Mitä enemmän ole seurustellut ja tapaillut, sitä pidemmäksi kasvaa lista mitä en kumppanilta halua

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Voi olla, että jäät niiden listojen kanssa lehdellä soittelemaan. Kukaan ei ole täydellinen, et edes sinä

Onko se sitten oikeasti niin paha olla itsekseen, kuin suhteessa jossa ei ole tyytyväinen?

Itse valitsen heittämällä ensimmäisen vaihtoehdon. 

No jos ihan etsimällä etsii niin kai se ap:lla on tarve ja halu saada se suhde?

Vierailija kirjoitti:

Huoh. No ei varmaan sitten mitenkään. Ja varmaan se rakas puoliso myös sitten jätetään kun se joku päivä alkaa kuorsata. Newsflash, se voit olla myös sinä.  

Kuorsaamisongelman voi tietysti yrittää myös hoitaa. Mutta mitä sitten ehdotat ratkaisuksi? Kuorsaamisen sietämistä ja jatkuvaa unenpuutetta, sekä sen aiheuttamia terveyshaittoja, aivosumua, työkyvyttömyyttä ja jatkuvaa väsymystä? Tai sitten sitä, että ei nukuta ikinä yhdessä?

Jos oma kumppanini alkaisi kuorsata, en todellakaan pystyisi vain "sietämään" kuorsaamista. En nimittäin oikeasti pysty nukkumaan, jos joku kuorsaa vieressä. Ja jos en pysty nukkumaan, elämänlaatu kärsii enkä pysty tekemään edes töitäni, jotka vaativat ajattelua, luovuutta, jaksamista. Ei minulla ole mahdollisuutta nukkua samassa asunnossa, jossa on yöllä meteliä - edes eri huoneessa nukkuminen ai auta (kokemusta on), sillä kuorsaaminen kuuluu kyllä toiseenkin huoneeseen.

Eli jos kumppani alkaisi kuorsata, se johtaisi kyllä perustavanlaatuisiin muutoksiin elämässä. Erillään asuminen, aina erillään nukkuminen... ellei sitten kuorsaamiseen löytyisi täysin toimiva hoitokeino.

Aika pitkälle samaa mieltä aloittajan kanssa. Minulla on myös tullut selväksi, että tiedän joidenkin asioiden haittaavan niin paljon, etten harkitsisi parisuhdetta tai säännöllistä seurustelua. 

Hajusteyliherkkä mies on eräs. Tykkään hyvältä tuoksuvista ihovoiteista, suihkugeeleistä yms. Niistä en luovu. Myös tuksuyliherkät ihmiset ovat usein myös muissa jutuissa pikkutarkkoja ja ennakkoluuloisia. Minä olen taas erittäin epäennakkoluuloinen ja en ole pikkutarkka. Emme siis sopisi ylipäänsä yhteen muutenkaan. 

Illantorkut ja aamunvirkut miehet. Rytmimme ja tapamme olisivat eritahtiset, emme sopisi yhteen. Kumpikin kärsisi. 

Himokuntoilijat/terveysintoilijat/ylipäänsä johonkin suuntaan ääripäät. Emme sopisi yhteen. En edes kuvittele. 

Jne. Kun vanhemmiten tuntee itsensä ja omat rajoituksensa niin silloin ei ole järkeä lyödä päätään seinään luulemalla jotain muuta. Rakkaus ei ole niin kaikkivoipa, että pystyisin sen varjolla uskottelemaan muuta.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Voi olla, että jäät niiden listojen kanssa lehdellä soittelemaan. Kukaan ei ole täydellinen, et edes sinä

Onko se sitten oikeasti niin paha olla itsekseen, kuin suhteessa jossa ei ole tyytyväinen?

Itse valitsen heittämällä ensimmäisen vaihtoehdon. 

No jos ihan etsimällä etsii niin kai se ap:lla on tarve ja halu saada se suhde?

Miten tämä poissulkee ekan vaihtoehdon?

Yksin voi olla tyytyväinen, mutta silti pitää silmänsä auki, jos löytyy ihminen jonka kanssa olisi aidosti onnellinen.

Ei parisuhteen etsiminen ainakaan itselleni tarkoita sitä, että on otettava joku jonkun tietyn aikarajan sisään. Parisuhteen etsiminenhän voi kestää vuosia, kun etsii sitä sopivaa. Mutta samalla on tyytyväinen itsekseen, eikä ole raastavaa tarvetta löytää joku yksinäisyyttä poistamaan. 

Mieheni on kehittänyt vuosien varrella trauman ja työuupumuksen. Heitänkö mäkeen? En olisi ottanut ristikseni.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kun rakastuu, ylläolevat ovat mitättömiä pikkuasioita. Kukaan ei ole täydellinen.

Rakastumista rajoittaa melkoisesti, jos kuorsauksen takia ei voi lainkaan nukkua, mun lemmikki estää yökyläilyt, sairaus rajoittaa fyysistä kontaktia, jne, jne

Ymmärrän täysin. Jos en olisi tavannut nykyistä miestäni 19 vuotiaana, niin olisi moni asia myöhemmin tullut noista mieleeni, kun kuuntelin nuorten vaimojen valituksia. Itsellä oli hyvä tuuri, hyvä mies, mutta hirveät appivanhemmat, joista anoppi vielä elossa. T. 54 v yhdessä.

Sille lienee syynsä miksi tässäkin ketjussa yhä etsitään sitä kumppania. Enkä ole lainkaan vakuuttunut että kyse on aina siitä että ei löytyisi mieluista. Jatkuva valittaminen, negatiivisuus ja ongelmien kaivelu on epäviehättävää. 

Vierailija kirjoitti:

Voi olla, että jäät niiden listojen kanssa lehdellä soittelemaan. Kukaan ei ole täydellinen, et edes sinä

Ja kuka siinä häviää? Ei kukaan. Näkisin tässä skenaariossa vain voittajia.

Paitsi tietenkin jos on läheisriippuvainen. Ja ehkä silloinkin.

Vierailija kirjoitti:

Sille lienee syynsä miksi tässäkin ketjussa yhä etsitään sitä kumppania. Enkä ole lainkaan vakuuttunut että kyse on aina siitä että ei löytyisi mieluista. Jatkuva valittaminen, negatiivisuus ja ongelmien kaivelu on epäviehättävää. 

Tai...... ei vaan ole tullut vastaan sitä sopivaa, muttei halua sen takia aloittaa "ihan ok" -kädenlämpöistä suhdetta.

Mua ei kuorsaus haittaa yhtään, joten kuorsaavat miehet, laittakaa viestiä!

"Ystävät on lopulta paljon arvokkaampia kuin joku halutuilla sukuelimillä varustettu ei-niin-kovin-onnistunut parisuhde."

Ystävyys on hieno asia mutta pitää myöntää että aika iso osa ystävyyksistäkin on kohtuu pinnallisia ja liittyy enemmän siihen elämäntilanteeseen (sama opiskelu, työ, harrastus, naapurusto jne.) kuin siihen että oltaisiin suuria sielunkumppaneita.

Vierailija kirjoitti:

"Ystävät on lopulta paljon arvokkaampia kuin joku halutuilla sukuelimillä varustettu ei-niin-kovin-onnistunut parisuhde."

Ystävyys on hieno asia mutta pitää myöntää että aika iso osa ystävyyksistäkin on kohtuu pinnallisia ja liittyy enemmän siihen elämäntilanteeseen (sama opiskelu, työ, harrastus, naapurusto jne.) kuin siihen että oltaisiin suuria sielunkumppaneita.

Ystäviin ei sitouduta niinkuin kumppaneihin ja ystäviä voi olla useita, ilman että muut tulee mustasukkaisiksi. Voi myös olla ystäviä eri tarpeisiin. Joku harrastuksen kautta, joku lapsuuden ystävä, matkustelu/festarikaveri, jne

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Sille lienee syynsä miksi tässäkin ketjussa yhä etsitään sitä kumppania. Enkä ole lainkaan vakuuttunut että kyse on aina siitä että ei löytyisi mieluista. Jatkuva valittaminen, negatiivisuus ja ongelmien kaivelu on epäviehättävää. 

Tai...... ei vaan ole tullut vastaan sitä sopivaa, muttei halua sen takia aloittaa "ihan ok" -kädenlämpöistä suhdetta.

Sitä sopivaa ei löydy, jos alkuperäisessä ''epäpätevyyslistassa'' on 50 ranskalaista viivaa. Aina yhden ranskalaisen viivan lisääminen vie taas potentiaalisia suhteita ja sitten ihmetellään, että miksi on sinkku, kun listan läpäiseviä ihmisiä on Suomessa yhteensä 3 ihmistä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

"Ystävät on lopulta paljon arvokkaampia kuin joku halutuilla sukuelimillä varustettu ei-niin-kovin-onnistunut parisuhde."

Ystävyys on hieno asia mutta pitää myöntää että aika iso osa ystävyyksistäkin on kohtuu pinnallisia ja liittyy enemmän siihen elämäntilanteeseen (sama opiskelu, työ, harrastus, naapurusto jne.) kuin siihen että oltaisiin suuria sielunkumppaneita.

Ystäviin ei sitouduta niinkuin kumppaneihin ja ystäviä voi olla useita, ilman että muut tulee mustasukkaisiksi. Voi myös olla ystäviä eri tarpeisiin. Joku harrastuksen kautta, joku lapsuuden ystävä, matkustelu/festarikaveri, jne

Ystävät on tärkeä osa elämää, mutta en ainakaan itse koe, että ystävät voisivat kompensoida kumppanin puuttumista. Kumppanilta toivotaan romantiikkaa, seksiä, kumppanuutta, yhteenkuuluvuden tunnetta, rakkautta ja sitä tunnetta, että on jollekin erityinen. Vaikka olisi kuinka paljon harrastus-, matkustus- ja festarikavereita, niin ainakin itse koen, että paljon elämästä puuttuu, jos siitä puuttuu seksi, romantiikka, rakkaus, kumppanuus. Elämä voi toki silti olla hyvää, mutta eivät ystävät ikinä voi korvata kumppania.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Sille lienee syynsä miksi tässäkin ketjussa yhä etsitään sitä kumppania. Enkä ole lainkaan vakuuttunut että kyse on aina siitä että ei löytyisi mieluista. Jatkuva valittaminen, negatiivisuus ja ongelmien kaivelu on epäviehättävää. 

Tai...... ei vaan ole tullut vastaan sitä sopivaa, muttei halua sen takia aloittaa "ihan ok" -kädenlämpöistä suhdetta.

Sitä sopivaa ei löydy, jos alkuperäisessä ''epäpätevyyslistassa'' on 50 ranskalaista viivaa. Aina yhden ranskalaisen viivan lisääminen vie taas potentiaalisia suhteita ja sitten ihmetellään, että miksi on sinkku, kun listan läpäiseviä ihmisiä on Suomessa yhteensä 3 ihmistä.

Itse olen aika valikoiva ja koen, että sopivia ja kiinnostavia ihmisiä tulee vastaan todella harvoin. Silti olen löytänyt kohtalaisen helposti seuraa. Mutta ei ole ongelma itselleni, vaikka joutuisi vähän pitempään etsimään.

Minulla ei ole listoja, mutta elämänlaatuni pitää kohentua sen ihmisen kanssa, muuten en seurustele.

Tuossa ikäluokassa on kyllä jo niin monella kaikenlaista rajoittavaa vaivaa/sairautta että muuten natsaavan, terveen tyypin löytäminen voi olla melkoisen vaikeaa. Onhan nuoremmillakin vaikka mitä, tosi monella jo lapsesta joku astma, allergioita, migreeniä jnejne

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kun rakastuu, ylläolevat ovat mitättömiä pikkuasioita. Kukaan ei ole täydellinen.

Rakastumisvaiheessa kyllä. Mutta rakastumisvaihe kestää ehkä puoli vuotta. Jos tarkoitus ei ole vain tuntea autuaallista rakastumisen tunnetta vaan solmia pitempiaikainen ihmissuhde, niin silloin nuo seikat voivat olla iso rasite. 

Nimenomaan näin. Ensin ihastuneena suljetaan silmät kaikelta ns huonolta. Sitten vuoden tai parin päästä nuo asiat alkavat häiritä enemmän ja enemmän.

Kuorsaaminen on ihan kunnon ongelma, ja sitä on hyvin vaikea saada loppumaan. Ja jos lemmikistä on eriäviä näkemyksiä, niin sekin on iso juttu. Ne iso osa elämää monella tavalla, läsnä joka päivä. Kaikenlainen yleisnegatiivisuus on jotenkin raivostuttavaa jos itse on positiivinen luonne.

Kyllä se on mielestäni vain hyvä, että oppii valikoivammaksi. Sitten on niitä, joilla on vaikka kuinka monta lyhyempää, vuoden tai parin pituista suhdetta, kun nimenomaan eivät ole tarpeeksi valikoivia.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Sille lienee syynsä miksi tässäkin ketjussa yhä etsitään sitä kumppania. Enkä ole lainkaan vakuuttunut että kyse on aina siitä että ei löytyisi mieluista. Jatkuva valittaminen, negatiivisuus ja ongelmien kaivelu on epäviehättävää. 

Tai...... ei vaan ole tullut vastaan sitä sopivaa, muttei halua sen takia aloittaa "ihan ok" -kädenlämpöistä suhdetta.

Sitä sopivaa ei löydy, jos alkuperäisessä ''epäpätevyyslistassa'' on 50 ranskalaista viivaa. Aina yhden ranskalaisen viivan lisääminen vie taas potentiaalisia suhteita ja sitten ihmetellään, että miksi on sinkku, kun listan läpäiseviä ihmisiä on Suomessa yhteensä 3 ihmistä.

 

Edelleen: olen mieluummin sinkku kuin joustan asioista, jotka tekevät elämästäni hankalampaa ja jotka ärsyttävät minua joka päivä. Tai joka yö!

Eihän tuossa mitään. Sovitaan sitten jo tapailun alussa, että suhde päättyy, jos jompikumpi sairastuu. On sitten selvät sävelet kumminkin puolin.