Mitäs sitten, kun ei millään pääse yllätyserosta yli? Takana erittäin pitkä avioliitto.

*The saddest thing about betrayal is that it never comes from your enemies, it comes from those you trust the most.*

Petos on petos. Ihmiset ovat julmia toisilleen. Jopa vanhemmat kykenevät tekemään lapsilleen todella julmia petoksia, ja toisinpäin, oman edun tavoittelun vuoksi. 

Luottamus on elementti, johon uskomme vahvasti ja jonka varaan rakenname kotimme, perheemme, perheen identiteetin.. Kun se menee rikki, niin ajelehdimme suuressa tuntemattomassa tilassa niin hirveää vauhtia ettei kykene edes hahmottamaan mitä tapahtuu. 

Koko elämä muuttuu tomuksi ympärillä. Kun kovin pyöriminen lakkaa, joudut alkaa kasaamaan uutta kyhäelmää elämästäsi niillä resursseilla mitä on jäljellä. 

Raskasta se on. Vie vuosia. 

Ei kyse tosiaan ole erosta ja siitä yhdestä ihmisestä. Vaan koko elämäsi ja todellisuutesi rikkomisesta. Tätä ei ulkopuoliset ymmärrä.

Ei kaikki vihjaile erolla millään tavoin, siis sanallisesti. Yllätyseroja oikeasti tapahtuu. Toki niissäkin on jotain merkkejä ollut ilmassa, mutta jos toinen ei paljasta sanallisesti, missä mennään, niin vaikeaahan se on tajuta. 

Jos ei jaksa, niin koittakaa vaan jaksaa!

t. Niilo22

Vierailija kirjoitti:

Minua ihmetyttää miten lapsiaan ja vaimoaan vuosia laiminlyöneet viisikymppiset möhömahaiset ja lättäperseiset öykkärit, joiden hengitys haisee ja joita ei seksi kiinnosta ja jotka ei ole millään muotoa - ei henkisesti eikä fyysisesti - puoleensa vetäviä, tuntuu AINA löytävän itseään puolta nuoremman missinmittaisen kaunottaren uudeksi puolisoksi, kun entinen on potkittu pois. Monilla näyttää olleen ennen eroa suhde jo pitempään.

Totta, kyllä tuon hyvin kuvaamasi miesotuksen viehätys piilee rahassa. Niillä on rahaa, ja se on tietylle nuorelle naisporukalle se ainoa kriteeri kestää noitä äijiä. Muulla ei ole väliä, kunhan se möhömaha maksaa kalliin elämän luksustuotteineen. 

Te miehet olette juuri tuollaisia. Nainen on valittanut vuosikausia ja sitten kun hän vihdoin pakkaa laukkunsa, "ero tulee puskista"

Kuuntele lempimusiikkiasi, usko pois se auttaa vähän

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minua ihmetyttää miten lapsiaan ja vaimoaan vuosia laiminlyöneet viisikymppiset möhömahaiset ja lättäperseiset öykkärit, joiden hengitys haisee ja joita ei seksi kiinnosta ja jotka ei ole millään muotoa - ei henkisesti eikä fyysisesti - puoleensa vetäviä, tuntuu AINA löytävän itseään puolta nuoremman missinmittaisen kaunottaren uudeksi puolisoksi, kun entinen on potkittu pois. Monilla näyttää olleen ennen eroa suhde jo pitempään.

Totta, kyllä tuon hyvin kuvaamasi miesotuksen viehätys piilee rahassa. Niillä on rahaa, ja se on tietylle nuorelle naisporukalle se ainoa kriteeri kestää noitä äijiä. Muulla ei ole väliä, kunhan se möhömaha maksaa kalliin elämän luksustuotteineen. 

Mitä näille naisille tapahtuu vanhetessa?

Miten niin ei pääse yli? Lopettaa vaan menneiden muistelemisen ja keskittyy nykyhetkeen. Tekee sitä, mikä milloinkin tuntuu hyvältä. 

Vierailija kirjoitti:

Miten niin ei pääse yli? Lopettaa vaan menneiden muistelemisen ja keskittyy nykyhetkeen. Tekee sitä, mikä milloinkin tuntuu hyvältä. 

Tämä on se miesten suhtautuminen vaikeisiin asioihin. Sitten ihmetellään kun viina maistuu, kun on pakko jollakin yrittää turruttaa ne väkisin mieleen pyrkivät tunteet ja ajatukset.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Miten niin ei pääse yli? Lopettaa vaan menneiden muistelemisen ja keskittyy nykyhetkeen. Tekee sitä, mikä milloinkin tuntuu hyvältä. 

Tämä on se miesten suhtautuminen vaikeisiin asioihin. Sitten ihmetellään kun viina maistuu, kun on pakko jollakin yrittää turruttaa ne väkisin mieleen pyrkivät tunteet ja ajatukset.

Mun äiti elää elämäänsä noin. On vähän yksinkertainen, kouluttamaton. Joutunut isäni pettämäksi, hakkaamaksi, jättämäksi. 

Ei näe sitä kuinka oireilee kaikkea ympärilleen koko ajan. Raskas ihminen kun just tuolla lailla "muka kuittaa asiat", mutta sitten on henkisesti kuin pieni lapsi oikeasti kuitenkin: haavoittuva, tarvitseva, epävarma. Roikkuu lapsissaan ja koko ajan tarkkaan seuraa ja valvoo miten kukin elämäänsä elää, osallistaa itseään kutsumatta meidän arkeen. Tunnesäätelystä puhumattakaan..

Up

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minä en usko yllätys eroihin. Merkit ovat olleet ilmassa, mutta niille ollaan sokeita, kun pidetään toista itsestäänselvyytenä. 

Niin, voi sen aistia että jotain on pielessä, mutta ei välttämättä että mitä. Ja kun se *mitä* paljastuu, niin kyllä siinä lähtee matto alta. Tiesin minäkin, että jotain on pielessä, kun mies ei enää oikein puhunut mitään, istui vain tietokoneella. Mutta en mitenkään olisi voinut arvata, että on riippuvainen kokaiinista ja käyttänyt siihen velkarahaa omakotitalon verran. Mielikuvitukseni ei yksinkertaisesti olisi riittänyt, että olisin voinut aavistaa tuon etukäteen. Viimeiseen asti olin toivonut, että ongelmamme on jotain sellaista, jonka voimme selvittää, kun mies vain kertoisi mikä hänellä on. No, emme pystyneet selvittämään tätä. 

Tämä juuri. Ku

Kiitos, hyvästä kuvauksesta! Juuri se vastamäessä venyminen ja koko perheen kannattelu, jotta perhe säilyisi. Se toisen huomioiminen ja kuulumisten kysely. Omat tarpeet on siivouskomeron nurkassa, sillä nyt on se hetki, kun rakkaani tarvitsevat minun huolenpitoani. Minunkin vuoroni tulee kyllä.

Ja sit yhtäkkiä olet se tyhmä, joka ei ole tajunnut huijausta. Olet se, joka kantaa vastuun hajonneesta arjesta. Saat kuulla, että olet pitänyt kumppania puutteessa ja itsestäänselvyytenä ja kommunikoinut toksisesti nalkuttamalla, vaikka olet yrittänyt juurikin suojella suhdettasi, perhettäsi ja lapsiasi.

Yllättynyt on aika pieni sana sinä päivänä, kun totuus kerrotaan.

Up.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Itse tulin jätetyksi myös reilun 20 vuoden liiton jälkeen. Mies oli reilun parin vuoden ajan koko ajan vain etäisempi, kieltäytyi seksistä väsymykseen vedoten ja sai ihmeellisiä suuttumuskohtauksia. Kun tiedustelin, mikä hätänä, niin aina vain syytti työstressiä (oli yrittäjä) ja sanoi rakastavansa. Vuosi ennen eroa hän ehdotti vielä yhden iltatähden tekemistä, vaikka omasta puolestani lapsilukumme oli jo täynnä. Onneksi ei tärpännyt.

Koska hän sanoi rakastavansa, koetin kaikin puolin tehdä hänen elämästään mahdollisimman stressitöntä: hoidin oman vaativan työni ohella koko kodin, lapset, lemmikit, maksoin ison osan menoistammekin, koska hänen yrityksellään meni heikommin. Pyrin pitämään positiivista ilmapiiriä yllä, en niin sanotusti nillittänyt turhista ja kehotin häntä menemään enemmän ulos kavereittensa kanssa yms.  - kaikki tämä, koska olin itsekin luvannut rakas

Tätä tapahtuu julkkiksillekin. Timo T. A. Mikkonen antoi vaimonsa kanssa haastattelun, jossa hehkuttivat avioliittoa. Lehden ilmestymistä seuraavana päivänä Timo ilmoitti vaimolleen, että liitto on lopussa ja hänellä toinen.

 

Vierailija kirjoitti:

Kauan teillä on mennyt aikaa toipua ihan oikeasti erosta, ketkä olette tulleet jätetyksi pitkän suhteen jälkeen? Entä mistä löysitte, jos löysitte, uuden kumppanin? Miltä läheisyys tuntui uuden jälkeen, kun edellisen kanssa ollut kuitenkin niin pitkään?

Ei kai siitä koskaan kokonaan toivu. Erosta 13 vuotta.

Monissa tietyllä tavalla eroajissa on parantumattomia mt-ongelmaisia.

Parhainten ainakin itse pääsen erosta pääsen kun etsii uuden kumppanin niin nopeasti se vanha unohtuu.

Hyvin kuvattu monessa viestissä tilannetta. Juuri sitä kun koko elämä romahtaa, luottamus siihen toiseen ja myös itseensä. Ja etenkin se kun on jo pitkään huomannut että se toinen ei ole lainkaan  kiinnostunut minusta tai lapsista tai kodista tai perheen yhteisistä asioista. Ja itse vuosia venynyt ja tehnyt kaikkensa että saisi sen toisen jälleen tekemään jotain yhdessä tai edes että se toinen olisi joskus hyväntuulinen. Vuosia elänyt sellaista elämää ja sitten kaikki romahtaa. Eikä oikeesti tiedä mitä olisi pitänyt tehdä toisin. Meilläkin mies painosti luopumaan työpaikasta että meillä jäisi enemmän aikaa yhdessä kun hoidan lapset ja kodin. No, ei mies sitä aikaa minun kanssani käyttänyt ja oli tietenkin hankala tilanne erotessa olla ilman työtä. Mies ei elareita maksanut melkein vuoteen ja prosessi lastenvalvojan kanssa kesti. Tämä myös mitä monet sanoi että eron jälkeen se ikävä käytös myös lapsia kohtaan enkä sitäkään tajua miksi minusta tuli yhtäkkiä niin kauhea ja syypää.

20 vuotta ei kyllä ole mikään erittäin pitkä liitto.