Kohtelet vanhempiasi vanhoina samoin kuin he kohtelivat sinua, kun olit lapsi. Millainen vanhuus heillä on?

Käytän heitä lähinnä oman elämäni kurjuuden tilittämisen yleisönä. Mitä enempi olen kännissä, sitä enemmän saavat sitä itkua ja syyllistystä kuunnella. Joskus hajotan paikkoja ja huudan ja raivoan koko yön, niin että pelkäävät eivätkä saa nukuttua. Ruoan saavat hankkia itse. Jos tarvitsevat vaatteita, varastakoot kaupasta, niin minäkin tein. 

Tosiasiassa tämä spektaakkeli ei onnistuisi eikä edes kiinnostaisi mua - ei mulla ole mitään valittamisen aihetta elämästäni, enkä juuri dokaakaan. Kun lähdin lukioon, vaihdoin paikkakuntaa ja katkoin kaikki välit kaikkiin sukulaisiin. Sen jälkeen elämä ollut pelkästään hyvää ja onnellista. Ei mulla ole pienintäkään mielenkiintoa edes kuulla vanhempieni vanhuudesta, saati mennä tapaamaan heitä. En aio mennä edes hautajaisiin. Perunkirjoitukseen osallistun sitten joskus etänä, kyllä sieltä jotakin lakisääteisesti minulle tulee, pihejä mutta rikkaita kun olivat. 

Vierailija kirjoitti:

Onko täällä vauvalla suurin osa jotenkin mt-ongelmaisia?

Kyllä minulla on ollut elämäni aikana hyvin monenlaisia mt-ongelmia johtuen juuri lapsuudestani ja sen tapahtumista. Samaan aikaan olen kuitenkin opiskellut, hankkinut hyvän työn ja pärjännyt monin tavoin elämässäni. Myös oman perheen perustettuani olen toiminut täysin toisin kuin tässä keskustelussa kerrotut hirviövanhemmat ( jollaisia siis omanikin olivat). 



Sehän tässä tuntuu niin älyttömän typerältä, että vaikka vanhempani aina hokivat sitä iänikuista " odota vaan kun itselläs on lapsia" silloin jos heidän surkeaa vanhemmuuttaa kyseenalaisti, niin nyt kun omat olen jo aikuiseksi kasvattanut, en vieläkään ymmärrä mikä siinä lasten hyvin kohtelemisessa oli heille niin vaikeaa?



On aika katkeransuloista katsoa kun omat lapset kukoistaa, heillä ei ole mt-ongelmia, vaan voivat nuorina keskittyä hyvällä itsetunnolla ja elämänmyönteisyydellä rakentamaan omaa tulevaisuuttaan. Kun itse saman ikäisenä rimpuili jäätävän syömishäiriön ja masennuksen kourissa vailla mitään käsitystä siitä miten tässä maailmassa kuuluu olla ja mitä potentiaalia vaikka mihin omassa itsessä on.



Ei ole vaikeaa olla hyvä vanhempi. Ja se ei tarkoita nössöä kynnysmattoa, joka ei kykene asettamaan rajoja. Vaan oikeasti aikuista, vastuullista ihmistä, joka kohtelee lapsiaan rakkaudella ja lempeydellä, ja samalla myös ohjaa hyväksi, muut huomioonottavaksi ihmiseksi.

Vierailija kirjoitti:

Onkohan myös niin että nämä aikuiset vertaavat omaa lapsuuttan nykyajan hyvinvoiviin perheisiin jossa on kalliita harrastuksia, matkoa, hyvät vaatteet, eletään nykyajan kulissielämää.

Eivät vertaa elämäänsä vaikkapa siihen 70-luvun lapsuuteen ja naapuristoon  jolloin kaikki oli vielä  toisin. Ja naapureissa samalla lailla vanhemmat elivät arkea, yrittäen rahallisesti pärjätä, ehkä tehtaissa työssä kun jo vanhempien lapsuus oli se etteivät saaneet mitä tahtoivat vaan 15 v töihin.

Nytkin elää lapsia tosi kurjissa oloissa. Huumeet vievät lapsuuden pahemmin kun vanhempien viikonloppukänni.  Heillä on syytä olla katkera, ei sillä avainkaulalapsella jolla kuitenkin oli koti, ruokaa jääkaapissa, vanhemmat tuli illalla töistä.kotiin.

 

Ai nyt sinä jo tulet kertomaan kuka saa tuntea ja mitä? Sinäkö se olet pätevä kertomaan kenen lapsuus on ollut kamalaa ja millä mittarilla? Voi jeesus mitä sakkia taas. Ihan kuin tämä olisi kilpailu. Ihan kuin se jotakuta vahempiensa rikkomaa hirveästi lohduttaa, että jollain toisella jossain on vielä paljon kurjempaa.



Muutenkin tämä ihmisten tarve tulla vielä vähän lisää syyllistämään niitä, joilla on jo valmiiksi vaikeaa jaksaa aina ihmetyttää. " Ei sulla nyt niin vaikeaa voinut olla, kun ei mullakaan ollut. Ihan varmasti vanhempasi teki parhaansa. Jaadi jaadi jaa."



Miten te kehtaatte?

Vierailija kirjoitti:

Heidän puhelimensa takavarikoidaan.

Hyvä niin.

Vierailija kirjoitti:

Fyysiset tarpeet täytetään, ruoka, katto pään päälle, vaatteet ja paskoissa ei tarvitse kauaa lojua, mutta siinäpä se sitten on. Ei olla kiinnostuttu mitä kuuluu, miten menee. Ei keskustella mistään.

Sama. Eli orpokotitason hoito.

Saavat selvittää, opetella ja hoitaa itse kaikki asiansa. Minä voin käydä tapaamassa heitä silloin kun muilta, tärkeämmiltä menoiltani ehdin. Tavatessamme on tärkeää, että nostan esiin kaikki heidän tekemänsä virheet isoista olemattomiin, ja niitä käydään läpi kunnes oikea toimintamalli on mennyt selkärankaan. Jos läsnä on muitakin ihmisiä, selostan vanhempieni tekemät virheet (ja "virheet") heille mahdollisimman nöyryyttävään sävyyn. Nauraminen ja kaikki pienikin fyysinen aktiviteetti on kielletty. Ruoaksi järjestän heille pääasiassa Saarioisen mikropizzoja ja pakastelihapiirakoita. Sanelen säännöt, ja jos niitä joskus on tarpeen muuttaa, en vahingossakaan paljasta sitä etukäteen, vaan saan raivokohtauksen kun vanhempani toimivat - idiootit! - edelleen vanhojen sääntöjen mukaan. Sama, jos eteen tulee mitään vanhemmilleni uusia tilanteita - turha haaskata etukäteen aikaa siihen että selittäisin heille ystävällisesti miten noissa uusissa tilanteissa on tapana käyttäytyä ja mitä heiltä odotetaan, kun kiukkuinen "aina sua saa hävetä" ajaa sitten myöhemmin saman asian.

Mitään uutta en tietenkään kannusta edes yrittämään. Ihan heidän oman etunsa kannalta on parempi vain todeta ettei heidän kannata edes yrittää, koska eivät osaisi tai pärjäisi kuitenkaan. Ei tule sitten turhaan pettymyksiä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Onkohan myös niin että nämä aikuiset vertaavat omaa lapsuuttan nykyajan hyvinvoiviin perheisiin jossa on kalliita harrastuksia, matkoa, hyvät vaatteet, eletään nykyajan kulissielämää.

Eivät vertaa elämäänsä vaikkapa siihen 70-luvun lapsuuteen ja naapuristoon  jolloin kaikki oli vielä  toisin. Ja naapureissa samalla lailla vanhemmat elivät arkea, yrittäen rahallisesti pärjätä, ehkä tehtaissa työssä kun jo vanhempien lapsuus oli se etteivät saaneet mitä tahtoivat vaan 15 v töihin.

Nytkin elää lapsia tosi kurjissa oloissa. Huumeet vievät lapsuuden pahemmin kun vanhempien viikonloppukänni.  Heillä on syytä olla katkera, ei sillä avainkaulalapsella jolla kuitenkin oli koti, ruokaa jääkaapissa, vanhemmat tuli illalla töistä.kotiin.

 

Ai nyt sinä jo tulet kertomaan kuka saa tuntea ja mitä? Sinäkö se olet pätevä kertomaan

Kysypä Maria Nordinilta miten voi vaikuttaa päänsä sisältöön.

Kyllä elämän täytyy olla melko tyhjää jos keski-ikäisenä ei elä nykypäivää vaan lapsuuttaan.  Mutta hyvä kun nyt sitten saa sitä terapiaa.

Läimin remmillä kerran viikossa ihan vaan kun vituttaa.

Vierailija kirjoitti:

Sori, tarkotus olikin morkata vanhemipia, ei kiittää.

Koetteko te kaikki olevanne kaltoinkohdeltuja? Ajattelitteko käsitellä asiaa jotenkin, että saatais tämä sukupolvien jatkumo katkeemaan?

Eihän tässä aloituksessa kysytty miten olet käsitellyt lapsuutesi traumoja, vai kysyttiinkö? Kysyttiin että millaista hoivaa vanhempasi saisivat vanhuksina, jos kohtelisimme heitä kuten he ovat meitä lapsina kohdelleet. Miksi sun on näin vaikea ottaa näitä vastauksia vastaan? Eihän ne sua koske?



Ja jokainen tähän todennäköisesti vastaa ne asiat, jotka ovat eniten sitä omaa minää lapsuudessa muovanneet, syvimmät jäljet jättäneet.  Ei se tarkoita sitä, etteikö vanhemmat olisi mitään oikein tehneet, tai että vanhemmat hylättäisiin heti pienimmästäkin virheestä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Onko täällä vauvalla suurin osa jotenkin mt-ongelmaisia?

Kyllä minulla on ollut elämäni aikana hyvin monenlaisia mt-ongelmia johtuen juuri lapsuudestani ja sen tapahtumista. Samaan aikaan olen kuitenkin opiskellut, hankkinut hyvän työn ja pärjännyt monin tavoin elämässäni. Myös oman perheen perustettuani olen toiminut täysin toisin kuin tässä keskustelussa kerrotut hirviövanhemmat ( jollaisia siis omanikin olivat). 



Sehän tässä tuntuu niin älyttömän typerältä, että vaikka vanhempani aina hokivat sitä iänikuista " odota vaan kun itselläs on lapsia" silloin jos heidän surkeaa vanhemmuuttaa kyseenalaisti, niin nyt kun omat olen jo aikuiseksi kasvattanut, en vieläkään ymmärrä mikä siinä lasten hyvin kohtelemisessa oli heille niin vaikeaa?



On aika katkeransuloista katsoa kun omat lapset kukoistaa, heillä ei ole mt-ongelmia, vaan voivat nuo

Lapsesi aikuistuttuaan tekevät johtopäätöksensä teidän kotinne oloista.

Onko se sitten sitä että.äiti oli hermostunut ja kulisseja hakeva ollakseen päinvastainen kuin lapsuuskotinsa.  Johon aina vetosi, teillä on hyvin, teille lässytetään, halataan, materiaa on, olkaa kiitollisia, teillä.on paremmin kuin minulla jossa oli arkiset vanhemmat eikä ne ymmärtäneet mitään.   Vaikka noin kirjoittelevat sitten.

"Kysypä Maria Nordinilta miten voi vaikuttaa päänsä sisältöön.

Kyllä elämän täytyy olla melko tyhjää jos keski-ikäisenä ei elä nykypäivää vaan lapsuuttaan.  Mutta hyvä kun nyt sitten saa sitä terapiaa."







Et varmaan tosissasi ehdota että kukaan ottaisi oppia umpihullulta Marialta? Että suljetaan todellisuus pois ja leikitään että mitään kurjaa ei tapahtunutkaan? Vau.



Ja mistä ihmeestä sinä keksit että täällä ihmiset eivät elä nykypäivää vaan lapsuuttaan? Ei se lapsuus siitä muuksi muutu, vaikka eläisi tätä päivää. Ja nyt kysyttiin kysymys siitä lapsuudesta, niin siitäkö ei saa puhua, koska silloin ei elä nykypäivää? Oletko ihan sekaisin?



Oikeasti järkevä ja hyvinvoiva ihminen on sinut lapsuutensa kanssa. KÄynyt terapiat, jos tarvetta on ollut. Mutta ei sitä historiaa kenenkään pidä uusiksi kirjoittaa, vaikka sen hyväksyisikin. Minäkin olen aivan onnellinen ja hyvinvoiva ihminen nykyään, mutta ei mulla ole mitään tarvetta väittää lapsuuttani miksikään muuksi kuin mitä se oli.

Miksi rikkonaiset ihmiset hankkivat lapsia näköjään siirtääksen taakkansa heille.

"Olen hyvä äiti/isä, olkaa kiitollisia, teillä on kaikki hyvin, minulla ei ollut ja vuodatan siksi teille päivittäin vaikeaa lapsuuttani."  

Jaksaako lapset tämän kiitollisuuden taakan taas itse häiriintymättä?

Sitä saa mitä tilaa.

Vierailija kirjoitti:

Sitä saa mitä tilaa.

Onko vanhempasi todella tilanneet sinulta jotain? Ymmärrän että se voi katkeroittaa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Onko täällä vauvalla suurin osa jotenkin mt-ongelmaisia?

Kyllä minulla on ollut elämäni aikana hyvin monenlaisia mt-ongelmia johtuen juuri lapsuudestani ja sen tapahtumista. Samaan aikaan olen kuitenkin opiskellut, hankkinut hyvän työn ja pärjännyt monin tavoin elämässäni. Myös oman perheen perustettuani olen toiminut täysin toisin kuin tässä keskustelussa kerrotut hirviövanhemmat ( jollaisia siis omanikin olivat). 



Sehän tässä tuntuu niin älyttömän typerältä, että vaikka vanhempani aina hokivat sitä iänikuista " odota vaan kun itselläs on lapsia" silloin jos heidän surkeaa vanhemmuuttaa kyseenalaisti, niin nyt kun omat olen jo aikuiseksi kasvattanut, en vieläkään ymmärrä mikä siinä lasten hyvin kohtelemisessa oli heille niin vaikeaa?







 

Lapsesi aikuistuttuaan tekevät johtopäätöksensä teidän kotinne oloista.

Onko se sitten sitä että.äiti oli hermostunut ja kulisseja hakeva ollakseen päinvastainen kuin lapsuuskotinsa.  Johon aina vetosi, teillä on hyvin, teille lässytetään, halataan, materiaa on, olkaa kiitollisia, teillä.on paremmin kuin minulla jossa oli arkiset vanhemmat eikä ne ymmärtäneet mitään.   Vaikka noin kirjoittelevat sitten.

No enpä usko. Kun ovat kuitenkin jo aikuisia, ja meillä on ihan yhtä hyvät välit kun on aina ollut. He ovat mielestäni ihania tyyppejä, ja aina olen toivonut heille vain ja ainoastaan hyvää. Kulisseja meillä ei ole koskana pidetty, päin vastoin olen varmasti keskivertoa avoimempi, eikä tulisi koksaan mieleenkään kisailla naapurin kanssa auton vuosimallista tai jostain muusta yhtä typerästä.



Materiaa meillä ei ole mitenkään erityisen paljon ollut, ja kiitollisuutta en ole lapsilta normaalia enempää edellyttänyt.  



Mutta tiedätkö, jos lapseni aikanaan haluavat minusta jotain negatiivista kirjoittaa, niin sittenhän kirjoittavat. Se on heidän oikeutensa. Tietävät myös että voivat aina tulla minun kanssani keskustelemaan ja selvittämään asiat, jos jokin painaa. Vastaus ei ole " no parhaani olen aina yrittänyt, mutta eihän se mihinkään riitä" tai että " tehkää sitten itse paremmin kun niin paljon parempia kerran olette!"



Jännä että joillekin ( sinun kaltaisillesi) sellainen normaali, välitön ja lempeästi rakastava perhe on sula mahdottomuus. Kyllä mä jo lapsena osasin katsoa ystävieni perheissä sitä, miten perheen vanhemmat käyttäytyivät, kun kerran perheessä oli niin rakastava ja hyvä tunnelma. Ja sieltä sitä mallia omaan vanhemmuuteenkin otin, en sitä vanhempieni paskatouhua.



Kyllä on kannattanut.

Vierailija kirjoitti:

Miksi rikkonaiset ihmiset hankkivat lapsia näköjään siirtääksen taakkansa heille.

"Olen hyvä äiti/isä, olkaa kiitollisia, teillä on kaikki hyvin, minulla ei ollut ja vuodatan siksi teille päivittäin vaikeaa lapsuuttani."  

Jaksaako lapset tämän kiitollisuuden taakan taas itse häiriintymättä?

Mistä sinä revit nämä juttusi? Missä ja kuka vuodattaa lapsilleen päivittäin vaikeaa lapsuuttaan?

Huutaisin koko ajan, valehtelisin kaikesta ja saisin heidät uskomaan ettei kukaan pidä heistä "koska (mikä tahansa heidän oma mieltymyksensä mikä ei ole minun heille opettamani)"

Ja:

AI LONKKA MURTUI? MIKS TEET TÄN MULLE?? ETKÖ YHTÄÄN MIETI MILTÄ MUSTA TUNTUU??? WÄÄÄÄ!!! AUTTAKAA MUA APUA ILKEÄ MUORI PAHOITTI MIELENI!!!! ÄÄÄÄÄÄÄÄÄÄÄÄ WÄÄÄWÄÄ !!! (äiti jää ilman apua vammansa kanssa kun kaikki lohduttavat minua, onhan mielipaha ja huoli se akuutti asia) OON SANKARI KUN KESTÄN SUA!!!!!

En myöskään koskaan muistaisi yhtään mitään, lääkkeitä, laskuja, ajanvarauksia, unohtaisin tahallaan ja suuttuisin älyttömästi jos muistutettaisiin. Aiheuttaisin itse tilanteita joissa äiti joutuu toistamaan itseään ja muistuttamaan, (joskus jopa itse kysyisin erikseen tyhmiä kysymyksiä uudestaan ja uudestaan) jotta pääsisin huutamaan hänelle jankuttamisesta. Sitten äidin kuullen soittaisin kaikki tutut läpi kertoen miten hankala ihminen hän on kun hän aina "nalkuttaa ja jankuttaa". Sitten kun hänen "nalkuttamisensa" olisi hiljennetty, yhtäkkiä alkaisin karjumaan hänelle, "mikset sanonut aikaisemmin?? NYT ON LASKU PERINNÄSSÄ JA RESEPTI VANHENTUNUT JA KAKKA HOUSUSSA?? OISIT SANONU? TÄÄ ON SUN VIKA KUN ET PUHU MULLE JA MÖKÖTÄT JA PIDÄT MYKKÄKOULUA? MISTÄ MÄ OLISIN VOINUT TIETÄÄ/MUISTAA??" 

Tietysti myös "ymmärtäisin väärin" itselleni eduksi kaiken. Äiti haluaa asian X. Minä ostan asian Y jonka itse halusin hänen käyttöönsä (koska hänellä ei saa olla minusta erillisiä harrastuksia tai tyyliä, makua), mutta huutaen ja itkien kiljumalla vakuutan,että "ymmärsin väärin kun sä sanoit että Y!! MÄ EN OIS VOINU TIETÄÄ MITENKÄÄN ETTÄ TARKOTAT X?!!??" Eli äidillä olisi varmaan väärät lääkkeet koko ajan ja jääkaappi täynnä pahaa ruokaa, sekä sisustus, vaatteet, hiukset ym kaikki niinkuin minä haluan, mutta sehän johtuisi vain siitä, että hän on esittänyt asiansa tahallaan epäselvästi ja saanut minut ymmärtämään väärin. AI SOKERIA KAHVIIN?? IHAN VARMAAN SANOIT SUOLAA YMMÖRSIN VÄÄRIN??? HÄH EN OIS MITENKÄÄN VOINUT TIETÄÄ!! Tekisin jokaisesta asiasta mahdottoman ongelman ja väittelyn, niin että hän ei jaksaisi vääntää kanssani, lakkaisi tekemästä/,pyytämästä/puhumasta, menisi aivan jumiin kun ei tietöisi edes mikä päivä on enää kun kaikesta väännetään ja gaslightataan, ja masentuisi hengiltä. 

Isää en saisi aikaiseksi mennä katsomaan kun en olisi just silloin ajokunnossa. Tietty suunnittelisin kaikkea mukavaa hänen kanssaan ja lupautuisin auttamaan, mutta jäisi aina kaikki tekemättä kun olisi krapula. Tätä en koskaan pahoittelisi mitenkään. Ostelisin itselleni kaikkea kallista ja jännää että hän tulisi kylään uusia tavaroitani katsomaan. Ai on vanhaunkodissa. No en mä sine jaksa tulla. Uus auto on. Ajokuntoo ei.

Voi välillä vanhoille asioille nauraa kuten tässä nyt teen, mutta jos annan tilaa katkeruudelle ja kostolle, olen yhtä raskas tyyppi kuin he. Laitan itseni etusijalle nykyään ja se tarkoittaa vanhemmille totaalisesti selän kääntöä. Anteeksi olen antanut, mutta takaisin ette minua saa. 

Vierailija kirjoitti:

Sitä saa mitä tilaa.

Ei taida olla kyse tilauksesta vaan siitä että haudot kostoa. Hyvin todennäköistä että sitä tilaisuutta antaa samalla mitalla ei koskaan tule. Ehkä kannattaisi yrittää käsitellä tunteensa ihan muulla tavalla.

Käydään retkillä ja syödään kermamunkkeja kuin mökkeillään ja syödään yhdessä . Käydään uimassa ja luetaan yhdessä sarjakuvia. 

Minun kotonani molemmat vanhemmat olivat kiusaajia, kyttääjiä ja vainoajia. He halusivat määrätä mitä tein, millaisten ystävien kanssa vietin vapaa-aikaa ja mikä milloinkin oli "sopivaa" heidän mielestään. He katsoivat, että heillä on ehdoton valta, minulla taas ei minkäänlaisia oikeuksia eikä vapauksia. Ellen suorittanut jotakin heidän määräämäänsä asiaa, niin he pilkkasivat ja haukkuivat.Tätä kesti koko kouluajan. 

En kuitenkaan ollut odottanut, että sen jälkeenkin määräyksiä sateli vanhemmilta minulle. Ne koskivat kaikkea, pukeutumisesta poikaystävän valintaan. Tulin täysi-ikäiseksi, mutta ei mitään muutosta vanhempien käyttäytymisessä. Heille eivät kelvanneet selitykset siitä, että olin nyt täysi-ikäinen, minulla oli oma koti ja oma työ. Ei lopulta auttanut muu kuin ottaa etäisyyttä heihin - niin fyysisesti kuin henkisesti. Otin yhteyttä heihin vain harvoin, ja sillonkin lopetin puhelut lyhyeen.

Etäisyyden ottaminen helpotti oloani, totta kai. Mutta vieläkin suututtaa tuo kyttäys, vainoaminen ja pilkkaaminen. Sen vuoksi omat vanhempani saisivat nyt osakseen minulta pelkkää välinpitämättömyyttä. En ikinä haluaisi kohdella heitä niin huonosti kuin he kohtelivat minua.