä mikä mun kommenteissa on mennyt pieleen koska haluan oppia ihmisten välisestä kommunikaatiosta.
Rakentava palaute olis hyvästä. Joku sanoi että vaikutat ärsyttävältä ja ylimieliseltä ja että en ole sopiva neuvomaan muita koska mun sosiaaliset taidot eivät ole kovin kummoiset.
Nuo asiat tiesin ennestään, eikä tarkoitus ole neuvoa vaan jakaa ajatuksia sekä kokemuksia. Tiedän, että vaikka mua olisi jokin keino auttanut, se ei ehkä sovi toiselle. Mutta kolmannelle voi sopia joten kannattaahan kaikki kivet kääntää?
Mä kärsin myös, ja haluaisin saada tarkemmin tietää että mikä kohta mun kommentista oli väärin ja miksi. Enhän mä muuten opi.
Jos on eri mieltä, sen voi perustella asiallisesti.
Kiitos sulle tsempistä! Tsemppiä sullekin!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kokemukseni ovat huonoja ihmisistä ylipäätään. Yläasteella itselläni oli vielä jotain ystävien tapaisia. Kuitenkin sen jälkeen kun lähdin eri kouluun kun nämä itselläni ei ole ollut yhtään ystävää. Kukaan ei halua olla kanssani tekemisissä ja olen jäänyt yksin. Toisaalta kun itselläni on niin paljon muitakin ongelmia on tämä ongelmistani pienimpiä. En kuitenkaan tiedä, mitä ikäiseni tekevät, enkä ole tekemisissä oikein kenenkään ihmisen kanssa muutenkaan. En pidä ihmisistä ja pelkään sosiaalisia tilanteita.
Olet tainnut vain jäädä perheettömäksi, hanki lapsi kuten muutkin, se on aikuisiän sosiaalisten suhteiden perusta.
Olen eri mutta tuo neuvo on mielestäni huono siksi koska moni äiti ja vanhempi on yksinäinen. Ei ole yhtään sen helpompaa tutustua vaikka olis lapsia. Ei meidänkään leikkipuistossa kukaan ees vastannut kun yritin tervehtiä. Siitä on kirjoitettu mediassakin eli ei ole vain mun kokemus. Lisäksi vanhemmuus on kuormittavaa.
Vierailija kirjoitti:
Hyvin harva neurotyypillinen ynmärtää mua oikein.
Olen joutunut kiusatuksi, huijatuksi, ihmissuhdepelien pelinappulaksi. En ole ajoissa ymmärtänyt esimerkiksi että joku on kiinnostunut jostain miehestä ja mut on pitänyt juonitella pois pelistä jonka osa en oo ees tajunnut olevani.
Osa myös välttelee tai inhoaa mua vaikka ei edes tunne ja olen jäänyt sen takia ulos porukoista ( on jätetty kutsumatta bileisiin joissa on ollut saman ystäväporukan jäseniä ja oon sit kuullut jälkikäteen että joku jonka kanssa en ees oo jutellut ei vain tykkää musta ).
Ymmärrän että mut on helppo käsittää väärin ja monesti möläytän jotain minkä itsekin jälkikäteen tunnistan olleen tosi typerää. Pyydän usein anteeksi oma-aloitteisesti. Jotkut ottaa sen vastaan, jotkut ei.
Jotkut ei vain ikinä kysy että mitä oon tarkoittanut tai ilmaise asiallisesti, että hei, toi sun heitto tuntui ikävältä. He vain väl
Tämä ihmissuhdepeli oli hyvin kuvattu! En todellakaan väitä, että osaisin ihmissuhteita täydellisesti, mutta olen omalla tavallani hyvin naiivi ja haluan uskoa ihmisistä hyvää. En osaa pelata ihmissuhdepelejä ja olen kerran jos toisenkin katsonut vierestä erittäin hämmentyneenä ihmisten toimintaa. Minusta on esimerkiksi käsittämätöntä se, että ihmisistä saatetaan puhua selän takana todella rumasti ja päin naamaa ollaan ylimpiä ystäviä. Itse kun ajattelen, että ei kannata olla tekemisissä ihmisten kanssa, joiden kanssa oleminen tuottaa pahaa mieltä. Tämä vain yksi esimerkki, mutta ihmiset on välillä hämmentävän kieroja, epärehellisiä ja ilkeitä ja katson vierestä sitä hämmentyneenä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Nuorempana yritin vielä jonkun verran sopia joukkoon mutta aikuisällä viihdyn vuosi vuodelta paremmin itsekseni. Ihmissuhteet ovat olleet haastavia ja kuluttavia. Olen kuitenkin naimisissa ja koen että minulla on muutama monenikäinen ystävä joka tuntee minut ja ollaan läheisiä vaikkei jatkuvasti tekemisissä. Naisia ei kyllä ole näistä kuin yksi.
Vierailija kirjoitti:
Mä ymmärrän ja samaistun osin täysin ( en ole ollut yksinäinen yksin, mutta erittäin väärinymmärretty ja yksinäinen seurassa ).
Mun helpotus oli löytää kumppani joka ymmärtää mua ja auttaa mua myös ymmärtämään missä kohtaa muut voi käsittää mut väärin. Sellaisen henkilön löytäminen lienee varsin harvinaista. Se on kuitenkin mahdollista.
Oletko koskaan hakeutunut A
Kiitos kommentistasi! Minua ei ole virallisesti diagnosoitu koskaan (mutta tiedän olevani kirjolla) joten en ole hakeutunut mihinkään tapahtumiin jossa kohtaisin muita kirjolla olevia. Tajusin itsekin vasta viitisen vuotta sitten kun jäin mt-syistä tk-eläkkeelle psykologisten testien jälkeen, että tod näk olen jollain tasolla autistinen. Aina olen ollut "erilainen" ja minua on myös kohdeltu "erilaisena" etenkin lasten ja nuorten keskuudessa koulussa ja opiskeluympyröi
Ole hyvä. Diagnoosia ei tarvitse olla. Moni menee ryhmiin selvittääkseen onko oma tuntemus ja analyysi asiasta oikea.
Eikä sieltä kukaan sua pois potki jos et pääse edes tutkimuksiin. ADHD ja autismi on alidiagnosoituja varsinkin naisilla ja kaikki ryhmissä tietää sen. Varsinkin vanhemmat sukupolvet on monesti ilman diagnoosia.
Monilla muillakin siellä on myös mt-puolen ongelmia.
Rohkeasti vain mukaan! Ja aluksi voithan vain lukea ja kuunnella muiden juttuja jos et heti itse halua avautua.
Tärkeintä on tiedostaa että et ole yksin näiden asioiden kanssa etkä ainoa " outo tyyppi " maailmassa.
Rohkenen väittää, että kun pääset itsesi kaltaiseen seuraan tunnistatte toinen toisenne samaan heimoon kuuluviksi eikä siinä sen kummempia diagnooseja tarvita. Eikä mitkään lääkärin lausunnot muille ees kuulu.
Vitsailen itse parin kaverin kanssa että jos tulee meidän kanssa toimeen niin on ADHD takuulla.
Olis kivaa tietää miten meni jos meet ryhmiin. Jos tää keskustelu on vielä täällä niin tuu kertomaan?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
" Ikävimmät kokemukset ovat lapsuudesta ja nuoruudesta. Nyt aikuisena pidän ihmiset sen verran etäällä, että useimmiten vältyn ikävältä kommentoinnilta. Kuitenkin olen joutunut työelämässä kiusatuksi, mm. iäkkäämmät, äänekkäät naiset kyykyttävät minua mielellään. Mitenkään en ole heitä haastanut tai provosoinut, mutta pelkkä olemukseni ärsyttää heitä. Olen kuulemma liian hiljainen, outo ja "hissukkamainen". Kiusaamiseen olen havahtunut siinä vaiheessa, kun toinen osapuoli on nöyryyttänyt minua julkisesti ja muut työkaverit ovat joutuneet puuttumaan siihen.
En minä halua olla heidän ystävänsä. Haluan vain olla rauhassa. "
Anteeksi käsitin väärin että haluat olla heidän ystävänsä. Täällä niin moni kommentoi ilman nimimerkkiä että menee ihmisten asiat sekaisin.
Tilanne jota kuvaat on tuttu mullekin töistä, vaikka en olekaan " hissukka ".
Mäkin oon vain halunnut olla rauhassa. Joillekin se ei vain tunnu sopivan.
Mä luulen että jotkut vanhemmat naiset on tosi katkeria omaan elämäänsä ja kostavat sen erilaisille. He ovat jotenkin persoonaltaan häiriintyneitä eivätkä osaa käyttäytyä. Jos heitä ärsyttää jokin, he eivät kykene hillitsemään itseään niin kuin asiallista olisi vaan alkavat kiusata.
En usko että heihin oikein tehoaa mikään. Ainakaan vika ei ole sinussa.
Olen saanut tuollaisia tyyppejä aisoihin asiallisella jämäkällä puuttumisella. Olen muun muassa kirjoittanut sähköpostilla että voi olla, että olen käsittänyt jotain väärin, mutta tämä ja tämä tuntui minusta ikävältä ja toivon, että se ei jatku.
Olen ilmoittanut että mikäli jatkuu, niin otamme esihenkilön mukaan keskusteluun.
Se on onnistunut vaihtelevalla menestyksellä. Osa on sen jälkeen kohdellut mua kuin ilmaa eli aktiivinen kiusaaminen on ainakin loppunut.
Muutama hyvä ystävä on, tapaamme harvoin. Ei ole koskaan ollut mitään kaveripiiriä nuoruudessakaan. En ole osannut olla osa mitään höttöistä naisten pinnallista piiriä. Harrastuksissa käyn ja siellä tutustuu ihmisiin. Se riittää.
" Jos olet laittanut tänne useamman kommentin niin sinä vedät mutkia suoriksi ja kuvittelet ihmisten tekevän asioita, joita he eivät tee. Ja itse asiassa olen kohdannut elämässäni haasteita läheisessä ihmissuhteessa juuri tällaisessa tilanteessa. Toinen osapuoli on kuvitellut omiaan ja laittanut sanoja suuhun ja sitten loukkaantunut, kun olen sanonut, että asia ei ole näin. "
Olen laittanut, mutta olen lukenut myös täältä useampia kommentteja jotka voisi olla mun kirjoittamiani mutta eivät ole.
Olen oppinut työelämässä " ristiriitojen ratkaisemisen kaavion ".
Sen mukaan, jos on jonkun toisen sanomisissa tai tekemisissä jotain mikä itseä häiritsee niin pitäisi ensin kysyä:
" Anteeksi, mitä tarkoitit tällä ( tähän se asia mikä häiritsi )?
Pitäisi itse ilmaista se kohta mikä häiritsi, jotta toinen voisi vastata siihen.
Nyt mun näkökulmastani sä projisoit minuun sun huonoja kokemuksia muista eli tulkitset mun sanomiset niin kuin olisin sellainen ihminen jonka olet joskus tuntenut.
Lisäksi sä itse laitat " sanoja " tai oikeastaan tunteita minuun, joita ei ole. En ole loukkaantunut vaan kysyn, missä vika on, että voin kehittyä.
Sanon myös suoraan mitä ajattelen, analysoin ja kyseenalaistan. En loukkaantuneena, vaan koska löysin ehkä mielenkiintoisen skenaarion joka on esimerkki ongelmista joita monella täällä tuntuu olevan.
Olen ollut epäselvä. En tarkoittanut kommentillani että se mun kommentin skenaario on 100% oikea. Se oli vain yksi mahdollisuus siitä, miten asiat voivat olla. Keskustelu voi hyvin jatkua, niin kuin jatkuikin, niin, että kerrot, ettei asia ole niin. Ja mä hyväksyn sen, että mun veikkaus oli väärä.
T: ADHD ehkä myös autismin kirjolla.
Tässä asiassa laatu korvaa määrän. Kuten yleensäkin. Pidän mieluummin yhden suiran ja reilun kaverin kuin seitsemän joiden mielenliikkeitä ja tarkoitusperiä saa arvailla. En ole koskaan kaivannut ryhmää.
" Mäkin olen pienestä pitäen ollut vanhempien naisten hampaissa! Edelleen pelkään heitä vaikka olen itse jo yli 40 (ja edelleen he kohtelevat mua kuin koululaista, koska vaikutan huomattavasti ikäistäni nuoremmalta). "
Sama kokemus.
Olen kyllä myös huomannut että jotkut vanhemmat naiset kiusaavat nuorempia naisia työpaikoilla vaikka ne nuoremmat naiset ei vaikuttais ikäistään nuoremmilta.
Jotkut on vain kateellisia nuorempien nuoruudesta ja kauneudesta ja purkavat heihin katkeruutensa.
Vierailija kirjoitti:
" Jos olet laittanut tänne useamman kommentin niin sinä vedät mutkia suoriksi ja kuvittelet ihmisten tekevän asioita, joita he eivät tee. Ja itse asiassa olen kohdannut elämässäni haasteita läheisessä ihmissuhteessa juuri tällaisessa tilanteessa. Toinen osapuoli on kuvitellut omiaan ja laittanut sanoja suuhun ja sitten loukkaantunut, kun olen sanonut, että asia ei ole näin. "
Olen laittanut, mutta olen lukenut myös täältä useampia kommentteja jotka voisi olla mun kirjoittamiani mutta eivät ole.
Olen oppinut työelämässä " ristiriitojen ratkaisemisen kaavion ".
Sen mukaan, jos on jonkun toisen sanomisissa tai tekemisissä jotain mikä itseä häiritsee niin pitäisi ensin kysyä:
" Anteeksi, mitä tarkoitit tällä ( tähän se asia mikä häiritsi )?
Pitäisi itse ilmaista se kohta mikä häiritsi, jotta toinen voisi vastata siihen.
Nyt mun näkökulmastani sä projisoit minuun s
Ei hemmetti. Tästä tuli kunnon deva ju. Juuri tällaista se on yhdessä ihmissuhteessa ollut. Käypä lukemassa _ajatuksella_ minun kommentti nro 48 ja mieti sitten, että toimitko itse omien neuvojesi mukaan vai juuri päinvastoin?
*Kaikki. Ei kaikkiA.